Onko (elokuva)kulttuurin tuntijoita? Selittäkää ymmärtämättömälle, miksi Kaurismäkeä ihannoidaan.

Elokuva on tarkoitettu älykkäille ja syvästi aistiville ihmisille. 

Vierailija kirjoitti:

Elokuva on tarkoitettu älykkäille ja syvästi aistiville ihmisille. 

Me tavikset seuraamme Kotikatua ja sitten sitä ridgeä. Muuhun emme kykene.

Vierailija kirjoitti:

"Vuorosanat ovat keinotekoisia."

Tämä on minustakin niin häiritsevää, etten pystynyt katsomaan tuota elokuvaa kuin pari minuuttia. Ei kukaan oikeassa elämässä puhu tyyliin "mentäisiinkö me syömään tohon ravintolaan?"

Huomasitko, että poikkesit heti oikeakielisyydestä? Ja kylläpä puhuisi, omassa tuttavapiirissäni puhutaan pääasiassa kirjakieltä.

Niin, tottakai makuasioitahan nämä ovat. Olisiko jopa sarjaa "kuninkaam uudet vaatteet." Täyttä sontaa nuo Kaurismäen elokuvat, myötähäpeää tunnen ja todella syvää katsoessani niitä. Ei ymmärrä Esa, ei... Tökeryys ja töksähtelevyys pääasiassa ja luonnollisuus loistaa poissaolollaan..

Toinen asia maalaustaiteesta, en ymmärrä yhtään niitä teoksia, joissa silmä esim alalaidassa ja nokkareijät ylälaidassa, eli niitä 4-5 vuotiaan töherryksiä ala Pikasso, hyi helkutti. Mielestäni sellainen on mykistyttävän hyvä, joka on luonnollisen näköinen, ja yhden näköinen todellisuuden kanssa.. sitä arvostan.

Aki Kaurismäki on arvostettu elokuvaohjaaja, koska hän on luonut oman ainutlaatuisen tyylinsä, käsitellyt tärkeitä yhteiskunnallisia teemoja ja tehnyt elokuvia, jotka ovat sekä taiteellisesti että kaupallisesti menestyksekkäitä. Hänen elokuvansa ovat koskettavia, ajattomia ja niillä on vahva humanistinen sanoma.

Hämmentävää, kuinka joku ihminen voi olla niin taitava, että saa pensselillä ja väreillä ikuistettua hetken, tunnelman, varjot  ihan lunnollisen näköisenä, oli kohde sitten maisema, henkilö tai luonto.. Syvä kumarrus ja kunnioitus heille taitaville ja samalla tuntien syvää kateutta moisista taidosta. vs roskaa mitä elokuva-alan Kaurismäet tuottavat.. epäaitoutta..

Kyse on tyylilajista !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hytti nro 6 nyt oli kaameaa tekotaiteellista kuraa, mutta amatöörinä osaisin arvioida muutaman seikan, joka tekee Kaurismäen elokuvista huomattavia. Ihan pintapuolisella tasolla ne ovat sympaattisia ja täynnä sellaista lakonista ilmaisua ja kuivaa huumoria, joka vetoaa moneen. Lisäksi monessa kohtauksessa ja kuvassa viitataan yleisesti elokuvien ilmaisukieleen ja konventoihin, jolloin ne ovat eräänlaisia metaelokuvia, mikä vetoaa elokuvaharrastajiin. Myös yksinkertaiset tarinat, hidas kerronta ja kaikesta nykyajan digiefektiroskasta pidättäytyminen korostavat elokuvallisuutta eli että elokuvia tehdään myös taiteen itsensä vuoksi, ei vain suuria yleisömassoja tavoitellen. 

Elokuvallisuuden näen minäkin ja ymmärrän, ettei hollywood-elokuvat kolahda kaikkiin. (Harvoin minuunkaan). Kirjoitat, että elokuva tehdään taiteen itsensä vuoksi. Mutta mikä tuossa on taidetta? &nb

Riittää kai kun on vasemmistolainen. 

Vierailija kirjoitti:

Kyse on tyylilajista !

Kyse on varmuudella "kuninkaan uudet vaatteet". Vain luova, vain älykäs, vain koulutettu, vain varakas, vain kommunisti.. halutaan kuulua joukkon, saman mielisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on tyylilajista !

Kyse on varmuudella "kuninkaan uudet vaatteet". Vain luova, vain älykäs, vain koulutettu, vain varakas, vain kommunisti.. halutaan kuulua joukkon, saman mielisiin

Tai ehkä monien ihmisten sielunmaisema vain osuu yksiin kaurismäkeläisen ilmaisun ja estetiikan kanssa? Jonkun sisällä taas on räjähdyksiä ja välkkyviä valoja, tai jotakin aivan muuta. 



P.S. Ne uudet vaatteet olivat muuten keisarin. 

Keisarin uudet vaatteet ilmiö kun kyldyyrikuplan ihmiset eivät kykene itsenäiseen ajatteluun.

Taiteessa on vain yksi sääntö: Taiteessa ei ole sääntöjä. Hyvällä maulla halutaan tehdä. 

Kaurismäki on kehittänyt oman näköisen tavan tehdä elokuvia. Ehkäpä ainutlaatuisen koko maailmassa. Ainakin länsimaissa. 

Omaperäistä. Siksi mielenkiintoista. 

Vierailija kirjoitti:

Elokuva on tarkoitettu älykkäille ja syvästi aistiville ihmisille. 

Autistit tykkää. Selkeää kommunikointia. Ei jätetä arvailujen varaan. 

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävää, kuinka joku ihminen voi olla niin taitava, että saa pensselillä ja väreillä ikuistettua hetken, tunnelman, varjot  ihan lunnollisen näköisenä, oli kohde sitten maisema, henkilö tai luonto.. Syvä kumarrus ja kunnioitus heille taitaville ja samalla tuntien syvää kateutta moisista taidosta. vs roskaa mitä elokuva-alan Kaurismäet tuottavat.. epäaitoutta..

Mikä on se luonnollinen todellisuus? Ihan filosofinen kysymys on vaikka väreistä. Ei ole mitään keinoa varmistaa, että toiset ihmiset näkevät mustan samalla lailla. 

 

Huumori on omaperäistä ja elokuvissa on paljon viittauksia ranskalaisiin uuden aallon leffoihin 50- ja 60-luvulta.  Mielenkiintoinen maailmankuva ja miljööt. 80-luvulla jokin Arvottomat tuntui todella radikaalilta suomalaisten realismi-elokuvíen joukossa.

Suosittelen katsomaan Varjoja Paratiisissa ja Tulitikkutehtaan Tyttö yle-areenasta. Ajattomia klassikoita. Oikeastaan ainoita hyviä kotimaisia elokuvia.

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävää, kuinka joku ihminen voi olla niin taitava, että saa pensselillä ja väreillä ikuistettua hetken, tunnelman, varjot  ihan lunnollisen näköisenä, oli kohde sitten maisema, henkilö tai luonto.. Syvä kumarrus ja kunnioitus heille taitaville ja samalla tuntien syvää kateutta moisista taidosta. vs roskaa mitä elokuva-alan Kaurismäet tuottavat.. epäaitoutta..

Mä ymmärrän sinua, elämä voi olla välillä vähän vaikeaa ja haastavaa. Niin paljon uusia asioita ja ei oikein pysy perässä. 

Jos ei ole nähnyt erilaista taidetta, jos ei ole käynyt museoissa jne., on vaikea tajuta. 

Itse tykkäään Kaursimäen leffoista, mutta on siinä arvostuksessa kieltämättä iso osa erottuvuudella. Jos kaikki muut ohjaajat olisivat kuin Kaurismäki, niin Renny Harlin voittaisi parhaan ohjaajan oscarin joka vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävää, kuinka joku ihminen voi olla niin taitava, että saa pensselillä ja väreillä ikuistettua hetken, tunnelman, varjot  ihan lunnollisen näköisenä, oli kohde sitten maisema, henkilö tai luonto.. Syvä kumarrus ja kunnioitus heille taitaville ja samalla tuntien syvää kateutta moisista taidosta. vs roskaa mitä elokuva-alan Kaurismäet tuottavat.. epäaitoutta..

Mikä on se luonnollinen todellisuus? Ihan filosofinen kysymys on vaikka väreistä. Ei ole mitään keinoa varmistaa, että toiset ihmiset näkevät mustan samalla lailla. 

 

Ihan hyvä kommetti. Kirjoitin ainoastaan omasta näkökulmastani. Olen käynyt aikoinaan paljonkin taidenäyttelyissä, mutta sen ihastuksen lämpöisen tunteen saan ainoastaan realistisista oman totuuteni mukaisista töistä. Sama pätee myös ihmisten tekemiin asioihin tavaroihin.. esim viimeviikolla kävin tuttavani rakentamaa hirsisaunaa katsomassa... se lämmin läikähdys kun huomasin miten pieteetillä rakennus oli suunniteltu ja kasattu. Vau lohenpyrstöliitokset, millintarkat lovetukset.. voin sanoa sykkeeni nousseen, kun kiertelin rakennusta.. Niin versus tuntemattomien lasten tekemä risumaja ei yksinkertaisesti sykähdytä yhtään minua. Ihan vastaava juttu esim Lastrada vs Kaurismäkeläinen.. aivan verrattavissa oleva tunneskaala..En voi mitään, olen varmaan tunneköyhä, mielikuvitukseton perässähiihtäjä..

Vaatii vähän enemmän älyä katsoa kaurismäen elokuvia. Ei ehkä ole sinua varten. Katso sinä niitä yksinkertaisia räiskintä elokuvia vaan. Kaurismäki saa näyttelijänsä suorastaan hehkumaan ja tekee heistä karismaattisia vähäeleisyydellä. On mielenkiintoista seurata kuinka vahvasti erilaiset kontrastit ja mielensävyt on perattu luihin ja ytimiin saakka ja kuinka se välittyy katsojalle.