Lue keskustelun säännöt.
Huonosti kasvatettujen lasten vanhemmat =(
20.02.2007 |
Hei,
Itseäni on ärsyttänyt usein se, että sellaiset vanhemmat, jotka eivät kasvata lapsiaan, tulevat tavallaan mitätöimään minun kasvatustyöni toteamalla, että " sulla on niin helpot lapset" . Ja kun sitten seuraa heidän touhujaan, niin olisi kovasti korjaamisen varaa heidän tyylissään kasvattaa.
Näiltä huonosti kasvatetettujen lasten vanhemmilta puuttuu pääsääntöisesti JOHDONMUKAISUUS. Se mikä tänään on sallittua ei huomenna ole. Ja jos kielletään, niin sitten ei valvota, että kieltoa totellaan. Minua myös huvittaa nämä " uhkailut" -tyyliin " jos et nyt, niin sitten et saa karkkipussia" . Ja kun lapsi vaan tekee ja sitten mennään kauppaan, niin joka tapauksessa lapsi tulee kaupasta ulos sen karkkipussin kanssa. Kun vanhemmat eivät halua saada aikaan kaupassa mahdollista " kohtausta" , olisihan se kamalan noloa, että joku vaikka näkisi.
Itse olen tiukka kasvattaja. Se mikä on tänään näin on myös huomenna. En uhkaile lapsiani. Tämä tarkoittaa sitä, että kun sanon jotain, niin asia on niin. Ja koska lapset tietävät, että huonolla käytöksellä on seuraamukset heidän ei tarvitse olla epävarmoja asiasta. Totta kai, lapseni koittavat välillä kovastikkin rajojaan. Todetakseen taas, että vanhempaan voi luottaa kuin kiviseinään. Minusta on paljon helpompaa kasvattaa, kuin jättää kasvattamatta. Mikään ei ole niin kamalaa, kun kuriton kakara =)
Huoh, johan helpotti.
Kommentit (135)
Joo, miksiköhän lasten ongelmat lisääntyvät jatkuvasti.
Suosittelen vaikka ihan lukemaan Jari Sinkkosta tai Keijo Tahkokalliota, saisit jotain linjaa kasvatukseen, jos omat keinot eivät riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin uhmiksen uhmailujen kanssa vähän liiankin tiukan asenteen. Jäähy napsahti herkästi (fyysistä kuritusta meillä ei ole koskaan käytetty eikä tavattu karjua) ja pienistäkin rikkeistä sai Supernanny-torut. Ilmapiiri kiristyi kiristymistään ja muksu muuttui jatkuvasti hankalammaksi, kunnes lopulta ymmärsin relata. Pikkujutuista ei enää mesota, usein en ole huomaavinaankaan. Kun muksu ei saa huomiota kikkailuillaan, ne loppuvat hyvin äkkiä. Jäähyjä meillä ei ole ollut pitkään aikaan, koska niitten tarve loppui suurin piirtein samoihin aikoihin kun relasin. Nyt mulla on hyväntuulinen äiti, jonka ei tarvitse olla poliisia koko ajan. Ja hyväntuulinen muksu, jonka " kurissapitämiseen" tarvitaan paljon pienemmät teot, koska niitten tehovoima ei kulu jatkuvassa käytössä.
Vierailija:
nimittäin se, että äiti pitää viulunkireänä kuria kakaroilleen ja on jatkuvassa sodassa heidän kanssaan on huomattavasti pahempi kuin se, että lähestyy lapsiaan lapsentahtisesti.
Eräs lapsipsykiatri sanoi " ei ole häiriintyneitä lapsia, on häirittyjä lapsia" .
Kunhan tässä tökin. Ei maailma ole niin mustavalkoinen. Mikä sopii yhdelle lapselle ei sovi toiselle.
Kyllähän ap:kin sanoi, että lapsensa kokeilevat rajojaan jne. Mutta kyse onkin siitä, miten vanhempi toimii siinä tilanteessa.
Vierailija:
että miksi toi lapsi pelkää tota äitiänsä tai isäänsä noin paljon, ettei uskalla vastaan sanoa? Tiettyyn ikään kuuluu oma tahto ja vastaan sanominen ja jos lapsella ei ole omaa tahtoa, niin hänet on alistettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ette " jaksa" laittaa lasta sovitulle jäähylle ja myös vahtia, että hän siellä pysyy? Tietenkin lapsi kokeilee rajojaan, mutta annas kerran periksi ja heti tulee 100 extra-muistutuskertaa lisää. Ihan oma valinta, että pidätkö linjasta kiinni nyt vai kärsitkö enemmän myöhemmin, kun mikään ei mene päähän. Ja jos lapsi on oikeasti niin mahdoton, että mikään kurituskeino ei näytä tehoavan (mieluisen lelun ottaminen pois jne.), onkohan siellä yläpäässä kaikki kotona..? Tai ehkä lapsi on mennyt jo niin välinpitämättömään tilaan, kiitos vanhempiensa, että on liian myöhäistä tehdä enää mitään.
Ihme touhua, kun vanhemmat ärisevät " kruunun kiillotuksesta" , kun toinen vaan kertoo johdonmukaisesta kasvatuksesta! Eipä ihme, että nykyiset koululaiset ovat pahasti hakoteillä ja kolmasosa Suomen nuorisosta kärsii mielenterveysongelmista...
Rajat ovat rakkautta, kieltäminen välittämistä.
Nyt " isona" nämä, joilla on ollut rajat jaksavat ylistää vanhempiaan siitä. Samaa en ole kuullut rajattomien suusta...
Ja mitä tulee 100 tokaisemaan erinomaisuuteeni, niin sanotaan niin, että kun tiedän mitä on elää rajoitta muistan ihan varmasti pitää ne omille lapsilleni. Jos se tekee minusta erinomaisen, olkoon sitten vaikka niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esität täällä koko ajan todisteita hyvistä kasvattajataidoistasi ja puolustaudut jokaista kritiikkiä vastaan ylimielisesti, kirjoitat voimakasta asenteellista tekstiä ja korotat itsesi toisia paremmaksi.
Sinulla ei ole halua ymmärtää ketään muuta kuin itseäsi ja vaadit muita ymmärtämään samanlailla sinua.
Ketjun muiden jäsenten tehtävä on ylistää sinua. Et halua oppia toisilta, etkä usko toisten olevan missään nimessä tarkempia havainnoissaan kuin sinä itse.
Lapsesi tulevat kärsimään narsistisesta vammastasi jos et pian ryhdy tarkastelemaan kriittisemmin itseäsi.
Vierailija:
Nyt " isona" nämä, joilla on ollut rajat jaksavat ylistää vanhempiaan siitä. Samaa en ole kuullut rajattomien suusta...
Ap, jotenkin sä olet niiiiin feikki! Mä en ole kuullut kenekään ihmisen koskaan jaksavan " ylistää" vanhempiaan, saati sitten jollain tuollaisella keinotekoiselle kriteerillä. Ylipäänsä jo tuo rako rajattomiin ja rajallisiin vanhempiin on naurettava. Mun kaveri oli kuuluisa " vapaasta" kasvatuksestaan, ja ihan samanalainen ihminen siitä tuli kuin muistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kumpi on helpompi kasvattaa rauhallinen, arka lapsi vai lapsi joka on vilkas, nopea ja energinen.
meillä 2 lasta. esikoinen rauhallinen, verkkainen ja keskiv. kehitysvammen ja toinen lapsi on vilkas, energinen,liikkuvainen ja puheenkehitys viiveinen.
sanoisin että tämä nuorempi kuopus on vaikeampi ja vetää mut aivan piippuun. silloinkun kasvattaminen vaatii paljon, niin se vetää kyllä loppuun ja lipsumisia tulee. en jaksa olla täydellinen kasvattaja mutta väittäisin ettei moni muukaan jaksaisi. kuka tahansa pystyy kasvattamaan rauhallisen lapsen ja eikä se edes voimavaroja vaadi.
Kotona on tiukka ja johdonmukainen kuri, asioista ei lipsuta. Mutta meidän pian 4v on todella tiukka tapaus... testaa, testaa, testaa rajojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta, jos joku on kovapäinen ei se tarkoita, että silloin muutaman yrityksen jälkeen pitää aikuisen antaa periksi vedoten mahdottomuuteen. Mitä se kertoo lapselle? Kun tarpeeksi vänkää, saa sitä mitä tahtoo.
t.118
Vierailija:
Otin uhmiksen uhmailujen kanssa vähän liiankin tiukan asenteen. Jäähy napsahti herkästi (fyysistä kuritusta meillä ei ole koskaan käytetty eikä tavattu karjua) ja pienistäkin rikkeistä sai Supernanny-torut. Ilmapiiri kiristyi kiristymistään ja muksu muuttui jatkuvasti hankalammaksi, kunnes lopulta ymmärsin relata. Pikkujutuista ei enää mesota, usein en ole huomaavinaankaan. Kun muksu ei saa huomiota kikkailuillaan, ne loppuvat hyvin äkkiä. Jäähyjä meillä ei ole ollut pitkään aikaan, koska niitten tarve loppui suurin piirtein samoihin aikoihin kun relasin. Nyt mulla on hyväntuulinen äiti, jonka ei tarvitse olla poliisia koko ajan. Ja hyväntuulinen muksu, jonka " kurissapitämiseen" tarvitaan paljon pienemmät teot, koska niitten tehovoima ei kulu jatkuvassa käytössä.Vierailija:
nimittäin se, että äiti pitää viulunkireänä kuria kakaroilleen ja on jatkuvassa sodassa heidän kanssaan on huomattavasti pahempi kuin se, että lähestyy lapsiaan lapsentahtisesti.
Eräs lapsipsykiatri sanoi " ei ole häiriintyneitä lapsia, on häirittyjä lapsia" .
En osaa sanoa kumpaa on raskaampi kasvattaa. Toisaalta tämä pulinakone kuluttaa toisella tavalla kuin rauhallisempi tapaus. Toisaalta sitten tätä ujompaa lasta joutuu psyykkaamaan ihan eri lailla uusiin asioihin kuin toista. Lisäksi tämä ujo lapsi on myös superherkkä ja kotona sitten purkaa pahaa oloaan ihan eri lailla kuin impulsiivinen tapaus.
Joku leimasi minut jo narsistiksi, kiva =).
Tottakai puolustan näkemystäni asiasta minkä koen tärkeäksi =)! Olkoon se sitten vaikka narsismia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi käyttäytyy kuin idiootti, niin vanhemmat eivät voi oll akovin kummoisia.
Vierailija:
ei tee mitään mitä käsketään, ottaa mittaa koko ajan.Vanhempansa ovat ammattikasvattajia kummatkin ja hyviä sellaisia. Heidän vieraillessaan emme pysty keskustelemaan juuri mitään, kun lasta täytyy koko ajan rajoittaa.
He todellakin ovat systemaattisia kasvattajia, mutta heidän lapsensa piut paut välittää siitä, koska hän on riittävän vahvan egon omaava vastustaakseen kaikkea sitä, mitä vanhemmat sanovat.
Minä nostan hattua heille. Siinä missä joku lapsi oppii asian kolmenkymmenen sanomisen jälkeen, voi joku toinen tarvita saman oppimiseen 15 000 toistoa, ennen kuin uskoo.
kannattaisko käyttää lasta psykologilla jos sen läsnäollessa ei aikuiset voi keskustella
niin huonot tunnetaidot hänellä ainakin on
Ja kyllä ainakin minun ystäväni ovat olleet rajoistaan tyytyväisiä.
Mitä tulee tuohon ihan samanlaiseen ihmiseen kuin muistakin... ainakin itse koen, että olisin kaivannut rajoja vanhemmiltani. Yhdistin sen lapsena rakkaudettomuuteen, luulin, ettei minua rakasteta, kun saan tehdä mitä lystään. Ja kai se osittain niin olikin. Jos se on sun mielestä naurettavaa, niin ok.
Ap, jotenkin sä olet niiiiin feikki! Mä en ole kuullut kenekään ihmisen koskaan jaksavan " ylistää" vanhempiaan, saati sitten jollain tuollaisella keinotekoiselle kriteerillä. Ylipäänsä jo tuo rako rajattomiin ja rajallisiin vanhempiin on naurettava. Mun kaveri oli kuuluisa " vapaasta" kasvatuksestaan, ja ihan samanalainen ihminen siitä tuli kuin muistaki
se on huono lähtökohta todelliselle ymmärtämiselle ja muutokseen.
Sitäpaitsi itsemurhaan ajaudutaan sosiaalisista syistä huomattavasti yleisimmemmin kuin hen. koht. syistä, joten jokainen elävä on vastuussa itsemurhien tekemisistä. Eikä siihen auta tarjoilla " mä en hyväksy" filosofiaa.
Vierailija:
Ymmärrän myös rikollista käyttäytymistä mutta en sitä hyväksy. Tai ymmärrän itsemurhan tehneitä mutta en hyväksy heidän tekoaan.Ja kukaan ei tosiaan ole puhunut siitä, etteikö johdonmukainen vanhempi KOSKAAN kääntäisi kelkkaansa. Mutta on aivan eri asia viljellä päivittäin uhkauksia, joita ei kuitenkaan toteuta kuin se, että toisinaan harkitsee asiaa uudelleen ja perustelee lapselle, miksi muutti mielipidettään. Huh, kuinka mustavalkoisia ihmisiä täällä suurin osa on. Kaikki on joko on tai.
Mutta miten te, jotka ette myönnä JOHDONMUKAISUUDEN järkevyyttä kasvatuksessa, niin perustelette sitten nykylasten käyttäytymisen?? Mistä johtuu, että lapset hyppivät aikuisten silmille ja aikuiset ovat pulassa uhmaikäistensä kanssa?
Ja samaa mieltä olin! Minunkin lapsiani " syytetään" helpoiksi, kun ovat hyväkäytöksisiä, kohteliaita ja rauhallisia POIKIA! Mutta vauvana he huusivat molemmat ympäri vuorokauden ja esikoinen oli kitisijä ja takertuja kolmevuotiaaksi asti. Hänen kanssaan oli äärettömän vaikea liikkua missään ja lahkeessa roikkui myös puolta nuorempi pikkuveli. Temperamenttiakin löytyi (ja löytyy) molemmilta.
Nyt he ovat 5,5 ja 4 ja tottelevaisia muksuja. Ja nimenomaan nostan hattuani itselleni, sillä olen jaksanut johdonmukaisesti mennä tilanteeseen kuin tilanteeseen väliin ja vienyt sen loppuun, minkä olen aloittanutkin.
Ystävälläni, joka on lastenhoitaja, ei jaksaminen omien lasten kanssa riitä. Kieltää ja kieltää mutta ei toteuta uhkauksiaan. Ja kaksi kauhukakakaraa löytyy häneltä :( Ovat kyllä tosi reippaita ja omatoimisia mutta myös äärimmäisen huonokäytöksisiä. Ja missä lie vika? Temperamentissako? Epäilen...
Erittäin tärkeä aihe mielestäni! Sillä kyllähän nyky-yhteiskunnassa on paljon huonoja seurauksia siitä, että lapsen elämässä ei ole enää auktorteetteja. Muksut hyppivät aikuisten silmille jo leikki-ikäisestä asti, koululaisista puhumattakaan! Kenen syytä se on? Eiköhän se kasvatus lähde kuitenkin kotoa????
Maailma nimittäin on kaikkea muuta kuin reilu ja johdonmukainen. Jos lapsi kasvaa siihen, että kunhan tekee vaan niin kuin odotetaan, hänestä tulee hyväksikäytetty, tavalla tai toisella.