Lue keskustelun säännöt.
Muistatteko kun lapsena olitte saaneet remmiä, niin miten vanhemmat käyttäytyi sen jälkeen?
09.11.2024 |
Jäänyt mieleen se, että vanhemmat oli jotenkin ylikivoja seuraavana päivänä. Sillain korosttetun ystävällisia, vähän niin kuin synttäripäivänä olisi. Kuulostaako oudolta?
Kommentit (143)
En saanut lapsena koskaan remmiä enkä piiskaa. Risu oli kyllä seinällä pelottimena. Olin kuitenkin kiltti lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista, että olisin remmiä saanut, mutta tukkapöllyä olen saanut,
en muista, että olisi mitenkään lohduteltu, vaikka itkin.
Kotonani ei harrastettu kyseistä asiaa. Tukkapölly oli ainoa rangaistus ja sekin tosi harvoin. Olimme kilttejä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ot. Karmeita tarinoita. Minua ei ole koskaan lyöty tai piiskattu tai tukistettu jne. Puistattaa pelkkä ajatuskin.
Jep, jotenkin kaukaisen kuuloisia tapahtumia mitä tähän mennessä näistä lukenu. Vaikea edes kuvitella sitä lapsen kauhua ja turvattomuutta, joka tuollaisessa nurinkurisessa tilanteessa voi olla päällä. Mutta silleen ihan hyvä kai olla tietoinen siitä, että joillain on oikeasti ollut tällaista lapsuudessa
Mitä hyvää tässä?
Raamatun sananlasku, "joka vitsaa säästää se lastaan vihaa; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa" antoi kai oikeutuksen. Virsiä veisattiin, kinkereitä pidettiin joka tuvassa ja koulussa saarnattiin.
Olen miettinyt sitäkin, kuinka me ylipäätään selvisimme kaikesta hengissä, kuinka meistä ylipäätään tuli ihmisiä. Kuinka saimma katkaistua pahoinpitelyn ketjun, ilman terapioita?
Kuinka minä ymmärsin olla hakkaamatta lapsiani, opettelin puhumaan?
Kuinka tämän päivän lapsi voi niin kauhean huonosti, sitäkään en ymmärrä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ot. Karmeita tarinoita. Minua ei ole koskaan lyöty tai piiskattu tai tukistettu jne. Puistattaa pelkkä ajatuskin.
Jep, jotenkin kaukaisen kuuloisia tapahtumia mitä tähän mennessä näistä lukenu. Vaikea edes kuvitella sitä lapsen kauhua ja turvattomuutta, joka tuollaisessa nurinkurisessa tilanteessa voi olla päällä. Mutta silleen ihan hyvä kai olla tietoinen siitä, että joillain on oikeasti ollut tällaista lapsuudessa
Mitä hyvää tässä?
Raamatun sananlasku, "joka vitsaa säästää se lastaan vihaa; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa" antoi kai oikeutuksen. Virsiä veisattiin, kinkereitä pidettiin joka tuvassa ja koulussa saarnattiin.
Olen miettinyt sitäkin, kuinka me ylipäätään selvisimme kaikesta hengissä, kuinka meistä ylipäätään tuli ihmis
Niin, siis sitä hyvää, että jos noin on ollut niin tietää siitä. Hullua ajatella, miten epäterveesti ihminen on kykenevä käyttäytymään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai siinä mitään ihmeellistä, arki jatkui. Puhuttelut ja saarnat oli jo ennen kuritusta. Kun pylly oli piiskattu, sanottiin esim. " No niin, saat nostaa housut ylös ja viedä vyö takaisin. Kohta syödään".
Vierailija kirjoitti:
Ei kai siinä mitään ihmeellistä, arki jatkui. Puhuttelut ja saarnat oli jo ennen kuritusta. Kun pylly oli piiskattu, sanottiin esim. " No niin, saat nostaa housut ylös ja viedä vyö takaisin. Kohta syödään".
Meillä meni samoin. Rangaistus seurasi melkein heti kielletyn teon jälkeen. Ensin uhattiin, ja jos tekeminen jatkui, puhuteltiin ja toteutettiin uhkaus. Se oli nopeasti ohi ja sitten kaikki jatkui kuin ennenkin. Se ei ollut silloin mikään ihmeellinen asia, eikä siihen liittynyt dramaattisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut väkivaltaa 70-80-luvilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ot. Karmeita tarinoita. Minua ei ole koskaan lyöty tai piiskattu tai tukistettu jne. Puistattaa pelkkä ajatuskin.
Jep, jotenkin kaukaisen kuuloisia tapahtumia mitä tähän mennessä näistä lukenu. Vaikea edes kuvitella sitä lapsen kauhua ja turvattomuutta, joka tuollaisessa nurinkurisessa tilanteessa voi olla päällä. Mutta silleen ihan hyvä kai olla tietoinen siitä, että joillain on oikeasti ollut tällaista lapsuudessa
Mitä hyvää tässä?
Raamatun sananlasku, "joka vitsaa säästää se lastaan vihaa; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa" antoi kai oikeutuksen. Virsiä veisattiin, kinkereitä pidettiin joka tuvassa ja koulussa saarnattiin.
Olen miettinyt sitäkin, kuinka me ylipäätään selvisimme kaikesta hengissä, kuinka meistä ylipäätään tuli ihmis
Ehkä ne virret, kinkerit ja koulun saarnat eivät olleet niin vaarallisia ja haitallisia kuin nykyään kuvitellaan.
En muutenkaan ymmärrä, miksi sotket em. asiat väkivaltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä saanut remmiä. Yhden kerran muistan, että minua tukistettiin.
Vierailija kirjoitti:
En saanut lapsena koskaan remmiä enkä piiskaa. Risu oli kyllä seinällä pelottimena. Olin kuitenkin kiltti lapsi.
Lisäys: olen syntynyt vuonna 1966
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai siinä mitään ihmeellistä, arki jatkui. Puhuttelut ja saarnat oli jo ennen kuritusta. Kun pylly oli piiskattu, sanottiin esim. " No niin, saat nostaa housut ylös ja viedä vyö takaisin. Kohta syödään".
No ei kai siinä vähään aikaan voinut missään ruokapöydässä istua, kun takapuoli on tulessa ??
Sori, lisäys tuli väärään kommenttiin. Piti tulla tähän: "En ikinä saanut remmiä. Yhden kerran muistan, että minua tukistettiin."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai siinä mitään ihmeellistä, arki jatkui. Puhuttelut ja saarnat oli jo ennen kuritusta. Kun pylly oli piiskattu, sanottiin esim. " No niin, saat nostaa housut ylös ja viedä vyö takaisin. Kohta syödään".
No ei kai siinä vähään aikaan voinut missään ruokapöydässä istua, kun takapuoli on tulessa ??
Ei se ollut kuin vähän aikaa kestävä pieni kuumotus. Niin kovaa ei lyöty eikä monta kertaa, että olisi enää edes varmaan tunnin päästä tuntunut. Enemmän siinä tuntui se henkinen puoli.
Hyi helvetti! Itse olen syntynyt 70-luvulla ja sain joskus luunappia tai tukistusta, vaikka vanhemmat muka olivat ruumiillista kuritusta vastaan. Nämä ns. pienetkin kuritukset oli tosi nöyryyttäviä, hävettäviä ja tuntuivat epäoikeudenmukaisilta, kun kunnon syytä ei edes ollut. Isä vaan ei sietänyt mitään marinaa tai kiukuttelua, niin se riitti hermostumiseen.
Nuo remmillä lyömiset on kyllä silkkaa kidutusta ja alistamista. Muutenkin todella halveksittavaa lyödä heikompia, kun itse ei osata käsitellä tunteita tai oman elämän pettymyksiä ja puretaan turhautuminen lapsiin.
Se voi kuulostaa pahemmalta kuin on. Täällä on esimerkkejä todellisesta väkivallasta, mutta meillä se oli lievempää enkä muista vanhemman olleen vihainen. Tappelimme siskon kanssa ja saimme molemmat remmiä niin, että muutaman kerran kevyesti läpsäistiin kumpaakin pyllylle. Housujen päälle sitä sai, eikä ollut mitään sellaista nöyryyttämistä, että pitäisi pylly paljastaa, mikä kyllä kuulostaakin ällöttävältä. Sitten sovittiin ja arki jatkui. Siinä oli aikuisilla kontrolli. Tietenkin fyysisen koskemattomuuden rikkominen on kyseenalaista, mutta en itse eikä siskonikaan koe tuota väkivaltana.
En muista tarkalleen, mutta varmaan mut laitettiin yksin itkemään huoneeseen ja kun en enää jaksanut itkeä tai olin "rauhoittunut ja miettinyt" niin sitten keskustelivat ja ehkä lohduttivat. Eli olivat itsekin siinä rauhoittuneet ja kykenivät toimimaan aikuismaisesti eli kuten olisi pitänyt toimia jo siinä kohdassa kun valitsivatkin väkivallan. Monet sanoo että itse ansaitsin saada remmiä koska en totellut ja piti oppia että asioilla on seuraukset mutta itse ajattelen että minä eikä kukaan muukaan ansaitse väkivaltaa edes kasvatuksen ja opetuksen vuoksi. Olisin tarvinnut vanhemman joka olisi puuttunut ja ohjannut ja opastanut tilanteissa jo ennalta ennen kuin ne eskaloituivat, esim. riidat sisarusten kanssa tai muut. Omat vanhemmat antoivat tilanteiden mennä pitkälle ja kuvittelivat että pienet leikki-ikäiset lapset kykenisi sanallisen käskyttämisen perusteella kiihtyneessä mielentilassa yhtäkkiä lopettamaan jonkun asian tai olemaan hiljaa kun riita tai kiihtymys on päällä - ja kun ei "sana tehonnut" niin sen sijaan että olisivat erottaneet riitelevät lapset ja vieneet rauhoittumaan niin syytettiin tottelemattomuudesta ja annettiin selkään.
Nyt on hyvä istua traumapsykoterapiassa kun on pahoinpidelty lapsena ja syyllistetty ja vastuutettu liian pienestä ihan normaaleista tunteista ja reaktioista ja pidetty lasta pienenä aikuisena jonka pitää vaan totella ilman että kukaan näyttää mallia ja tukee tunnesäätelyssä.
Meillä ei onneksi remmi laulanut. Meitä lapsia oli 12 ja varmasti vanhempien hermot kireällä, mutta äitini oli itse saanut pienenä selkäänsä,( jos oli vaikka vahingossa särkenyt lautasen tai jotain. Oli köyhästä 10 lapsisesta perheestä, jossa varmaan se lautasen menetyskin on ollut suuri asia jne. No joka tapauksessa olivat saneet selkäänsä) ja oli jo silloin päättänyt, että jos hänellä on joskus lapsia heitä ei lyödä.
Äiti pystyi katkaisemaan tuon väkivallan kierteen, eikä todellakaan koskaan koskenut meihin lapsiin fyysisesti, vaikka olisi ollut miten pahalla päällä tahansa. Siitä kiitos ja kunnia hänelle.
Eikä isäkään onneksi ollut välivaltainen, vaikka oli nuorena joutunut rintamalle ja siellä moni mies menetti hermonsa ja käyttäytyi sen mukaan ja kotona sitten väkivalta rehotti. Meitä kyllä komenneltiin, mutta ei käyty käsiksi.
Minä olen ihan järkyttynyt tästä ketjusta. Miten kamalia vanhempia ihmisillä on ollut.
En saanut remmiä mutta vanhempien keskinäisen riitelyn jälkeen oli usein noin. Muistan kuinka ärsyttävältä se tuntui
Sain tukkapöllyä muutaman kerran ja jonkun kerran myös piiskaa pyllylle. Avokämmenellä ne piiskat taidettiin antaa. Itkin ja loukkaannuin mutta lepyn herkästi. Vanhemmat leppyivät myös.
En sanoisi että piiskaa tuli pikkuasioista tai usein. Ihan aiheesta, piiskaaminen vaan tuntuu jäätävän typerältä. Se jäädytti aina hetkeksi vanhemapiani kohtaan tunteman ihailun.
Mutta se lienee ollut tavanomaista 60-luvulla Vanhempani ovat syntyneet 30-luvulla.
Vanhempani olivat selvästi suuttuneita kun antoivat piiskaa tai tukkapöllyä, mikä teki siitä tavallaan vähän pelottavaa.Olen itse ollut kova suuttumaan lapsille, jopa huutamaan, ja näen sen aina huvittavan heitä, lyönyt en ole.