Huonosti kasvatettujen lasten vanhemmat =(
Hei,
Itseäni on ärsyttänyt usein se, että sellaiset vanhemmat, jotka eivät kasvata lapsiaan, tulevat tavallaan mitätöimään minun kasvatustyöni toteamalla, että " sulla on niin helpot lapset" . Ja kun sitten seuraa heidän touhujaan, niin olisi kovasti korjaamisen varaa heidän tyylissään kasvattaa.
Näiltä huonosti kasvatetettujen lasten vanhemmilta puuttuu pääsääntöisesti JOHDONMUKAISUUS. Se mikä tänään on sallittua ei huomenna ole. Ja jos kielletään, niin sitten ei valvota, että kieltoa totellaan. Minua myös huvittaa nämä " uhkailut" -tyyliin " jos et nyt, niin sitten et saa karkkipussia" . Ja kun lapsi vaan tekee ja sitten mennään kauppaan, niin joka tapauksessa lapsi tulee kaupasta ulos sen karkkipussin kanssa. Kun vanhemmat eivät halua saada aikaan kaupassa mahdollista " kohtausta" , olisihan se kamalan noloa, että joku vaikka näkisi.
Itse olen tiukka kasvattaja. Se mikä on tänään näin on myös huomenna. En uhkaile lapsiani. Tämä tarkoittaa sitä, että kun sanon jotain, niin asia on niin. Ja koska lapset tietävät, että huonolla käytöksellä on seuraamukset heidän ei tarvitse olla epävarmoja asiasta. Totta kai, lapseni koittavat välillä kovastikkin rajojaan. Todetakseen taas, että vanhempaan voi luottaa kuin kiviseinään. Minusta on paljon helpompaa kasvattaa, kuin jättää kasvattamatta. Mikään ei ole niin kamalaa, kun kuriton kakara =)
Huoh, johan helpotti.
Kommentit (135)
Ymmärrän myös rikollista käyttäytymistä mutta en sitä hyväksy. Tai ymmärrän itsemurhan tehneitä mutta en hyväksy heidän tekoaan.
Ja kukaan ei tosiaan ole puhunut siitä, etteikö johdonmukainen vanhempi KOSKAAN kääntäisi kelkkaansa. Mutta on aivan eri asia viljellä päivittäin uhkauksia, joita ei kuitenkaan toteuta kuin se, että toisinaan harkitsee asiaa uudelleen ja perustelee lapselle, miksi muutti mielipidettään. Huh, kuinka mustavalkoisia ihmisiä täällä suurin osa on. Kaikki on joko on tai.
Mutta miten te, jotka ette myönnä JOHDONMUKAISUUDEN järkevyyttä kasvatuksessa, niin perustelette sitten nykylasten käyttäytymisen?? Mistä johtuu, että lapset hyppivät aikuisten silmille ja aikuiset ovat pulassa uhmaikäistensä kanssa?
Vierailija:
Mutta miten te, jotka ette myönnä JOHDONMUKAISUUDEN järkevyyttä kasvatuksessa, niin perustelette sitten nykylasten käyttäytymisen?? Mistä johtuu, että lapset hyppivät aikuisten silmille ja aikuiset ovat pulassa uhmaikäistensä kanssa?
Vaan kyse on siitä, että se ei ole kaikenparantava avain ylivertaiseen onneen.
Toiseksi kysymyksesi nykylasten käyttäytymisestä on niin laaja, että vastaukseksikaan ei riitä pelkkä johdonmukaisuus.
Kolmanneksi vastaukseksi koko yhteiskunnan käyttäytymiseen ei riitä yksittäisten kasvattajien esimerkit " näin meillä tehtiin ja tämä oli tulos" .
lasten käyttäytymiseen. Jos tietenkin puhutaan " terveistä" lapsista, joita kuitenkin suurin osa jokaisesta ikäluokasta on. Tottakai vanhempien työpaineet ym. vaikuttavat mutta aina löytyy " selityksiä" sille, miksi ei jaksa/tahdo olla johdonmukainen.
Haluaisin vain alleviivata sitä, että jokaisella on omat väsymyksensä, kriisinsä, paineet ym. elämässä mutta se ei helpota yhtään, jos kasvatuksessa mennään sieltä missä aita on matalin. Se kostautuu hyvin nopeasti ja sitten sitä ollaankin ihmeissään.
t.118,
Vierailija:
Vierailija:Mutta miten te, jotka ette myönnä JOHDONMUKAISUUDEN järkevyyttä kasvatuksessa, niin perustelette sitten nykylasten käyttäytymisen?? Mistä johtuu, että lapset hyppivät aikuisten silmille ja aikuiset ovat pulassa uhmaikäistensä kanssa?
Vaan kyse on siitä, että se ei ole kaikenparantava avain ylivertaiseen onneen.
Toiseksi kysymyksesi nykylasten käyttäytymisestä on niin laaja, että vastaukseksikaan ei riitä pelkkä johdonmukaisuus.
Kolmanneksi vastaukseksi koko yhteiskunnan käyttäytymiseen ei riitä yksittäisten kasvattajien esimerkit " näin meillä tehtiin ja tämä oli tulos" .
Enkä jaksa lukea koko ketjua...
Sainpahan kuitenkin sellaisen vaikutelman, että koirat älähtivät!
Olen ihan sama mieltä ap:n kanssa. Oli oikein ilo nähdä jonkun muunkin ajattelevan samalla lailla lasten " helppouden" ja vanhempien johdonmukaisuuden suhteen...
" Ei, älä Petteri mene! ... No nyt se menee kuitenkin... Ottakaa tekin lapset mukaan, niin mennään perässä - ei se kuitenkaan kuuntele, jos käsken takaisin..."
Sä reagoit siihen, että sinun kasvatustyöllesi ei anneta sille kuuluvaa " arvoa" kun lapsesi tottelee sinua. Mitätöit itse kokonaan lastesi persoonallisuuden ja vaadit tunnustusta omasta erinomaisuudstasi.
MITEN minä mitätöin lasteni persoonallisuden? ap
Se on tää heiluriliike. Sun vanhemmat mokasi, itse vedät sitten toiseen ääripäähän. Sun lapset vetää taas toiseen ääripäähän. Niin se jatkuu, kunnes joku viisaastuu.
Siis vedän toiseen ääripäähän, kun jaksan olla johdonmukainen?
kurittomat kakarat. Noi sanavalinnat kertoo paljon siitä ilmapiiristä, missä lapsiasi kasvatat.
Ärsyttäviä ja vähän pidettyjä on nämä häiriköt myös päiväkodissa ja koulussa.
Kunnolliset lapset kärsii ja kertoo näistä hirviöistä kotona.
Voi puhua kurittomista kakaroista ja lapsien saamisesta kuriin (lähtökohtana se, että lapsi on syntyjään paha, ja häneen pitää istuttaa kuri), tai sitten voi lähestyä asiaa ihan toisesta tulokulmasta ja miettiä miten opetan lapsen tulemaan toimeen muitten kanssa.
On helppo haukkua toisten kasvatustyylejä, kun itse ei tiedä perheen taustoja ja näe heitä 24/7. Jokainen tekee omalla tyylillään ja se voi olla heille just se oikea tyyli, parempi kuin sinun kokemasi ainoa oikea tyyli!
Terv. " ei yhtään lasta, joten kalikka ei kolahtanut"
säännöt tai ei sääntöjä ollenkaan.
Terv. se, jolla kalikka ei kalahtanut
Vierailija:
Mietin, että miksi ihmeessä näin. Kirjoitat omista superonnistuineista lapsistasi, ja olen samaa mieltä, että johdonmukaisuudella (muttei tiukkapipoisuudella) siihen päästään. Vaikka siis kirjoitat asiaa, lauot ihmeellisiä kommentteja kurittomista kakaroista! Ne vievät puheeltasi uskottavuutta ja saavat miettimään, että ovatko asiat sittenkään niin ruusuisesti, ja mistä tulee tämä suunnaton ärsytytys " kurittomia kakaroita" kohtaa. Jotain tässä nyt on rivien välissä, mistä ei pääse kiinni. Jotain kaikuja ap:n omasta lapsuudesta? Oliko teillä liian tiukka kasvastus, vai liian löysä?
alati vaihtuvat säännöt on hyvä asia. Lopulta tässäkin keskustelussa on varmasti kyse enemmänkin nyansseista.
Ikää heillä on 7v ja 5v, ovat päiväkodin mukaan kivoja, sosiaalisia ja fiksuja lapsia.
Sen mukaan kasvatustyylillä on pienempi merkitys kuin kodin tunneilmastolla.
Vierailija:
Mistä johtuu, että lapset hyppivät aikuisten silmille ja aikuiset ovat pulassa uhmaikäistensä kanssa?
Useammin näen elävässä elämässä ongelmaksi sen, että väsyneet äidit kaatavat kaiken paskan lasten niskaan kuin sen, että lapset nyt olisivat niin kammottavia.
Kerroin kyllä, että palaute on ollut hyvää, mutta en voi sanoa olleeni superonnistunut. Enkä superäitikään, ihan vain johdonmukainen sellainen.
nimittäin se, että äiti pitää viulunkireänä kuria kakaroilleen ja on jatkuvassa sodassa heidän kanssaan on huomattavasti pahempi kuin se, että lähestyy lapsiaan lapsentahtisesti.
Eräs lapsipsykiatri sanoi " ei ole häiriintyneitä lapsia, on häirittyjä lapsia" .
Sä reagoit siihen, että sinun kasvatustyöllesi ei anneta sille kuuluvaa " arvoa" kun lapsesi tottelee sinua. Mitätöit itse kokonaan lastesi persoonallisuuden ja vaadit tunnustusta omasta erinomaisuudstasi.
Sinähän kasvatat lapsia vain itsesi vuoksi, etkä lastesi vuoksi.
Kruunaat sen vielä aloituksen päätöslauseessa
Itseäni on ärsyttänyt usein se, että sellaiset vanhemmat, jotka eivät kasvata lapsiaan, tulevat tavallaan mitätöimään minun kasvatustyöni toteamalla, että " sulla on niin helpot lapset" . Ja kun sitten seuraa heidän touhujaan, niin olisi kovasti korjaamisen varaa heidän tyylissään kasvattaa.