Muistatteko kun lapsena olitte saaneet remmiä, niin miten vanhemmat käyttäytyi sen jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikissa perheissä hakattu lapsia. Olemme puolisoni kanssa syntyneet 60-luvulla, eikä kummankaan perheissä lyöty lapsia. 

Sama juttu täällä. 70-luvun lapsi olen, eikä se mitenkään yleistä ollut, että olisi käytetty ruumiillista kuritusta, ainakaan täällä kaupungissa.

Kelatkaa, että meidän vanhemmat on saanu tollasen kasvatuksen ja vanhempien vanhemmat on sadisteja, joiden eläkkeiden maksu napsahtaa meidän kontolle. Mä oon sitä mieltä, että vanhempaa ei tarvi kunnioittaa, jos tämä ei sitä kunnioitusta ansaitakseen TEE MITÄÄN. Sadisteihin välit poikki, se on selvä. Tollaset traumat siirtyy ylisukupolvisesti moneen polveen vielä. You are the problem here/ no one made you do anything, sanoisin mummolle joka yrittää selitellä tollasia sadistisia vanhemmointiratkaisujaan. Keskisormet pystyyn ja kauas tollasista SENIOREISTA hyi

Meillä ei ollut tuollaista .

Piiskan jälkeen oltiin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

M42

Äiti hyväksyi täysin sen, että isä meni makuuhuoneeseen lyömään remmillä systerin paljasta takapuolta. Olen vasta aikuisena tajunnut miten valtavan sairasta se oli.

Meillä ei ollut väkivaltaa.

Äiti ei antanut isän lyödä. Ja äidin tunteisiin vetoava puhuminen oli paljon vaikuttavampaa kuin isän uhkailut remmistä.

Vanhempani ovat syntyneet 70-luvulla, minä 90-luvulla, joten kuritusväkivalta oli jo laitonta lapsuudessani. Vähintään viikoittain tuli tukkapöllyä ja luunappeja n.13-vuotiaaksi asti. Piiskaaminen loppui jo aiemmin (avokämmenellä housujen päältä läppäisyt). Pahinta oli jatkuva kireä tunnelma ja huutaminen.

Meillä äiti riisui nahkakorsetin ja lateksisaappaat pois päältään, laittoi rintaliivit ja arkivaatteet noin muutenkin takaisin päälleen ja pakkasi remmin ja pallosuukapulan takaisin kaappiin. Sitten katsottiin Pikku Kakkosta yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani ovat syntyneet 70-luvulla, minä 90-luvulla, joten kuritusväkivalta oli jo laitonta lapsuudessani. Vähintään viikoittain tuli tukkapöllyä ja luunappeja n.13-vuotiaaksi asti. Piiskaaminen loppui jo aiemmin (avokämmenellä housujen päältä läppäisyt). Pahinta oli jatkuva kireä tunnelma ja huutaminen.

No hyi hitto mitkä vanhemmat.

54v.

Ehkä vahvan luonteensa takia ja etten osannut oikeen pitää puoliani ja vastustaa äitiä. Elin elämäni 2-18vuotiaana kahdestaan äidin kanssa korvessa. Meillä oli rappiolla oleva vanha pientila. Ei eläimiä mutta perunamaan hoitoa ja jatkuvaa metsätyötä ja. Polttopuun tekoa. Lapsuuteni koostui selkäsaunoista ja pakkotyöstä. Kavereita ei oikein ollut. Ja hyvin vähän oli sukulaisia jotka harvoin poikkesivat kylässä. Eivät hekään tykänneet äidistä. Pahin oli kun jouduin 16 vuotiaana vähäksi aikaa lastenkotiin. Siellä oli mukavampaa kuin kotona ja ruokaakin sai tarpeeksi. Mutta kun jouduin takasin kotia en kerennyt edes sisälle asti kun äiti jo tuli remmin kanssa vastaan ja piiskasi minut pihalla ja kunnolla. Seuraavana aamuna sain piiskaa uudestaan kun en piiskasta seuranneesta kivusta meinannut päästä sängystä ylös kun olis taas pitäny lähtä raatamaan tilan töihin.

Sain piiskaa ja sen jälkeen piti pyytää anteeksi.

Niin vastasin siis kun joku kysyi miten äitini pystyi Piiskaamaan 18 vuotiaan miehen.

Äiti olisi halunnut että meille annetaan piiskaa/remmiä, mutta isä ei suostunut meitä lyömään. 

Vierailija kirjoitti:

Minun remmittelyt loppuivat siihen, kun iskin ukolta kaksi hammasta sisään ja lupasin tappaa seuraavasta yrityksestä. Ei uskaltanut enää sen jälkeen.

Hyvä sinä!

Hyvin harvoin - muistan kaksi kertaa - sain yh-äidiltäni remmiä, ja molemmilla kerroilla ymmärsin itse, että olin käyttäytynyt rumasti. Äiti oli katuvainen melkein heti tapausten jälkeen, pyyteli anteeksi. Ei mulle jäänyt noista yhtään mitään huonoja fiiliksiä eikä pelkoja juurikin siksi, etten kokenut mitään epäoikeudenmukaisuutta tapahtuneen. Lähinnä vain opin, että jos päästelee suustaan ihan mitä huvittaa ajattelematta toisten tunteita, siitä voi tulla seuraamuksia.

Vierailija kirjoitti:

Kauheita tarinoita. Olisipa tuollaisten isien ja äitien otsassa joku merkki, niin tietäisi olla epäystävällinen ja inhottava niille vanhuksille jotka on olleet tuollaisia omille lapsilleen. 

 Kyllä sen huomaa kun ovat epäystävällisiä vielä vanhanakin muita ihmisiä kohtaan..

Nöyryyttävää se oli etenkin vanhempana. Housut kokonaan pois ja pyllistys äidille paljaalla pyllyllä. Sitten tulikin remmiä pyllyyn kunnolla. Monesti sen jälkeen nurkkaan pyllypunoittaen häpeään. Ja ei yleensä tehny mieli istua. En kyllä ymmärrä miten joku voi saada tuossa erektion.

Ei se ollut mitenkään sairasta. Se oli ihan normaalia kasvatuskulttuuria. Miksi äiti ei olisi sitä hyväksynyt? Meillä ainakin äiti oli usein se joka päätti rangaistuksesta tai ainakin antoi isälle vahvan suosituksen remmin antamisesta. Isä oli sitten se toimeenpanija. Housut alas ja remmistä persuksille.

Esitteli iloisesti silloiselle miesystävälleen mitä oli tehnyt meille. Ihan kun olisi pitänyt meitä jotain kiima leluinaan. 🤮

Vierailija kirjoitti:

Ei se ollut mitenkään sairasta. Se oli ihan normaalia kasvatuskulttuuria. Miksi äiti ei olisi sitä hyväksynyt? Meillä ainakin äiti oli usein se joka päätti rangaistuksesta tai ainakin antoi isälle vahvan suosituksen remmin antamisesta. Isä oli sitten se toimeenpanija. Housut alas ja remmistä persuksille.

Se oli silloin sairasta ja on sitä edelleen.