Lue keskustelun säännöt.
Isoäiti haluaa suosia vanhinta lasta, kuinka toimitaan?
08.11.2024 |
Eli isoäiti sanoi suoraan ostavansa nyt vanhimmalle lapsellemme kalliimman joululahjan kuin muille, sekä vievänsä tämän leffaan mihin muut eivät pääse. Lapset ovat 12, 11 ja 9v. ja kaikki ihan normaaleja, ei mitään erityislapsia.
Viime vuonna isoäiti ehdotti että vie vain vanhimman huvipuistoon, minkä torppasin, pitää viedä kaikki tai sitten jokainen vuorollaan johonkin. Hän ei vienyt ketään mihinkään. Isoäiti myös kysyy aina ensin vanhimmalta jos tämä haluaisi johonkin, edes yökylään. Ei kuulemma ole hoksannut, että muiltakin pitäisi kysyä.
Isoäiti väittää ettei suosi tahallaan ketään ja mies on samaa mieltä, eli ei tajua tekevänsä väärin. Minusta tajuaa varmasti kiusaavansa lapsia. Antaisitteko vaan olla? Mies ja isoäiti ehdottivat, että me vanhemmat paikkaamme näitä menoja, eli viemme nuoremmat leffaan, mutta isoäidin on saatava halutessaan olla vain yhden lapsen kanssa, koska se ei ole mitään suosimista.
Kommentit (410)
Vierailija kirjoitti:
Lasten isä ei nyt tajua. Voitko kokeilla vielä saada häntä ymmärtämään omaa ja äitinsä toimintaa ikäänkuin "katsomosta käsin". Mummo pelaa manipulaatiopeliä ja poika juoksee tässä pelissä pelinappulana. On oppinut karttamaan konflikteja, ei siedä yhtään epämiellyttäviä tunteita. Oma tahto saadaan läpi uhriutumalla tai syyttämällä, rakentavaan keskusteluun ei kykene. Mieluummin epätasa-arvoistaa omien lastensa suhdetta toisiinsa ja saattaa aiheuttaa isojakin traumoja.
Ottaa päähän tommonen. Ja voisin kuvitella että ongelma on laajempi. Tuskin mies kykenee muunlaisissakaan riitatilanteissa asioita käsittelemään.
Miehelle voisi toisaalta myös sanoa, että jos et kykene näitä tilanteita kanssasi keskustelemaan ja hoitamaan loppuun, niin sinä hoidat omalla tavallasi ja siihen on Tyytyminen. Ja se olisi sitte kaikille suurinpiirtein ja sovelletusta samaa tai ei kenellekään mitään.
Tämä. Meillä sisko inhoaa veljeään, jota äiti on suosinut koko elämänsä, sen takia kun on poika.
Mummu tarvitsisi jo apua pärjäämiseen, mutta eihän siitä kultapojasta ole auttamaan vaan mummu hoitaa edelleen pojankin päivittäistä pärjäämistä. Poikakin alkaa olla jo avun tarpeessa alkoholismista johtuen. Tytöllä ei sattuneesta syystä kiinnosta olla äitinsä ilmaisena piikana ja velipoika voi hänen puolestaan mädäntyä kotiinsa.
Poikien suosiminen yltää tosiaan myös lapsenlapsiin, myös pojanpoika kehtaa ottaa suuriakin rahalahjoja vastaan ilman ajatustakaan, että muut lapsenlapset (tytöt) ei saa mitään. Mummun auttamisesta pitää näille myös maksaa rahaa, kaiken muun rahoittamisen lisäksi.
Siinäpä sitä sisarus/serkustraumaa riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isoäiti on ratkaissut tasapuolisuusongelman sillä, että jokainen lapsenlapsi saa samanlaisen lahjan. On siis turha toivoa legopakettia tai puhelinta, kaikki saavat saman kirjan tms. Lisäksi yökylään pääsee vain silloin, kun kaikki lapsenlapset ovat mukana, kukaan ei saa erityiskohtelua. Koska veljen perheessä on nyt pieni vauva, ei kukaan muu lapsenlapsi pääse mummolaan, koska se ei ole tasapuolista tätä 2 kk ikäistä kohtaan.
Teilläpä on joustava elämänasenne!
Tasapuolisuus edellyttää juuri tällaista toimintaa kuten niin monessa viestissä tässäkin ketjussa on kerrottu. Meillä on käynyt hyvin, kun isovanhemmat eivät suosi yhtäkään lapsenlasta eikä kukaan joudu valittamaan, että toinen lapsenlapsi sai jotain enemmän. Välit perheen ja perheiden kesken pysyvät hyvinä, kun me sisarukset emme joudu vertailemaan lastemme saamia asioita: ne ovat kaikille samat.
Kun perheessä on kolme keskenään melko samanikäisiä lasta, kaikille on mahdollistettava tiettyjä asioita kiinnostuksen mukaan. Ei välttämättä juuri samaa asiaa samaan aikaan, mutta jotain vastaavaa kuitenkin. Asiat tuppaa ajansaatossa tasaantumaan, ja aina ei saa juuri sitä mitä joku toinen. Kuitenkin ajattelen niin ettei vanhempien tule tahallaan luoda asetelmaa, jossa sisaruksille tulee tällaisesta ristiriitaa.
Jos keskustelusta huolimatta toisille lapsille ei liikene aikaa ja energiaa, niin en sitten ehkä sitä yhtäkään päästäisi.
Ja suunnittelisin itse lasten kanssa jotain ohjelmaa, sitä leffaa, mitä nyt milloinkin. Näin myös lapsi voisi sanoa, että ollaan menossa isän kanssa keilaamaan/äidin kanssa leffaan/koko perheellä kiipeilemään/poikien kalaretkelle iskän kanssa/tyttöjen kesken uimaan. Siis varmasti suunnittelette ja teettekin, mutta panostaisin tähän nyt vielä entistä enemmän.
Laita mies ruotuun ensin. Hän suosii vanhinta lasta antamalla äitinsä tehdä niin ja hänen pitää tajuta, ettei se ole ok.
Jos mies on niin pskhousu, ettei tajua/uskalla puuttua äiyinsä käytökseen, kerro lapsille, että koska mummo on epäreilu vttpää, joka suosii heistä yhtä, ette ole enää mummon kanssa tekemisissä. Ja sitten katkaiset välit mummoon ja käsket pysyä kaukana lapsistasi. Mies pitäköön yhteyttä, jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun perheessä on kolme keskenään melko samanikäisiä lasta, kaikille on mahdollistettava tiettyjä asioita kiinnostuksen mukaan. Ei välttämättä juuri samaa asiaa samaan aikaan, mutta jotain vastaavaa kuitenkin. Asiat tuppaa ajansaatossa tasaantumaan, ja aina ei saa juuri sitä mitä joku toinen. Kuitenkin ajattelen niin ettei vanhempien tule tahallaan luoda asetelmaa, jossa sisaruksille tulee tällaisesta ristiriitaa.
Jos keskustelusta huolimatta toisille lapsille ei liikene aikaa ja energiaa, niin en sitten ehkä sitä yhtäkään päästäisi.
Ja suunnittelisin itse lasten kanssa jotain ohjelmaa, sitä leffaa, mitä nyt milloinkin. Näin myös lapsi voisi sanoa, että ollaan menossa isän kanssa keilaamaan/äidin kanssa leffaan/koko perheellä kiipeilemään/poikien kalaretkelle iskän kanssa/tyttöjen kesken uimaan. Siis varmasti suunnittelette ja teettekin, mutta panostaisin tähän nyt vielä entistä enemmän.
Olen varannut jo etukäteen monta viikonloppua milloin perheen yhteiselle metsäretkelle, milloin uimahalliin tai markkinoille. Näin olen saanut vähennettyä mummolareissuja, joiden aikana mummo ja isä voisivat vetää showtaan. Valitettavasti ihan jokaista vapaahetkeä en ole saanut "kansoitettua", vaan mies vie lapsia myös mummolaan ja tapaa äitiään. Mikä olisi siis tosi ok, jos nämä ihmiset käyttäyisivät terveellä tavalla. Nyt tilanne on se, että mitä vähemmän mummolan kanssa ollaan tekemisissä, sitä parempaa meidän perhe-elämä on. Mummo on tosiaan ollut nyt pari kertaa yhteydessä suoraan esikoiseen ja sopinut menoja, mikä tuntuu silkalta sabotaasilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna olla. Tee kuten isoäiti sanoo, että paikkaa sinä muiden kasten osalta. Ei ihmisiä voi muuttaa, se kannattaa hyväksyä. Ikävää mutta et voi muutakaan.
Voin paikata jonkin aikaa, mutta ei mulla ole varaa rahallisesti paikata jatkuvasti, enkä minä ole heidän isoäitinsä. Ei se ole sama asia, pikkulapset eivät vielä huomaa eroa mutta teini tajuaa.
"Ei varaa paikata..." No ole sitten tyytyväinen, kun edes joku lapsistasi saa jotain! Ehkä sillä mummollakaan ei ole varaa jokaiselle jotain antaa. Ei minullakaan aikanaan ollut varaa jokaista ulkomaille viedä, vanhimman vein, kun muut oli vielä niin pieniä tai ei syntyneetkään, ettei heitä mihinkään voinut vielä viedä. Sitten jäin eläkkeelle ja pienestä eläkkeestä ei enää riittänyt kaikille neljälle kaikkea kustantaa.
Tätä vanhinta sain muutenkin hoitaa jo puolivuotiaasta lähtien, melkein joka viikonloppu se meille kiikutettiin. Onko ihme, jos suhde kehittyi läheiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt, miksi hän haluaisi olla vain vanhimman lapsen kanssa? Kuulostaa erikoiselta.
Kokee, että tämä lapsi on hänelle läheisempi, eikä ole samanlaista suhdetta muihin lapsenlapsiin kuin tähän yhteen. Sen on huomannut pienestä pitäen, jo vauvana tällä esikoisella oli erityisasema mummonsa silmissä. En usko, että kyse on mistään lapseen liittyvästä tekijästä, esim. temperamentista, koska tosiaan suosikkina pitäminen alkoi välittömästi.
Vielä kysymys: isoäiti alkaa usein itkeä kun yritän keskustella tästä asiasta edes rauhallisesti. Voinko vaan jatkaa ja kertoa asiani? Mies hermostuu tosi paljon ja alkaa syytellä miksi olen mummolle ilkeä. Mummo menee yleensä itkemään mieheni luo ja hakee tältä lohdutusta.
Tuntuu, että minä olen koko perheen ja suvun syntipukki. En pysty mitenkään toimimaan oikein tässä tilanteessa.
Sun mies on naimisissa äitinsä kanssa, ei sun. Sori, mmutta teidän liitto ei kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tässä suosiminen on vain narsku-mummon työväline teidän perheen kontrollointiin. Poikansa on jo tiukassa lia'assa ja näin saadaan koko perhe mummon komentoon. Sairas kuvio, nähnyt tätä liikaa omassa lapsuudessa. Nuorin oli meillä suosikki ja isoäiti pyöritti koko perhedynamiikkaa. Kauhea ä*mä oli, äidinäiti.
Sisarussuhde on usein elämän pisin ihmissuhde, kysy mieheltäsi haluaako antaa mummin pilata sen ihmissuhteen vanhimmalta lapseltanne. Näin siinä tulee käymään jos ei hänkin sitä estä.
Ei ole mummi tukena elämän iloissa ja suruissa enää myöhemmin, jossain vaiheessa ei enää omat vanhemmatkaan. Siinä kohtaa sisarukset on vielä olemassa mutta ei välttämättä läsnä jos se suhde on pilattu jo lapsuudessa.
Nähty on, yksinäinen vanhuus on sillä suositulla ja siitä suosiosta kaiken hyödyn repineellä sisaruksella. Ei ole enää vanhempia, sisaruksilla ei kiinnosta, vaimot on lähteneet yksi toisensa jälkeen ja suhde omiin lapsiinkin vähän huono kun ei sitä patalaiskaa viinaan menevää jaksa kukaan. Mutta onneksi on äitin antamat rahat millä ryypätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä menen vähän yleistä mielipidettä vastaan, ja sanon, että tilanne on ikävä, mutta jos mummi ei suostu muuttumaan niin en tekisi liian isoa numeroa. Etenkin, jos mummi ei lopulta järin kiinteästi siinä arjessa ole mukana, eikä suosiminen siten ole mitenkään olennainen osa lasten elämää. Ja jos mummi kuitenkin kohtelee ihan kivasti muitakin lapsia ollessaan heidän kanssaan, mutta antaa sitten vaan ekstraa tälle esikoiselle.
Näkisin, että tilanne pysyy vielä sellaisen epäreiluuden rajoissa, jota on lopulta ihan hyvä oppia sietämään. Lapsen on hyvä oppia, että hän on arvokas, rakastettu ja hyvä, vaikka saisikin jossain jaossa vähemmän nallekarkkeja. Elämä on täynnä epäreiluja tilanteita, kun kollega vie ylennyksen joka olisi kuulunut itselle, kaveri ei kutsu häihinsä koska halusi pitää pienet juhlat "lähimmille ystäville ja perheelle", ja se reaktio mikä niissä tilanteissa herää on hyvä oppia kestämään ilman, että se vaikuttaa itsetuntoon, tai liioissa määrin niihin sosiaalisiin suhteisiin, joiden puitteissa kyseinen epäreiluus tapahtuu.
Jos sitä ei osaa, menee helposti mustavalkoisiin tulkintoihin tilanteesta. Pomo on täysi narsisti ja työpaikkakiusaaja ja kollega on käärme, kukaan ei arvosta työyhteisössä eikä huomaa ponnistelujani. Kaveri on kaksinaamainen, ei mikään oikea ystävä, taisi kutsua vain niitä, joilta tiesi saavansa kalliin lahjan. Mummo on manipuloija ja vallankäyttäjä. Tällaisilla yleensä virheellisillä tulkinnoilla ja tunteilla tekee ennen kaikkea omasta elämästään hankalaa ja katkeraa nollasummapeliä, jossa kaikki mitä muilla on, on itseltä pois, ja kaikki mitä ei saa, on osoitus omasta arvottomuudesta.
Eri asia tietenkin, jos mummo on kiinteästi läsnä elämässä. Samoin, jos esikoinen alkaisi käyttäytyä häijysti sisaruksiaan kohtaan. Muussa tapauksessa puhuisin lasten kanssa avoimesti tilanteesta ja sen aiheuttamista tunteista, siitä että tilanne ei ole ihan reiluin ja mummon kanssa on keskustelu mutta toisten ihmisten käytöstä ei voi lopulta muuttaa. Ja että joskus tulee tilanteita, joissa keskimmäinen ja kuopuskin tulee saamaan jotain, mitä muut ei saa, ja sillä lailla ne tilanteet ajan eloon tasaantuu.
Itse olin se, jota ei suosittu (kumpaakin muuta sisarusta suosittiin), ja lopulta koen, että se on ehkä jollain tapaa jopa vahvistanut. Ei toki pelkästään, mutta kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun perheessä on kolme keskenään melko samanikäisiä lasta, kaikille on mahdollistettava tiettyjä asioita kiinnostuksen mukaan. Ei välttämättä juuri samaa asiaa samaan aikaan, mutta jotain vastaavaa kuitenkin. Asiat tuppaa ajansaatossa tasaantumaan, ja aina ei saa juuri sitä mitä joku toinen. Kuitenkin ajattelen niin ettei vanhempien tule tahallaan luoda asetelmaa, jossa sisaruksille tulee tällaisesta ristiriitaa.
Jos keskustelusta huolimatta toisille lapsille ei liikene aikaa ja energiaa, niin en sitten ehkä sitä yhtäkään päästäisi.
Ja suunnittelisin itse lasten kanssa jotain ohjelmaa, sitä leffaa, mitä nyt milloinkin. Näin myös lapsi voisi sanoa, että ollaan menossa isän kanssa keilaamaan/äidin kanssa leffaan/koko perheellä kiipeilemään/poikien kalaretkelle iskän kanssa/tyttöjen kesken uimaan. Siis varmasti suunnittelette ja teettekin, mutta panostaisin tähän nyt vielä entistä enemmän.
Eihän se isoäiti ole mikään täyden palvelun viihdekeskus, jolle sanellaan ehtoja.
Mutta kissa pitää saada pöydälle. Vanhemmat avoimesti kertovat lapsille, että suosimista ei katsota hyvällä. Aina kun isoäiti suosii, otetaan asia puheeksi jne.
Ei perheen elämä isoäidin pillin mukaan pyöri. Noi lahjat ovat kuitenkin poikkeuksia arkeen, eli tavallinen elämä kulkee täysin perheen omilla ehdoilla ja isoäiti voi tulla tuomaan lahjansa pari kertaa vuodessa.
Minulla on suosikkeja. Valitettavasti. Kukaan ei vain tiedä sitä ellei joskus ole huomannut.
Tarkoitan tosin sisarusteni lapsia.
Miksi jostain/joistain tulee suosikkeja? Omalla kohdallani vastaan, että jotkut lapset ovat suloisempia,hauskempia,mukavempia kuin toiset.
En voi sille mitään. Tietysti yritän olla näyttämättä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No. Meillä mummukka suosii nuorimman siskon lapsia. Tuntuu, että muita lapsenlapsia ei ole edes olemassa. Niitä se hoitelee ym. Semmosta se on. Ei jaksa välittää enää. Aika ajo ohi. Omat lapset on isoja. Tasan ei käy onni näissä asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on suosikkeja. Valitettavasti. Kukaan ei vain tiedä sitä ellei joskus ole huomannut.
Tarkoitan tosin sisarusteni lapsia.
Miksi jostain/joistain tulee suosikkeja? Omalla kohdallani vastaan, että jotkut lapset ovat suloisempia,hauskempia,mukavempia kuin toiset.
En voi sille mitään. Tietysti yritän olla näyttämättä sitä.
Tottakai on. Mutta vanhempien ja isovanhempien tehtävä on yrittää olla teoissaan tasapuolisia.
Lasten on hyvä tottua siihen, että välillä tulee pettymyksiä. Tuo on vain hyvää siedätyshoitoa.
Väänsin tän asian rautalangasta miehelleni, jotta hän ymmärsi. Hän puhui asiasta hyvällä ja pahalla, ei auttanut. Lopulta sanoi ettei voida olla enää tekemisissä, jossei asia muutu. Muuttui.
Mutta meillä suosiminen oli kyllä hyvin radikaalia.
Vierailija kirjoitti:
No. Meillä mummukka suosii nuorimman siskon lapsia. Tuntuu, että muita lapsenlapsia ei ole edes olemassa. Niitä se hoitelee ym. Semmosta se on. Ei jaksa välittää enää. Aika ajo ohi. Omat lapset on isoja. Tasan ei käy onni näissä asioissa.
Tutulta kuulostaa. Tosin en voi sanoa, etten välittäisi. Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.
Niinpä ei ole kovasti motivaatiota hoitaa tämän vanhenevan pariskunnan asioita, vaan tulen katsomaan mielenkiinnolla, miten nämä suosikit vastavuoroisesti asiat hoitavat.
On tyytyväinen tilanteeseen ja pitää salaa mummoonsa yhteyttä. Esikoinen alkoi myös kiusata ja puhua ilkeästi pikkusisaruksille, mihin puutuin tiukalla kädellä. Minusta hän puhui ihan mummonsa suulla. Mummo on saanut aivan liikaa jalansijaa perheessämme.