Isoäiti haluaa suosia vanhinta lasta, kuinka toimitaan?
Eli isoäiti sanoi suoraan ostavansa nyt vanhimmalle lapsellemme kalliimman joululahjan kuin muille, sekä vievänsä tämän leffaan mihin muut eivät pääse. Lapset ovat 12, 11 ja 9v. ja kaikki ihan normaaleja, ei mitään erityislapsia.
Viime vuonna isoäiti ehdotti että vie vain vanhimman huvipuistoon, minkä torppasin, pitää viedä kaikki tai sitten jokainen vuorollaan johonkin. Hän ei vienyt ketään mihinkään. Isoäiti myös kysyy aina ensin vanhimmalta jos tämä haluaisi johonkin, edes yökylään. Ei kuulemma ole hoksannut, että muiltakin pitäisi kysyä.
Isoäiti väittää ettei suosi tahallaan ketään ja mies on samaa mieltä, eli ei tajua tekevänsä väärin. Minusta tajuaa varmasti kiusaavansa lapsia. Antaisitteko vaan olla? Mies ja isoäiti ehdottivat, että me vanhemmat paikkaamme näitä menoja, eli viemme nuoremmat leffaan, mutta isoäidin on saatava halutessaan olla vain yhden lapsen kanssa, koska se ei ole mitään suosimista.
Kommentit (410)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sisko inhoaa veljeään, jota äiti on suosinut koko elämänsä, sen takia kun on poika.
Näitä kultapoika / -tyttö kuvioita on yllättävän paljon ja on yllättävän yleistä. Herää mielessäni kyllä kysymys, että mahtaakohan tälle ilmiölle olla oikeasti ihan tutkittua, biologista, taustaa?
En tiedä onko tutkittua, mutta tällä suosimisella saatetaan yrittää saada perheen sisältä joku "liittolainen" itselleen. Eli mummo ajattelee, että kun pojalla on nyt oma perhe, niin on vaara että itse jää ulkokehälle. Hankkimalla itselleen "liittolaisen" sisäkehältä, ei jää niin helposti yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On minunkin esikoiseni äidilleni tärkeämpi. Ei sille voi mitään, että esikoinen nyt vaan on esikoinen. Tasapainotin sitten itse tilannetta.
Vietkö siis tätä yhtä lastasi ulkomaille ja jätät toisen kotiin? Onko tämä järjestely lapsille tosiaan ok?
Ainakin minä vien. 13v ja 2v ovat kiinnostuneet ihan eri asioista.
Aloituksen lapset ovat syntyneet 3v. sisällä, ei ole suuria ikäeroja.
Voisitteko ensin ymmärtää lukemanne ja vastata vasta sitten.
No kyllä esim kolme vuotiaan ja kuusi vuotiaan välillä on iso ero. Aikuisena se ikäero käytöksessä kaventuu.
Tuossa on se riski, että muut lapset eivät jaksa pitää yhteyttä mummoon sitten aikuisena.
Omassa lapsuudenperheessä isä suosi selkeästi siskoani. Oma mummoni kompensoi tätä suosimalla minua. Suosii edelleen, soitellaan mummon kanssa viikottain ja käyn kylässä ja auttelemassa. Isä antaa siskolleni salaa lahjoja, mummo minulle. Tiedän, skitsoa.
Suosiiko ap:n perheessä isä yhtä lapsista? Tällainen suosimistaipumus voi olla suvussa kulkevaa...
Mä olen aina elänyt niin epäreilussa maailmassa, että en osaa pitää tuota kovinkaan suurena ongelmana. Tylsäähän se on mutta ei sentään mikään oikea ongelma. Ja hyvä puoli tuossa on sentään se, että vaille jääviä sisaruksia on kaksi. Voivat tukea toinen toisiaan.
Ja aikanaan toikin lakkaa olemasta ongelma kun isoäidistä aika jättää.
Mulla oli hankala appi. Taisi jopa ihan vihata mua. Nyt ei ole enää. En ole iloinen enkä surullinen. Sen neuvon olisin voinut antaa nuoremmalle itselleni, että ei kannata välittää yhtään mitään. Viitata kintaalla vaan koko ukolle. Ei muille ihmisille mitään aina voi. Ne on mitä on ja sen mukaan kannattaa elää eikä laittaa niin suurta painoarvoa. Ylipäätään vanhempi sukupolvi on lähes aina jollakin tavalla hankala eikä ne ajattele samoin kuin nuoremmat. Sitä se elämä on.
Mun lapsenlapset on 16 ja 3 . 16 v käy usein luonani, pitäiskö minun , melkolailla huonoliikkeisen vanhuksen, ottaa myös 3 v samaan aikaan ja ravistelisi hänkin matot.
Mummi tuskin jaksaa kolme lasta kerralla. Siis yksi lapsi kerrallaan mummin mukaan sitten kun kukin on sen 12-v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt, miksi hän haluaisi olla vain vanhimman lapsen kanssa? Kuulostaa erikoiselta.
Kokee, että tämä lapsi on hänelle läheisempi, eikä ole samanlaista suhdetta muihin lapsenlapsiin kuin tähän yhteen. Sen on huomannut pienestä pitäen, jo vauvana tällä esikoisella oli erityisasema mummonsa silmissä. En usko, että kyse on mistään lapseen liittyvästä tekijästä, esim. temperamentista, koska tosiaan suosikkina pitäminen alkoi välittömästi.
Vielä kysymys: isoäiti alkaa usein itkeä kun yritän keskustella tästä asiasta edes rauhallisesti. Voinko vaan jatkaa ja kertoa asiani? Mies hermostuu tosi paljon ja alkaa syytellä miksi olen mummolle ilkeä. Mummo menee yleensä itkemään mieheni luo ja hakee tältä lohdutusta.
Tuntuu, että minä olen koko perheen ja suvun syntipukki. En pysty mitenkään toimimaa
Mun anoppi tulkitsi kuulemansa kuten tahtoi. Kun kielsin käymästä joka päivä, tämä naama tyytyväisessä virneessä kertoi että ei tästä ole HÄNELLE mitään vaivaa. Yritin kyllä sanoa että en halua häntä kylään joka päivä, mutta tämä tapansa mukaan huusi päälle jotain tuttavan pojan jalkasienestä tms.
Jos saisin tehdä uudestaan tiettyjä valintoja, niin anoppiin tulisi vähintään tunnin ajomatkan verran hajurakoa.
Se on heikkoa vanhemmuutta jos annetaan yhtä lasta suosia. Siihen pitää laittaa tiukka STOPPI. Meidän suvussa äitini ei pystynyt ja meidän sisarusten välit meni huonoksi loppuen ajan myötä ihan kokonaan. Ihmetellen miksi yksi voi olla niin erityinen että ansaitsee ihan kaiken ja muut eivät yhtään mitään niin kuin niitä ei olisi olemassakaan. Muiden katsellessa sivusta kuinka yhtä pidetään erityisenä.
Ensin ajattelin että kostaisinko ottaen jostain sisaruksen lapsesta suosikin, jotta mennään suvun perinteiden mukaan mutta en ole niin julmasti pystynyt laittamaan täysin eriarvoiseen järjestykseen sisaruksia suosimalla vain yhtä ja muut ihan mitättömiä.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on se riski, että muut lapset eivät jaksa pitää yhteyttä mummoon sitten aikuisena.
Tuskin se lempparikaan pitää.
Onhan se kamalaa jos mummi tykkää lapsesta. Vanhin ehkä on vielä kiva, nuoremmat äiti on aivopessyt mummia vastaan ja nalkuttavat ja kerjäävät niin ettei mummi jaksa
Vähän hankalahan tuohon on puuttua. Meillä isovanhempien lemppari oli ainoa poika, kaikki kyllä päästiin isovanhemille käymään ja saatiin lahjoja, mutta ainoa kenen kuulumisia kyseltiin oli se poika. Veljeä ei isovanhemmat pahemmin kiinnostanut ja aikuisiällä sitten jäi yhteydenpito joulukortit lähetettiin asteelle.
Se on vähän niin, että aina ei nallekarkit mene tasan ja joskus ikäviä asioita tapahtuu ilman syytä ja ei sille oikein mitään voi. En kyllä vanhempana välttämättä ostaisi nuoremmille isompia lahjoja sen isovanhemman takia, se vaikuttaisi suosimiselta ja isovanhempien tai muiden suosiminen on lapsen kannalta vähemmän ikävää kuin vanhempien suosiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vähän hankalahan tuohon on puuttua. Meillä isovanhempien lemppari oli ainoa poika, kaikki kyllä päästiin isovanhemille käymään ja saatiin lahjoja, mutta ainoa kenen kuulumisia kyseltiin oli se poika. Veljeä ei isovanhemmat pahemmin kiinnostanut ja aikuisiällä sitten jäi yhteydenpito joulukortit lähetettiin asteelle.
Se on vähän niin, että aina ei nallekarkit mene tasan ja joskus ikäviä asioita tapahtuu ilman syytä ja ei sille oikein mitään voi. En kyllä vanhempana välttämättä ostaisi nuoremmille isompia lahjoja sen isovanhemman takia, se vaikuttaisi suosimiselta ja isovanhempien tai muiden suosiminen on lapsen kannalta vähemmän ikävää kuin vanhempien suosiminen.
Kyllä sille voi jos TAHTOO. Mikään asia ei voi olla sellainen ettei sille muka mitään voi tehdä. Se suosikki ei ota mitään vastaan ellei samaa tule kaikille.
Vanhempien tehtävä on se että nallekarkit menevät tasan ja siihen voi puuttua. Tässä maailmassa ei ole mitään sellaista asiaa mihinkä ei pystyisi puuttumaan jos haluaa.
On se aika raskasta. Vanhin pääsee ripille, ei riitä että mummo antaa ne sataset/lahjan hänelle vaan kolmelle nuoremmalle sama summa.
Parempi kun ei an a koskaan kenellekään mitään. Ja lapset pitää hyljätä sitä myöten kun uusi pullahtaa perheeseen, ei saa enää kutsua sitä lasta käymään jota on lapsena hoidellut. Vaan siirtää huomio vauveliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän hankalahan tuohon on puuttua. Meillä isovanhempien lemppari oli ainoa poika, kaikki kyllä päästiin isovanhemille käymään ja saatiin lahjoja, mutta ainoa kenen kuulumisia kyseltiin oli se poika. Veljeä ei isovanhemmat pahemmin kiinnostanut ja aikuisiällä sitten jäi yhteydenpito joulukortit lähetettiin asteelle.
Se on vähän niin, että aina ei nallekarkit mene tasan ja joskus ikäviä asioita tapahtuu ilman syytä ja ei sille oikein mitään voi. En kyllä vanhempana välttämättä ostaisi nuoremmille isompia lahjoja sen isovanhemman takia, se vaikuttaisi suosimiselta ja isovanhempien tai muiden suosiminen on lapsen kannalta vähemmän ikävää kuin vanhempien suosiminen.
Kyllä sille voi jos TAHTOO. Mikään asia ei voi olla sellainen ettei sille muka mitään voi tehdä. Se suosikki ei ota mitään vastaan ellei samaa tule kaikille.
Vanhempien teh
Entä jos luokkakaveri saa joululahjaksi ponin ja vanhemmilla ei ole siihen varaa? Omien lasten kesken nallekarkit voi jakaa tasan, mutta muiden karkkeihin ei tahdonvoimalla voi puuttua.
Se ois ihan parempi kun ei mitään yhteyttä kun menevät naimisiin ja alkaa lapsia tulla.
Saavat miniät rauhan, ei tarvitse valittaa huonoista lahjoista tai tarjotuista kahvikupiilisesta ja rumasta lihavasta anopista.
Ja anoppi saa rauhan, ei tarvitse joka sanaansa miettiä eikä käytää rahojaan "miniän lapsiin." Miehellehän tuollaiset naiset eivät anna arvoa enempää kuin roskaan kattialla.
Meillä oli sama juttu. Poikaa suosittiin. Kun poika kasvoi hän pisti kyllä mummot ja vaarin selkä seinää vasten. Toinen mummuista ei sen jälkeen halunnut olla missään tekemisissä.
Siitäkös poika loukkaantui.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kamalaa jos mummi tykkää lapsesta. Vanhin ehkä on vielä kiva, nuoremmat äiti on aivopessyt mummia vastaan ja nalkuttavat ja kerjäävät niin ettei mummi jaksa
Tykkääkö? Vai käyttääkö suosikkilastenlasta pelinappulanana omissa valtapeleissään?
On tehnyt testamentin suosikille, joka saa puolet :)