Isoäiti haluaa suosia vanhinta lasta, kuinka toimitaan?

Lapset eivät juurikaan kiinnitä huomiota suosimiseen, mutta äidit sitäkin enemmän.

Voi, haluaisin halata sinua. Siis oikeasti. Kuin peiliin katsoisi tuon kirjoituksesi kanssa. Tuli tosi paha mieli puolestasi, ja myös omasta tilanteestamne.

Tuon edellisen kirjoittajan esittämä analyysi kun sopii myös minun puolisooni. Olen monta kertaa miettinyt, minkälainen ilmapiiri mieheni kotona on ollut tai minkälainen äiti-lapsi-suhde heillä on vuosien varrella ollut. Mieheni ei siis halua pienimmässäkään määrin sanoa äidilleen "ei", koska seurauksena on oikeastaan aina loukkaantuminen/konfliktin alku, ja mies pyrkii luonnollisesti tätä välttelemään.

Jollain tavalla mies on kasvanut enemmän mittoihinsa tässä vuosien varrella asian suhteen, mutta edelleen tätä varpaillaan oloa esiintyy. Mies tiedostaa asian, ja ollaan tästä monta kertaa puhuttukin, mutta asia on todella vaikea ratkaista.

Ei meilläkään ajatuksena ole sanoa periaatteesta mummolla että joku asia ei sovi, vaan tarkoitan aivan perusasioita. Esimerkiksi yhtä lasta koskevaa yökyläilypyyntöä. Samaan aikaan toinen lapsi on voinut haluta mummolle yökylään jo pitkän aikaa, mutta jostain syystä asiaan luvataan palata aina myöhemmin. Paitsi että ei palata.

Jos olemme keskustelleet viettävämme viikonlopun kotosalla perheen kesken, niin mummo pamahtaa tänne ja toteaa kuuluvansa perheeseen. Toki tavallaan kuuluukin, onhan hän puolisoni perhettä ja siten meidän muidenkin. Mutta ymmärränette pointin. En itse ilahtuisi vastaavassa tilanteessa myöskään omien vanhempieni tulosta. Joskus on kiva olla vain sillä ydinperheellä.

Me ajatellaan, että kaikkien kolmen lapsen (meilläkin siis kolme) ei tarvi saada tismalleen samaa asiaa juuri samaan aikaan, mutta ei voi olla niin että yksi saa jotain suhteellisen isoa ja toiset eivät ollenkaan. Tietysti isovanhemman ei tarvitse olla kaiken mahdollistaja, mutta vanhempina taas meidän on mietittävä, miten nämä asiat tasapuolistuvat lasten kohdalla.

Aiemmin ketjussa joku kertoi isovanhemman hankkivan kaikille lapsenlapsille saman kirjan, jotta ei tule eri puraa. En minä tuotakaan täysin käsitä; kyllä omat lapsemme ainakin ymmärtävät, että lahja voi olla eri, myös arvoltaan. Tarpeen mukaan. Yhdelle lapsistamme legopaketti olisi mieluinen lahja, toiselle kalliimpi urheiluväline olisi unelmien täyttymys. Eikä siinä mitään. Mutta jos esimerkiksi puhutaan siitä, että yksi halutaan New Yorkin matkalle ja toisista viis, oma on ongelmansa, niin lienee aika selvää että eihän tuollaiseen voi suostua. Tai voisi varmasti, jos olisi selvää että voisimme vaikkapa lähiaikoina matkustaa johonkin hieman pidemmälle kahden muun kanssa. Se ei nyt kuitenkaan ihan heti ole mahdollista. Mummo päätyi lopulta siihen, että MINÄ en halua että lapsi lähtee, vaikka mies tähän lopputulemaan itse päätyi tahollaan. Toki ajattelen samoin.

Mikään järkipuhe tai perustelu ei ole tällaisessa asiassa mummolle riittävä. Vastauksena on ainoastaan harmistuminen ja loukkaantuminen. Ehkä se on sitten keino manipuloida meitä, kun meidän maailman kuvaan ei sovi toisten ihmisten, hankalienkaan, tahallinen loukkaaminen. Tai opittu tapa, on huomannut saavansa sillä tahtonsa läpi.

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät juurikaan kiinnitä huomiota suosimiseen, mutta äidit sitäkin enemmän.

Niinhän sinä luulet.

Älä suostu moiseen! 

Tilanne aiheuttaa katkeruutta sisarusten välille ja siitä tulee kärsimään myös vanhin. 

Pidä rohkeasti lastesi puolta, vaikka miehesi ei pitäisi! 

Vierailija kirjoitti:

Lasten on hyvä tottua siihen, että välillä tulee pettymyksiä. Tuo on vain hyvää siedätyshoitoa.

Kiusaamiseen ei siedäty, sun idea on läpipas*ka.

Olen aina sanonut anopilleni, että vanhukset ovat etuoikeutettuja. He saavat tehdä juuri niin kuin haluavat. Nuoremmilla sukupolvilla ei pitäisi olla mitään nokan koputtamista.

Törkeää ajaa lapsenlapset isoäidistä eroon. Menee kohta ihmissuhde sen ekankin kanssa. Kyllä aikuisetkin ihmiset osaa olla HÖLMÖJÄ.

Vierailija kirjoitti:

Minä menen vähän yleistä mielipidettä vastaan, ja sanon, että tilanne on ikävä, mutta jos mummi ei suostu muuttumaan niin en tekisi liian isoa numeroa. Etenkin, jos mummi ei lopulta järin kiinteästi siinä arjessa ole mukana, eikä suosiminen siten ole mitenkään olennainen osa lasten elämää. Ja jos mummi kuitenkin kohtelee ihan kivasti muitakin lapsia ollessaan heidän kanssaan, mutta antaa sitten vaan ekstraa tälle esikoiselle.

Näkisin, että tilanne pysyy vielä sellaisen epäreiluuden rajoissa, jota on lopulta ihan hyvä oppia sietämään. Lapsen on hyvä oppia, että hän on arvokas, rakastettu ja hyvä, vaikka saisikin jossain jaossa vähemmän nallekarkkeja. Elämä on täynnä epäreiluja tilanteita, kun kollega vie ylennyksen joka olisi kuulunut itselle, kaveri ei kutsu häihinsä koska halusi pitää pienet juhlat "lähimmille ystäville ja perheelle", ja se reaktio mikä niissä tilanteissa herää on hyvä oppia kestämään ilman, että se vai

Totta tämäkin. Kyllä meidän suvussa vahvimpia ovat ne tytöt, joita ei suosittu. Suosikki, poika, ei pärjää vieläkään elämässään, ei ole koskaan tarvinnut, kohta eläkeikäinen enkä tiedä kuka hänestä huolehtii kohta kun se vanha äitikin kuolee. Ehkä se seuraava suosikki eli pojanpoika, tai sitten ei kun hänenkään ei ole tarvinnut tulla omillaan toimeen, miten huolehtisi vanhuksesta.

Mutta suhteet sisaruksiin näillä suosikeilla on surkeat koska ovat menneet itse siihen suosikkipeliin täysillä mukaan, vanhusten täydelliseen taloudelliseen hyväksikäyttöön asti.

Vierailija kirjoitti:

Sun lapset sun säännöt. Pistä rajat äläkä ulise. Sano isoäidille, että tuet hänen ja lapsiesi suhdetta, mutta suhde voi rakentua vain, jos/kun teidän perheen tärkeimmät säännöt tulee huomioiduksi eli teidän tapauksessa tuo kaikkia lapsia täytyy kohdella tasapuolisesti. Jos ei kelpaa, niin mummu tekee omat johtopäätökset ja käy yksin huviipuistossa. 

Tämä on jotenkin aika yleinen ajatus, että pitää vaan sanoa tietyllä tavalla. Ja toinen kuulee ja ajattelee siitä jotain. Huomaa että nämä neuvojen antajat eivät ole olleet tekemisissä todella vaikeiden, manipuloivien, kontrolloivien tai muuten vaan kenkkumaisten ihmisten kanssa. 

 

En usko että sanominen/keskustelu auttaa. Rajat vedetään muulla tavoin. Pitkäjänteisesti työskentelemällä. Mummo tuskin kuuntelee ja tekisi sitä myöten omia päätelmiä. Kyllä nämä ihmiset selittelevät omaa marttyyritarinaa ikuisuuksiin ja millään ei ole merkitystä, mitä heille sanoo. On vain se oma napa olemassa.

Tsemppiä sulle ap! Muista että sulla on velvollisuus huolehtia että sun lasta kohdellaan hyvin ja tasapuolisesti. Siitä ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Voi, haluaisin halata sinua. Siis oikeasti. Kuin peiliin katsoisi tuon kirjoituksesi kanssa. Tuli tosi paha mieli puolestasi, ja myös omasta tilanteestamne.

Tuon edellisen kirjoittajan esittämä analyysi kun sopii myös minun puolisooni. Olen monta kertaa miettinyt, minkälainen ilmapiiri mieheni kotona on ollut tai minkälainen äiti-lapsi-suhde heillä on vuosien varrella ollut. Mieheni ei siis halua pienimmässäkään määrin sanoa äidilleen "ei", koska seurauksena on oikeastaan aina loukkaantuminen/konfliktin alku, ja mies pyrkii luonnollisesti tätä välttelemään.

Jollain tavalla mies on kasvanut enemmän mittoihinsa tässä vuosien varrella asian suhteen, mutta edelleen tätä varpaillaan oloa esiintyy. Mies tiedostaa asian, ja ollaan tästä monta kertaa puhuttukin, mutta asia on todella vaikea ratkaista.

Ei meilläkään ajatuksena ole sanoa periaatteesta mummolla että joku asia ei sovi, vaan tarkoitan aivan perusasioita. Esimerkiksi yh

Miten se mummo pääsee teille sisään, kun vaan päättää tulla? Annoitteko avaimet vai pieksääkö hän teidät ovensuussa? Meille ei tulla väkisin ja jos yrittäisi niin porttikielto tulis.

Vierailija kirjoitti:

Lasten isä ei nyt tajua. Voitko kokeilla vielä saada häntä ymmärtämään omaa ja äitinsä toimintaa ikäänkuin "katsomosta käsin". Mummo pelaa manipulaatiopeliä ja poika juoksee tässä pelissä pelinappulana. On oppinut karttamaan konflikteja, ei siedä yhtään epämiellyttäviä tunteita. Oma tahto saadaan läpi uhriutumalla tai syyttämällä, rakentavaan keskusteluun ei kykene. Mieluummin epätasa-arvoistaa omien lastensa suhdetta toisiinsa ja saattaa aiheuttaa isojakin traumoja.

Ottaa päähän tommonen. Ja voisin kuvitella että ongelma on laajempi. Tuskin mies kykenee muunlaisissakaan riitatilanteissa asioita käsittelemään.

Miehelle voisi toisaalta myös sanoa, että jos et kykene näitä tilanteita kanssasi keskustelemaan ja hoitamaan loppuun, niin sinä hoidat omalla tavallasi ja siihen on Tyytyminen. Ja se olisi sitte kaikille suurinpiirtein ja sovelletusta samaa tai ei kenellekään mitään. 

Mun anoppi myös vei miestäni kuin pässiä narussa pitkään. Kaikki vaan olisi pitänyt hyväksyä ja niellä, kun ei se äiti mitään pahaa tarkoita, ja auna se on ollur hankala. Vasta kun meidän pariterapeutti sanoi mun miehelle, että hänen äitinsä käytös on hyvin manipuloivaa, mitätöivää eikä missään tapauksessa hyväksyttävän rajoissa, mieheni silmät alkoivat avautua. Vaati sen, että joku ulkopuolinen saboi asiasta. Se ei riittänyt, että mä sanoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun perheessä on kolme keskenään melko samanikäisiä lasta, kaikille on mahdollistettava tiettyjä asioita kiinnostuksen mukaan. Ei välttämättä juuri samaa asiaa samaan aikaan, mutta jotain vastaavaa kuitenkin. Asiat tuppaa ajansaatossa tasaantumaan, ja aina ei saa juuri sitä mitä joku toinen. Kuitenkin ajattelen niin ettei vanhempien tule tahallaan luoda asetelmaa, jossa sisaruksille tulee tällaisesta ristiriitaa.

Jos keskustelusta huolimatta toisille lapsille ei liikene aikaa ja energiaa, niin en sitten ehkä sitä yhtäkään päästäisi.

Ja suunnittelisin itse lasten kanssa jotain ohjelmaa, sitä leffaa, mitä nyt milloinkin. Näin myös lapsi voisi sanoa, että ollaan menossa isän kanssa keilaamaan/äidin kanssa leffaan/koko perheellä kiipeilemään/poikien kalaretkelle iskän kanssa/tyttöjen kesken uimaan. Siis varmasti suunnittelette ja teettekin, mutta panostaisin tähän nyt vielä 

En tarkoittanutkaan, että isoäidin pitäisi sellainen olla, enkä mielestäni näin kirjoittanut. 

Mutta tietyssä mielessä myös isoäidin täytyisi toiminnassaan ottaa huomioon myös mahdolliset pienemmät sisarukset, kuten tuossa AP:n asiassa. Eli onko isoäiti valmis viemään kaikki leffaan? Jos ei nyt juuri, niin entä vaikka syksyn aikana? Leffa on suhteellisen pieni asia, mutta jos toiminta on jatkuvaa tai kyse jostain isommasta asiasta, niin kyllä kai siinä vanhempien hieman tulisikin sanella ehtoja, jos ei muu auta. Senhän nyt pitäisi olla itsestään selvää, että jokaisen kanssa touhutaan jotakin. Jotain toista ei ehkä edes leffa kiinnosta, toinen voi innostua enemmän vaikka lettukesteistä mummolan pöydän ääressä ja siinä on kaikki, mitä tarvitaan. 

Onko se suosikkilapsi jo niin iso että hänen kanssaan voi keskustella asiasta?

Että mummi on epäreilu eikä sille voi juuri mitään, sisaruksilla on paha mieli kun mummi on epäreilu eikä vanhimman tarvitse sitä pahaa mieltä lisätä ilkeilyllä. Ja että ne sisarukset on olemassa ja tärkeitä vielä sittenkin kun mummia ei enää ole. Että kaikki ovat kuitenkin yhtä rakkaita, hyviä ja tärkeitä ja ne pikkusisarukset tulevat kyllä saamaan osuutensa elämän hyvyydestä jostain muualta joskus myöhemmin, jos ei mummilta nyt.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina sanonut anopilleni, että vanhukset ovat etuoikeutettuja. He saavat tehdä juuri niin kuin haluavat. Nuoremmilla sukupolvilla ei pitäisi olla mitään nokan koputtamista.

Törkeää ajaa lapsenlapset isoäidistä eroon. Menee kohta ihmissuhde sen ekankin kanssa. Kyllä aikuisetkin ihmiset osaa olla HÖLMÖJÄ.

Isoäiti ajaa itse itseään sivuraiteelle.

Mutta nythän ap tietää, minne isoäidin voi lähettää! Teillä hyysätään ilmeisesti kodittomia hankalia vanhuksia.

Vierailija kirjoitti:

Isoäiti ei todennäköisesti pärjäisi kolmen lapsenlapsen kanssa, mutta esikoisen läpinäkyvä suosiminen on yksinkertaisesti törkeää.

Miksi on törkeää? Isovanhemmat saavat suosia ketä haluaa, vanhemmat on heitä jotka eivät suosi, ei kukaan muu. Eihän esimerkiksi kummit osta kaikille lahjoja vain kummolapselleen ja toisella voi olla kummi joka ei osta mitään. Antakaa isovanhempien itse päättää kenen kanssa käyvät ja missä 

Vierailija kirjoitti:

Olen aina sanonut anopilleni, että vanhukset ovat etuoikeutettuja. He saavat tehdä juuri niin kuin haluavat. Nuoremmilla sukupolvilla ei pitäisi olla mitään nokan koputtamista.

Törkeää ajaa lapsenlapset isoäidistä eroon. Menee kohta ihmissuhde sen ekankin kanssa. Kyllä aikuisetkin ihmiset osaa olla HÖLMÖJÄ.

Vanhempi sukupolvi saa siis ihan kasuaalisti kohdella sinun lapsiasi eri tavalla? Niin, että heille tulee keskinäisiä ristiriitoja? Aika erikoista. 

Miehesi on kyllä aikamoinen vätys ja tossu.

Meillä tehtiin niin, että kun mummo lähetti rahaa vain yhdelle lapselle, pojalle,  raha tasattiin  puoliksi, että tyttökin sai saman verran. Mummolle ei puhuttu mitään. Kaikki laitettiin aina tasan, karkit, rahat jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoäiti ei todennäköisesti pärjäisi kolmen lapsenlapsen kanssa, mutta esikoisen läpinäkyvä suosiminen on yksinkertaisesti törkeää.

Miksi on törkeää? Isovanhemmat saavat suosia ketä haluaa, vanhemmat on heitä jotka eivät suosi, ei kukaan muu. Eihän esimerkiksi kummit osta kaikille lahjoja vain kummolapselleen ja toisella voi olla kummi joka ei osta mitään. Antakaa isovanhempien itse päättää kenen kanssa käyvät ja missä 

Kummi onkin harvemmin kummi muille perheen lapsille, kuin sille yhdelle. Nykyajan kummius on myös hieman erilaista kuin ennen. 

Mummo on sitten kaikkien mummo yhtä lailla. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi se isoäiti itkee?

Se on mitä loistavin tapa manipuloida.

Vierailija kirjoitti:

Laita mies ruotuun ensin. Hän suosii vanhinta lasta antamalla äitinsä tehdä niin ja hänen pitää tajuta, ettei se ole ok. 

Jos mies on niin pskhousu, ettei tajua/uskalla puuttua äiyinsä käytökseen, kerro lapsille, että koska mummo on epäreilu vttpää, joka suosii heistä yhtä, ette ole enää mummon kanssa tekemisissä. Ja sitten katkaiset välit mummoon ja käsket pysyä kaukana lapsistasi. Mies pitäköön yhteyttä, jos haluaa.

Juuri näin! Blokkaa mummon numero, anna hoitaa kaikki poikansa kanssa.

Laita näkyvälle paikalle keirriöön lista jossa pvm "Pekka mummon luona kylässä, Pekka sai x:n lahjaksi" jne, listaa siihen siis kaikki lahjat ja vierailut jotka koskee lapsiasi (vaikka käytännössä koskee vain tätä yhtä). Ota kopio listasta koska miehesi repii sen kumminkin. Kysy sitten mieheltä näyttääkö reilulta.

Esittelee listaa myös kaikille tutuillenne jotka käy kylässä. Ja sille mummulle säännölliset kyläilyajat, joka toinen torstai kaksi tuntia koska mummun vierailut aiheuttaa aina pahaa mieltä muille.

Voit ottaa mummun käytöksen puheeksi myös koulukuraattorin kanssa, ehkä hän voisi puhua miehelle mitä vahinkoa eukko aiheuttaa.