Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tyrmää vuoroviikkovanhemmuiden ja pitää sitä itsekkäänä tapana

Miten vuoroviikkovanhemmuus toimii jos vanhemmat asuvat vaikka eri kaupungeissa, pitääkö lapsen käydä esimerkiksi 2 eri koulussa?

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tuo Sinkkosen esittämä joustava malli on paras silloin kun vanhemmilla on niin hyvät välit, että ei oikeastaan olisi ollut syytä erota.

Kai sen nyt järkikin sanoo, että vanhempien on pysttyttävä asettamaan lapsen etu sen verran oman etunsa edelle, että asiat pystytään järjestämään ja lapsen ei tarvitse olla jatkuvasti liikekannalla. Harva aikuinenkaan suostuisi asumaan joka toinen viikko eri paikassa, se koettaisiin aivan liian kuormittavaksi kaikella tapaa. Mutta lapsilla ei ole näköjään niin väliä.

Vierailija kirjoitti:

Miten vuoroviikkovanhemmuus toimii jos vanhemmat asuvat vaikka eri kaupungeissa, pitääkö lapsen käydä esimerkiksi 2 eri koulussa?

Ei kai silloin vuoroviikkoillakaan?

Vierailija kirjoitti:

Uusperhe ei voi olla ihanne: uusperheillä on isompi avioeroprosentti kuin ydinperheillä.

Juuri näin. Eroprosentit uusioperheissä huutavat punaisena

Vierailija kirjoitti:

Loppu oli paras.

Juu ja koskee vain naisia.

Vierailija kirjoitti:

Ero on ero. Kaikki vaihtoehdot ovat ero jälkeen huonoja. Sitä pitää valita yksi huono vaihtoehto. 



Miksi vuoroviikko on lapselle rasittavampaa kuin viikonlopuksi lähteminen? Vuoroviikossa oletettavasti on kaikki tavarat kahteen kertaan, eikä mitään tarvitse erikseen pakata. Viikonloppuvierailuilla aina pitää mietiiä, mitä ottaa mukaan ja mitä pakkaa. Luulisi sen olevan raskasta.

 

 

Minä pakkaan lapselle viikonlopuksi vaatteet. Lisäksi mukaan lähtee puhelin. Mitään muuta ei tarvitse pakata, koska isän luona on leluja ja pelejä. Jos aikovat mennä luistelemaan/pyöräilemään tms., niin isä laittaa minulle viestin siitä ja nappaa pyörän auton takakonttiin. Lapsen ei tarvitse huolehtia tällaisista, vaikka onkin jo aika iso.

238: Kiitos, että todistit pointtini. Aikuisen sietokyvylle näyttää olevan liikaa jakaa asuntoa exänsä kanssa, vaikka ei näkisi tätä edes vilaukselta. Aina on liikaa exän sotkua, tiskejä, lakanoita ym, eikä edes ammattisiivooja pysty asiaa ratkaisemaan. Sen sijaan ei ole mitään ongelma pistää tänä samainen elämänhallinnaton exä pyörittämään lastenkin arkea aina viikon verran kerrallaan, kysymättä lasten mielipidettä asiaan.

Ketkä tässä nyt käyttäytyvät kuin lapset?

Vihdoinkin joku puhuu järkeä. Olen aina pitänyt julmana ja itsekkäänä laittaa lapset matkustamaan kahden kodin väliä, vaikka ero ei ole lasten syy.

Onneksi muutamat tietämäni eroparit ovat älynneet päätyä ratkaisuun, että lapsilla on yksi koti ja vanhemmat asuvat siellä vuoroviikoin. Se on ainoa oikeudenmukainen ratkaisu. 

Vierailija kirjoitti:

En minäkään kestä kyläilyjä missään muiden nurkissa. Mutta kesämökkini kestän: koska minulla on oma huono, oma sänky ja kaikki tavarani. 

 

En ole eroperheen lapsi, mutta kuvittelen, että ennemmin vuoroviikkoilisin, koska silloin on oma huone, jonka on itse saanut sisustettua. Versus mennä viikonlopuksi jonkun vierashuoneeseen. 

Kyllä ns. viikonloppulapsillakin voi olla oma huone etävanhemman luona.

Vierailija kirjoitti:

238: Kiitos, että todistit pointtini. Aikuisen sietokyvylle näyttää olevan liikaa jakaa asuntoa exänsä kanssa, vaikka ei näkisi tätä edes vilaukselta. Aina on liikaa exän sotkua, tiskejä, lakanoita ym, eikä edes ammattisiivooja pysty asiaa ratkaisemaan. Sen sijaan ei ole mitään ongelma pistää tänä samainen elämänhallinnaton exä pyörittämään lastenkin arkea aina viikon verran kerrallaan, kysymättä lasten mielipidettä asiaan.

Ketkä tässä nyt käyttäytyvät kuin lapset?

Katsos, kun toisen ihmisen lapsellisuuteen ei voi vaikuttaa. Minun lapseni olivat aikanaan vuoroviikkolapsia. En pistänyt isää pyörittämään lasten arkea, vaan hän itse halusi. Kun lapsi halusi lopettaa vuoroviikkoilun, niin löysin itseni oikeudesta syytettynä vieraannuttamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero on ero. Kaikki vaihtoehdot ovat ero jälkeen huonoja. Sitä pitää valita yksi huono vaihtoehto. 



Miksi vuoroviikko on lapselle rasittavampaa kuin viikonlopuksi lähteminen? Vuoroviikossa oletettavasti on kaikki tavarat kahteen kertaan, eikä mitään tarvitse erikseen pakata. Viikonloppuvierailuilla aina pitää mietiiä, mitä ottaa mukaan ja mitä pakkaa. Luulisi sen olevan raskasta.

 

 

Tätä minäkin ihmettelen. Mihin perustuu se, että vuoroviikko on lapselle rankempaa kuin viikonloppu?

 

Ehkä arjen säännöt on kodeissa erilaiset?

Ok. Mitä muita syitä voi olla? 

Kyselen ihan mielenkiinnosta. En kykene loogisesti ymmärtämään, miksi vuoroviikko on rasittavampi kuin viikonloppu. 

Lapsi on viimeiseen asti lojaali vanhemmilleen, ja ylipäänsä vanhempiensa armoilla, kun tällaisia asumisjärjestelyjä tehdään.

Kuka aikuinen itse voisi hyvin tällaisessa järjestelyssä? 

Vierailija kirjoitti:

Miten vuoroviikkovanhemmuus toimii jos vanhemmat asuvat vaikka eri kaupungeissa, pitääkö lapsen käydä esimerkiksi 2 eri koulussa?

Lapsi ei voi käydä kahta eri koulua yhtä aikaa

Se kodin vaihdon rasittavuus on juontunut valittamisesta lähinnä vaikka on hyvä kuitenkin aina varmistaa että asiat sujuvat, joskus kaikki ei ihan oikeasti toimi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on viimeiseen asti lojaali vanhemmilleen, ja ylipäänsä vanhempiensa armoilla, kun tällaisia asumisjärjestelyjä tehdään.

Kuka aikuinen itse voisi hyvin tällaisessa järjestelyssä? 

Minä aikanani asuin miesystäväni luona joka toisen viikon ja kotonani silloin, kun hänellä oli lapsia. Minulle oli aivan sama, mihin suuntaan autollani ajan, kun töistä lähden. Ei se minua rasittanut sen muutaman vuoden aikana. Suurin rasitus oli se, että huonekasvini kuihtuivat ja roskikset haisivat joka toisella viikolla.

Valittamalla on saatu tahtoa läpi aika paljossa viimeisen ~20 vuoden aikana yleisellä tasolla.

Valittaminen ja valehtelu on tuonut samalla myös uusia "totuuksia" asioihin. 

Vierailija kirjoitti:

Jari Sinkkonenkin voisi elää tätä päivää eikä jotain sota-aikoja. Maailma muuttuu, mutta Sinkkonen on jämähtänyt johonkin menneeseen. Surullista, että häntä pidetään jonkinlaisena asiantuntijana, luultavasti sukupuolen vuoksi.

Ei se lapsen kokemusmaailma mitenkään ole muuttunut. Kyllä se vaan on totta, että jatkuvasti muuttaminen on raskasta. Moni tässä ketjussa takertuu tavaroiden pakkaamiseen, ja näyttää ajattelevan, että jos ei tarvitse pakata niin sitten on ihan ok. No ei ole! Kyllä ihmiselle on tärkeää että on yksi koti. Muuten vaihtuu viikottain kaveripiiri, aina on jokin tavara juuri siinä toisessa kodissa, ylipäätään raskasta olla jatkuvasti siirtymässä. Ihminen tarvitsee rauhaa, ja kaksi kotia luo väistämättä tietynlaista rauhattomuutta. Mihinkään ei voi kunnolla asettua olemaan, kun kohta taas on lähdettävä. Lapsella jää jokin projekti kesken toisessa kodissa, leikkisuunnitelmat kavereiden kanssa menevät tauolle jne. Toimii ehkä jos ihan kävelymatkan päässä toisistaan asutaan. Muuten on kyllä raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jari Sinkkonenkin voisi elää tätä päivää eikä jotain sota-aikoja. Maailma muuttuu, mutta Sinkkonen on jämähtänyt johonkin menneeseen. Surullista, että häntä pidetään jonkinlaisena asiantuntijana, luultavasti sukupuolen vuoksi.

Ei se lapsen kokemusmaailma mitenkään ole muuttunut. Kyllä se vaan on totta, että jatkuvasti muuttaminen on raskasta. Moni tässä ketjussa takertuu tavaroiden pakkaamiseen, ja näyttää ajattelevan, että jos ei tarvitse pakata niin sitten on ihan ok. No ei ole! Kyllä ihmiselle on tärkeää että on yksi koti. Muuten vaihtuu viikottain kaveripiiri, aina on jokin tavara juuri siinä toisessa kodissa, ylipäätään raskasta olla jatkuvasti siirtymässä. Ihminen tarvitsee rauhaa, ja kaksi kotia luo väistämättä tietynlaista rauhattomuutta. Mihinkään ei voi kunnolla asettua olemaan, kun kohta taas on lähdettävä. Lapsella jää jokin projekti kesken toises

Minäkin uskon, että yksi koti olisi hyvä olla. Mutta kyseenalaistan sen, että millä perusteella viikonloppu olisi lapselle helpompaa? Samalla lailla joutuu kavereistaan eroon ja tavarat voivat unohtua ja tulee jatkuvaa reissaamista.

Mielestäni on nykyaikaa erota, jos tuntuu, ettei liitto enää toimi. Esimerkiksi jos on tunne, että liitossa ollaan kuin sisko ja sen veli. " Ja ollaan yhdessä ns. lasten takia ei ole enää tätä päivää. 

Ottaisin myös esiin asian, josta on viime aikoina keskusteltu mediassa. Eli sen, että naiset hoitavat kaiken kotona hetero suhteessa ja mies menee sieltä mistä aita on matalin. Lopulta sitten ero, kun nainen ei enää jaksa. Tämä ei kuitenkaan koske kaikkia parisuhteita, mutta silti useimmat naiset näyttävät tunnistavan tämän kaavan suhteissaan 

Tein kaikki kotityöt ym. ja lapsen hoidon. Tietysti voi kysyä, että miksi. Sen vuoksi erosin, koska em. asiohin ex ukko ei osallistunyt useista keskusteluista huolimatta. Olimme kuitenkin yhdessä 12 vuotta. 

Sain tarpeeksi ja nykyään asiat hoituvat ex kanssa ok. Hoitaa lapsemme silloin kun on hänen vuoronsa eli jaettu vanhemmuus toimii. 

Vierailija kirjoitti:

No näinhän se on. Vuoroviikkovanhemmuus palvelee aikuisten tarpeita. Saa olla lasten kanssa, mutta saa vastapainoksi omaa aikaa. Ja kumpikin joutuu tasapuolisesti kantamaan taakan. Ja saa tasapuolisesti myös ne hyvät asiat.

 

Mutta tätähän ei saa sanoa.

Tämä, tämä, tämä!

Ja se mitä sanotaan, on: lapset sopeutuvat kyllä. Niin, kun ei ole muita vaihtoehtoja.