Lue keskustelun säännöt.
Huonosti kasvatettujen lasten vanhemmat =(
20.02.2007 |
Hei,
Itseäni on ärsyttänyt usein se, että sellaiset vanhemmat, jotka eivät kasvata lapsiaan, tulevat tavallaan mitätöimään minun kasvatustyöni toteamalla, että " sulla on niin helpot lapset" . Ja kun sitten seuraa heidän touhujaan, niin olisi kovasti korjaamisen varaa heidän tyylissään kasvattaa.
Näiltä huonosti kasvatetettujen lasten vanhemmilta puuttuu pääsääntöisesti JOHDONMUKAISUUS. Se mikä tänään on sallittua ei huomenna ole. Ja jos kielletään, niin sitten ei valvota, että kieltoa totellaan. Minua myös huvittaa nämä " uhkailut" -tyyliin " jos et nyt, niin sitten et saa karkkipussia" . Ja kun lapsi vaan tekee ja sitten mennään kauppaan, niin joka tapauksessa lapsi tulee kaupasta ulos sen karkkipussin kanssa. Kun vanhemmat eivät halua saada aikaan kaupassa mahdollista " kohtausta" , olisihan se kamalan noloa, että joku vaikka näkisi.
Itse olen tiukka kasvattaja. Se mikä on tänään näin on myös huomenna. En uhkaile lapsiani. Tämä tarkoittaa sitä, että kun sanon jotain, niin asia on niin. Ja koska lapset tietävät, että huonolla käytöksellä on seuraamukset heidän ei tarvitse olla epävarmoja asiasta. Totta kai, lapseni koittavat välillä kovastikkin rajojaan. Todetakseen taas, että vanhempaan voi luottaa kuin kiviseinään. Minusta on paljon helpompaa kasvattaa, kuin jättää kasvattamatta. Mikään ei ole niin kamalaa, kun kuriton kakara =)
Huoh, johan helpotti.
Kommentit (135)
Väärin se menee joka tapauksessa, kuten kaikilla kasvattajilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tejä. Terve lapsi hakee rajojaa ja tuntee olonsa turvalliseksi kun on rajat ja ne pitää =). Jos vanhempi " ei just tänään jaksa" ja huomenna jaksaa, se tekee lapsen olon turvattomaksi. Kun ei tiedä, miten saa toimia...
PUUTUTAAN VANHEMPIEN VIRHEISIIN ja epäjohdonmukaiseen kasvatukseen. Koiriin ja lapsiin pätee aika samat kuviot: palkitsemalla hyvää käytöstä lapsi mielummin tottelee kuin risaa.
Itselläni on aika ajoin pinna tiukalla. MUTTA se on ihmillistä. Kun jaksaa olla johdonmukainen, niin se vaatii veronsa. Se ei silti uuvuta minua niin kuin uuvuttaisi kuriton kakara. HYI. ap
Jää kauheita traumoja sit. Ne sit ottavat susta otteen aikuisiällä..
Ihan puhun kokemuksesta, kun oma isä oli ja yrittää edelleenkin olla armoton tyranni. Lapsethan rupeavat helposti pelkäämään tyranni äitiä tai isää, ja tekevät just niin ku käsketään.
Nykyään olen omaa isääni kohtaan hänen mielestään hankala, koska väittelen jatkuvasti.. Jos hän ei olisi pitänyt pelossa ja otteessa, olisi tilanne ihan toinen.
Nyt kun en tarvitse häneltä mitään, on hänellä aikamoisia sopeutumisvaikeuksia.. Ohhoh, teenkin itsenäisesti ratkaisuni.. Ja sekös häntä syö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niinhän se näkyy olevan täällä tapana
Se on sitä JOHDONMUKAISUUTTA mikä näiltä vanhemmilta aina puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä ei voi vetää johtopäätöstä, että kaikki vallattomat lapset olisivat johdonmukaisuuden puutten tulosta
tai voi jos on tyhmä
Vierailija:
meillä kyllä ihan terve tyttöonko tuttua: rangaistuksiin suhtaudutaan täysin välinpitämättömästi, toteamalla että joo joo, ja meno sen kun jatkuu.
meidän tyttö oli ilman yhden ainutta lelua kaksi viikkoa, eikä se häntä liioin haitannut, keksi kyllä leluja kaikista muista tavaroista ja hauskuutti itseään tekemällä kiusoja
Kiitos myös sille, jolla oli se adhd-tapaus. Tuo adhd:n mahdollisuus on minullakin käynyt mielessä, mutta jotenkin en oikein siihenkään usko. Pojasta sanottiin päiväkodissa, että on oikein poikkeuksellisen keskittymiskykyinen (vaikka kotona ei kyllä ole) ja eikös adhd-tapauksen pitäisi olla aina samanlainen?
Joo, tuttua on kyllä tuo, että rangaistuksiin suhtaudutaan pääasiassa naurulla ja innostuksella. Välillä olen ajatellut, että tehoaisiko joku vanhan ajan selkäsauna, mutta olen aina ollut todella voimakkaasti ruumiillista rangaistusta vastaan. Mutta kun mikään rangaistus ei pojasta tunnu oikein miltään ja keinot ovat vähissä.
46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa olen itsekin miettinyt, että ohjelma voi vähän vääristää käsitystä lastenkasvatuksesta. Noihin ohjelmiin myös selkeästi valitaan pääosin vanhempia, jotka rakastaa lapsiaan ja joilla on vaan pääosin menetelmät hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en toisaalta osaa oikein pitää tavoitteenakaan sitä, että lapset oppisivat aina suoraa päätä tottelemaan minua. Minä en nimittäin ole aina oikeassa. Joskus nopean temperamennttini (tai sanokaa vaikka hölmöyteni) ohjaamana kiellän tai komennan lapsiani jyrkästikin ennen kuin olen varsinaisesti harkinnut mitä sanon. Ja sitten voin kuitenkin asiaa hetken mietittyäni neuvotella lapsen kanssa ja antaa periksi. Joskus annan periksi ihan vaan siksi, että lapsi osaa niin hyvin perustella oman kantansa. Kiukuttelun edessä en kyllä taivu (kuin ehkä joskus äärimmäisen väsyneenä ja muiden asioiden vaivatessa mieltä).
Tietenkin on asioita, kuten toisen lyöminen, joihin ei ole kuin yksi oikea totuus ja niissä lapsen on toteltava ja aikuisen valvottava tätä tottelemista. Mutta huomattavasti enemmän on niitä asioita, jotka eivät ole ihan niin mustavalkoisia. Tietenkin lapsen pitää pystyä JOSKUS tottelemaan myös kyseenalaistamatta, uskoa ihan vaan siksi että aikuinen tietää paremmin. Mutta näin ei ole läheskään aina.
Aikuisen kannalta ja muiden aikuisten silmissä kuuliainen ja tottelevainen lapsi on hyvin kasvatettu. Mutta kun kasvatuksen tavoite on sosiaalistamisen lisäksi se, että lasta autetaan kasvamaan omaksi itsekseen. Häntä ei saa nujertaa eikä pakottaa johonkin muottiin vaan antaa olla oma persoonansa. Vaikka sitten joskus aikuisten mielestä ärsyttäväkin persoona. Ja minun mielestäni tämä on sellainen asia jota tiukan ja johdonmukaisen kasvattajan tulee ainakin joskus miettiä!
Toki kaikkien meidän lapset ovat hakneet rajojaan ja johdonmukaisen kasvatuksen seurauksena tietävät ne ja aika ajoin taas testaavat rajojaan.
Jotkut tuossa epäilivät että lapset pelkäävät ja olemme tyranneja, ei sentään siitä ole kysymys johdonmukaisessa kasvatuksessa.
Voisiko olla osittain kyse siitä että on perimästä kyse vanhemmat ja lapset ovat samanlaisia ADHD on periytyvää niin kuin jotkut muutkin sairaudet.
Lisäksi ymmärtämisen taso ÄO vaihtelee ja pieni älykkyysosamäärä näkyy vanhemmissa ja lapsissa.
Kaipa lienee sananparsi totta " ei voi kauhalla vaatia jos lusikalla on annettu"
Osaltani jätän keskustelun tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puutuin siihen, että vanhempien tehtävä on osoittaa lapselle oikeat toimintatavat ja pysyä niissä.
Minun lapseni ovat iloisia, etenkin toinen varsin impulsiivinen tapaus. He eivät ole nujerrettuja, omatoimisia, osaavat leikkiä, ovat pidettyjä kavereiden keskuudessa JA osaavat pitää puolensa seurassa. Ja tämmöistä palautetta olen ihan saanut ammattikasvattajilta. ap
toiset eivät testaa ollenkaan ja toiset testaavat koko ajan
aikuisena kukaan ei enää rehvastele killtteydellään ja tottelevaisuudellaan.
ja aikuisen näkökulma olisi aina oikea. Ja tähän tuolla pitkällä kirjoituksellani puutuin. En sinänsä kritioinut kasvatustapaasi enkä sanonut että olisit välttämättä nujertanut lapsiasi mutta halusinpa vaan nostaa vähän toista näkökulmaa esiin.
Kommenttini numeroa en muista, mutta aloitin sen sanomalla etten ole hyvä kasvattaja.
Mietin, että miksi ihmeessä näin. Kirjoitat omista superonnistuineista lapsistasi, ja olen samaa mieltä, että johdonmukaisuudella (muttei tiukkapipoisuudella) siihen päästään. Vaikka siis kirjoitat asiaa, lauot ihmeellisiä kommentteja kurittomista kakaroista! Ne vievät puheeltasi uskottavuutta ja saavat miettimään, että ovatko asiat sittenkään niin ruusuisesti, ja mistä tulee tämä suunnaton ärsytytys " kurittomia kakaroita" kohtaa. Jotain tässä nyt on rivien välissä, mistä ei pääse kiinni. Jotain kaikuja ap:n omasta lapsuudesta? Oliko teillä liian tiukka kasvastus, vai liian löysä?
Ja sitten ihmetellään, kun lapsi ei tottele ja kuriton :). Tsemppiä vaan kaikille " kasvattajille" !