Lue keskustelun säännöt.
Huonosti kasvatettujen lasten vanhemmat =(
20.02.2007 |
Hei,
Itseäni on ärsyttänyt usein se, että sellaiset vanhemmat, jotka eivät kasvata lapsiaan, tulevat tavallaan mitätöimään minun kasvatustyöni toteamalla, että " sulla on niin helpot lapset" . Ja kun sitten seuraa heidän touhujaan, niin olisi kovasti korjaamisen varaa heidän tyylissään kasvattaa.
Näiltä huonosti kasvatetettujen lasten vanhemmilta puuttuu pääsääntöisesti JOHDONMUKAISUUS. Se mikä tänään on sallittua ei huomenna ole. Ja jos kielletään, niin sitten ei valvota, että kieltoa totellaan. Minua myös huvittaa nämä " uhkailut" -tyyliin " jos et nyt, niin sitten et saa karkkipussia" . Ja kun lapsi vaan tekee ja sitten mennään kauppaan, niin joka tapauksessa lapsi tulee kaupasta ulos sen karkkipussin kanssa. Kun vanhemmat eivät halua saada aikaan kaupassa mahdollista " kohtausta" , olisihan se kamalan noloa, että joku vaikka näkisi.
Itse olen tiukka kasvattaja. Se mikä on tänään näin on myös huomenna. En uhkaile lapsiani. Tämä tarkoittaa sitä, että kun sanon jotain, niin asia on niin. Ja koska lapset tietävät, että huonolla käytöksellä on seuraamukset heidän ei tarvitse olla epävarmoja asiasta. Totta kai, lapseni koittavat välillä kovastikkin rajojaan. Todetakseen taas, että vanhempaan voi luottaa kuin kiviseinään. Minusta on paljon helpompaa kasvattaa, kuin jättää kasvattamatta. Mikään ei ole niin kamalaa, kun kuriton kakara =)
Huoh, johan helpotti.
Kommentit (135)
että miksi toi lapsi pelkää tota äitiänsä tai isäänsä noin paljon, ettei uskalla vastaan sanoa? Tiettyyn ikään kuuluu oma tahto ja vastaan sanominen ja jos lapsella ei ole omaa tahtoa, niin hänet on alistettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaik lapset on paskoi ja kaik vanhemmat viel paskempii
Ap kirjoittaa, että hänen lapsensa koettelevat aika ajoin.
Joskus sitä vaan valitsee satunnaisesti pienemmän pahan, jos lapsi ei esimerkiksi tiedä, ettei sinne pulkkmäkeen saa mennä, eikä juuri sillä hetkellä ole vaaraa jos menee. Ja pienemmällä häslingillä pääsee kaikkien kannalta, jos antaa lapsen kerran laskea. Tuskin ne muut lapsetkaan on innoissaan siitä, että asiaa selvitetään siinä keskellä mäkeä. Mutta tietenkään ei toista kertaa saa mennä.
LASTA KANNATTAA KIELTÄÄ VASTA KUN SIIHEN ON SYY! JUURI TÄLLÄ, ETTÄ ENSIN KIELLÄT JA SITTEN MYÖNNÄT SAAT LAPSESI " SEKAISIN" .
Ja useita sellaisia vanhempia, jotka kasvattavat lapsiaan paremmin kuin minä.
Ja silti meidän lapset käyttäytyvät paremmin kuin monen muun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen periaatteessa ap:n kanssa samaa mieltä, itsekin luotan johdonmukaisuuteen ja syy-seuraus-suhteeseen-
kun toimii kiltisti- se palkitaan ja
jos tuhmasti- siitä seuraa rangaistus/ edun pois ottaminen...
(esim. karkkipäivä pois).
Esim. ma-pe klo 17.30 tv4 Dr Philin ohjelmissa on hyviä kasvatusvinkkejä- rajojen asettamisesta ym.
---
...mutta toisten syyllistäminen ei kylläkään auta yhtään---
se tuo vaan vapaa mieltä vanhemmille, joilla on vaikeuksia johdonmukaisuudessa ym.
---
Vanhemmuudessa on kysymys paitsi
- oman lapsuusperheen malleista myös
- vanhempien jaksamisesta-
jaksava vanhempia jaksaa kasvattaa ja laittaa rajoja ja olla johdonmukainen. Vanhempien epäsäännölliset työajat esim. verottavat vanhempien voimia...
----
Esimerkiksi
- yhteishuoltajuus- ja
- uusperheillä saattaa isillä ja äideillä olla eri säännöt- ja se olisi jo kasvatusgurujen asia antaa heille yhteispäteviä neuvoja asiaan-
jostakin syystähän NE aikuiset ovat eronneet-
eivät varmaan sen takia, että ovat olleet johdonmukaisia...
-----
Lisäksi on
- sairauksia, jotkaa aiheuttavat " tottelemattomuutta" ...
On esim. adhd-lapsia- joka johtuu esim. synnytyksen hapenpuutteesta/ keskosuudesta -(eli kenelle vaan voi syntyä adhd-lapsi... eli ollaan nöyriä vaan)
Adhd-lapsella voi olla ylivilkkautta, johon ei edes johdonmukaisuus auta-
nämä perheet onneksi osaavat NYKYÄÄN hakea apua neurologilta ja lapsia kuntoutetaan normaaliin yhteiskuntaan- ja nämä lapset saavat tarvittaessa lääkityksen ja pääsevät päiväkodissa pienryhmiin ja koulussa erityisluokille...
------
TSEMPPIÄ KAIKILLE KASVATTAJILLE!!!
... tarkennus kirjoitusvirheeseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan vielä ei ole näkyvissä mitään mainittavia tuloksia. eli jatkamme harjoituksia.
mutta ei se minun ansiotani ole, olen vain laiska ja luotan sosiaalistumisen ihmeelliseen voimaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä kyse ollut siitä, että lapsi nyt tekee mitä haluaa ja minä annan periksi. Vaan siitä, että sen jälkeen kun päästiin tuosta turhasta Supernanny-ohjelmien inspiroimasta jäähy- ja takavarikkokierteestä, ei ole tarvittu niitä jäähyjä, koska lapsi ei jatkuvasti kinaa. Meillä liika tiukkuus ei kasvattanut hyväkäytöksistä muksua, vaan uhmakkaan rajojen testailijan. Nyt jos lapsi heittelee tavaroita, kiellän, ja jos ei uskota, kysyn mikä oikeasti harmittaa, sen sijaan että varoittaisin ja veisin sitten jäähylle. Meidän lapsen kanssa toimii tämä systeemi paremmin, jonkun toisen kanssa voi toimia joku toinen systeemi.
Vierailija:
Mutta, jos joku on kovapäinen ei se tarkoita, että silloin muutaman yrityksen jälkeen pitää aikuisen antaa periksi vedoten mahdottomuuteen. Mitä se kertoo lapselle? Kun tarpeeksi vänkää, saa sitä mitä tahtoo.t.118
Vierailija:
Otin uhmiksen uhmailujen kanssa vähän liiankin tiukan asenteen. Jäähy napsahti herkästi (fyysistä kuritusta meillä ei ole koskaan käytetty eikä tavattu karjua) ja pienistäkin rikkeistä sai Supernanny-torut. Ilmapiiri kiristyi kiristymistään ja muksu muuttui jatkuvasti hankalammaksi, kunnes lopulta ymmärsin relata. Pikkujutuista ei enää mesota, usein en ole huomaavinaankaan. Kun muksu ei saa huomiota kikkailuillaan, ne loppuvat hyvin äkkiä. Jäähyjä meillä ei ole ollut pitkään aikaan, koska niitten tarve loppui suurin piirtein samoihin aikoihin kun relasin. Nyt mulla on hyväntuulinen äiti, jonka ei tarvitse olla poliisia koko ajan. Ja hyväntuulinen muksu, jonka " kurissapitämiseen" tarvitaan paljon pienemmät teot, koska niitten tehovoima ei kulu jatkuvassa käytössä.Vierailija:
nimittäin se, että äiti pitää viulunkireänä kuria kakaroilleen ja on jatkuvassa sodassa heidän kanssaan on huomattavasti pahempi kuin se, että lähestyy lapsiaan lapsentahtisesti.
Eräs lapsipsykiatri sanoi " ei ole häiriintyneitä lapsia, on häirittyjä lapsia" .
Taas tässä nähtiin se, että kasvattamattomien vanhempien lapset ovat vaikeita ja minun on helppoja. Voih.
En tiedä, enkö sanonut aivan selkeästi vai mikä siinä on. Esim. nyt sellainen, että jos lapsi tekee jotain väärää, niin äiti kieltää naureskellen " ei saa xxx löydä" ja kun xxx taas lyö, niin äiti ei tee enää mitään. Ja lapselle jää kuva, että vaikka äiti kieltää, niin ei se oikeasti sitä tarkoita.
Minunkin lapseni ovat lyöneet kavereitaan. Minä menen AINA väliin. Toista ei saa vanhingoittaa, satuttaa tms. Jos sanon, ettei saa löydä ja lapsi lyö silti, niin menen ja haen lapsen pois, ettei hän pysty lyömään toista. Ja ajan oloon lapsi taas tajuaa, että se mitä äiti sanoo, on totta. Ja jos lyö, niin hauskuus loppuu. Ei se vaikeaa ole.
Kumpi tapa on oikein? Heheee, niinpä niin.
Ja tässä kirjoituksessa oli juuri kyse siitä, että näiltä vanhmmilta puuttuu johdonmukaisuus. Ja taas oli extra-tempperamenttisten vanhemmat puolustuskannalla. Kyllä sen näkee, kun vanhempi kasvattaa ja sen myös, kun jättää kasvattamatta. Eli se, että lapsi laittaa hanttiin ja vanhempi oikaisee, on sitä kasvattamista. Se, että lapsi laittaa hanttiin ja vanhempi kieltää ohimennen, tarkoittamatta kuitenkaan. Ja lapsi jatkaa " väärää" touhua.
Menikö nyt perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kun itsellä on yksi lapsi, joka on todella jääräpäinen, voin sanoa, että ei olekaan aina niin helppoa olla koko ajan johdonmukainen.
Otetaan esimerkiksi jäähytuoli. Meidän poika saattaa vaatia 100 palautusta jäähytuolille ja jäähyttämiseen menee pahimmillaan toista tuntia. Jos on itse ihan äärirajoilla ja tosi väsynyt, ei todellakaan ole helppoa pitää kiinni siitä, että jäähyllä on istuttava. Ja kun tilanne ei ole todellakaan se, että tämä tapahtuisi kerran, vaan poika kokeilee rajojaan noin 50% jäähykerroista vaikka en ole vielä kertaakaan (koputtaa puuta) antanut periksi. Mies antoi kerran. Jäähylle viemistä kyllä viivytän viimeiseen asti.
Meillä on kolme lasta ja tämä yksi on ollut ihan vauvasta täysin erilainen. Sana " ei" on ollut hänelle hauska leikki. Kaksi muuta ovat jo vauvaikäisinä oppineet lopettamaan toimintansa, kun sanon " ei" , mutta tämä yksi on siitä vasta innostunut.
Voin kuvitella, että noiden kahden kanssa vaikutan hyvinkin johdonmukaiselta kasvattajalta, mutta tämän yhden kanssa varmasti aina en. Välillä on vain tilanteita, jolloin MIKÄÄN ei tehoa. Ei yhtään mikään. Harvoin tuntee itsensä niin avuttomaksi kuin silloin, kun kaikesta komentamisesta ja uhkailusta huolimatta poika vain nauraa ja jatkaa ja jatkaa.
Vielä supernanny-ohjelmasta: olen kyllä huomannut, että ei siinä kaikkia lapsia ikävä kyllä onnistuta parantamaan. Moni varmasti käyttäytyy paremmin niin kauan kun kuvausryhmä on paikalla, mutta siihen se jää. Ohjelmia myös kuvataan ja leikataan niin, että näyttäisi, että Jo Frost on taas onnistunut...
Niin, joskus olen miettinyt mikä tuolla meidän pojalla on pielessä, kun on niin mahdoton. On kyllä tosi terävä ja älykäs ja oppivainen ja jo vauvaikäisenä neuvolassa täti sanoi, että vaikuttaa poikkeuksellisen tarkkaavaiselta ja jäntevältä. Oppi kävelemään ja puhumaan yhdeksänkuisena, eikä ole sen jälkeen ollut juuri hetkeäkään paikallaan tai hiljaa. Ja vanhempansa kyllä osaa uuvuttaa joka päivä.
Sanoinhan että tottelee ihan hyvin. Mutta siis tulee näitä tilanteita, jolloin ulkupuolisesta saattaa näyttää just tuolta kuin ap kuvaa. 2 vee huomaa mäen, innostuu siitä, eihän se edes innoissaan rekisteröi mitä sanon, tohottaa vaan menemään. JOS EI OLE VAARAA, ei se nyt NIIN kauheaa ole jos käy niin kuin tuossa pulkkamäkiesimerkissä. Ja toistan, kun sulla tuntuu olevan lukihäiriö, että toista kertaa ei tietysti saa mennä.
Ja mun lapsi kyllä tottelee useimmiten jos tietää miten pitää tehdä. Juuri oltiin tyhjässä kirjastoautossa ja se lähti juoksemaan toisesta päästä mua kohti. Sanoin että ei saa juosta, ja se lopetti heti ja sanoi äiti, mä en TIENNY.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
surullista lukea, ihan kuin joku despoottikerho, onhan kasvatus nyt paljon muutakin kuin ainaista komentoa
Jälkimmäisen kohdalla suren kovasti koska tunnistan itseni. Tosiaan koko lapsuus ja nuoruuskin meni siihen, etten vaan tuottanut äidille/tarhantädille/opettajalle pahaa mieltä. Murrosikäkin tuli vasta yli 2-kymppisenä ja kapina kohdistui omaan ruumiiseeni.
Surullisinta tässä on se, että oma äitini edelleen pitää itseään loistokasvattajana ja ihmettelee syvästi, miten olemmekin aspergerimme kanssa niin kovasti epäonnistuneet. Joskus melkein kadehdin pojan omaehtoisuutta ja kykyä edetä kohti sitä mitä hän itse haluaa.
Jäähyt ja johdonmukaisuus kasvatuksessa on tän päivän mantroja. Tuntuu vaan, että vaikka paasataan rajoista ja rakkaudesta, niin oikeasti keskitytään vaan niihin rajoihin.
Mun kokemuksen mukaan kielto kiellon perään ei todellakaan ole toimivin vaihtoehto kaikille lapsille. Meillä on myös tuollainen kova rajojen testaaja, joka ottaa kiellot haasteina. Paljon paremmin sujuu, kun käyttää tälle lapselle sopivia keinoja: huumoria, keskustelua, selityksiä. Hänelle kannattaa nimenomaan antaa periksi, jos huomaa, että tuli kiellettyä tyhmästi. Toinen lapsemme puolestaan on älyttömän kiltti: riittää, että pyytää kauniisti ja tekee lähestulkoon mitä vaan. Mutta jos häntä rupeaa vahingossa pomottamaan tai määräilemään, kieltää turhaan tiukasti eikä vaan ystävällisesti, niin alahuuli menee mutrulle, heittäytyy selälleen, todennäköisesti kolauttaa päänsä ja huutaa vaikka kaksi tuntia.
Molemmat lapset on siis sellaisia, että eri tavoin luovimalla käyttäytyvät valtavan nätisti, mutta käskemällä, koko ajan kieltämällä ja olemalla ns. johdonmukainen (mikä usein mielestäni tarkoittaa lähinnä itsepäistä) metsään menee.
puhuit vauva-aikoja myöden kuin minun suullani. nyt saatiin oikea tieto mikä pojalla on:adhd. vie ihmeessä lapsi tutkimuksiin.
se, että kielletään, mutta ei vaadita kiellon noudattamista, tarkoittaa lapselle vain, ettei aikuisen sanaa tarvitse uskoa. Samoin se, että huudellaan käskyjä ja kieltoja kaukaa ottamatta kontaktia lapseen, se opettaa vain korvien sulkemisen.
Johdonmukaisuus on tämän päivän mantra, mutta vain siksi, että se on hämmästyttävän monilta vanhemmilta hukassa. Siksi sitä opetetaan kirjoissa ja TV-sarjoissa.
En pidä hyvänä jatkuvaa uhkailu-kiristys-lahjonta -kasvatusta, jossa tottelemisesta saa aina palkinnon tai tottelmattomuudesta tulee seuraus. Silti ei aina kovinkaan yksinkertaista keksiä muuta tapaa olla aikuinen.
Meillä ei ole kovinkaan paljon sääntöjä, mutta niistä vähistä pidetään aina kiinni.
meillä kyllä ihan terve tyttö
onko tuttua: rangaistuksiin suhtaudutaan täysin välinpitämättömästi, toteamalla että joo joo, ja meno sen kun jatkuu.
meidän tyttö oli ilman yhden ainutta lelua kaksi viikkoa, eikä se häntä liioin haitannut, keksi kyllä leluja kaikista muista tavaroista ja hauskuutti itseään tekemällä kiusoja
miettinyt ihan samaa. Yksi lapsistani on hyvin vilkas ja joutuu hankaluuksiin melko usein. Joskus se tuntuu tosi raskaalta ja olen kadehtinut tuollaisten rauhallisten lasten äitejä.
Kerran tuollaisen ujon lapsen äiti kertoi huolistaan, ja siitä miten lapsen on vaikea kävellä yksin kouluun tai saada kavereita. Ja miten monia asioita tämä lapsi pelkää. Silloin tuntui, että oma osani oli kuitenkin helpompi. Vilkaalle lapselle järki tulee kuitenkin aikanaan, ja uskon että joskus se johdonmukaisuus maksaa itsensä takaisin. Ja lapsi on kuitenkin rohkea, utelias ja elämäniloinen persoona, joka pärjää porukassa kuin porukassa. Täytyy nyt vaan kestää..