Lue keskustelun säännöt.
Muistatteko kun lapsena olitte saaneet remmiä, niin miten vanhemmat käyttäytyi sen jälkeen?
09.11.2024 |
Jäänyt mieleen se, että vanhemmat oli jotenkin ylikivoja seuraavana päivänä. Sillain korosttetun ystävällisia, vähän niin kuin synttäripäivänä olisi. Kuulostaako oudolta?
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Minulla isä hakkasi vyöllä siihen asti kunnes äännähdin. No purin hammasta enkä äännähtänyt mitään. Nyt kun olen vanhempi (yli 60) ja pakaralihakset kipuilleet siitä pieksämisestä todella paljon jo lapsuudesta asti, niin ehkä olisi pitänyt ähkäista kivusta jo aiemmin silloin pieksämisen aikana? No isä sai mitä ansaitsi, en koskaan käynyt äidin luona ennenkuin isä oli kuollut. Isän kuoleman jälkeen äiti ei enää puolustellut isän käytöstä.
Lisään vielä: on hyvä että isä kuoli ilman mitään sovintoa taholtani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla isä hakkasi vyöllä siihen asti kunnes äännähdin. No purin hammasta enkä äännähtänyt mitään. Nyt kun olen vanhempi (yli 60) ja pakaralihakset kipuilleet siitä pieksämisestä todella paljon jo lapsuudesta asti, niin ehkä olisi pitänyt ähkäista kivusta jo aiemmin silloin pieksämisen aikana? No isä sai mitä ansaitsi, en koskaan käynyt äidin luona ennenkuin isä oli kuollut. Isän kuoleman jälkeen äiti ei enää puolustellut isän käytöstä.
Surullista kuulla.
Pieksämisen jälkeen alkoi vielä uusi kuulustelu ja moittiminen. Itkeä ei oikein uskaltanut, ei ainakaan ääneen, koska sitä pidettiin automaattisesti teeskentelynä.
Mottona oli se vanha "Joka vitsaa säästää se vihaa lastaan."
Ikuisesti on jäänyt pahana mieleen se, kun kerran sain remmiä eikä minulle selitetty mitenkään, mistä syystä.
Taisi vain olla äiti pahalla päällä ja halusi purkaa sitä minuun, avuttomaan lapseen.
Saattoi läsnäollessani äkkiä ja nautiskellen kertoa jollekin tutulle mitä "hirveitä" olin tehnyt jopa vuosia tapahtuneen jälkeen. Se nöyryytys oli jotenkin pahempaa kuin se fyysinen kuritus.
Mä sain sotilasremmistä piiskaa tai vaihtoehtoisesti Koivuniemen herralta.
Syitä:
Valitin kutisevaa villatakkia (olin maito-allerginen ja iho tullut yliherkäksi kutinasta ja rikkoutunumisesta. Maitoa silti juotettiin.)
valitin vessahätää, isoa asiaa, kun oltiin menossa saunaan. Isä ei suostunut enää viemään minua vessaan,vaan olisi pitänyt kakkia johonkin lapioon, jota hän piteli pyllyni alla. No eihän siitä tullut mitään.
Valitin janoa, kun olin jo vuoteessa. Isältä varsinkin meni tästä hermot.
Minulla on myöhemmin todettu autismi. Opiskelin, mutta työelämä jäi torsoksi. Päädyin eläkkeelle 32--vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Minulla isä hakkasi vyöllä siihen asti kunnes äännähdin. No purin hammasta enkä äännähtänyt mitään. Nyt kun olen vanhempi (yli 60) ja pakaralihakset kipuilleet siitä pieksämisestä todella paljon jo lapsuudesta asti, niin ehkä olisi pitänyt ähkäista kivusta jo aiemmin silloin pieksämisen aikana? No isä sai mitä ansaitsi, en koskaan käynyt äidin luona ennenkuin isä oli kuollut. Isän kuoleman jälkeen äiti ei enää puolustellut isän käytöstä.
Mulla löi nyrkillä päähän koukkuja kummallakin kädellä mun selän päällä istuen. Vähän isompana tuli päissään semmonen olo, että kostan, ja jahtasin sitä leipäveitsellä. Nykyään ollaan hyvissä väleissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun remmittelyt loppuivat siihen, kun iskin ukolta kaksi hammasta sisään ja lupasin tappaa seuraavasta yrityksestä. Ei uskaltanut enää sen jälkeen.
Mielestäni tv vaikutti heidän päähän. Jonka jälkeen alkoi suihkuepisodi ja remmihyökkäys. 80-luku. Sähkötaajuuksia ehkä. Olin hyvin hyvin pieni silloin ja kauhuissani, kun vanhemmista tuli äkkiä hirviöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauskoja tarinoita. Koskaan ei meillä remmiä käytetty mutta yhden kerran melkein . Osui päähän solkipää ja siitä tuli verta. Kyllä kauhea hätä tuli ja anteeksi pyyntöjä. Se on huitaisu. Mutta pelotteena oli vitsa eli puun oksa. Estää jos ei tottele tosta tulee. Kerran tuli pohkeille. Ja kipeää teki. Lyöjät ei osaa arvioida sitä voimaa. Mutta vihaa se kyllä aiheuttaa ennemminkin. Ystävän äiti taas hakkasi ja roimi myös jollain eikä osannut lopettaa kun oli viha päällä. No lapset menee siitä niin sekaisin ettei yhtään enää tiedä mistä syystä. Enemmän on kuullut juttuja kuinka on joitain suljettu kaappiin tai huoneeseen tai johonkin. Toiset on taas juossut metsiin juoppoa isäänsä tai äidit lasten lasten kanssa. Pitkin peltoja tai tyttöystävät juossut karkuun nyrkillä uhkaavia. Mies ystävä on voinut seota viinasta. Tai uskonnosta. Tai huumeista. Lapsia ei saa noin isot ihmiset lyödä se on selvä. Eikä ohjaajat eikä opettajat. Eikä miehet saa lyödä naisia koska ovat isomman kokoisia.
Vierailija kirjoitti:
Mä sain ostaa jonkin kalliin tavaran, jos oli silmät mustana tai haavoja, eikä tarvinnut mennä kouluun. m48
Ei tarvinnut mennä kouluun = eivät päästäneen sinua silmä mustana kouluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyötiin nahkavyöllä selkään ja käskettiin omaan huoneeseen miettimään, seuraavana päivänä huudettiin pää punaisena kun lakanoissa oli verta.
Aivan mitättömillä syillä perusteltiin tätä pahoinpitelyä. Ei tarvinnut tehdä edes pahoja vaan vahinko riitti, esim. lapsille tyypillinen lasin kaatuminen tai rikkoutuminen.
-N32
Vierailija kirjoitti:
Pieksämisen jälkeen alkoi vielä uusi kuulustelu ja moittiminen. Itkeä ei oikein uskaltanut, ei ainakaan ääneen, koska sitä pidettiin automaattisesti teeskentelynä.
Mottona oli se vanha "Joka vitsaa säästää se vihaa lastaan."
Ikuisesti on jäänyt pahana mieleen se, kun kerran sain remmiä eikä minulle selitetty mitenkään, mistä syystä.
Taisi vain olla äiti pahalla päällä ja halusi purkaa sitä minuun, avuttomaan lapseen.
Saattoi läsnäollessani äkkiä ja nautiskellen kertoa jollekin tutulle mitä "hirveitä" olin tehnyt jopa vuosia tapahtuneen jälkeen. Se nöyryytys oli jotenkin pahempaa kuin se fyysinen kuritus.
Sama täällä.Olin se kiukun kohde ja kurituksen jälkeen kohtelu syyllistävää ja kylmää kuten yleensäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saanut koskaan remmiä. Vanhemmat eivät koskeneet meihin fyysisesti vaikka muuten kyllä nuhteita saatiin. Vuonna 1970 syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
En saanut koskaan remmiä. Vanhemmat eivät koskeneet meihin fyysisesti vaikka muuten kyllä nuhteita saatiin. Vuonna 1970 syntynyt.
Olen syntynyt 1957 ja kuusikymmenluvulla oli lasten piiskaaminen maan tapa.
Oli paljon sodankäyneitä miehiä isinä, joilla lyhyt pinna ja hermot kiristyivät helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En saanut koskaan remmiä. Vanhemmat eivät koskeneet meihin fyysisesti vaikka muuten kyllä nuhteita saatiin. Vuonna 1970 syntynyt.
Arvostin vanhempiani todella paljon, kun ei ollut fyysistä kuristusta eikä meille edes huudettu vaan asiat sanottiin hyvin napakasti. Se tietty napakkuus pisti tottelemaan lopulta. Sitä on vaikea kuvailla, mutta silloin vaan mietti, että ok nyt tehdään näin eikä nurista turhista.
Yhtä ylimielisiä olivat kuin ennen kurittamistakin. Kurittamisen syyksi riitti se, että minulla oli veljeni kanssa liian hauskaa. "Itku pitkästä ilosta" ja eikun remmiä perseelle.
Isäni ei hyväksynyt ruumiillista kuritusta, joten äiti käytti remmiä muutaman kerran salaa isältä, kun oli suuttunut jostain ihan silmittömästi. Suuttumuksen aihe ei välttämättä ollut mun käytökseni, mutta satuin vain osumaan sopivasti tielle. Aika pian tietysti opin pysyttelemään näkymättömissä.
Arvaan, että tämän tavan äiti oli oppinut omasta lapsuudestaan, mikä osittain auttaa mua ymmärtämään hänen käytöstään. Mutta vain osin.
Ot. Karmeita tarinoita. Minua ei ole koskaan lyöty tai piiskattu tai tukistettu jne. Puistattaa pelkkä ajatuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut koskaan remmiä. Vanhemmat eivät koskeneet meihin fyysisesti vaikka muuten kyllä nuhteita saatiin. Vuonna 1970 syntynyt.
Olen syntynyt 1957 ja kuusikymmenluvulla oli lasten piiskaaminen maan tapa.
Oli paljon sodankäyneitä miehiä isinä, joilla lyhyt pinna ja hermot kiristyivät helposti.
Minunkin isä oli sotien veteraani, eturintaman urhea soturi. Hän oli kuitenkin tasapainoinen, lempeä mies. Meillä ei ollut mitään fyysistä kurittamista. Olen syntynyt v. 1959.
Yhtä kylmästi ja ylimielisesti kuin ennenkin kurittamista. Koska heidän mielestään kuritushan oli lasten vika, mitäs olivat suututtaneet vanhemmat. Ensin piiskataan lapsi alistumaan, sen jälkeen vielä käsketään omaan huoneeseen yksin itkemään ja seuraavanakin päivänä vielä ollaan puhumatta eli kostetaan lisää.
En sillonkaan ymmärtänyt, miksi niitä lapsia sitten piti hankkia kun niitä kerran vihasivat noin paljon? Minä ja molemmat veljeni olimme vielä aika kilttejä ja fiksuja, meille olisi voinut selittää mitä ei saa tehdä ja miksi niin olisimme varmaan ottaneet opiksi ja uskoneet. Mutta kun emme olleet ajatustenlukijoita, niin piiskaa tuli milloin mistäkin täysin käsittämättömästä syystä. Aivan kuin olisimme olleet tarkoituksella pahoja ja tehneet kaikkea väärin. Mistä sen olisi sanomatta tiennyt?
Minulla isä hakkasi vyöllä siihen asti kunnes äännähdin. No purin hammasta enkä äännähtänyt mitään. Nyt kun olen vanhempi (yli 60) ja pakaralihakset kipuilleet siitä pieksämisestä todella paljon jo lapsuudesta asti, niin ehkä olisi pitänyt ähkäista kivusta jo aiemmin silloin pieksämisen aikana? No isä sai mitä ansaitsi, en koskaan käynyt äidin luona ennenkuin isä oli kuollut. Isän kuoleman jälkeen äiti ei enää puolustellut isän käytöstä.