Tunnetko ketään jota vaikeudet olisi vahvistaneet??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se se ap sit on jos ei vahvuutta? Itse tunnen kyllä moniakin. Mutta heillä ne vaikeudet on olleet ihan oikeita asioita: puoliso kuollut yllättäen ja hoidettaviksi on jääneet pienet lapset jne, tai oma terveys on romahtanut, onnettomuus tms. erittäin huonoista lapsuusoloista on ponnistettu koulutuksen kautta hyvään, tasapainoiseen elämään. 

Miksiköhän näinkin järkevään ja neutraaliin kommenttiin tulee alapeukkuja?

Onko se muka huono juttu jos vastoinkäymiset saa ihmisen vahvempitahtoiseksi/kokeneemmaksi/jne? Ei ne vaikeudet kaikista tee uhriutuvia traumapotilaita 🙄

Selviytyminen on kaikkien kokemuksien summa. Mitä jos matto vedetään vähän joka puolelta alta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus resilienssillä ratsastelevat ihmiset eivät edes ymmärrä mitä resilienssi tarkoittaa.

Esimerkiksi orvoksi jäänyt, mutta hyvän ja turvallisen lapsuuden kokenut lapsi, jonka asioita alkaa heti selvitellä sossulegioona ja joka pääsee heti isovanhempien tai muiden sukulaisten hoiviin keskelle yhteiskunnan tukiverkostoa on täysin eri asemassa, kuin jossain muualla päin maailmaa asuva orpo lapsi, jolla ei ole mitään.

Mutta sitten on olemassa niitäkin ihmisiä, jotka ovat eläneet turvattoman lapsuuden, mutta jotka ovat siitä huolimatta kasvaneet vahvoiksi ihmisiksi.

Ehkä heidän elämänsä ei ole kuitenkaan ollut kokonaisuudessaan niin turvatonta, vaan seassa on ollut jotain turvaa ja hyviäkin asioita.

Kyllä ne vaikeudet vahvistaa, jos niistä pääsee ylitse ja on kykyä sen jälkeen ottaa opikseen.

Nykyään ihmiset ovat säälittävän heikkoja henkisesti! (Vapaa kasvatus ja pinkkipumpuli kasvatus)

Heti maailman loppu, kun kaksihaarainen hius päässä..

Vierailija kirjoitti:

Donald Trump.

No tämä herra on vieraantunut todellisuudesta. Mennä porskuttaa vaan röyhkeydellä ja ylimielisyydellä eteenpäin. Häntä eivät tavallisen ihmisen ongelmat koske, eikä liippaa edes läheltä. Tunteeton pintaliitäjä, joka pyörii vain oman napansa ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus resilienssillä ratsastelevat ihmiset eivät edes ymmärrä mitä resilienssi tarkoittaa.

Esimerkiksi orvoksi jäänyt, mutta hyvän ja turvallisen lapsuuden kokenut lapsi, jonka asioita alkaa heti selvitellä sossulegioona ja joka pääsee heti isovanhempien tai muiden sukulaisten hoiviin keskelle yhteiskunnan tukiverkostoa on täysin eri asemassa, kuin jossain muualla päin maailmaa asuva orpo lapsi, jolla ei ole mitään.

Mutta sitten on olemassa niitäkin ihmisiä, jotka ovat eläneet turvattoman lapsuuden, mutta jotka ovat siitä huolimatta kasvaneet vahvoiksi ihmisiksi.

Mä väitän, että heillä on jotain hyvää ollut elämässä. Usko on yksi, mistä saa voimaa. 

(Heitin just yhden terapeutin mäkeen, kun ihmetteli, että mistä saan voimaa. Sitä voi ihmetellä. Tuli paha olo kommenteista: Terapeutin mielestä mun elämässä ei ole voimaelementtejä). 

Vaikeudet on saaneet ainakin minut vihaamaan ihmisiä entistä enemmän. Koska en ole saanut apua. Siedän enemmän, olen itsevarmempi ja sanavalmiimpi. Olen peilikuva kenen tahansa käytökselle. Se miten minua kohtelee, sen saa takaisin itse. Jos puhut minusta paskaa selän takana, teen sinulle saman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus resilienssillä ratsastelevat ihmiset eivät edes ymmärrä mitä resilienssi tarkoittaa.

Esimerkiksi orvoksi jäänyt, mutta hyvän ja turvallisen lapsuuden kokenut lapsi, jonka asioita alkaa heti selvitellä sossulegioona ja joka pääsee heti isovanhempien tai muiden sukulaisten hoiviin keskelle yhteiskunnan tukiverkostoa on täysin eri asemassa, kuin jossain muualla päin maailmaa asuva orpo lapsi, jolla ei ole mitään.

Mutta sitten on olemassa niitäkin ihmisiä, jotka ovat eläneet turvattoman lapsuuden, mutta jotka ovat siitä huolimatta kasvaneet vahvoiksi ihmisiksi.

Ehkä heidän elämänsä ei ole kuitenkaan ollut kokonaisuudessaan niin turvatonta, vaan seassa on ollut jotain turvaa ja hyviäkin asioita.

Ehkä, ehkä ei. Toisaalta sitten turvallisessa ympäristössä ihminen voi romahtaa kohdattuaan vaikeuksia. 

Mä myin v 2020 mun äidin lapsuudentalon.

Me muutettiin sinne, monta kk siivottiin nurkkia. Roskiin meni älyttömästi kaikkea, kierrätykseen, myyntiin ja tulot käytettiin mm maaleihin, naapuri nosti kantoja pihalta jne. 

Talo oli vuosia tyhjänä, kulut pyörivät.

Serkkuni tässä muutama viikko sitten sanoi hänen äitinsä otti niskasta kiinni. Oli kysellyt vähän miten saisi kotia siistimmäksi ja otin selvää. On vienyt nyt paljon tavaroita myyntiin , vaatteita mennyt second hand liikkeeseen ja serkkuni on myynyt heiltä pari huonekalua. 

Viikossa tapahtuu vähän, kuukaudessa enemmän. 

 

Ovat laittamassa taloaan ensi vuonna myyntiin ja sanoi inspiraatio tähän tuli minulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isommat vaikeudet kohdallani ovat suhteuttaneet "vaikeudet" omaan mittaluokkaansa

==>  ei narinaa pienistä enää.

Miten tämä käytännössä toimii?

Itse en ole kokenut tätä. En tiedä, olisiko niin tarvettakaan. Toki en nyt ehkä varsinaisesti narise asioista, mutta eipä ne erilaiset asiat ole lakanneet harmittamasta.

Se toimii sillä tavalla, että toisten ihmisten kohdalla vaikeudet saattavat saada ihmisen arvostamaan normaalia elämää, ja normaaliin elämään kuuluvat erilaiset vastoinkäymiset. Ne saattavat sitten mennä ohi "aha"-asenteella, kun on itsellä sellainen tunne, että pahemmastakin on selvitty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus resilienssillä ratsastelevat ihmiset eivät edes ymmärrä mitä resilienssi tarkoittaa.

Esimerkiksi orvoksi jäänyt, mutta hyvän ja turvallisen lapsuuden kokenut lapsi, jonka asioita alkaa heti selvitellä sossulegioona ja joka pääsee heti isovanhempien tai muiden sukulaisten hoiviin keskelle yhteiskunnan tukiverkostoa on täysin eri asemassa, kuin jossain muualla päin maailmaa asuva orpo lapsi, jolla ei ole mitään.

Mutta sitten on olemassa niitäkin ihmisiä, jotka ovat eläneet turvattoman lapsuuden, mutta jotka ovat siitä huolimatta kasvaneet vahvoiksi ihmisiksi.

Mä väitän, että heillä on jotain hyvää ollut elämässä. Usko on yksi, mistä saa voimaa. 

(Heitin just yhden terapeutin mäkeen, kun ihmetteli, että mistä saan voimaa. Sitä voi ihmetellä. Tuli paha olo kommenteista: Te

Ehkä hän halusi vain tietää ja oppia mistä saat/ammennat voimaa jatkaa ja jaksaa niillä kokemuksilla mitä sinulla on. Tuskin arvosteli tai kettuili.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus resilienssillä ratsastelevat ihmiset eivät edes ymmärrä mitä resilienssi tarkoittaa.

Esimerkiksi orvoksi jäänyt, mutta hyvän ja turvallisen lapsuuden kokenut lapsi, jonka asioita alkaa heti selvitellä sossulegioona ja joka pääsee heti isovanhempien tai muiden sukulaisten hoiviin keskelle yhteiskunnan tukiverkostoa on täysin eri asemassa, kuin jossain muualla päin maailmaa asuva orpo lapsi, jolla ei ole mitään.

Mutta sitten on olemassa niitäkin ihmisiä, jotka ovat eläneet turvattoman lapsuuden, mutta jotka ovat siitä huolimatta kasvaneet vahvoiksi ihmisiksi.

Ehkä heidän elämänsä ei ole kuitenkaan ollut kokonaisuudessaan niin turvatonta, vaan seassa on ollut jotain turvaa ja hyviäkin asioita.

Ehkä, ehkä ei. Toisaal

Tääkin voi olla. Jos mulla ei olisi nyt turvaa ympärillä, en uskaltaisi olla masentunut. Olisi pakko puskea eteenpäin. Kiitos tästä huomiosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isommat vaikeudet kohdallani ovat suhteuttaneet "vaikeudet" omaan mittaluokkaansa

==>  ei narinaa pienistä enää.

Miten tämä käytännössä toimii?

Itse en ole kokenut tätä. En tiedä, olisiko niin tarvettakaan. Toki en nyt ehkä varsinaisesti narise asioista, mutta eipä ne erilaiset asiat ole lakanneet harmittamasta.

Se toimii sillä tavalla, että toisten ihmisten kohdalla vaikeudet saattavat saada ihmisen arvostamaan normaalia elämää, ja normaaliin elämään kuuluvat erilaiset vastoinkäymiset. Ne saattavat sitten mennä ohi "aha"-asenteella, kun on itsellä sellainen tunne, että pahemmastakin on selvitty.

Eihän vaikeuksien vertailussa ole mitään järkeä. Varsinkin kun ne vaikeudet on ihan toisistaan riippumattomia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne vaikeudet vahvistaa, jos niistä pääsee ylitse ja on kykyä sen jälkeen ottaa opikseen.

Nykyään ihmiset ovat säälittävän heikkoja henkisesti! (Vapaa kasvatus ja pinkkipumpuli kasvatus)

Heti maailman loppu, kun kaksihaarainen hius päässä..

Tämä 100%

Minä. Selvisin psykoosista, skitsofreniasta(hoidossa/hallinnassa), burnoutista, masennuksesta ja konkurssista. Nyt työelämässä takas.

"se ei ole vahvuutta mitä heillä on"

Mitä se sinun mielestäsi sitten on?

Lisäys 74:een.

Ja erosta, jossa parisuhde kesti 11 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isommat vaikeudet kohdallani ovat suhteuttaneet "vaikeudet" omaan mittaluokkaansa

==>  ei narinaa pienistä enää.

Miten tämä käytännössä toimii?

Itse en ole kokenut tätä. En tiedä, olisiko niin tarvettakaan. Toki en nyt ehkä varsinaisesti narise asioista, mutta eipä ne erilaiset asiat ole lakanneet harmittamasta.

Se toimii sillä tavalla, että toisten ihmisten kohdalla vaikeudet saattavat saada ihmisen arvostamaan normaalia elämää, ja normaaliin elämään kuuluvat erilaiset vastoinkäymiset. Ne saattavat sitten mennä ohi "aha"-asenteella, kun on itsellä sellainen tunne, että pahemmastakin on selvitty.

Eihän vaikeuksien vertailussa ole mitään järkeä. Varsinkin kun ne vaikeudet on ihan toisistaan riippuma

Jaa, mun mielestä on paljonkin hyötyä. Koen omalla kohdallani parempana olotilana tasaisuuden kuin sen, että erilaiset vastaan tulevat asiat horjuttavat olotilana. Mutta jos itse koet, ettei se hyödytä tai paranna mielialaa, niin varmasti se on sinulle sitten hyödytön työkalu.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se se ap sit on jos ei vahvuutta? Itse tunnen kyllä moniakin. Mutta heillä ne vaikeudet on olleet ihan oikeita asioita: puoliso kuollut yllättäen ja hoidettaviksi on jääneet pienet lapset jne, tai oma terveys on romahtanut, onnettomuus tms. erittäin huonoista lapsuusoloista on ponnistettu koulutuksen kautta hyvään, tasapainoiseen elämään. 

Mikä sinut saa kuvittelemaan että nuo mainitsemasi tilanteet olisivat vahvistaneet heitä? Heidän on vain täytynyt selvitä eteenpäin kun muutakaan vaihtoehtoa ei ole ollut. Rakkaan ihmisen tai oman terveyden menetys ei kyllä koskaan vahvista ketään. Arvomaailma voi toki muuttua mutta sen myötä olla hyvin vähästäkin onnellinen mutta ei sillä ole mitään tekemistä vahvistumisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne vaikeudet vahvistaa, jos niistä pääsee ylitse ja on kykyä sen jälkeen ottaa opikseen.

Nykyään ihmiset ovat säälittävän heikkoja henkisesti! (Vapaa kasvatus ja pinkkipumpuli kasvatus)

Heti maailman loppu, kun kaksihaarainen hius päässä..

Mitä tarkoittaa ottaa opikseen?

Miten esimerkiksi isäni olisi pitänyt ottaa opikseen kun menetti vaimonsa ja kaksi lastaan, siskoni? Hän ei todellakaan vahvistunut siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isommat vaikeudet kohdallani ovat suhteuttaneet "vaikeudet" omaan mittaluokkaansa

==>  ei narinaa pienistä enää.

Miten tämä käytännössä toimii?

Itse en ole kokenut tätä. En tiedä, olisiko niin tarvettakaan. Toki en nyt ehkä varsinaisesti narise asioista, mutta eipä ne erilaiset asiat ole lakanneet harmittamasta.

Se toimii sillä tavalla, että toisten ihmisten kohdalla vaikeudet saattavat saada ihmisen arvostamaan normaalia elämää, ja normaaliin elämään kuuluvat erilaiset vastoinkäymiset. Ne saattavat sitten mennä ohi "aha"-asenteella, kun on itsellä sellainen tunne, että pahemmastakin on selvitty.

Eihän vaikeuksien vertailussa ole mitään järkeä. Varsinkin kun ne vaikeudet on ihan toisistaan riippuma

Samaa mieltä. Geenit myös vaikuttaa. Jos ei jaksa, niin ei vain jaksa. Se on sitten siinä.