45-vuotiaana luomuna raskaaksi
Hei! Olemme mieheni kanssa ajatelleet, että saa tulla vielä iltatähti, jos on tullakseen. Mitään hoitoja ei aiota käyttää. Toukuussa otettiin kierukka pois, sen jälkeen olen oireitten perusteella ollut ainakin kolmesti raskaana, mutta kaikki ovat päättyneet ennen kuin on plussaa tullut (aiemmissa raskauksissa testit ovayät näyttäneet plussaa todella myöhään, noin viikko siitä kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa). Ja ikää minulla 45v, aiempia lapsia on, joista nuorin 8v. Ja tiedetään kyllä biologiset "faktat", mutta voihan sitä antaa tilaisuuden.
Onko kohtalontovereita? Onko onnistunut saada vauva tässä iässä? Miten pitkään yrititte? Onko lapsi ollut terve? Kun aina niillä riskeistä kerrotaan... Onnistumiset tervetulleita, mutta myös, jos ei ole onnistunut. Kun kuulemma tämän ikäisen täytyy käyttää ehkäisyä, jos ei halua tulla raskaaksi!
Kommentit (72)
En halunnut enää ehkäisyä kun sain 42 vuotiaana kuopuksen. Lapsi saisi tulla jos oli tullakseen. Unohdin koko asian kun vauvaa ei kuulunut, mutta niin vaan viiden vuoden kuluttua syntyi Iltatähti. Terve, suloinen tyttö, lahjakas matematiikassa, urheilussa ja musiikissa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä mummoikäisiä vaivaa kun pitää lisääntyä vielä? Hävetkää! Maailmassa on jo liikaa ihmisiä.
Mikä sua vaivaa kun toisten lisääntyminen harmittaa? Suomalaiset ei lisäänny liikaa. Ihmisten ylituotantoa tapahtuu ihan muualla, järjetöntä että suomalaisten pitäs lopettaa se vähäinenkin lisääntyminen koska jossain muualla lisäännytään liikaa.
Tuon ikäisen on näköjään hankala sopeutua ajatukseen että vauva ajat ovat jo ohitse ja keho muuttuu tarkoituksella iän mukaisesti. Jätä lasten tekeminen nuoremmille niin ei tulisi näitä down tapauksia, ovat aivan reppanoita tässä maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
https://academic.oup.com/humrep/article/30/9/2215/621769
Todellisuudesssa raskaaksi tulemisen todennäköisyys on noin 25 % suuruusluokkaa. Joka neljäs ei ole hyvin epätodennäköistä vaan ihan täysin mahdollista.
Toi artikkelihan koskee IVF-hoitoja, eli koeputkihedelmöitystä. Nyt oli kyse luomusta, jossa ei kasvateta kerralla monta alkiota ja valkata niistä elinkelpoisinta vaan joudutaan tyytymään siihen, jonka oma elimistö kypsyttää (jo pidentyneellä kuukautiskierrolla).
Vierailija kirjoitti:
Sain kuopukseni 42- vuotiaana luomuna. Vaikka kaikki on mennyt hyvin, niin nyt 17 vuotta myöhemmin olen alkanut olemaan huolissani, että hänhän jää tänne aika nuorena ilman vanhempiaan kun meistä aika jättää. Kaikki eivät välttämättä elä heittämällä yli 8-kymppisiksi. En suosittele väkisin raskautumista enää neljävitosena tästä syystä.
Ne vanhemmat voi kuolla ihan milloin tahansa, vaikka tekisi lapset kaksikymppisenä.
Sitäpaitsi kun te olette eläkkeellä niin hän on ruuhkavuosissa, eli todennäköisesti on lapsia. Pystytte siis olemaan lapsenvahtina jne. paljon paremmin, kuin jos olisitte nuorempia ja vielä työikäisiä.
Eiköhän aloittaja tiedä faktat ja riskit esim. Downin syndroomaan? Oletteko koskaan miettineet, että on myös ihmisiä jotka ovat valmiita saamaan myös kromosomeiltaan poikkeavan lapsen? Olen itse "vanhan" äidin ja isän lapsi enkä ole asiasta kärsinyt mitenkään (äiti 45v, isä 50v). Nyt vanhemmilla jo ikää, mutta edelleen ottavat omia lapsiani välillä hoitoon ja jaksaa touhuta vaikka ikää toisella jo vajaa 80v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsivesi punktio takaa 100 prossan varmuudella, onko tulossa terve lapsi vai ei.
Itselleni on tehty kaksi kertaa Taysissa.
Suosittelen, jos haluaa olla täysin varma sikiön terveydestä.
Onko riskitön toimenpide?
Keskenmenon riski on noin 1 prosentti.
Tosin minulle teki sama lääkäri Taysissa molemmat punktiot, ja hän totesi, että se on vieläkin harvinaisempaa.
Hän oli kokenut, iäkkäämpi lääkäri, joka näitä oli tehnyt paljon.
Itse punktio ei kestänyt kauaa, siinä on useampi hoitohenkilökunnan jäsen läsnä. Samalla seurataan ultralla, missä sikiö on, kuinka liikkuu, missä on lapsivettä, missä istukka.
Itse neulan pisto vatsanpeitteiden läpi ei satu, siihen vedetään lapsivettä, ja neula vedetään pois.
Ainoa haaste siinä on äidille se, että on oltava rauhallinen, ei saa liikkua yhtään, ei edes varpaita liikuttaa.
Mutta kyllä se onnistuu, kun pystyy keskittymään ja ajattelee muita asioita ja kuuntelee ohjeita rauhallisesti.
Itse koin nuo helppona, ja riskittöminä.
En todellakaan suosittele enää lasta tuossa iässä. Sinulla on vaihdevuodet jo ovella eikä todellakaan ole helppoa olla pienen lapsen äiti kun estrogeenitasot laskee ja lopulta romahtaa kokonaan. Estrogeenin laskettua on hyvin vaikea jaksaa pieniä iholla olevia lapsia ja heidän vaatimaa jatkuvaa hoivaa. Vaihdevuosien aikana ja jälkeen naisesta tulee enemmän kuin mies eli hoivavietti laskee tai jopa romahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://academic.oup.com/humrep/article/30/9/2215/621769
Todellisuudesssa raskaaksi tulemisen todennäköisyys on noin 25 % suuruusluokkaa. Joka neljäs ei ole hyvin epätodennäköistä vaan ihan täysin mahdollista.
Toi artikkelihan koskee IVF-hoitoja, eli koeputkihedelmöitystä. Nyt oli kyse luomusta, jossa ei kasvateta kerralla monta alkiota ja valkata niistä elinkelpoisinta vaan joudutaan tyytymään siihen, jonka oma elimistö kypsyttää (jo pidentyneellä kuukautiskierrolla).
Eihän koske IVF-hoitoja mitenkään pelkästään. Siinä esitetään molemmat todennäköisyydet. Sekä ilman IVF-hoitoja ja sitten miten näiden hoitojen käyttö vaikuttaa.
Jos lapsi saa alkunsa äidin ollessa 45, ei teini-iässä olla vielä eläkkeellä. Äidin ikä-lapsen ikä:
46-0
49-3(uhmaikä)
53-7 (menee kouluun)
60-14 (murrosikää)
64-18
80-34
Tuo vika luku liittyy, siihen, jos äiti kuolisi vanhuuteen kasikymppisenä.
Tuttavapiirini alkaa olla viidenkympin tienoilla. Kyllä, silloin voi olla jo lapsenlapsia, mutta ei sen ikäinen ole mitenkään vielä poissa pelistä tai kykenemätön lapsen kasvatukseen. Ja naisten vaihdevuodet ei ole mikään vankilatuomio tai outo aika, joka muuttaisi naisen hirviöksi. Jos selvisi hengissä murrosiästä, niin kai vaihdevuosistakin voi selvitä.
Jännää, että tietyn iän jälkeen ei saisi haluta/toivoa lapsia. Ennen tehokkaita ehkäisymuotoja lapsia on kyllä syntynyt hyvin monen ikäisille, nuorista "vanhoihin".
Ei taida enää onnistua mutta kivaahan se yrittäminen on 😜
Olisitte tyytyväisiä niihin joita teillä jo on. Mikä ihmisillä on kun mikään ei riitä.
Lapsi tarvitsee apua pitkään ja sinä olet sitten jo mummoikäinen. Nytkin jo liki 50.
Ihana kombo, teini angstaa ja äiti vaihdevuosien kourissa.
Itse olen samanikäinen ja lapset 23,21 ja 18. En voisi kuvitellakaan enää mitään pientä lasta, korkeintaan mummon rooli joskus jos luoja suo.
Vierailija kirjoitti:
Sain kuopukseni 42- vuotiaana luomuna. Vaikka kaikki on mennyt hyvin, niin nyt 17 vuotta myöhemmin olen alkanut olemaan huolissani, että hänhän jää tänne aika nuorena ilman vanhempiaan kun meistä aika jättää. Kaikki eivät välttämättä elä heittämällä yli 8-kymppisiksi. En suosittele väkisin raskautumista enää neljävitosena tästä syystä.
Näissä ketjuissa kaikki negatiiviset kommentit ja mielipiteet ovat epäsuosittuja. Ei haluta hyväksyä sitä, että jos lapsen saa pitkälti yli nelikymppisenä, on luonnollisesti suurempi riski sille, että lapsi menettää vanhempansa aiemmin. Tähän kommentoidaan, että kuka tahansa voi kuolla milloin tahansa. Mutta onhan se todennäköisempää, että iäkäs ihminen kuolee kuin nuori ihminen. Jaksamista ei saa kyseenalaistaa. Viisikymppinen jaksaa hyvin valvoa öitä ja mitä mummoja olette, kun ette kuusikymppisenä aio jaksaa murrosikäisen kanssa? Vähän nyt realismia peliin. Sen sijaan kaikki iäkkäiden vanhempien lapset ovat hyvin lahjakkaita matematiikasta musiikkiin.
Kukaan ei halua tulla kertomaan, että lapsen uhmaikä ja omat vaihdevuodet olivat helvetillinen yhdistelmä unettomuutta, hermojen menettämistä ja riittämättömyyden tunnetta. Ja että lapsen kanssa ei jaksanutkaan touhuta, vaan yksinäinen lapsi oppi viettämään aikaa ruudun ääressä, jotta vanhemmat saivat maata sohvalla. Että omien harrastusten ja oman ajan menettäminen oli ikävää. Eikä se ole mitään, että lapsi häpeää iäkkäitä vanhempiaan ja sitä, että isää luullaan isoisäksi. Koska kaikki lapsethan häpeää vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsivesi punktio takaa 100 prossan varmuudella, onko tulossa terve lapsi vai ei.
Itselleni on tehty kaksi kertaa Taysissa.
Suosittelen, jos haluaa olla täysin varma sikiön terveydestä.
Tuossa on vahva keskenmenon riski. Nykyään tehdään nipt, mikä on turvallinen.
Vierailija kirjoitti:
Hoh hoijaa taas....... Joka viikko sama aloitus. Mikä ihmeen hinku vielä 45 vuotiaana tulla raskaaksi?
Tähän on tultu, kun ihmiset siirtää raskautumistaan. Ap:lla on jo onneksi lapsia, mutta joillakin ei ole ollenkaan ja ryhtyvät 40-45 v miettimään, että pitäisköhän sitä tehdä lapsia. Minunkin kaveri miettii vielä 46-vuotiaana miesystävistään, että "olisikohan hän hyvä isä minun tuleville lapsille?" Jotkut ihan oikeasti luulee, että ne tarinat, mitä netissä on vanhoista synnyttäjistä, on luomuna raskautuneet. Lol.
Mutta annetaan ihmisten yrittää. 45-vuotiaille syntyy Suomessa 50 lasta vuodessa, osa toki hoidoilla ja jokunen luomuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain kuopukseni 42- vuotiaana luomuna. Vaikka kaikki on mennyt hyvin, niin nyt 17 vuotta myöhemmin olen alkanut olemaan huolissani, että hänhän jää tänne aika nuorena ilman vanhempiaan kun meistä aika jättää. Kaikki eivät välttämättä elä heittämällä yli 8-kymppisiksi. En suosittele väkisin raskautumista enää neljävitosena tästä syystä.
Näissä ketjuissa kaikki negatiiviset kommentit ja mielipiteet ovat epäsuosittuja. Ei haluta hyväksyä sitä, että jos lapsen saa pitkälti yli nelikymppisenä, on luonnollisesti suurempi riski sille, että lapsi menettää vanhempansa aiemmin. Tähän kommentoidaan, että kuka tahansa voi kuolla milloin tahansa. Mutta onhan se todennäköisempää, että iäkäs ihminen kuolee kuin nuori ihminen. Jaksamista ei saa kyseenalaistaa. Viisikymppinen jaksaa hyvin valvoa öitä ja mitä mummoja olette, kun ette kuusikymppisenä aio jaksaa murrosikäis
Jokainen ihminen on yksilö ja erilainen. Jos edes miettii, että lapsi olisi kiva vanhallakin iällä, niin todennäköisesti se ihminen on vielä varsin hyvässä kunnossa. En tajua sellaista luovuttamisen mentaliteettia, mikä minun mielestä on enne vanhenemisesta, että "ei jaksa, ei enää tässä iässä". Jaksaa jos haluaa, oppii jos haluaa, pystyy jos haluaa.
Raskaaksi tulemisen mahdollisuus 45-vuotiaana on varsin pieni. Tutkimusten mukaan:
Luonnollisesti raskaaksi tulemisen todennäköisyys 45-vuotiailla on noin 12 % per kuukautiskierto. Tämä tarkoittaa, että vain yhdellä tai kahdella 100 naisesta onnistuu tulemaan raskaaksi kuukauden aikana ilman hedelmöityshoitoja.
Raskauden onnistuminen hedelmöityshoidoilla on hieman suurempi, mutta sekin on haasteellista. Esimerkiksi koeputkihedelmöityksessä (IVF) onnistumisprosentti on 45-vuotiailla vain noin 5 %, ja usein hoidoissa käytetään nuoremman naisen lahjoitettuja munasoluja, koska omien munasolujen laatu heikkenee iän myötä merkittävästi.
Raskauden keskenmenoriski on myös suuri 45-vuotiailla, mikä vaikeuttaa raskauden onnistumista loppuun asti. Tämän ikäisillä naisilla jopa 50 % tai enemmän raskauksista päättyy keskenmenoon.
Näistä syistä luonnollinen raskautuminen on harvinaista 45-vuotiailla, ja usein tarvitaan hedelmöityshoitoja, jos raskaaksi tuleminen on toiveena.
Vierailija kirjoitti:
Downia pukkaa.
97,1 % näköisyydellä tulee lapsi, jolla ei ole downia.
Sain kuopukseni 42- vuotiaana luomuna. Vaikka kaikki on mennyt hyvin, niin nyt 17 vuotta myöhemmin olen alkanut olemaan huolissani, että hänhän jää tänne aika nuorena ilman vanhempiaan kun meistä aika jättää. Kaikki eivät välttämättä elä heittämällä yli 8-kymppisiksi. En suosittele väkisin raskautumista enää neljävitosena tästä syystä.