Lue keskustelun säännöt.
Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tyrmää vuoroviikkovanhemmuiden ja pitää sitä itsekkäänä tapana
Nyt tuli oikea asiaa pitkän linjan lastenpsykiatrilta.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/lukemisto/0d91a85c-e9b4-4a1b-b86e-9…
Mitä palstalaiset ovat mieltä? Asiallista keskustelua kiitos. Ei sepitettyjä tarinoita.
Kommentit (900)
Vierailija kirjoitti:
Ei pikkulapsiperheissä noin vaan erota, jos yhteistyö sujuu kuin tanssi! Minun puolisoni paljastui petolliseksi ja vilpilliseksi, ja lapsiperhearjessa on itsekeskeinen vauva. Anteeksi suorapuheisuuteni. Sellaisen ihmisen kanssa ei lähdetä ainakaan "kotkanpesämalliin", jossa vanhemmat vaihtaa asuntoa. En halua sen ihmisen haamua tai edes kalsareita kotiini. Toisaalta ei vuorovanhemmuuskaan meille sovi, kun hänen käsityksensä lastenhoidosta on se, että lastenohjelmat pannaan pyörimään ja itse voi vaan lorvailla. Yksi koti on parempi ja sen välittävämmän vanhemman luona, Sinkkosen sanoin tosiaan, ja laaja oikeus tavata usein. Jospa toinen käsittäisi, että lasten kanssa puuhailu on oikeus, ei pelkkä velvollisuus, jota paetaan.
Pikkulasten paikka on äidin kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä Sinkkosen kanssa. Meillä eksä olisi halunnut tuollaista systeemiä rahan takia. Hänen mielestään lastenhoidosta piti aina jotain tienata.
Lapsella tulee myös olla oma koti, tuttu paikka. Olen myös huomannut että pienet lapset pitävät rutiineista, oletan että saavat turvaa siitä että asiat sujuu samalla tavalla. Vuoroviikkojärjestelyssä molemmissa kodeissa on omat tavat, uudet kumppanit ja heidän säännöt. Lapsi on siinä heittopussina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette eronneet kun Jumalan, papin ja seurakunnan edessä olette luvanneet että "kunnes kuolema erottaa".
Minä lupasin, enkä olisi eronnut. Mutta mies kun halusi vaihtaa minut toiseen. Mitäs siinä voi tehdä?
Ei siellä mitään luvata, tahdotaan kyllä. Joillakin se tahto syystä tai toisesta loppuu, mikä tekee yhdessäolosta kärsimystä. Jos taas yhteistä tahtoa riittää, voi se kantaa yli isojenkin kriisien.
Lapselle tärkeää on, että hänellä on paikka jota kutsua kodiksi. Lisäksi on tärkeää, että hänellä on luotettavia aikuisia ympärillään. Lapsella on oikeudet, vanhemmilla velvollisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsella tulee myös olla oma koti, tuttu paikka. Olen myös huomannut että pienet lapset pitävät rutiineista, oletan että saavat turvaa siitä että asiat sujuu samalla tavalla. Vuoroviikkojärjestelyssä molemmissa kodeissa on omat tavat, uudet kumppanit ja heidän säännöt. Lapsi on siinä heittopussina.
Onhan viikonloppuisänkin luona omat tavat, uudet kumppanit ja heidän säännöt.
Vierailija kirjoitti:
Lapsella tulee myös olla oma koti, tuttu paikka. Olen myös huomannut että pienet lapset pitävät rutiineista, oletan että saavat turvaa siitä että asiat sujuu samalla tavalla. Vuoroviikkojärjestelyssä molemmissa kodeissa on omat tavat, uudet kumppanit ja heidän säännöt. Lapsi on siinä heittopussina.
Tuttava hakee lapsensa joka viikko kotiinsa parin sadan km:n päästä ja lähivanhempi (äiti) on luonut heille rutiinit, joita myös isän pitäisi noudattaa kirjaimellisesti, tai tulee sanomista. Nukkumaanmenoajoista ei saa poiketa minuuttiakaan, ulkoiluajat on tarkkaan rytmitetty, lapsista pitää laittaa kuvia ja viestejä, mitä ovat tehneet ja missä olleet silloin kun ovat isällään. Nukkuumaanmenokin pitää hoitaa samalla tavalla kuten äidilläkin. Tietyt asiat voi toki tehdä rutiinilla, mutta pakonomainen rytmissä pysyminen tekee vain lapsista neuroottisia kuten äitinsä. Lasten isä on joojoo -mies, joka haluaa olla mieliksi joten hän toimii robottimaisesti juuri kuten äiti on käskenyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti lapsilla pitää olla yksi koti, yksi tarha/koulu/paikkakunta, missä asuvat ja etävanhemman luona käydään kylässä. Jos lapset on pieniä, alle kouluikäisiä, on niiden paikka 80% ajasta äidin luona. Tuttavani lasten isä asuu n. 180 km:n päässä lapsista (1- ja 2 -vuotiaat) ja lapset on isällä joka viikko 2 yötä viikossa, joko viikolla tai viikonloppuna. Minusta noin pienten lasten ei tulisi olla erossa äidistään jatkuvasti ja useita öitä. Lapsista tulee juurettomia eivätkä tiedä, ketkä ovat heidän pääasialliset hoitajansa. Nyt äiti vielä ehdottaa heille vuoroviikkoasumista niin että olisivat tuolla toisella paikkakunnalla myös päiväkodissa kuten omalla kotipaikkakunnallakin. Aikuisten itsekkyys ihmetyttää vaan päivä päivältä enemmän. Itse en voisi noin pienten lasten äitinä vaan laittaa lapsiani joka viikko useaksi päiväksi muualle.
Vierailija kirjoitti:
No näinhän se on. Vuoroviikkovanhemmuus palvelee aikuisten tarpeita. Saa olla lasten kanssa, mutta saa vastapainoksi omaa aikaa. Ja kumpikin joutuu tasapuolisesti kantamaan taakan. Ja saa tasapuolisesti myös ne hyvät asiat.
Mutta tätähän ei saa sanoa.
No niinhän se taakka jaetaan ydinperheissäkin. Miksi eron jälkeen toisen vanhemman pitäisi pystyä olemaan joku saakelin supervanhempi joka hoitaa yksin kaiken, jos kerran vaihtoehtona on että velvoitteet lastenhoidon suhteen voidaan jakaa?
Tässäkään Sinkkonen ei ottanut huomioon elämän realiteetteja, mitä ne on eron jälkeen. Toisella tai molemmilla voi olla sairauksia tai jaksamisongelmia, on kaikenkirjavia työkuvioita. Ei välttämättä ole sellaiset välit, että voidaan koko ajan olla superjoustavia molempiin suuntiin (jos voisi, niin miksi edes olisi erottu?). Ja sit toisille lapsille se on super rankkaa, jos tapaamiset ei ole säännöllisiä tai tapaa toista vanhempaa vähemmän. Meillä mentiin ekat 2 vuotta Sinkkosen mallilla, sit muutettiin vko-vko ja lapset on itse olleet tyytyväisiä näin. Mitään laukkuja he ei pakkaa kotia vaihtaessa, koska molemmissa kodeissa on kaikki tarvittava omista huoneista omiin tavaroihin ja vaatteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä eroa sillä on, onko lapsi isällään 20 % vai 50 % ajasta?
LouLou kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppu oli paras.
Kyllä sitä voi itseään sinkuksi nimittää kun lapsi on jo aikuinen.
Ei voi: sinkku / dinkku = aina lapsettomia: SINK = Single Income No Kids ja DINK = Dual Income No Kids.
Single Parent, Single Mom, Single Dad taas ovat mahdollisia, oikeita termejä termejä eronneille lapsellisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella tulee myös olla oma koti, tuttu paikka. Olen myös huomannut että pienet lapset pitävät rutiineista, oletan että saavat turvaa siitä että asiat sujuu samalla tavalla. Vuoroviikkojärjestelyssä molemmissa kodeissa on omat tavat, uudet kumppanit ja heidän säännöt. Lapsi on siinä heittopussina.
Tuttava hakee lapsensa joka viikko kotiinsa parin sadan km:n päästä ja lähivanhempi (äiti) on luonut heille rutiinit, joita myös isän pitäisi noudattaa kirjaimellisesti, tai tulee sanomista. Nukkumaanmenoajoista ei saa poiketa minuuttiakaan, ulkoiluajat on tarkkaan rytmitetty, lapsista pitää laittaa kuvia ja viestejä, mitä ovat tehneet ja missä olleet silloin kun ovat isällään. Nukkuumaanmenokin pitää hoitaa samalla tavalla kuten äidilläkin. Tietyt asiat voi toki tehdä rutiinilla, mutta pakonomainen rytmissä pysyminen tekee vain lapsista neuroottisia kuten äitinsä. Las
Pitkä välimatka, onko lapsella esim. päiväkotipaikka molemmissa paikoissa.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään kestä kyläilyjä missään muiden nurkissa. Mutta kesämökkini kestän: koska minulla on oma huono, oma sänky ja kaikki tavarani.
En ole eroperheen lapsi, mutta kuvittelen, että ennemmin vuoroviikkoilisin, koska silloin on oma huone, jonka on itse saanut sisustettua. Versus mennä viikonlopuksi jonkun vierashuoneeseen.
Eiköhän niillä lapsilla ole oma huone vain viikonloppuvieraillessaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa sillä on, onko lapsi isällään 20 % vai 50 % ajasta?
Sillä on isokin ero riippuen siitä, minkä ikäinen lapsi on kyseessä. Pieni, alle kouluikäinen lapsi tarvitsee äitiä ja tulisi olla 80% äidin kanssa. Täytyy olla harvinaisen typerä, jos tätä ihmettelee, että miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella tulee myös olla oma koti, tuttu paikka. Olen myös huomannut että pienet lapset pitävät rutiineista, oletan että saavat turvaa siitä että asiat sujuu samalla tavalla. Vuoroviikkojärjestelyssä molemmissa kodeissa on omat tavat, uudet kumppanit ja heidän säännöt. Lapsi on siinä heittopussina.
Tuttava hakee lapsensa joka viikko kotiinsa parin sadan km:n päästä ja lähivanhempi (äiti) on luonut heille rutiinit, joita myös isän pitäisi noudattaa kirjaimellisesti, tai tulee sanomista. Nukkumaanmenoajoista ei saa poiketa minuuttiakaan, ulkoiluajat on tarkkaan rytmitetty, lapsista pitää laittaa kuvia ja viestejä, mitä ovat tehneet ja missä olleet silloin kun ovat isällään. Nukkuumaanmenokin pitää hoitaa samalla tavalla kuten äidilläkin. Tietyt asiat voi toki tehdä rutiinilla, mutta pakonomainen rytmissä pysyminen t
Pitkä välimatka, onko lapsella esim. päiväkotipaikka molemmissa paikoissa.
Ei ole. Isä pitää vapaita ko. viikonpäivinä kun lapset hänellä.
Itse olin eroperheen lapsi ja minulle aina äitini hehkutti, että "on kaksi kotia". Tosiasiassa vierailin isälläni viikonloppuisin, eikä minulla ollut sinne avainta, siellä omaa huonetta tai edes sänkyä, vaan nukuin patjalla lattialla. Mikä koti se sellainen on, jossa ei ole mitään omaa ja jonne menemisestä pitää sopia etukäteen?
Oikeastaan ainoa systeemi, jossa lapsella on oikeasti kaksi kotia, on sellainen, jossa lapsi saa tasavertaisesti olla kummassakin kodissa ja kulkea omilla avaimillaan. Tämä toki edellyttää sitä, että lapsi on vähän isompi, ja varjopuolena on se, että tavarat ovat aina "väärässä" kodissa. Lapseni kaverilla on tämä systeemi ja toimii hyvin, Whatsapp-ryhmässä ilmoittaa missä menee. Mutta silti näkisin, että lapsen kannalta inhimillisintä. Aikuisia se ei toki aina miellytä, koska omaa elämää on suunniteltava lapsen mukaan, mutta niin se on ydinperhevanhemmillakin.
Sitten on vielä se systeemi, että lapsella on yksi koti ja vanhemmat vaihtavat. Minusta se taas kuulostaa ihan kauhealta, ikään kuin lapsi asuisi "leikkikodissa" jossa vain esitetään lapsen takia, ja vanhemmat menevät ja tulevat. Kyllä vanhemmat ovat se kodin sydän, joiden turvissa lapsi asuu, ei toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään kestä kyläilyjä missään muiden nurkissa. Mutta kesämökkini kestän: koska minulla on oma huono, oma sänky ja kaikki tavarani.
En ole eroperheen lapsi, mutta kuvittelen, että ennemmin vuoroviikkoilisin, koska silloin on oma huone, jonka on itse saanut sisustettua. Versus mennä viikonlopuksi jonkun vierashuoneeseen.
Eiköhän niillä lapsilla ole oma huone vain viikonloppuvieraillessaankin.
Minun mieheni viikonloppulapsella ei ole omaa huonetta. Tai hänellä on huone, jossa nukkuu, mutta se on minun työhuoneeni. Mitään omaa ei sinne saa jättää. Järjetöntä olisi olla huone, jota käytetään vain pari päivää kuulaudessa.
Sen sijaan miehen vuoroviikkolapsella on oma huone ja omat tavarat huoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin eroperheen lapsi ja minulle aina äitini hehkutti, että "on kaksi kotia". Tosiasiassa vierailin isälläni viikonloppuisin, eikä minulla ollut sinne avainta, siellä omaa huonetta tai edes sänkyä, vaan nukuin patjalla lattialla. Mikä koti se sellainen on, jossa ei ole mitään omaa ja jonne menemisestä pitää sopia etukäteen?
Oikeastaan ainoa systeemi, jossa lapsella on oikeasti kaksi kotia, on sellainen, jossa lapsi saa tasavertaisesti olla kummassakin kodissa ja kulkea omilla avaimillaan. Tämä toki edellyttää sitä, että lapsi on vähän isompi, ja varjopuolena on se, että tavarat ovat aina "väärässä" kodissa. Lapseni kaverilla on tämä systeemi ja toimii hyvin, Whatsapp-ryhmässä ilmoittaa missä menee. Mutta silti näkisin, että lapsen kannalta inhimillisintä. Aikuisia se ei toki aina miellytä, koska omaa elämää on suunniteltava lapsen mukaan, mutta niin se on ydinperhevanhemmillakin.
Sitten on vielä se systeemi, että lap
Minullekin tulee mieleen tuosta vaihtoehdosta - että aikuiset vaihtavat kotia - nukkekoti. Lapsi on se nukke ja odottaa, että joku tulee leikkimään hänen kanssaan. Siellä ei ole kodinhengetärtä koko aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään kestä kyläilyjä missään muiden nurkissa. Mutta kesämökkini kestän: koska minulla on oma huono, oma sänky ja kaikki tavarani.
En ole eroperheen lapsi, mutta kuvittelen, että ennemmin vuoroviikkoilisin, koska silloin on oma huone, jonka on itse saanut sisustettua. Versus mennä viikonlopuksi jonkun vierashuoneeseen.
Eiköhän niillä lapsilla ole oma huone vain viikonloppuvieraillessaankin.
Minun mieheni viikonloppulapsella ei ole omaa huonetta. Tai hänellä on huone, jossa nukkuu, mutta se on minun työhuoneeni. Mitään omaa ei sinne saa jättää. Järjetöntä olisi olla huone, jota käytetään vain pari päivää kuulaudessa.
Sen sijaan miehen vuoroviikkolapsella on oma huone ja omat tavarat huoneessa.
Miehelläsi on kaksi alaikäistä lasta kahdelta eri naiselta? Vieraileeko nuo lapset teillä kuitenkin samaan aikaan? Toivottavasti teillä ei ole kuitenkaan yhteisiä lapsia? Sitä vaan että kun se ero sitten taas tulee niin voi lapsiparat....
En myöskään ymmärrä miksi sen uuden puolison kanssa pitää heti ensimmäisenä alkaa vääntää lapsia.
Minä en ymmärrä, kenen aikaa aikuiset ihmiset nykyään elävät...? Kyllä minä ainakin elän 100% omaa aikaani niin kauan kuin sitä riittää. Osa omasta ajastani kuluu työnteossa ja siitä saan korvauksen, mutta ihan omaa aikaa sekin on. Aikuisen elämään ja vanhemmuuteen nyt vaan liittyy tiettyjä velvollisuuksia, joista huolehtimiseen sitä aikaa pitää käyttää. Vanhemmuudesta ei voi olla lomalla, oli lapset luonasi tai minkäikäisiä tahansa.