Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tyrmää vuoroviikkovanhemmuiden ja pitää sitä itsekkäänä tapana
Nyt tuli oikea asiaa pitkän linjan lastenpsykiatrilta.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/lukemisto/0d91a85c-e9b4-4a1b-b86e-9…
Mitä palstalaiset ovat mieltä? Asiallista keskustelua kiitos. Ei sepitettyjä tarinoita.
Kommentit (900)
Älkää tehkö lapsia, jos teistä ei ole oikeaan vanhemmuuteen. Mieluiten ydinperheenä, mutta eron tullen vanhemmuus ei lopu eroon.
Huonosti voivat lapsia on tässä maassa niin paljon, että monen olisi pitänyt jättää lapset tekemättä. Se on fakta. Monista ei ole vanhemmiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Eivätkä lapset oireile vuoroviikkosumisesta, vaan siitä, jos vanhemmat ovat epätasapainoisia ja käyttävät lapsia huoltokiusaamisen ja vallankäytön välineinä." Siis mitä, mitä tämä tarkoittaa, lapsi voi siis vaihtaa majapaikkaa vallan mainiosti?
Lastensuojelussa työskennelleenä? Lasten pahaan oloon soisin löytyvän syyn mitä pikimmiten. On raastavaa seurata uutisista aina vaan pahenevaa lasten ja nuorten tilannetta. Eivä osaa enää edes puhua, vaan konttaavat ja röhkivät elukan lailla.
Iso armeija työskentelee lapsia suojelemassa ja touhu menee aina vain hurjemmaksi. Vanhemmat vollottavat kun lastensuojelu määrää tapamaan vanhempaa, jota lapsi ei suin surminkaan halua tavata. Toisaalla taas vollotetaan lasuista, kuinka yksi ja toinen perhe pelkää jotain hemmetin LASUA. Missä se LASU luuraa ja mitä se LASU tekee, paitsi laskuttaa veron
Ei kai täällä vaadita lastensuojelijan pätevyyttä? Tämä on mielipidepalsta :)
Mä olen lapseni halunnut ja heihin 100% sitoutunut ihan raskauksien alkuhetkistä lähtien. No nyt elän tilanteessa, jossa tarjoan heille yksin sen kodin. Kyllähän tämä omalla tavallaan vaatii minulta sitten henkistä kypsyyttä ja edelleenkin joka hetki sitä sitoutumista ja rakkautta. Uskon, että heistä kuitenkin kasvaa tässä tarjoamassani kodissa ehjiä ihmisiä ja tämä mun panostukseni tulee myös itselleni takaisin. Minä en voi elää joka toinen viikko sinkkuelämää tai parisuhde-elämää, vaan olen lähes 100% ajasta yksinhuoltaja. Eron jälkeen mulle tuli aika pian sellainen tunne, että mitään uusia kumppaneita mä en noiden lasten elämän ainakaan mitenkään kevyesti tuo.
181 Mikähän tässä lasten hankinnassa ja hoitamisessa on meille suomalaisille niin ylivoimasen vaikeeta? Puhutaanko jostain ylimaskuliinisuudesta, vai ylifeminismistä, kun hankittukjen lasten etu jää viimeisenä pohdittavaksi?
Vierailija kirjoitti:
181 Mikähän tässä lasten hankinnassa ja hoitamisessa on meille suomalaisille niin ylivoimasen vaikeeta? Puhutaanko jostain ylimaskuliinisuudesta, vai ylifeminismistä, kun hankittukjen lasten etu jää viimeisenä pohdittavaksi?
No jos nimenomaan suomalaisia halutaan verrata valtaosaan maailman ihmisistä, niin meillä on verraten korkea elintaso ja toisaalta todella heikot perheyhteisöt. Eli kuten joku sanoi ketjussa positiivisena asiana: kuka tahansa voi taloudellisessa mielessä lähteä omilleen asumaan ja omaa onnea etsimään. Eikä myöskään monenkaan lähipiirissä ole sellaisia matriarkkoja tai patriarkkoja, jotka jyrähtäisivät että nyt loppuu tuo pelleily. Ei ole tätejä ja setiä, jotka kantaisivat vastuuta lapsista yhdessä vanhempien kanssa, ei vanhempia sukulaisia elämänviisauttaan jakamassa.
Jokainen heitetään heti 18-vuotiaana omaan vuokraluukkuun elämän tarkoitusta miettimään, ja sitten on itsestä ja tuurista kiinni, kasvaako omin avuin sellaiseksi ihmiseksi, jonka sinnikkyys riittäisi kannattelemaan parisuhdetta ja lapsia 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelussa työskennelleenä olen eri mieltä Sinkosen kanssa tästä asiasta. Ei ne lapset, joiden kanssa työskentelin vuosien aikana, oireilleet kahdesta kodista, vaan joko toisen vanhemman puuttumisen (oma lapsi ei kiinnostanut) ja/tai vanhempien mt-ongelmien & päihteiden käytön takia. Monet lapset oireilivat nimenomaan sitä puuttuvaa vanhempaa, valitettavasti se usein meni niin, että isä oli häipynyt kuvioista.
Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin ja tutkimuksissa on todettu, että se tukee lapsen kasvua ja kehitystä. Ero toisesta vanhemmasta taasen vaikuttaa lapseen negatiivisesti. Ei vuoroviikkoasumista määrätä vanhempien halun takia, vaan lasten oikeuksien takia.
Eivätkä lapset oireile vuoroviikkosumisesta, vaan siitä, jos vanhemmat ovat epätasapainoisia ja käyttävät lapsia huoltokiusaamisen ja vallankäytön välineinä.
Persoonallisuushäiriöisen tai sellaisen, jolla on vahvoja piirteitä ilman diagnostista kriteeriä, kanssa on mahdotonta saada asioita hoidettua yhteisymmärryksessä. Valitettavasti lapset tulevat kärsimään sekä ydinperheessä asuessaan, että eroperheessä. Et valitettavasti pysty itse omalla käytökselläsi vaikuttamaan häiriöiseen ihmiseen kuin äärimmäisen rajallisesti. Kannattaa olla ensi- ja turvakotiin yhteydessä, tai johonkin auttavista puhelimista. Saisit kartoitettua mahdollisuuksia ja puhuttua jollekin. Olen pahoillani, muista että mikään ei ole sinun vikasi. Ja että sinä olet arvokas ja ansaitset turvaa ja rakkautta, kuten lapsesikin.
Vierailija kirjoitti:
Ja molemmissa kodeissa vaihtuvat kumppanit vanhemmilla. "Odotellaan" milloin lapsi lähtee vuoroviikolle pois.
Tämä. Ja hehkutetaan aikuisten uutta onnea kuin jotkut teinit. Ja kohta tuleekin sitten yhteisiä lapsia.
Jari Sinkkonen on hämmästynyt vuoroviikkovanhempien haastatteluista, joissa hehkutetaan, että on ihanaa olla sinkku joka toinen viikko.
Ei. Et ole sinkku enää ikinä, olet lapsen vanhempi, Pelastakaa lapset -järjestön entinen ylilääkäri tyrmää.
Vierailija kirjoitti:
181 Mikähän tässä lasten hankinnassa ja hoitamisessa on meille suomalaisille niin ylivoimasen vaikeeta? Puhutaanko jostain ylimaskuliinisuudesta, vai ylifeminismistä, kun hankittukjen lasten etu jää viimeisenä pohdittavaksi?
Ei vaan puhutaan välttelevästä kiintymyssuhteesta. Sinkkonen on siitäkin kirjoittanut kilometritolkulla sivuja.
Lapsiin ei aidosti kiinnytä, ei anneta itsen kiintyä, eikä anneta sen lapsen kiintyä vanhempiinsa.
Siitä ei ole kuin pieni hetki, kun vauvan pitäminen sylissä muuten vaan nähtiin yleisesti huonona asiana. Ystäväni kuusikymppinen anoppi arvosteli "jatkuvaa sylissäpitämistä" että oppii aina vaatimaan syliä ja se on huono juttu, anopin mielestä. Nykyvanhemmat on saatettu kasvattaa ilman että on otettu juurikaan edes syliin. Ei ole lohdutettu, ei ole osoitettu empatiaa.
Näitähän ei välttämättä tietoisesti muista. Mutta itsestäni tunnistan että läheisyys on hankalaa. Halaaminen oli pitkään hankalaa. On pitänyt opetella aikuisena omien lasten kanssa ihan toinen tyyli. Enkä hyvin osaa vieläkään.
Onko ihme, jos vanhemmuus on etäistä?
Tietää että lapsella on hyvä olla isällään ja haluaa myös mennä. Kyllä siitä vapaudesta sitten nauttii.
Kyllä mä poikkeuksetta olen kuullut näiden vuoroviikkovanhempien suusta, miten ihana se lapsivapaa viikko on. Itsekästähän se on.
Vuoroviikko on hyvä ratkaisu, tällöin valtio säästää elatustuen maksamisessa eikä huoltajien tarvitse maksaa toisilleenkaan yhtään mitään elleivät tietysti halua sopia niin.
Vierailija kirjoitti:
Tietää että lapsella on hyvä olla isällään ja haluaa myös mennä. Kyllä siitä vapaudesta sitten nauttii.
Sitten saattaa olla että lapsen isällä on muuta menoa joten voi tulla enemmän sitä lasten kanssa oloa. Ei siinä mitään, hommat hoituu, lapset vkasvavat niin nopeasti . Toki äidillä myös.
Vierailija kirjoitti:
Vuoroviikko on hyvä ratkaisu, tällöin valtio säästää elatustuen maksamisessa eikä huoltajien tarvitse maksaa toisilleenkaan yhtään mitään elleivät tietysti halua sopia niin.
Ei vuoroviikkosopimus tarkoita, ettei valtio maksais elatustukea.
Vierailija kirjoitti:
Vuoroviikko on hyvä ratkaisu, tällöin valtio säästää elatustuen maksamisessa eikä huoltajien tarvitse maksaa toisilleenkaan yhtään mitään elleivät tietysti halua sopia niin.
Joa siis olet pienituloinen ja vuokralainen niin muuta asuntoon joka sopii budjetillesi.
Tilanne voi siis ollakin se että toinen asuu yksiössä ja toinen esimerkiksi isossa omistusasunnossa. Lapsia voi olla kuinka paljon tahansa. Sopu sijaa antaa. Valtion kanssa on kaikista tärkeintä.
Sieltähän se tuli, ylisukupolvinen välinpitämättömyys jälkeläistä kohtaan🥶eikä siitä opiskelemalla irti pääse. Onneksi minä kykenin ja kykenen rakastamaan lastani, eikä hänen ylitse mikään mene🥰
minä onnen tyttö😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoroviikko on hyvä ratkaisu, tällöin valtio säästää elatustuen maksamisessa eikä huoltajien tarvitse maksaa toisilleenkaan yhtään mitään elleivät tietysti halua sopia niin.
Ei vuoroviikkosopimus tarkoita, ettei valtio maksais elatustukea.
Tarkoittaa se. Lastensuojelu tukee niitä joilla on oma asunto ja rahaa, he voivat ottaa lapset kirjoilleen. Miksi maksaa elatustukea täyttä määrää kun lapset ovat niin vähän luonasi? Luonapitovähennys tulee myös elatusmaksuunkin huomioon otettavaksi, siis mitä vähemmän lapset ovat luonasi, sitä pienempi on elatuksesi lapsistasi. Monet huijaavat.
Ne joilla on rahaa, taistelevat näistä asioista käräjäoikeudessa maksaen vielä kuluja näistä istunnoista kun sopuisat ihmiset sopivat keskenään ja menevät vain lastenvalvojien luokse vahvistamaan sopimuksensa paperille.
Valtio tukee kaikkea toimintaa josta hyötyy valtion kanssa ja joka rahoittaa kaikkea toimintaa joka tuo lisää verotuloja. Muulla ei ole väliä.
Sanotaanko, että et taida todellisuudesta tietää mitään tässä asiassa. Nettisoturin on helppo huudella vaan kuultujen asioiden takia. Kaltaisiasi on paljon, katkeria tai täysin ilman kompetenssia. Jatka vaan.