Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tyrmää vuoroviikkovanhemmuiden ja pitää sitä itsekkäänä tapana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtoehto vuoroviikkoasumiselle vanhempien erotessa on se, että toisen vanhemman eli etävanhemman ei tarvitse hoitaa ja kasvattaa lasta käytännössä lainkaan, kunhan käy huvipuistoissa ja jäätelöllä silloin tällöin.

Eikö sekin ole itsekästä? Vai eikö sillä ole väliä, kun se etävanhempi on useimmiten isä? Eli itsekkyystermi tuodaan keskusteluun vasta silloin, kun lapsen ja isän näkökulmien lisäksi kuvioon yritetään sovittaa myös äidin etua.

Miksei tätä sitten voida sanoa suoraan? Että äidit vaativat vuoroasumista, jotta isät joutuvat yhtä lailla kantamaan vastuuta lapsista eron jälkeen? Maalaillaan kiiltokuvia kahdesta ihanasta kodista, vaikka otsallaankin näkee, että lapset oireilevat jatkuvaa selkäreppuelämää?

Höpö höpö, taitavat syynä olla ne yhteiskunnan tuet. Monikaan ei suostu niistä luopumaan näiden vuoroviikkojen vuoksi.

Lisäksi totuus on kyllä se että jokaisella perheellä on se oma malli joka toimii parhaiten ja fiksut aikuiset osaavat sumplia nämä asiat yhteisymmärryksessä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sitä voisi tehdään niin, että vanhemmat vaihtavat vuoroviikoin  asuntoa, ovat ensiksi lasten kanssa viikon ja sitten muuttavat toiseen asuntoon, jolloin toinen vanhempi palaa lasten luo.

 

Vanhemmat jatkaa samaa riitelyä kotitöistä ja vuokrien-/lainojen maksusta eron jälkeenkin. 

Muutama nosto edellisistä kommenteista:

- meillä sujuu viikko - viikko, lasten psykiatriselta neuvottiin, että kunhan se on säännöllistä ja että lapset tietää selkeästi etukäteen, missä mennään. Muutoksista kerrotaan mahdollisimman ajoissa koska ihan aina, ihan jokaiselle niitä joskus tulee

- molemmissa kodeissa lapsilla oma huone, omat mukit (koska ainahan pitää saada juoda siitä OMASTA mukista :D / shampoot / pipot jnejne, kaikki tuplana paitsi koulureput, kannettavat ja puhelimet, ei tartte pakata sukkia ja puseroita edestakaisin

- tosin meillä vanhemmilla hyvät välit, avaimet toistemme koteihin ja lyhyt välimatka, jotta lapset voi kirmata edestakaisin miltei miten lystää

- yhteinen kolmas asunto olisi ehkä ihan helvettiä, siellä molemmat joutuisi sietämään sellaista elämätapaa, josta ehkä halunnut eroon (toinen supersiisti ja toinen suurpiirteinen jne jne), siivoamaan toisen jäljet, hakemaan aina sitä vessapaperia lisää, tarkistamaan että kaikki kuiva-aineet, pesuaineet jne löytyy, korjaamaan putkistoa / telkkaria / rappusia jne

- jos ja kun kaipaa yksinoloa, 'sinkkuviikolla' saa olla yksin niin paljon kun sielu sietää, ei ole tilivelvollinen kenellekään - tosin tämäkin onnistuu mielestäni vain jos vanhemmilla on välit kunnossa eli meillä se, kumpi on lasten kanssa, ei 'häiritse' toisen yksinoloviikkoa ellei ole ihan pakko (lapsi sairastui ja on kotona yksin, voitko käydä vilkaisemassa että kaikki on ok ja viedä hänelle mehua) - toimii siis meillä, Luojan kiitos

- jos uusi kumppani tulee kuvioihin eikä pysty mukautumaan viikko-viikko elämäntapaan niin harmi, ehkä sellainen joutaa menemään

Vierailija kirjoitti:

Eikö sitä voisi tehdään niin, että vanhemmat vaihtavat vuoroviikoin  asuntoa, ovat ensiksi lasten kanssa viikon ja sitten muuttavat toiseen asuntoon, jolloin toinen vanhempi palaa lasten luo.

Ei, koska "se ei toimisi". Eli eivät halua muuttaa. Kumma juttu.

Idiootit lisääntyy ja sitten erotaan ja vähän vuorotellaan. Pelastakaa edes lapset, tuolta pelleilyltä. 

Lastenpsykiatrin ei sovi puhua lässyttävällä äänellä, kuten heikkolahjainen, opettava ja pikkuvanha lapsi. Ei tee luotettavaa vaikutusta. Kynis.mies

Hankaluuksia varmaankin on. Esim. jos toinen vanhemmista tekee vaikkapa töitä ulkomailla. Voisi toimia, jos vanhempien kodit lähekkäin ja molemmissa kodeissa lapsen tarvikkeet helposti käytettävissä. 

Mutta kun MINÄ olen tärkein. Miten MINÄ jaksan. Lapseni kyllä joutaa menemään paikasta toiseen. T. Moderni deittaileva äiti 48

Vierailija kirjoitti:

No Sinkkosen mielestä poikien kuuluu pukeutua siniseen ja tyttöjen pinkkiin, poikien leikkiä pelkästään autoilla ja tyttöjen nukeilla, ja poikien ei pitäisi koulussa osallistua mm. ompelukäsitöihin ja kotitaloutueen, koska ne kuuluvat vain tytöille. Maailman kangistuneimmat ja kulahtaneimmat arvonäkemykset, ihme ettei pöly pöllähdä aina kun avaa suunsa. Onneksi alkaa olla vanha niin jää pian vanhanaikaisten näkemystensä ja neuvojensa kanssa eläkkeelle.

Ompelut aina jaksaa nauraattaa.

Terkuin Kolmannen polven räätäli

LouLou kirjoitti:

Harmittaa sanoa, mutta se on ihan totta. En ikinä itse haluaisi asua vuoroviikoin eri asunnoissa. Voihan lapsella olla yksi vakituinen koti ja tavata etävanhempaa lähes jokainen viikonloppu ja koulujen loma-aikoina enemmänkin, niin siitä tulee melkein 50/50.

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun MINÄ olen tärkein. Miten MINÄ jaksan. Lapseni kyllä joutaa menemään paikasta toiseen. T. Moderni deittaileva äiti 48

.

äiti?

Oma ero lapseni isästä oli virhe. Mutta halusin kokeilla eri miehiä ja nauttia itsekkäästi. 

Samaa mieltä, lapset on siinä ne jotka kärsii mutta kai se on pienempi paha jos avioliitto ja perhe-elämä oli pahempaa.

Jotkut tekee lapsia monta ja yht äkkiä päätetään erota ja olla lasten kanssa vuoroviikoin. Ei hyvä, miettikää vähän ensin mikä tilanne teillä oikeesti on ennen kuin teette lapsia. Älkää olko itsekkäitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun MINÄ olen tärkein. Miten MINÄ jaksan. Lapseni kyllä joutaa menemään paikasta toiseen. T. Moderni deittaileva äiti 48

.

äiti?

 

No eihän paheksunta kohdistu koskaan vuoroviikkoisiin, joita päinvastoin ihaillaan "superisinä". Lasten äiti, joka omien  viikkojen ohella lasten kaikki koulu-  terveydenhoito- ja harrasteasiat on taas lapsensa hylännyt h*ora.

Vierailija kirjoitti:

LouLou kirjoitti:

Harmittaa sanoa, mutta se on ihan totta. En ikinä itse haluaisi asua vuoroviikoin eri asunnoissa. Voihan lapsella olla yksi vakituinen koti ja tavata etävanhempaa lähes jokainen viikonloppu ja koulujen loma-aikoina enemmänkin, niin siitä tulee melkein 50/50.

Silloin sille toiselle vanhemmalle jää pelkkä arjen pyöritys, eikä lapsi saa viettää vapaa-aikaa tämän toisen vanhemman kanssa lainkaan. Onko se sitten parempi?

Itse erolapsena muistan sen karsean ikävän, mikä oli mukana ihan koko ajan. Meillä oli siis niin, että asuin äidin luona ja tapasin isää joka toinen viikonloppu + lomat.

Kaverini oli viikko-viikko -lapsi, ja kadehdin häntä. 

Edelleen liki nelikymppisenä sunnuntai-päivissä on outo haikeus mukana. Kun isäviikonloppuisin sunnuntaina koki jo ikävää tietäessään, et seuraavan kerran nähdään vasta kahden viikon päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LouLou kirjoitti:

Harmittaa sanoa, mutta se on ihan totta. En ikinä itse haluaisi asua vuoroviikoin eri asunnoissa. Voihan lapsella olla yksi vakituinen koti ja tavata etävanhempaa lähes jokainen viikonloppu ja koulujen loma-aikoina enemmänkin, niin siitä tulee melkein 50/50.

Silloin sille toiselle vanhemmalle jää pelkkä arjen pyöritys, eikä lapsi saa viettää vapaa-aikaa tämän toisen vanhemman kanssa lainkaan. Onko se sitten parempi?

Itse erolapsena muistan sen karsean ikävän, mikä oli mukana ihan koko ajan. Meillä oli siis niin, että asuin äidin luona ja tapasin isää joka toinen viikonloppu + lomat.

Kaverini oli viikko-viikko -lapsi, ja kadehdin häntä. 

Edelleen liki nelikymppisenä sunnuntai-päivissä on outo haikeus mukana. Kun isäviikonloppuisin sunnuntaina koki jo ikävää tietäessään, et seura

Kurja juttu sulle. Itse näin isää joka toinen vkl ja arkisin hän oli mukana harrastuksessani. Hän ei ollut ihanneisä vaan pelkäsin häntä, koska oli kiukutteluineen ja vihamielisine mielipiteineen kuin kakara. Olisi ollut hirveää asua hänen kanssaan. Nuo viikonloputkin jäi teini-iässä pois, mutta se pienen mielen manipulointi teki minusta kyynisen ihmisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sitä voisi tehdään niin, että vanhemmat vaihtavat vuoroviikoin  asuntoa, ovat ensiksi lasten kanssa viikon ja sitten muuttavat toiseen asuntoon, jolloin toinen vanhempi palaa lasten luo.

 

Vanhemmat jatkaa samaa riitelyä kotitöistä ja vuokrien-/lainojen maksusta eron jälkeenkin. 

Miten kotityöt liittyy? Kumpikin tekee kotityöt ja ei yhteisiä lainoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtoehto vuoroviikkoasumiselle vanhempien erotessa on se, että toisen vanhemman eli etävanhemman ei tarvitse hoitaa ja kasvattaa lasta käytännössä lainkaan, kunhan käy huvipuistoissa ja jäätelöllä silloin tällöin.

Eikö sekin ole itsekästä? Vai eikö sillä ole väliä, kun se etävanhempi on useimmiten isä? Eli itsekkyystermi tuodaan keskusteluun vasta silloin, kun lapsen ja isän näkökulmien lisäksi kuvioon yritetään sovittaa myös äidin etua.

Miksei tätä sitten voida sanoa suoraan? Että äidit vaativat vuoroasumista, jotta isät joutuvat yhtä lailla kantamaan vastuuta lapsista eron jälkeen? Maalaillaan kiiltokuvia kahdesta ihanasta kodista, vaikka otsallaankin näkee, että lapset oireilevat jatkuvaa selkäreppuelämää?

Höpö höpö, taitavat syynä olla ne yhteiskunnan tuet. Monikaan ei

Yleensä nainen saa lapset TS isät VL isiä ehkä jo senkin vuoksi jos pitkä matka ladt viedään kouluun jne. Nainen saa elarit j jos itse pienituloinen ja toinen isompi tuloiben niin saa hyvät elarit jne

Vuoroviikkoasuminen on rankka ratkaisu alle kouluikäiselle kiintymyssuhteen näkökulmasta. Monet vanhemmat eivät jaksa lähivanhemmuutta, jossa lapsi on vain joka toinen viikonloppu etävanhemmalla.