Mitä ajattelet naisesta, jolla lapsia kolmen eri miehen kanssa?

ainakaan mitään pahaa. Syitä voi olla monia. Itsekään en huonoon parisuhteeseen jäisi.

en ajattele ensimmäiseksi mitään edellä mainittua. Vaan melkein silmieni edessä näen kuvan, jossa iskäviikonlopuna kolme ex-miestä noutaa portilta oman lapsukaisensa. Mietin sitä mahdollista aikatauluttamista jne...Ja miten nämä äidit handlaavat tapaamiset; että lähteekö kaikki lapset samalla vkonloppuna vai miten...? Kertokaa, joku äiti mulle...? :)

Minulla on lapsia kolmen eri miehen kanssa.

Ihan tavallinen nainen mielestäni olen. En mielestäni ole kevytkenkäinen tai jotain.

Ensimmäisen aviomieheni kanssa minulla on yksi lapsi(mies kuoli moottorip onnettomuudessa pojan ollessa vauva) Toisen aviomieheni kanssa minulla on kaksi lasta, joiden kummankaan biologinen isä mieheni ei ole, eivätkä lapset ole täysiä sisaruksia biologisesti. Toinen mieheni on ns. tuhkamuna ja raskaudet ovat saaneet alkunsa luovutetulla spermalla(kummallakin kertaa eri miehen=

Öö, eihän sulla ole lapsia kuin kahden miehen kanssa? Vai lasketko luovutettujen siittiöiden lahjoittajat lastesi isäksi? o_O

Sulla on lapsia kahden miehen kanssa. Tai sitten neljän kanssa, jos haluat laskea biologiset isät mukaan.

yrittänyt pitää miehen itsellään, mutta huonolla menestyksellä. Tiedän tapauksen, jossa vain yksi lapsista on "suunniteltu". Kaksi muuta on tullut, kun nainen ei ole huolehtinut ehkäisystä, vaikka on niin miehille uskotellut. Edelleen jotkut naiset kuvittelee, että lapsi on ratkaisu suhteen ongelmiin.

"sen oikean" valinnassa. Toivottavasti kolmannella kerralla jo lykästää!!

Eka liitto 2 lasta, toinen suhde mies tuhkis luovutetuista aineista aikaan saatu kolmas lapsi ja nykyinen suhde 2 lasta. Nyt steriloitu. =) Eka isä tapaa lapsia ,toinen ei halua tavata.

En ole mielestäni huonompi kuin muutkaan.Korkeakoulututkinto etten aivan tyhjäpääkään ole.

Eka oli teiniraskaus, olin erosinme sen pojan kanssa lapsen ollessa puolivuotias. Ehkäisy petti, aborttia en halunnut tehdä. Sit kun lapsi oli vähän vanhempi, muutin hänen kanssaan pois lapsuudenkunnastani. Opiskelin, Janin ammatin, sain koulutusta vastaavaa työtä. Kaikki onnistui yh:ltakin, tosin omat vanhempani asuivat silloin alle 50 km päässä eli lapsenhoito sai tarvittaessa. Sitten tapasin tulevan aviomieheni, rakastuimme, perustimme perheen... Kaksi lasta syntyi tästä liitosta. Sitten mieheni sairastui aggressiiviseen sisäelimsyöpään, kuoli puolessa vuodessa diagnoosista :(( Olin 32v ja leski :( Lähes kymmenen vuotta meni ihan sumussa, selviämisessä. Kolmisen vuotta sitten tapasin nykyisen mieheni. Menimme naimisiin viime keväänä, halusimme heti lapsen koska olin ikäni puolesta riskisynnyttäjä, 41 v. Lapsi saatiin alulle pakastetun alkion

siirron avulla. Nyt olen pienen tytön onnellinen äiti, ja myös äiti kahdelle teini-ikäiselle pojalle sekä yhdelle aikuiselle, omilllaan asuvalle tyttärelle :)

Ensimmäisen sain nuorena hölmönä "eihän ekasta kerrasta voi paksuksi tulla". En ollut parisuhteessa, mutta vauva oli tietysti ihana asia.



Toisen sain entisen avomieheni kanssa, jonka kanssa halusimme esikoiselleni sisaruksia pienellä ikäerolla. Elämä kuitenkin teki temput ja meillekin tuli ero muutaman vuoden jälkeen.



Kolmannen ja neljännen lapseni sain nykyisen mieheni kanssa, jolla myös on lapsia kolmen naisen kanssa. Kuopuskaksoseni ovat nyt 12-vuotiaat.

mikä minä olen ketään tuomitsemaan saatikka murehtimaan muiden asioita



t. 3 lapsen yh, kahdelle eri miehelle... niin todellakin olen yh, mutta ennemmin yksin kun huonossa suhteessa.ja ei eipä tullut ekana eikä vielä viidentenä vuonna esiin nämä mukavuudet miehessä.. onneks silmät avattiin väkisin.. toivotan vaan onnea hänen kahdelle uudelle tyttöystävällä.. ps. olen kyllä steriloinut itseni etten vaan tee lapsia kolmannelle miehelle.

Kirjoitusvirheitä.. Näin käy, kun on kännykällä netissä..

Turha sitä kyynistyä epäonnistuneiden suhteiden takia, aina voi onnata!

Espoossa, tämä sinulle 22.

joista kaksi luovutetuilla sukusoluilla, minusta sinulla on lapsia vain kahden miehen kanssa! Jos adoptoisin kaksi lasta, niin etkö heitäkään pitäisi sinun ja miehesi lapsina, vaan "ulkopuolisia" heidän vanhempinaan?

Minusta perhe on vanhemmat+lapset, ja nuo vanhemmat eivät aina ole biologisia vanhempia (juurikin luovutetuilla sukusoluilla aikansa saaneet ja adoptoidut).



Olisi ihan eri asia jos sinulla olisi ollut kolme PARISUHDETTA joista syntyneet kolme lasta, nythän kaikilla kolmella lapsella lienee ollut aika vakaa perhe elämänsä ajan, äiti ja isä (+sille yhdelle lapselle isäpuoli) pysynyt koko ajan samana vuosikausien ajan?



En ymmärrä lasten hankkimista jokaiseen suhteeseen, se on aivan naurettavaa. Tuokin jolla on 5 lasta 3 eri miehen kanssa, MITEN olet ehtinyt?! Itse ainakin halusin tuntea mieheni (=lasten isän) ennen kun lasta mietitiin, ja vuosia olimme yhdessä. Paljon hyviä muistoja ja opimme tuntemaan toisemme hyvin, eipä ole ollut ongelmia ettei toinen osallistua tai haluaa mennä joka viikonloppu dokaamaan... =Parisuhde ja perhe voi hyvin.

Mulla on lapsia kahden eri miehen kanssa ja jos niin nyt kävis, että ero tulis aviomieheni kanssa ja tapaisin kivan miehen, en todellakaan tekisi hänen kanssaan enää lapsia. vaikka tiedän, että elämässä ei kaikki aina mene käsikirjoituksen mukaan, niin rajansa kaikella. Miksi niitä lapsia pitää joka suhteeseen hankkia? Sekaisin kai ne on lapsi parkojenkin päät...



Eli mitäkö ajattelen...no, onhan siinä tosiaan voinut käydä niin, että esim. nuoruuden suhteesta on lapsi, toinen mies on kuollut jne. mutta silti ajattelen, että on alempaa luokkaa oleva henkilö, joka ei osaa huolehtia ehkäisystä ja haluaa lapsen joka liittoa "pönkittämään", sitä minä ajattelen!

ja haluaisinkin, mutta kyllä on luotto miehiin mennyt niin totaalisesti, että taitaa lapset olla tehtyinä, niin kovasti kuin se minua surettaakin.



minulla siis lapsia kahdelle miehelle. ensimmäisen kanssa yhteiselosta ei tullutmitään, nuoria ja tyhmiä molemmat.



olin yksin lapseni kanssa lähes 10 vuotta ja rakastua repsahdin mieheen, joka vakuutti haluavansa perhe-elämää, kun sitä häneltä hänen menneisyytensä takia kyselin ja hiukan hälytyskellot soivat päässä kun mies oli lähes nelikymppiseksi yksin asunut ja vauhdikasta poikamieselämää viettänyt...



mutta minä tyhmä uskoin ja luotin,koska halusin.

no, lapsen syntymän jälkeen jaksoi puoli vuotta ja otti hatkat. minä olisin halunnut vain normaalia perhe-elämää ja vauvalle pikkusisarenkin...



näin minulla. kolmannelle miehelle en enää lapsia tee.

ja haluaisinkin, mutta kyllä on luotto miehiin mennyt niin totaalisesti, että taitaa lapset olla tehtyinä, niin kovasti kuin se minua surettaakin. minulla siis lapsia kahdelle miehelle. ensimmäisen kanssa yhteiselosta ei tullutmitään, nuoria ja tyhmiä molemmat. olin yksin lapseni kanssa lähes 10 vuotta ja rakastua repsahdin mieheen, joka vakuutti haluavansa perhe-elämää, kun sitä häneltä hänen menneisyytensä takia kyselin ja hiukan hälytyskellot soivat päässä kun mies oli lähes nelikymppiseksi yksin asunut ja vauhdikasta poikamieselämää viettänyt... mutta minä tyhmä uskoin ja luotin,koska halusin. no, lapsen syntymän jälkeen jaksoi puoli vuotta ja otti hatkat. minä olisin halunnut vain normaalia perhe-elämää ja vauvalle pikkusisarenkin... näin minulla. kolmannelle miehelle en enää lapsia tee.

mutta jos tekisinkin, tekisikö se minusta hutsun tai jakorasian, jos sittenkin tapaisin elämäni rakkauden, josta olisin varma ja haluaisin vielä lapsen hänen kanssaan...

Minulla on lapsia kolmen eri miehen kanssa. Ihan tavallinen nainen mielestäni olen. En mielestäni ole kevytkenkäinen tai jotain. Ensimmäisen aviomieheni kanssa minulla on yksi lapsi(mies kuoli moottorip onnettomuudessa pojan ollessa vauva) Toisen aviomieheni kanssa minulla on kaksi lasta, joiden kummankaan biologinen isä mieheni ei ole, eivätkä lapset ole täysiä sisaruksia biologisesti. Toinen mieheni on ns. tuhkamuna ja raskaudet ovat saaneet alkunsa luovutetulla spermalla(kummallakin kertaa eri miehen=

Paitsi tuolla yksinkertaisuudellasi kyllä:)

Vai oikeastikko sä et pidä miestäs, lastenne isänä?

Mies ja lapsiparat.

"olin yksin lapseni kanssa lähes 10 vuotta ja rakastua repsahdin mieheen, joka vakuutti haluavansa perhe-elämää, kun sitä häneltä hänen menneisyytensä takia kyselin ja hiukan hälytyskellot soivat päässä kun mies oli lähes nelikymppiseksi yksin asunut ja vauhdikasta poikamieselämää viettänyt...!"



Ihmisestä kertoo jotain historiansa, ja juuri tuossa 40-paikkeilla voi iskea kriisi "minä kuolen, haluan lapsen" ja sitten parilla kauniilla sanalla saadaan joku nainen se pullauttamaan maailmaan.

Ja tuossakin voi ottaa se mies mukaan perhe-elämään ja elää sitä hänen ja niiden olemassa olevien lasten kanssa, ja katsoa vieläkö hän vaikkapa 3 vuoden kuluttua on kuvioissa ja haluaa niitä lapsia. Jos on jaksanut mukana ja hoitanut mahatautipotilaita jne. niin silloin voi harkita josko vielä sen yhteisen hankkisi.

Sitten kun saisin tietää syitä, joita alla on lueteltu ajattelisin, että kiva kun on löytänyt uuden!

Taitaa olla meneillään taas teiniäitien kokoontumisajot tai joidenkin angstaavien vastasynnyttäneiden hormoonihuuruisten mammojen aggressiivisuuden purkauksia tai pitkästyneiden kotiäitien, joilta turvaverkot uupuu, eikä elämään kuulu muuta jännittävää sisältöä, kuin av.



Ok, ei ole minulla lapsia kolmelle eri miehelle, mutta ymmärrän, ettei elämä aina ole hallittavissa oleva kokonaisuus ja on itsestä riippumattomia tekijöitä, joiden vuoksi lapsia voi olla eri miehille. Tuskinpa kukaan lähtökohtaiesti sitä on suunnitellut ;)