Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tyrmää vuoroviikkovanhemmuiden ja pitää sitä itsekkäänä tapana

Me kaikki oltaisiin haluttu, että ydinperhe pysyy yhdessä, mutta se kaatui kuitenkin. Joudutaan valitsemaan toiseksi paras vaihtoehto, joka meillä on ollut se, että lasten kaksi kotia ovat lähellä toisiaan. Molemmissa on omat huoneet ja omat tavarat. Alkuun olivat kouluaikaan enemmän minulla ja loma-aikoina vähän enemmän isällään. Siitä siirryttiin viikko-viikko ja nyt teinien toiveesta 2 vko-2vko. 

Vaihtopäivät ovat ihan perseestä, mutta muuten homma rullaa kohtuullisesti. Pienenä ostettiin molempiin koteihin vaatteita ym., mutta nyt teineinä muuttavat lähes kaiken mukanaan.

Ovet on aina auki kotiin ja ainakin minä näen lapsia melkein päivittäin "isäviikoilla". Pyritään pitämään samaa linjaa isoissa kasvatusasioissa, mutta omassa kodissa on omat säännöt esim siisteyden suhteen. Meillä on edelleen samat arvot ja maailmankuva lasten isän kanssa, joten kaikkein tärkeimmistä asioista olemme yleensä samaa mieltä. 

Kaikki kunnoitus todellisille yksinhuoltajille, kaksi päivää ennen kuin lapset ovat lähdössä, alkaa olla takki aika tyhjä, vaikka nämä ovat helpohkoja teinejä. Vaihdosta pari päivää lataan akkuja. Viikon jälkeen alkaakin jo taas olla ikävä ja kun lapset tulevat sanon joka kerta "ihanaa kun tulti takaisin kotiin". Toivottavasti lapsista myös tuntuu siltä. 

Niin aattele, voi ressua kun takki tyhjenee, mites me jotka hoidetaan ihan yksin omat lapsemme joko yh tai yht huoltajuus, kyllä takki tyhjenee, mutta yhdessä on päätetty olla vaikka aina ei olisikaan kivaa.

Ei varmaan itsekkäiden ääliöiden mielestä olekaan.

Oikein, hyvä Jari!

Samaa mieltä, itsekästähän tuo on. Lapset pakotetaan muuttamaan jatkuvasti vanhempien välillä sen sijaan että heidän annettaisiin juurtua yhteen paikkaan, kumpi heille sitten paremmin sopiikaan.

Jarilla nyt on joku kiukku päällä, kun tyrmää samaan hengenvetoon ihmisten terapiassa käymisen ja sen, että lapset näkevät tasapuolisesti yhtä paljon molempaa vanhempaansa, mitä nyt seuraavaksi. Olisiko aika jo eläköityä, jos noin harmittaa?

Jos vanhemmat muuttaa, niin asuvatko he vuoroviikoin siis eksänsä kanssa samassa asunnossa? Voisi olla hankalaa saada toimimaan...

Totta se on

LouLou kirjoitti:

Harmittaa sanoa, mutta se on ihan totta. En ikinä itse haluaisi asua vuoroviikoin eri asunnoissa. Voihan lapsella olla yksi vakituinen koti ja tavata etävanhempaa lähes jokainen viikonloppu ja koulujen loma-aikoina enemmänkin, niin siitä tulee melkein 50/50.

Silloin sille toiselle vanhemmalle jää pelkkä arjen pyöritys, eikä lapsi saa viettää vapaa-aikaa tämän toisen vanhemman kanssa lainkaan. Onko se sitten parempi?

Vierailija kirjoitti:

Ihan kauhea ajatus. Kuvittele että itse joutuisit muuttamaan joka toinen viikko. Meillä ei ole isän kanssa minkäänlaisia välejä joten minkäänlainen järjestely ei toimisi. Lapset asuu minun kanssani ja näkevät isäänsä ehkä pari kertaa vuodessa, silloin kun isää sattuu kiinnostamaan. Lapsilla on kuitenkin ollut yksi koti, ei ole tarvinnut rampata missään.

Entä jos sitä isää kiinnostaisikin huolehtia lapsestaan yhtälailla? Kumman luona lapsi sitten asuisi ja kumpaa hän saa nähdä vähemmän?

Vierailija kirjoitti:

No näinhän se on. Vuoroviikkovanhemmuus palvelee aikuisten tarpeita. Saa olla lasten kanssa, mutta saa vastapainoksi omaa aikaa. Ja kumpikin joutuu tasapuolisesti kantamaan taakan. Ja saa tasapuolisesti myös ne hyvät asiat.

 

Mutta tätähän ei saa sanoa.

Saa vastapainoksi omaa aikaa vai joutuu olemaan ilman lapsia puolet ajasta? Ihan sama, muuttaako lapset viikottain, vai aikuiset, mutta ihan samalla tavalla se taakka jakaantuu puoliksi, kuten myös hyvät asiat. Ja samalla tavalla puolet ajasta on omaa aikaa.

Vaihtoehto vuoroviikkoasumiselle vanhempien erotessa on se, että toisen vanhemman eli etävanhemman ei tarvitse hoitaa ja kasvattaa lasta käytännössä lainkaan, kunhan käy huvipuistoissa ja jäätelöllä silloin tällöin.

Eikö sekin ole itsekästä? Vai eikö sillä ole väliä, kun se etävanhempi on useimmiten isä? Eli itsekkyystermi tuodaan keskusteluun vasta silloin, kun lapsen ja isän näkökulmien lisäksi kuvioon yritetään sovittaa myös äidin etua.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtoehto vuoroviikkoasumiselle vanhempien erotessa on se, että toisen vanhemman eli etävanhemman ei tarvitse hoitaa ja kasvattaa lasta käytännössä lainkaan, kunhan käy huvipuistoissa ja jäätelöllä silloin tällöin.

Eikö sekin ole itsekästä? Vai eikö sillä ole väliä, kun se etävanhempi on useimmiten isä? Eli itsekkyystermi tuodaan keskusteluun vasta silloin, kun lapsen ja isän näkökulmien lisäksi kuvioon yritetään sovittaa myös äidin etua.

Sinkkonen on tunnettu sovinisti. Äidin jaksamisella ei ole hänelle mitään merkitystä enkä ole koskaan kuullut hänen tuomitsevan lapsensa eron jälkeen hylkääviä isiä.

Vierailija kirjoitti:

Jarilla nyt on joku kiukku päällä, kun tyrmää samaan hengenvetoon ihmisten terapiassa käymisen ja sen, että lapset näkevät tasapuolisesti yhtä paljon molempaa vanhempaansa, mitä nyt seuraavaksi. Olisiko aika jo eläköityä, jos noin harmittaa?

Niinpä. Olisi kiinnostavaa tietää, kantaako hän samalla tavoin huolta ns. viikonloppuvanhemmuudesta, jossa lapsi näkee toista vanhempaansa joka toinen viikonloppu eli n. 4 päivää kuukaudessa. Sekö on sitten loistavan hyvä?

Osalla tuntuu ongelmaksi nousevan lasten kustannukset, viikko-viikko vanhemmuudessa ei jakseta elareita. Fiksut vanhemmat sitten sopivat hankintojen jakamisesta muuten. 

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jarilla nyt on joku kiukku päällä, kun tyrmää samaan hengenvetoon ihmisten terapiassa käymisen ja sen, että lapset näkevät tasapuolisesti yhtä paljon molempaa vanhempaansa, mitä nyt seuraavaksi. Olisiko aika jo eläköityä, jos noin harmittaa?

Niinpä. Olisi kiinnostavaa tietää, kantaako hän samalla tavoin huolta ns. viikonloppuvanhemmuudesta, jossa lapsi näkee toista vanhempaansa joka toinen viikonloppu eli n. 4 päivää kuukaudessa. Sekö on sitten loistavan hyvä?

Osalla tuntuu ongelmaksi nousevan lasten kustannukset, viikko-viikko vanhemmuudessa ei jakseta elareita. Fiksut vanhemmat sitten sopivat hankintojen jakamisesta muuten. 

-ohis

*makseta 

Vierailija kirjoitti:

Me kaikki oltaisiin haluttu, että ydinperhe pysyy yhdessä, mutta se kaatui kuitenkin. Joudutaan valitsemaan toiseksi paras vaihtoehto, joka meillä on ollut se, että lasten kaksi kotia ovat lähellä toisiaan. Molemmissa on omat huoneet ja omat tavarat. Alkuun olivat kouluaikaan enemmän minulla ja loma-aikoina vähän enemmän isällään. Siitä siirryttiin viikko-viikko ja nyt teinien toiveesta 2 vko-2vko. 

Vaihtopäivät ovat ihan perseestä, mutta muuten homma rullaa kohtuullisesti. Pienenä ostettiin molempiin koteihin vaatteita ym., mutta nyt teineinä muuttavat lähes kaiken mukanaan.

Ovet on aina auki kotiin ja ainakin minä näen lapsia melkein päivittäin "isäviikoilla". Pyritään pitämään samaa linjaa isoissa kasvatusasioissa, mutta omassa kodissa on omat säännöt esim siisteyden suhteen. Meillä on edelleen samat arvot ja maailmankuva lasten isän kanssa, joten kaikkein tärkeimmistä asioista olemme yleensä samaa mieltä. 

Yksinhuoltajat ovat todellisia sankareita.Se on äärettömän kovaa hommaa. Sen tajuaa oikeastaan silloin täysin vasta, kun lapset lopulta muuttavat pois lapsuudenkotoaan. Eli yksinhuoltajan luota. Joo, mutta lapset ovat erilaisia. Itselläni yksinhuoltajana oli maailman helpoimmat lapset. Kasvattajana olin johdonmukainen, rakastavan tiukka ja tinkimätön auktoriteetti. Minä en ollut kaveri vanhempi. Lapset voivat koko lapsuutensa kotonaan erinomaisesti ja kokivat lapsuutensa turvalliseksi ja tukevaksi. Mutta joku erityislapsi olisi ollut suuri ongelma. Meidän perheessä kaikki voivat niin hyvin, ettei ollut mitään tarvetta lastensuojelun tukitoiminnalle. Kannatan jopa erityislapsen huostaanottoa, jos hänen vanhempansa on yksinhuoltaja. Nimittäin tilanne voi olla lapselle ja vanhemmalle sietämätön. Joo, omat lapseni ovat jo pitkään asuneet itsenäisesti ja edelleen he voivat erinomaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jarilla nyt on joku kiukku päällä, kun tyrmää samaan hengenvetoon ihmisten terapiassa käymisen ja sen, että lapset näkevät tasapuolisesti yhtä paljon molempaa vanhempaansa, mitä nyt seuraavaksi. Olisiko aika jo eläköityä, jos noin harmittaa?

Niinpä. Olisi kiinnostavaa tietää, kantaako hän samalla tavoin huolta ns. viikonloppuvanhemmuudesta, jossa lapsi näkee toista vanhempaansa joka toinen viikonloppu eli n. 4 päivää kuukaudessa. Sekö on sitten loistavan hyvä?

Osalla tuntuu ongelmaksi nousevan lasten kustannukset, viikko-viikko vanhemmuudessa ei jakseta elareita. Fiksut vanhemmat sitten sopivat hankintojen jakamisesta muuten. 

-ohis

Kyllpäs teillä muuttuu mielipiteet jatkuvasti.

Miksi lapsia eristetään rakastavista vanhemmista ja pakotetaan esimerkiksi valvottuihin tapaamisiin muutaman tunnin verran kuukaudessa? Tätä jatketaan suoraan vuosi ja perään toinen toisensa jälkeen vaikka nähdään että ihminen on täysin normaali ja terve ihminen? Rahahan tässäkin on takana sekä kiusanteko.

Turhaan esitätte mitään pyhimyksiä kukaan yhtään missään.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtoehto vuoroviikkoasumiselle vanhempien erotessa on se, että toisen vanhemman eli etävanhemman ei tarvitse hoitaa ja kasvattaa lasta käytännössä lainkaan, kunhan käy huvipuistoissa ja jäätelöllä silloin tällöin.

Eikö sekin ole itsekästä? Vai eikö sillä ole väliä, kun se etävanhempi on useimmiten isä? Eli itsekkyystermi tuodaan keskusteluun vasta silloin, kun lapsen ja isän näkökulmien lisäksi kuvioon yritetään sovittaa myös äidin etua.

Miksei tätä sitten voida sanoa suoraan? Että äidit vaativat vuoroasumista, jotta isät joutuvat yhtä lailla kantamaan vastuuta lapsista eron jälkeen? Maalaillaan kiiltokuvia kahdesta ihanasta kodista, vaikka otsallaankin näkee, että lapset oireilevat jatkuvaa selkäreppuelämää?

No Sinkkosen mielestä poikien kuuluu pukeutua siniseen ja tyttöjen pinkkiin, poikien leikkiä pelkästään autoilla ja tyttöjen nukeilla, ja poikien ei pitäisi koulussa osallistua mm. ompelukäsitöihin ja kotitaloutueen, koska ne kuuluvat vain tytöille. Maailman kangistuneimmat ja kulahtaneimmat arvonäkemykset, ihme ettei pöly pöllähdä aina kun avaa suunsa. Onneksi alkaa olla vanha niin jää pian vanhanaikaisten näkemystensä ja neuvojensa kanssa eläkkeelle.

Eikö sitä voisi tehdään niin, että vanhemmat vaihtavat vuoroviikoin  asuntoa, ovat ensiksi lasten kanssa viikon ja sitten muuttavat toiseen asuntoon, jolloin toinen vanhempi palaa lasten luo.