Olitteko miehet mukana synnyttämässä kun lapsi syntyi?
Kommentit (70)
Töissä, niin kuin normaalistikin.
T. Duunari
Todella mukava hetki, tuo syntymäretki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halunnut miestäni mukaan synnytykseen.
Ja jos vielä joskus saisin / synnytttäisin toisen lapsen ( mikä on erittäin epätodennäköistä) en todellakaan halua miestäni näkemään, sitä helvetillistä tuskien taivalta, mitä synnytys on.
Ei miehen tarvi kattoa sinne reikään siinä vaiheessa ku se tulee
Juu, vahva suositus pysytellä siellä pedin pääpuolessa, kuten joku tuolla aiemmissa kommenteissa.
Mitään hyvää ei seuraa pitkässä perspektiivissä siitä jos menee kurkkimaan tilanteita.
En. 70 luvun lopulla se ei ollut suotavaa.
Olin mukana synnytyksessä, mutta en synnyttämässä. Synnyttäminen jäi vaimon tehtäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Panin anoppia joka koloon silloin kun vaimo synnytti. Hävettää jälkikäteen, mutta minkä sille enää voi!
Olisin pannut mutta anoppi ei antanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halunnut miestäni mukaan synnytykseen.
Ja jos vielä joskus saisin / synnytttäisin toisen lapsen ( mikä on erittäin epätodennäköistä) en todellakaan halua miestäni näkemään, sitä helvetillistä tuskien taivalta, mitä synnytys on.
Ei miehen tarvi kattoa sinne reikään siinä vaiheessa ku se tulee
Juu, vahva suositus pysytellä siellä pedin pääpuolessa, kuten joku tuolla aiemmissa kommenteissa.
Mitään hyvää ei seuraa pitkässä perspektiivissä siitä jos menee kurkkimaan tilanteita.
No ei siinä hahmota, että mikä on mikäkin.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset miehet on kyllä vastenmielisiä. Kun näitä kommentteja lukee... Hävetkää!
Noi on väritukkaiste uusfeministiwokelesbojen kirjoittamia kommentteja joiden ainoa tarkoitus on triggeröidä, älä ole hölmö. Häpee.
Vierailija kirjoitti:
Olin. Ehkä päälimmäisenä jäi mieleen naistenklinikan (Helsinki) ala-arvoinen ja hoitosuositusten vastainen toiminta, sekä tietenkin itse lapsen syntymä - oli erittäin koskettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Rukkasin silloin.
- Ai sä oot se, jolla pipettipentu. Kaikki tietää.
- Et pysty.
Vierailija kirjoitti:
Olin mukana synnytyksessä, mutta en synnyttämässä. Synnyttäminen jäi vaimon tehtäväksi.
Kiitos, ensimmäinen vastaaja joka ymmärsi yskän.
Vierailija kirjoitti:
Muistaakseni olin purjehtimassa.
Ruåtsissa. Persreikä-Åken väljillä vesillä. Venytetty kaksin nyrkein.
Matkatavaratkin peräsuolessa kulkee näppärästi lauttaliikenteessä hki-ståckhålmm.
JUST JÅÅÅÅ
Vierailija kirjoitti:
Sairaalan kanttiinissa kahvilla ja katselin hoitsuja. Sitten tultiin onnittelemaan 👍
Niiitä satakiloisia neliönaamoja-näppyläluominaamoja
Huvikumpulaisia
"Tervetuloa Huvikumpuun"
"Tuletko?"
"Miten sinulla menee?"
Leivon pullaa
SOKERIA, VOITA , VEHNÄJAUHOJA
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset miehet on kyllä vastenmielisiä. Kun näitä kommentteja lukee... Hävetkää!
Täytyy kyllä myöntää, että useimmat vastaajat ovat iljetyksiä, mutta tämä palsta tuskin on edustava otos miehistä. Olin synnytyksessä mukana. Huomasin, että tärkein tehtävä oli olla vaimoni SEURANA, sillä hoitajat keskittyivät naapurin rouvaan, joka myös oli samaan aikaan synnyttämässä. Hänellä oli häntäluu käyristynyt sisäänpäin, joten synnytyskanava oli ahdas. Sanoivat minulle vain, että jos lapsi alkaa tulla, painan päästä ja annan lapsen tulla hiljalleen.
Minusta hoitajat toimivat kummallisesti, kun karkottivat synnytyssalista naapurin miehen juuri silloin, kun rupesi tulemaan hankaluuksia. Mies todella hermostui ja kamaloitui. Heidänkin tyttö tuli lopulta ihan terveenä. Meille poika. Kynis.mies
Ensimmäinen synnytys kesti lapsivesien tulosta noin 30 tuntia, ennen kuin poika tuli kiireellisellä sektiolla. Katkeria olemme edelleen, että äiti täytyi väsyttää aivan loppuun asti ja lapsen elintoimintojen täytyi laskea, ennen kuin päätettiin sektioon ryhtyä. Leikkaussalin henkilökunnan toimintaa oli hieno katsoa, kun kiireisen valmistelun jälkeen koko porukka alkoi toimia täysin saumattomasti ja ensimmäisestä viillosta ei montaa minuuttia mennyt ensimmäiseen parkaisuun. Sain olla mukana operaatiossa koko ajan, mutta varmistin kyllä, että olen visusti pääpuolella. Näin ainakin meidän sairaalassa 2010-luvulla. Äiti sai heti nähdä tulokkaan. Mentiin hoitajan kanssa ottamaan mitat ja laittamaan vaatetta päälle. Ei saatu perhehuonetta ja minä jouduin kotiin. Äiti jäi sairaalaan useaksi päiväksi ja poika joutui tehovalvontaa sydänongelmien vuoksi. Yhden sydänpysähdyksenkin sai. Nyt terve varhaisteini.
Toinen tuli suunnitellulla sektiolla, tässäkin sain olla mukana. Ensimmäisen dramatiikka puuttui ja yö päästiin viettämään perhehuoneeseen. Isoveikka tuli sitten tuomaan lahjan pikkuveljelle seuraavana päivänä. Nykyään eivät mahdu neljän hengen sohvalle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaakseni olin purjehtimassa.
Ruåtsissa. Persreikä-Åken väljillä vesillä. Venytetty kaksin nyrkein.
Matkatavaratkin peräsuolessa kulkee näppärästi lauttaliikenteessä hki-ståckhålmm.
JUST JÅÅÅÅ
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halunnut miestäni mukaan synnytykseen.
Ja jos vielä joskus saisin / synnytttäisin toisen lapsen ( mikä on erittäin epätodennäköistä) en todellakaan halua miestäni näkemään, sitä helvetillistä tuskien taivalta, mitä synnytys on.
Ei miehen tarvi kattoa sinne reikään siinä vaiheessa ku se tulee
Juu, vahva suositus pysytellä siellä pedin pääpuolessa, kuten joku tuolla aiemmissa kommenteissa.
Mitään hyvää ei seuraa pitkässä perspektiivissä siitä jos menee kurkkimaan tilanteita.
Ainakaan oma mies ei tuosta traumatisoitunut, mutta se onkin oikea mies eikä mikään pikkupentu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalan kanttiinissa kahvilla ja katselin hoitsuja. Sitten tultiin onnittelemaan 👍
Niiitä satakiloisia neliönaamoja-näppyläluominaamoja
Huvikumpulaisia
"Tervetuloa Huvikumpuun"
"Tuletko?"
"Miten sinulla menee?"
Leivon pullaa
SOKERIA, VOITA , VEHNÄJAUHOJA
Panin vaimon siskoa juuri enne synnytyksen alkua ja sen jälkeen.