Tunnetko ketään jota vaikeudet olisi vahvistaneet??

Perus uhrikulttuuri palstalla nähtävillä aloituksesta ja alapeukuista kommenteille jotka todella saivat vahvuutta kovista ajoista. Sopii täydellisesti kaavaan. 

Minä itse. Sain potkut 2v ja 6kk sitten. Työttömänä pari viikkoa ja sain tämänhetkisen työni. Kyllä ravisuttaa hereille ja karistaa heikkoutta saada potkut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet käsittävät väärin resilienssin ja esim. itsetunnon. Ne eivät ole vakioita vaan vaihtelevat elämän varrella sen mukaan, missä oloissa on, millaiset turvaverkot on jne. Resilienssi on sinänsä hölmö sana, koska se kuvaa oikeastaan olosuhteita eikä ihmisen sisua.

Mä en ole sitä mieltä, että kuvaa pelkästään olosuhteita. Kyseessähän on myös se, miten ihminen asioihin, olosuhteisiin ja tapahtumiin reagoi. Esim. mun isotädilläni oli aika rankka elämä, ja hän oli aina hyvin tasainen ja iloinen. Hän itsekin puhui siitä, miten hän pääsee surun akuutista vaiheesta nopeasti ohi.

Osa ihmisistä on herkempiä. Hyvässä ja pahassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet käsittävät väärin resilienssin ja esim. itsetunnon. Ne eivät ole vakioita vaan vaihtelevat elämän varrella sen mukaan, missä oloissa on, millaiset turvaverkot on jne. Resilienssi on sinänsä hölmö sana, koska se kuvaa oikeastaan olosuhteita eikä ihmisen sisua.

Mä en ole sitä mieltä, että kuvaa pelkästään olosuhteita. Kyseessähän on myös se, miten ihminen asioihin, olosuhteisiin ja tapahtumiin reagoi. Esim. mun isotädilläni oli aika rankka elämä, ja hän oli aina hyvin tasainen ja iloinen. Hän itsekin puhui siitä, miten hän pääsee surun akuutista vaiheesta nopeasti ohi.

"Resilienssi muodostuu useasta tekijästä, joita ovat eri tutkijoiden määritelmistä riippuen esimerkiksi tietoisuus itsestä, itsesäätely, optimismi, sosiaaliset suhteet, minäpystyvyys ja psyykkinen ketteryys. Siihen vaikuttaa myös oma terveydentila."

Olen itsekin tasainen, hyväntuulinen ja myönteinen ihminen. Silti olen sairastanut vakavan masennuksen sekä PTSD:n. Ok, mulla varmasti oli silloin parempi olo kuin jollain toisella ja optimistisempi ja rauhallisempi olo, mutta ei estänyt sairastumasta, koska aivoissa tapahtuu muutoksia välittäjäaineissa, riippumatta ihmisen luonteesta.

Vierailija kirjoitti:

Perus uhrikulttuuri palstalla nähtävillä aloituksesta ja alapeukuista kommenteille jotka todella saivat vahvuutta kovista ajoista. Sopii täydellisesti kaavaan. 

Minä itse. Sain potkut 2v ja 6kk sitten. Työttömänä pari viikkoa ja sain tämänhetkisen työni. Kyllä ravisuttaa hereille ja karistaa heikkoutta saada potkut. 

Se on sun tarina. Meillä jokaisella on oma tarinamme. Sulla on ollut korjaavia kokemuksia, onnistumisia. Minulla ei ole paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä se se ap sit on jos ei vahvuutta? Itse tunnen kyllä moniakin. Mutta heillä ne vaikeudet on olleet ihan oikeita asioita: puoliso kuollut yllättäen ja hoidettaviksi on jääneet pienet lapset jne, tai oma terveys on romahtanut, onnettomuus tms. erittäin huonoista lapsuusoloista on ponnistettu koulutuksen kautta hyvään, tasapainoiseen elämään. 

Miksiköhän näinkin järkevään ja neutraaliin kommenttiin tulee alapeukkuja?

Onko se muka huono juttu jos vastoinkäymiset saa ihmisen vahvempitahtoiseksi/kokeneemmaksi/jne? Ei ne vaikeudet kaikista tee uhriutuvia traumapotilaita 🙄

On minua sillä tavalla että tunnen itseäni paremmin ja uskallan pitää puoliani. En silti ajattele että olenpas nyt vahva selviytyjä. Enneminkin se on sitä että pystyy katsomaan enemmän eteenpäin kuin taaksepäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet käsittävät väärin resilienssin ja esim. itsetunnon. Ne eivät ole vakioita vaan vaihtelevat elämän varrella sen mukaan, missä oloissa on, millaiset turvaverkot on jne. Resilienssi on sinänsä hölmö sana, koska se kuvaa oikeastaan olosuhteita eikä ihmisen sisua.

Mä en ole sitä mieltä, että kuvaa pelkästään olosuhteita. Kyseessähän on myös se, miten ihminen asioihin, olosuhteisiin ja tapahtumiin reagoi. Esim. mun isotädilläni oli aika rankka elämä, ja hän oli aina hyvin tasainen ja iloinen. Hän itsekin puhui siitä, miten hän pääsee surun akuutista vaiheesta nopeasti ohi.

Osa ihmisistä on herkempiä. Hyvässä ja pahassa. 

 

Olen mielestäni vahva. Mutta liika on liikaa. Yläasteella olin koulukiusattu, harrastuskiusattu (nöyryytettiin törkeästi) ja kotona oli vaikeaa. Olen ymmärtänyt, että minulta on suljettu ovet vain vähän joka paikasta samaan aikaan. Ei kukaan muukaan olisi jaksanut. 

Koulukiusaamisesta voi selvitä, jos kotona on hyvä olla. Tai jos on kavereita ja hyviä harrastuksia, huonot kotiolot eivät ole ylitsepääsemättömiä. 

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi koettu väkivalta tai kidutus tuskin lisää resilienssiä.

Isäni hakkaama tässä. Kutsui minua kumpupääksi miten päässä oli kuhmuja lyöntien jäljellä. Tätä voisi kutsua molemmiksi noista. Aivan 100 kertaa kovempi henkisesti ja fyysisesti kuin eri universumissa jossa ei tapahtunut. 

En kaavaile mitään oman lapseni pahoinpitelyä mutta pahassa tilanteessa ihminen joko vahvistuu tai murskautuu paineen alla. Voit valita. 

Vaikka näin usein väitetään, itse en tunne. Se ei ole vahvuutta mitä heillä on.

Jaahas. Ja sen takia, ettet itse tunne yhtäkään, semmoinen on sitten mielikuvitusolento?

Ja senkin luulet tietäväsi, ette ise mitään vahvuutta ole, mitä muilla on. No mitähän se sitten on? Ja mistä sen tiedät, mitä se on, jos et kerran ketään sellaista edes tunne?

Esimerkiksi minä olen vahvistunut. Olen menettänyt puolisoni äkisti ja suhteellisen nuorena, lapseni on sairastunut vakavasti ym. ym. kuraa on satanut elämässä. Nuorempana olin täysi reppana, ujo, arka, muista täysin riippuvainen, josta sain jopa pilkkaa osakseni. Mutta vastoinkäymiset ovat tehneet minusta aivan erilaisen, selviän yksin ja olen vahvempi ja osaavampi monella tavalla kuin ennen näitä vastoinkäymisiäni. Nyt tiedän, että mistä vaan voi selvitä ja nousta jaloilleen. Ja jopa muuttua paremmaksi versioksi itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi koettu väkivalta tai kidutus tuskin lisää resilienssiä.

 

Isäni hakkaama tässä. Kutsui minua kumpupääksi miten päässä oli kuhmuja lyöntien jäljellä. Tätä voisi kutsua molemmiksi noista. Aivan 100 kertaa kovempi henkisesti ja fyysisesti kuin eri universumissa jossa ei tapahtunut. 

En kaavaile mitään oman lapseni pahoinpitelyä mutta pahassa tilanteessa ihminen joko vahvistuu tai murskautuu paineen alla. Voit valita. 

Kuulostaa kamalalta. Mutta olet päässyt eteenpäin? Sulla oli kavereita ja ehkä tyttöystävä? 

Minä taas koen, että vastoinkäymisiä on ollut keskivaikeasti vähän joka puolella. Nämä yhdessä ja kun ei ollut yhtä avointa vapaata ovea, mursi minut. Sama parisuhteiden osata. Kaikki suhteet ovat olleet ongelmallisia eri tavalla. Ikäänkuin ovi kerrallaan on sulkeutunut, kunnes en löydä enää ulospääsyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi koettu väkivalta tai kidutus tuskin lisää resilienssiä.

 

Isäni hakkaama tässä. Kutsui minua kumpupääksi miten päässä oli kuhmuja lyöntien jäljellä. Tätä voisi kutsua molemmiksi noista. Aivan 100 kertaa kovempi henkisesti ja fyysisesti kuin eri universumissa jossa ei tapahtunut. 

En kaavaile mitään oman lapseni pahoinpitelyä mutta pahassa tilanteessa ihminen joko vahvistuu tai murskautuu paineen alla. Voit valita. 

Kuulostaa kamalalta. Mutta olet päässyt eteenpäin? Sulla oli kavereita ja ehkä tyttöystävä? 

Minä taas koen, että vastoinkäymisiä on ollut keskivaikeasti vähän joka puolella. Nämä yhdessä ja kun ei ollut yhtä avointa vapaata ovea, mursi minut. Sama parisuhteiden osata. Kaikki suhteet ovat olleet ongelmallisia eri tavalla. Ikä

Nyt on vähän niitä keinoja mennä eteenpäin. Ei ole parisuhdetta, ei ole työtä, ei ole ystäviä. En tiedä, miten saisin jonkun oven edes raolleen. Että joku toinen asia tukisi toista asiaa ja saisin otteen. 

Kyllä, itseni. Sain kokea kiusaamista ja mustamaalausta isolta porukalta, koska mustasukkainen nainen alkoi levitellä valheita. Ennen sitä  kuvittelin, että näitä ihmisiä olisi pitänyt kunnioittaa, koska esittivät olevansa niin mahtavia ja  muiden yläpuolella. Nyt ymmärrän, kuinka pieniä ja moukkamaisia he käytökseltään ovat. Siitä olen saanut näkemystä muihinkin itsensä ylentäviin ilkimyksiin, joita maailmassa valitettavasti riittää. 

Isommat vaikeudet kohdallani ovat suhteuttaneet "vaikeudet" omaan mittaluokkaansa

==>  ei narinaa pienistä enää.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeudet pakottavat ihmisen katsomaan sisimpäänsä, etsimään perustuksensa. Niistä perustuksista se vahvuus tulee.

Ei ne kyllä automaattisesti pakota tutkimaan sisimpäänsä, päinvastoin, moni selviytyy työntämällä vaikean todellisuuden ulos tietoisuudestaan, ja myöhemmin suurin kauhistus olisi joutua avaamaan se Pandoran lipas. Kun on tarpeeksi haavoitettu ja tarpeeksi rankkoja kokemuksia takana, vaatii tietoisen ja toistuvan valinnan lähteä niitä purkamaan ja jaksaa sitä työtä loppuun asti.

Joskus resilienssillä ratsastelevat ihmiset eivät edes ymmärrä mitä resilienssi tarkoittaa.

Esimerkiksi orvoksi jäänyt, mutta hyvän ja turvallisen lapsuuden kokenut lapsi, jonka asioita alkaa heti selvitellä sossulegioona ja joka pääsee heti isovanhempien tai muiden sukulaisten hoiviin keskelle yhteiskunnan tukiverkostoa on täysin eri asemassa, kuin jossain muualla päin maailmaa asuva orpo lapsi, jolla ei ole mitään.

Voin kyllä todella täydestä sydämestä sanoa että tämä pitkä työttömyys on tehnyt minusta katkeran ja vihaisen nettitrollaajan. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus resilienssillä ratsastelevat ihmiset eivät edes ymmärrä mitä resilienssi tarkoittaa.

Esimerkiksi orvoksi jäänyt, mutta hyvän ja turvallisen lapsuuden kokenut lapsi, jonka asioita alkaa heti selvitellä sossulegioona ja joka pääsee heti isovanhempien tai muiden sukulaisten hoiviin keskelle yhteiskunnan tukiverkostoa on täysin eri asemassa, kuin jossain muualla päin maailmaa asuva orpo lapsi, jolla ei ole mitään.

Mutta sitten on olemassa niitäkin ihmisiä, jotka ovat eläneet turvattoman lapsuuden, mutta jotka ovat siitä huolimatta kasvaneet vahvoiksi ihmisiksi.

Joo vastoinkäymisestä toiseen ja sitten seuraavaan ja seuraavaan ja näin on oppinut ottamaan tulevat vastoinkäymiset vastaan niin kuin se olisi aivan normaalia elämää sekä muuttamaan ajatukset joistakin paremmista jutuista sellaisiksi että kyllähän minä ilman tuotakin pärjään

Vierailija kirjoitti:

Isommat vaikeudet kohdallani ovat suhteuttaneet "vaikeudet" omaan mittaluokkaansa

==>  ei narinaa pienistä enää.

Mä en kestä yhtään mitään narinaa mistään. Musta jokainen voisi itkeä yksin pimeässä komerossa. Niinkuin minä olen tehnyt vuosikausia. Aina kun olen yrittänyt pyytää apua, minua on painettu alas. Ihan todella. Terveydenhuollossa, kaverisuhteissa, parisuhteissa. Jokainen ovi on suljettu. 

Vierailija kirjoitti:

Isommat vaikeudet kohdallani ovat suhteuttaneet "vaikeudet" omaan mittaluokkaansa

==>  ei narinaa pienistä enää.

Miten tämä käytännössä toimii?

Itse en ole kokenut tätä. En tiedä, olisiko niin tarvettakaan. Toki en nyt ehkä varsinaisesti narise asioista, mutta eipä ne erilaiset asiat ole lakanneet harmittamasta.