Tunnetko ketään jota vaikeudet olisi vahvistaneet??

Ulkoisesti olen menestynyt ja osaan vetää rajoja perseilijöille. On tullut myös viisautta ja ymmärrystä. Sisäisesti, eli tunne-elämältäni olen hauras ja rikkinäinen. Vaikeinta on päästä yli häpeästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tieteellisesti todistettu, että mikä ei tapa, vahvistaa vain. Kärsimys jalostaa. Resilienssiä kaikille!

No ei ole. Lukuisat tutkimukset nimenomaa tukevat sitä, että traumat heikentävät ihmistä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Lisäksi, jos tarkastelemme mitä tahansa ongelmaryhmää (päihdeongelmaiset, rikolliset jne.), taustalta löytyy aina haastava menneisyys. Vastaavasti menestyneiden ihmisten taustalla on usein varakas ja ehjä koti.

Niin. Vahvaksi tullaan, kun saadaan sopivan kokoisia haasteita sopivin aikavälein. 

Liikaa, vääränlaista ja väärään aikaan koetut koettelemukset tekevät ihmisestä käytännössä joko särmikkään, kylmän tai fyysisesti sairaan - tai kaikkia niitä. Kylmyys ja julmuus ovat toki jonkun mielestä synonyymi vahvuudelle.

Allekirjoitan. Fyysisiä sairauksia, aggressiivisuutta, epäluuloa, vetäytymistä ym. 

Hyvä ja paha on olemassa, heti kun tulin uskoon vaikeudet alkoivat, heti kun alkoi etsiä Jumalan tahtoa on joku voima joka ei *päästäisi* tekemään niin, kannattaa miettiä mistä vaikeudet johtuu jos niille ei näy olevan mitään syytä ja etsiä Jumalaa 

En tunne. Olen selvinnyt yksin ihan helvetillisistä vaikeuksista , oikeastaan taistellut tieni takaisin elämään. Olen nyt 55v, kyynisempi kuin koskaan, odotan että pääsen pois tästä nykyisestä helvetistä, taas. Kukaan ei tule minua auttaamaan, joten vaikka nyt selviäisinkin, mitenkään vahvempi en ole. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ja paha on olemassa, heti kun tulin uskoon vaikeudet alkoivat, heti kun alkoi etsiä Jumalan tahtoa on joku voima joka ei *päästäisi* tekemään niin, kannattaa miettiä mistä vaikeudet johtuu jos niille ei näy olevan mitään syytä ja etsiä Jumalaa 

Ja vahva olen Jumalan takia

Paljon riippuu siitä, ovatko vaikeudet ohimeneviä vai pysyviä. Esimerkiksi joku aviokriisi, jonka jälkeen liitto jatkuu onnellisena, on eri juttu kuin vaikka leskeksi jääminen.

Olen enemmänkin pysynyt vahvana, enkä katkeroitunut. En pelkää kohdata vaikeita asioita.

Kohtuullisen määrän vaikeuksia vielä kestää, ja taistelun halu säilyy sekä sisukkuus kasvaa. Sitten alkaa kyynistyä ja turhautua, kun mikään ei auta. Lopuksi lamaantuu ja antaa periksi. Menköön sitten vaan kaikki lopullisesti pieleen, kun joku on saanut tällaisen osan.  

Minusta on tullut vahvempi. Ei kylläkään yön yli vaan vuosien mittaan kun olen saanut etäisyyttä ja perspektiiviä vaikeisiin asioihin. Osaan reagoida ajoissa eikä ylitseni kävele enää kukaan. Pienet vastoinkäymiset ei hetkauta eikä pahaa mieltään sivullisiin purkavat ihmiset. Olen nykyään suurimman osan ajasta iloinen ja rauhallinen, en pelkää juurikaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on tullut vahvempi. Ei kylläkään yön yli vaan vuosien mittaan kun olen saanut etäisyyttä ja perspektiiviä vaikeisiin asioihin. Osaan reagoida ajoissa eikä ylitseni kävele enää kukaan. Pienet vastoinkäymiset ei hetkauta eikä pahaa mieltään sivullisiin purkavat ihmiset. Olen nykyään suurimman osan ajasta iloinen ja rauhallinen, en pelkää juurikaan mitään.

Lisään tähän, että en minä niitä koettuja vaikeuksia kulje kylillä huutelemassa. Ap voisi tuntea minut tietämättä taustoistani ja luulla hannuhanheksi.