Tunnetko ketään jota vaikeudet olisi vahvistaneet??

Vierailija kirjoitti:

Vaikeudet on saaneet ainakin minut vihaamaan ihmisiä entistä enemmän. Koska en ole saanut apua. Siedän enemmän, olen itsevarmempi ja sanavalmiimpi. Olen peilikuva kenen tahansa käytökselle. Se miten minua kohtelee, sen saa takaisin itse. Jos puhut minusta paskaa selän takana, teen sinulle saman.

Mutta eihän sinun käytös heijasta vahvuutta eikä itsevarmuutta lainkaan. Vahva ja itsevarma ihminen on kaikkea muuta kuin uhriutuva, muita syyttelevä ja väkivallalla uhkaava hermoraunio. 

Vierailija kirjoitti:

Minä. Selvisin psykoosista, skitsofreniasta(hoidossa/hallinnassa), burnoutista, masennuksesta ja konkurssista. Nyt työelämässä takas.

Ja sait apua mistä? Kuka sua tuki, vai tukiko kukaan? 

Mä olen vähän samassa tilanteessa ja ei ole oikein ketään, jonka puoleen kääntyä.

Tunnen joitakin ja minä itsekin olen sellainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeudet on saaneet ainakin minut vihaamaan ihmisiä entistä enemmän. Koska en ole saanut apua. Siedän enemmän, olen itsevarmempi ja sanavalmiimpi. Olen peilikuva kenen tahansa käytökselle. Se miten minua kohtelee, sen saa takaisin itse. Jos puhut minusta paskaa selän takana, teen sinulle saman.

Mutta eihän sinun käytös heijasta vahvuutta eikä itsevarmuutta lainkaan. Vahva ja itsevarma ihminen on kaikkea muuta kuin uhriutuva, muita syyttelevä ja väkivallalla uhkaava hermoraunio. 

Hemmetin hyvä vastaus. 

Normaalit tunnetilat erottaa kyllä, joskus kaatuu päälle töitä toden teolla. Sitten ne tunteetkin poistuvat, tulee entistäkin parempi ja vahvempi olotila.

Muistakaa toimia aina oikealla tavalla kuitenkin kaikissa tilanteissa. Tunteita ei tarvitse hävetä mutta vastuu tulee kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä. Selvisin psykoosista, skitsofreniasta(hoidossa/hallinnassa), burnoutista, masennuksesta ja konkurssista. Nyt työelämässä takas.

Ja sait apua mistä? Kuka sua tuki, vai tukiko kukaan? 

Mä olen vähän samassa tilanteessa ja ei ole oikein ketään, jonka puoleen kääntyä.

Sivusta vastaan että aina sitä tukea ei vain saa mistään, ainakaan sellaista jota tarvitsisi, esimerkiksi puolustamista mutta yksinkin voi pärjätä hyvin eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet käsittävät väärin resilienssin ja esim. itsetunnon. Ne eivät ole vakioita vaan vaihtelevat elämän varrella sen mukaan, missä oloissa on, millaiset turvaverkot on jne. Resilienssi on sinänsä hölmö sana, koska se kuvaa oikeastaan olosuhteita eikä ihmisen sisua.

Mä en ole sitä mieltä, että kuvaa pelkästään olosuhteita. Kyseessähän on myös se, miten ihminen asioihin, olosuhteisiin ja tapahtumiin reagoi. Esim. mun isotädilläni oli aika rankka elämä, ja hän oli aina hyvin tasainen ja iloinen. Hän itsekin puhui siitä, miten hän pääsee surun akuutista vaiheesta nopeasti ohi.

Joillakin ihmisillä on myös kyky siirtää suremista. Kuoleman jälkeen joku lamaantuu ja uppoaa suruun pitkäksi ajaksi kun taas toinen kykenee siirtämään surun taakseen ja hoitamaan hyvinkin tehokkaasti kaiken byrokratian ja hautajaiset pois alta. Kaiken sen jälkeen vasta romahtaa ja aloittaa suremisen. Näin kävi minulle ja yllätyin miten venyin älyttömiin suorituksiin. Pudotus olikin sitten jyrkkä ja nopea.

Vierailija kirjoitti:

Mä myin v 2020 mun äidin lapsuudentalon.

Me muutettiin sinne, monta kk siivottiin nurkkia. Roskiin meni älyttömästi kaikkea, kierrätykseen, myyntiin ja tulot käytettiin mm maaleihin, naapuri nosti kantoja pihalta jne. 

Talo oli vuosia tyhjänä, kulut pyörivät.

Serkkuni tässä muutama viikko sitten sanoi hänen äitinsä otti niskasta kiinni. Oli kysellyt vähän miten saisi kotia siistimmäksi ja otin selvää. On vienyt nyt paljon tavaroita myyntiin , vaatteita mennyt second hand liikkeeseen ja serkkuni on myynyt heiltä pari huonekalua. 

Viikossa tapahtuu vähän, kuukaudessa enemmän. 

 

Ovat laittamassa taloaan ensi vuonna myyntiin ja sanoi inspiraatio tähän tuli minulta.

Tässähän ei ollut kyse ns vaikeudesta. Mutta täti oli jäänyt tilaan, jossa mitään ei voi tehdä. Lapsuudenkotia ei voi myydä, kotona ei voi tehdä mitään jne. Perustettiin oma wa ryhmä, jonne laitoin mm valokuvia mitä olen kaittamassa myyntiin ja täti huomasi kyllä asiat menee eteenpäin, kun tekee jotain. Serkkuni sanoi he ovat väh 10 v kuunnellut turhaa valitusta ja nyt yhtäkkiä toimitaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne vaikeudet vahvistaa, jos niistä pääsee ylitse ja on kykyä sen jälkeen ottaa opikseen.

Nykyään ihmiset ovat säälittävän heikkoja henkisesti! (Vapaa kasvatus ja pinkkipumpuli kasvatus)

Heti maailman loppu, kun kaksihaarainen hius päässä..

Mitä tarkoittaa ottaa opikseen?

Miten esimerkiksi isäni olisi pitänyt ottaa opikseen kun menetti vaimonsa ja kaksi lastaan, siskoni? Hän ei todellakaan vahvistunut siitä.

Esim arvostaa perhettä yms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus resilienssillä ratsastelevat ihmiset eivät edes ymmärrä mitä resilienssi tarkoittaa.

Esimerkiksi orvoksi jäänyt, mutta hyvän ja turvallisen lapsuuden kokenut lapsi, jonka asioita alkaa heti selvitellä sossulegioona ja joka pääsee heti isovanhempien tai muiden sukulaisten hoiviin keskelle yhteiskunnan tukiverkostoa on täysin eri asemassa, kuin jossain muualla päin maailmaa asuva orpo lapsi, jolla ei ole mitään.

Mutta sitten on olemassa niitäkin ihmisiä, jotka ovat eläneet turvattoman lapsuuden, mutta jotka ovat siitä huolimatta kasvaneet vahvoiksi ihmisiksi.

Mä väitän, että heillä on jotain hyvää ollut elämässä. Usko on yksi, mistä saa voimaa. 

(Heitin just yhden terapeutin mäkeen, kun ihmetteli, että mistä saan voimaa.

Kysymys oli typerä ja osoitteleva. Ei kovin ammattitaitoinen. Asiat on miten on. 

Saan voimaa voimasta, vastasin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeudet on saaneet ainakin minut vihaamaan ihmisiä entistä enemmän. Koska en ole saanut apua. Siedän enemmän, olen itsevarmempi ja sanavalmiimpi. Olen peilikuva kenen tahansa käytökselle. Se miten minua kohtelee, sen saa takaisin itse. Jos puhut minusta paskaa selän takana, teen sinulle saman.

Mutta eihän sinun käytös heijasta vahvuutta eikä itsevarmuutta lainkaan. Vahva ja itsevarma ihminen on kaikkea muuta kuin uhriutuva, muita syyttelevä ja väkivallalla uhkaava hermoraunio. 

Missä sanoin uhriutuvani tai uhkailevani väkivallalla??? 😳. Syyttelen toisia vain jos he syyttelevät minua. En itse koskaan ensin.

Onko sinulla lukihäiriö? Vaikuttaa vähän siltä kun pistät suuhuni sanoja joita en ole sanonut.

Noh jos tapahtuu ikäviä asioita joihin ei itse voi vaikuttaa, ei se välttämättä vahvista, mutta jos tulee sopivankokoisia vaikeuksia jotka pystyy selättämään niin se kasvattaa luottamusta että pystyy kyllä selviämään kun elämässä tulee vaikeuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeudet on saaneet ainakin minut vihaamaan ihmisiä entistä enemmän. Koska en ole saanut apua. Siedän enemmän, olen itsevarmempi ja sanavalmiimpi. Olen peilikuva kenen tahansa käytökselle. Se miten minua kohtelee, sen saa takaisin itse. Jos puhut minusta paskaa selän takana, teen sinulle saman.

Mutta eihän sinun käytös heijasta vahvuutta eikä itsevarmuutta lainkaan. Vahva ja itsevarma ihminen on kaikkea muuta kuin uhriutuva, muita syyttelevä ja väkivallalla uhkaava hermoraunio. 

Hemmetin hyvä vastaus. 

Normaalit tunnetilat erottaa kyllä, joskus kaatuu päälle töitä toden teolla. Sitten ne tunteetkin poistuvat, tulee entistäkin parempi ja vahvempi olotila.

Muistakaa toimia aina oikealla tavalla kuitenkin kaikissa tilanteissa. Tunteita ei tarvitse hävetä mutta vastuu tulee kantaa.<

Hyvä vastaus kun ei ymmärrä lukemaansa??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet käsittävät väärin resilienssin ja esim. itsetunnon. Ne eivät ole vakioita vaan vaihtelevat elämän varrella sen mukaan, missä oloissa on, millaiset turvaverkot on jne. Resilienssi on sinänsä hölmö sana, koska se kuvaa oikeastaan olosuhteita eikä ihmisen sisua.

Mä en ole sitä mieltä, että kuvaa pelkästään olosuhteita. Kyseessähän on myös se, miten ihminen asioihin, olosuhteisiin ja tapahtumiin reagoi. Esim. mun isotädilläni oli aika rankka elämä, ja hän oli aina hyvin tasainen ja iloinen. Hän itsekin puhui siitä, miten hän pääsee surun akuutista vaiheesta nopeasti ohi.

Joillakin ihmisillä on myös kyky siirtää suremista. Kuoleman jälkeen joku lamaantuu ja uppoaa suruun pitkäksi ajaksi kun taas toinen kykenee siirtämään surun taakseen ja hoitamaan hyvinkin tehokkaasti kaiken byrokratian

Joka suvussa on kyky siirtää suremista, koska välttämätön pakko. Ihmisen menehtyminen saattaa helposti viedä vuodeksi erinäisiin paperitöihin ja byrokratian rattaisiin ja sakkoahan siitä saa jos niitä ei hoida alta ja ajallaan pois. Ei se ole kyky vaan pakko.

Kun en muista tiedä, niin sanon vain omalta kohdaltani, että väliin ne VOITETUT vaikeudet ovat ehkä vahvistaneet.

Mutta sitten kun on tullut vaikeuksia, joiden yli ei pääsekään vaikka miten kamppailisi, niin en kyllä tunne, että olisin mitenkään vahvistunut.

Sitä vain yrittää rämpiä eteenpäin kun ei muutakaan voi. Ainut vaihtoehto olisi posauttaa aivot pellolle, eikä sitäkään sentään halua tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä. Selvisin psykoosista, skitsofreniasta(hoidossa/hallinnassa), burnoutista, masennuksesta ja konkurssista. Nyt työelämässä takas.

Ja sait apua mistä? Kuka sua tuki, vai tukiko kukaan? 

Mä olen vähän samassa tilanteessa ja ei ole oikein ketään, jonka puoleen kääntyä.

Sivusta vastaan että aina sitä tukea ei vain saa mistään, ainakaan sellaista jota tarvitsisi, esimerkiksi puolustamista mutta yksinkin voi pärjätä hyvin eteenpäin.

Voi, jos sulla on itseluottamusta jne. Mitä jos ei ole sitä itseluottamusta tai opiskelun kautta tulleita valmiuksia? Kykyä puolustaa itseään? Mitä jos niitä ei vain ole? 

Haloo Helsingin kappaleessa lauletaan: "mikä ei tapa niin se todellakin hajottaa".

Vierailija kirjoitti:

En usko. Vahvuus tulee yleensä ihan muualta kuin vaikeuksista. Esimerkiksi itseäni on vahvistanut hyvä perusturvallisuus lapsuudessa, läheiset ja erilaiset mahdollisuudet elämässä sekä kannustus ja tuki.

Olen tästä eri mieltä kanssasi. Käännä oma tekstisi toisin päin, niin puhut hieman minun elämästäni. Lapsuus oli turvaton, isä väkivaltainen tuurijuoppo, mahdollisuuksina oli töihin meno välittömästi peruskoulun päätyttyä ja sitä ennen jo loma-ajat töissä, että olisi jostain saanut rahaa kustantaakseen asioita, joita lapset yleensä saavat vanhempiensa kustantamina (esimerkkeinä mieleiset, tai yleensäkin uudet vaatteet ja kengät, pyörä, karkkia, jätskiä, tivolissa käynti yms). Kannustuksena oli päivittäin, että kenelläkään ei ole noin surkeita lapsia ja se, ettei teistä tule ikinä mitään. Niihin lisättynä vielä kihlatun kuolema vakavaan sairauteen alle 20- vuotiaana, myöhemmin joutuminen narsistimiehen hampaisiin, itsetunnon romahdus, avioero, yksinhuoltajuus vailla tukiverkkoja, parin kuukauden työttömyys ja ero pitkäaikaisesta seurustelusuhteesta, äärimmäinen köyhyys, yksinäisyys, masennus, vakava sairaus.

Näiden seurauksena voin sanoa, että olen nyt onnellinen elämässäni. Olen selvinnyt noista kaikista ja tunnen syvää empatiaa huonosti voivia ihmisiä kohtaan. Olen hyvä kuuntelija ja pystyn tuomaan lohtua ja iloakin vaikeuksiensa kanssa painivien elämään. Eniten minua koskettavat elämänsä alussa olevat nuoret, jotka päätyvät itsemurhaan tai yrittämään sitä elämään kuuluvien vastoinkäymisten takia, kun tiedän, että pahimmastakin voi selvitä. 

Se, mitä minun elämäni vastoinkäymiset ovat opettaneet, on se, että itse täällä pitää oma polkunsa etsiä, löytää ja kulkea. Ei siihen voi muita velvoittaa, eikä muita siitä syyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne vaikeudet vahvistaa, jos niistä pääsee ylitse ja on kykyä sen jälkeen ottaa opikseen.

Nykyään ihmiset ovat säälittävän heikkoja henkisesti! (Vapaa kasvatus ja pinkkipumpuli kasvatus)

Heti maailman loppu, kun kaksihaarainen hius päässä..

Mitä tarkoittaa ottaa opikseen?

Miten esimerkiksi isäni olisi pitänyt ottaa opikseen kun menetti vaimonsa ja kaksi lastaan, siskoni? Hän ei todellakaan vahvistunut siitä.

Esim arvostaa perhettä yms

Miten tää liittyy vahvistumiseen ihmisenä? Toisten ihmisten kunnioitus ja arvostus kuuluu ihan yleisesti ihmisyyteen ja hyviin käytöstapoihin.

LouLou kirjoitti:

Haloo Helsingin kappaleessa lauletaan: "mikä ei tapa niin se todellakin hajottaa".

Niin se menee. Ihmiset saattavat lannistua vaikeuksien edessä. Elävät elämäänsä, mutta muserrettuina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet käsittävät väärin resilienssin ja esim. itsetunnon. Ne eivät ole vakioita vaan vaihtelevat elämän varrella sen mukaan, missä oloissa on, millaiset turvaverkot on jne. Resilienssi on sinänsä hölmö sana, koska se kuvaa oikeastaan olosuhteita eikä ihmisen sisua.

Mä en ole sitä mieltä, että kuvaa pelkästään olosuhteita. Kyseessähän on myös se, miten ihminen asioihin, olosuhteisiin ja tapahtumiin reagoi. Esim. mun isotädilläni oli aika rankka elämä, ja hän oli aina hyvin tasainen ja iloinen. Hän itsekin puhui siitä, miten hän pääsee surun akuutista vaiheesta nopeasti ohi.

Joillakin ihmisillä on myös kyky siirtää suremista. Kuoleman jälkeen joku lamaantuu ja uppoaa suruun pitkäksi ajaksi kun taas toinen kykenee siirtämään surun taakseen j

Kaikki eivät kykene vaikka olisi pakko. Huomasin sen omissa sisaruksissani.