Etätyön huonot puolet?

Vierailija kirjoitti:

Mies on lähes 100% etätöissä ja kyllä niillä on yhteisöllisyyttä. Yksi jonka kanssa eniten ovat henkisesti samaa tiimiä, asuu vielä toisella puolella Suomea, eivätkä ole koskaan kai edes tavanneet, mutta ei se ole hidastanut yhteishengen rakentamista.

Itsellä taas tiimihenki kehittyi kollegan kanssa parhaiten silloin kun tämä oli väliaikaisesti 400 km ppäässä. Paljon enemmän kuin silloin, kun nähtiin  säännöllisesti konttorilla.

Jos yhteishenkeä kaipaatte, miksi ette tee asialle mitään? Vai onko se joillekin mahdotonta, jos ei sijaitse kosketusetäisyydellä?

Nämä on kuitenkin taas yksittäistapauksia, mitkä pitäisi olla kaikille ihan itsestäänselviä. Tottakai osa pystyy luomaan yhteishenkeä vaikka savumerkeillä mutta isomassa mittakaavassa noin yleisesti ottaen yhteishenki kärsii enemmän tai vähemmän kun tehdään 100% etätyötä.

Monen kymmenen vuoden kokemuksella ajoittain Suomen innovatiivisimmissa yrityksissä, en ole huomannut mitään eroa työn tuloksissa.

Työtahti on koventunut kun siirtymisiin ei kuluteta enää aikaa.

Innovaatioita syntyy ihan samalla tavalla kuin ennenkin.

Huono puoli tämän keskustelun perusteella: etätyöfanaatikot eivät osaa luoda sosiaalisia suhteita, tämänkin ketjun perusteella voi olla vain sosiaalisia suhteita yhteen ryhmään, jos olet hyvissä väleissä työkavereiden kanssa, sinulla ei voi olla ystäviä työn ulkopuolella ja sosiaalinen elämäsi pyörii YKSISTÄÄN työyhteisön ympärillä. 

Itse olen havainnut, että elämä on sujuvampaa kun on tuttavia töissä, vapaalla, harrastuksissa yms. Eikä niiden kaikkien kanssa tarvitse ylimpiä ystävyksiä olla, mutta normaali positiivinen vuorovaikutus sujuvoittaa elämää.  

Vierailija kirjoitti:

Omassa työssä kehittyminen on etätöissä harvinaista. 

Tämä riippuu paljon ihan itsestään. Harvemmin ne, jotka ei kehity etätöissä, kehittyy muuallakaan. Sama toisin päin. Huomiona vielä sellainen, että ne toimistolla olevat kollegat voi silti tehdä eri töitä eri tiimeissä. 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni esim kodin ja työn raja hämärtyy. On myös vaikea korvata kahvipöytäkeskusteluita pelkillä videopuheluilla ja pitkään kestänyt etätyö voi johtaa yksinäisyyden tunteeseen ja motivaation laskuun, kun päivät kuluu vain kotiympyröissä

Kahvipöytäkeskusteluja.... voi yök. Ei se ole mitään työn tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Huono puoli tämän keskustelun perusteella: etätyöfanaatikot eivät osaa luoda sosiaalisia suhteita, tämänkin ketjun perusteella voi olla vain sosiaalisia suhteita yhteen ryhmään, jos olet hyvissä väleissä työkavereiden kanssa, sinulla ei voi olla ystäviä työn ulkopuolella ja sosiaalinen elämäsi pyörii YKSISTÄÄN työyhteisön ympärillä. 

Itse olen havainnut, että elämä on sujuvampaa kun on tuttavia töissä, vapaalla, harrastuksissa yms. Eikä niiden kaikkien kanssa tarvitse ylimpiä ystävyksiä olla, mutta normaali positiivinen vuorovaikutus sujuvoittaa elämää.  

Minusta asetelma on juuri toisin päin. Jos et näe kollegoja ja muodosta sosiaalisia suhteita työpaikalla, olet autistipas#ka, joka syrjäytyy kotiin. Sitä normaalia vuorovaikutusta etänä on ainakin minulla hyvin paljon päivän aikana. Itse asiassa paljon enemmän kuin toimistolla, koska on koko ajan linjojen päässä. 

Ei kauheasti löydy huonoja puolia. Mulla on konttorille vajaa tunti julkisilla per suunta enkä todellakaan kaipaa sitä hälinää ympärilleni koko päiväksi. Toimistopäivien jälkeen olen aivan raato ja makaan lapamatona sohvalla loppuillan. Etätöissä saan keskittyä työhöni rauhassa, kukaan ei tule kiskomaan hihasta kyselemään tyhmiä 10min välein. Laittavat viestiä tai soittavat jos on jotain oikeaa asiaa. Töiden jälkeen jaksan tehdä kunnon ruuan ja harrastaa liikuntaa. Ongelmaa ei ehkä olisi jos firma ei kiskoisi kaikkea suorituskykyä selkänahasta ja ajaisi porukkaa loppuun. Kun joku lähtee, työt vaan jaetaan jäävien kesken. Ennen koronaa meitä oli samassa tiimissä samaan aikaan kolme henkeä bönärisaikulla, etäaikaan harvemmin. Kotona voi tehdä sen mitä ehtii eikä kukaan ole kirjaimellisesti korvan juuressa vaatimassa ja kyselemässä miksi ei ole tehty tätä ja tuota ja montako euroa saat vielä kasaan tälle viikolle. Käyn kerran viikossa konttorilla ja silloin saan sitä sosialisointia ja piinaamista ihan riittävästi ja omien jaksamisrajojen ylikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni esim kodin ja työn raja hämärtyy. On myös vaikea korvata kahvipöytäkeskusteluita pelkillä videopuheluilla ja pitkään kestänyt etätyö voi johtaa yksinäisyyden tunteeseen ja motivaation laskuun, kun päivät kuluu vain kotiympyröissä

Kahvipöytäkeskusteluja.... voi yök. Ei se ole mitään työn tekemistä.

Meillä lounaspöytäkeskustelut ovat aika monta kertaa johtaneet esimerkiksi ongelmien ratkaisemiseen, kun on keskustellut eri toiminnossa työskentelevän kanssa jostain irrallisesta työasiasta ja sattuu kuulemaan jotain, jota ei tiennyt tai se kirvoittaa kysymyksen ja sen seurauksena on muutettu toimintatapoja paremmaksi tai selvitetty omalle funktiolle, miten joku asia, jonka teemme vaikuttaa asiaan B. Mitään kahvitaukoja meillä ei kyllä pidetä, korkeintaan automaatilla tulee juteltua, silloinkin usein työasioista, jotka tulee mieleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Konkreettisin huono puoli on se että jos taloudessa on kaksi etätyön tekijää niin mielellään tarvittaisiin vähintään yksi tai mielellään kaksi huonetta lisää työskentelyyn, ja se maksaa, ei ainoastaan asunnon hinnassa vaan esim. lämmityksessä. Monilla on työmatkaseteli, mutta niitä tarvittavia lisäneliöitä ei sponsoroida mitenkään. 

Eikö asuntoasi lämmitetään kun olet toimistolla?

Luetun ymmärtäminen. Pitääkö ihan oikeasti vääntää rautalangasta, että 120 neliön lämmittäminen maksaa enemmän kuin 85 neliön lämmittäminen? 

Vierailija kirjoitti:

Näin lähityötä tekevänä etätyön huonot puolet ovat se, ettei etätyöläisiä saa kiinni. Palaveria toisensa perään. Hommat seisoo kun yhtä ei saa kiinni millään. Ennen heitä sentään näki kahvi- tai ruokatauoilla tai jos oli oikeasti kiire, niin meni hänen huoneeseensa selvittämään asian. Joskus palaverit eivät ole se tärkein asia jos tuotanto seisoo.

Etätyöläiset kuormittavat lähityötä tekeviä "pikkujutuilla". Käyttekö katsomassa tätä ja tätä asiaa. Tai hoidatteko tämän "pikkujutun" kun en pääse itse sitä tekemään paikan päälle. Ne pikkujutut vievät lähityöläisen aikaa. Sitten kehuskellaan miten paljon enemmän voi tehdä asioita. Varmasti saa jos onnistuu teetättämään omat työnsä muilla.

Se miten hukassa etätyöläiset ovat työpaikan rutiineista. Heillä ei ole oikeasti tiedossa mitä työpaikalla tapahtuu.

Jos jonkun työpäivä koostuu käytännössä palaverista toiseen juoksemisesta, ei heitä saa kiinni konttorillakaan. Ei sinne huoneeseenkaan voi kesken palaverin tuosta noin vain mennä häiriköimään ja moni saattaa jättää tauot pitämättä, käy äkkiä hakemassa vain kahvikupin tai eväsleivät siihen työpöydälleen ja laittaa taas kuulokkeet korville kun on myöhässä taas seuraavasta palaverista.

Meillä on aivan ihana työporukka, joten harmittaa kun heitä näkee niin harvoin. Toinen miinus on se ettei kotoa tule poistuttua juurikaan.

Meillä on muut hybridissä, minä 100% etätyössä terveyssyistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menestyvä yritys ei ole sellainen jossa toisistaan eristäytyneet, ahdistuneet ihmiset tekevät yksin asioita toisiaan vihaten*. Menestyvä

yritys on työyhteisö. 

*kuten tässä ketjussa olemme saaneet lukea

 

Ja tässä kohdassa on erittäin tärkeää muistaa, että työpaikkoja ja työtehtäviä on monenlaisia. Esimerkiksi meillä työ vaatii jatkuvaa kehitystä, mutta usein ne asiat on sellaisia, ettei niitä kollega päätä vaan niitä käydään eri linjaus ryhmissä jne. Käytännössä toimistolla ei tapahdu mitään innovointia vaan työkaverit selittää omia asioitaan ja häiritse siten muita. On toki surullista, jos ainoat ihmissuhteet rajoittuu työkavereihin, kun työpaikka on lähtökohtaisesti työn tekemistä varten, ei sosiaalisten suhteiden ja yksinäisyyden hoitamiseen. Täällä kuvitellaan, että jos teet etänä töitä, et poistu kosk

Tämä. Mulla on itsenäinen työ, olen ainoa tätä työtä tekevä meidän firmassa. Ne ihmiset "joille" teen töitä eivät ole kanssani samalla paikkakunnalla (osa eri maassakin), esimieskin on eri paikkakunnalla. Eli periaatteessa siis olisi ihan se ja sama, mistä työni teen, kunhan verkkoyhteydet toimivat. Joka tapauksessa kommunikointiin yhteyshenkilöideni kanssa vaaditaan tietokonetta ja/tai puhelinta.

Mutta on se toki kuitenkin niin, että välillä kaipaa ihan kevyttä kahvitaukojutustelua tai sitä, että joitain asioita voisi sparrata ilman, että tarvitsee näyttöä tuijotella.

Eniten haasteita onkin just työn ja vapaa-ajan erottamisessa toisistaan.

-4

On muuten ihan horror yrittää olla teams-palaverissa siellä avokonttorilla. Hirveä taustameteli ja sit yrität keskittyä mitä kuulokkeissa tapahtuu. Meillä ei ole tiloja eristäytyä omaan rauhaan ollenkaan vaan siinä omalla istumapaikalla niihin osallistutaan. Yritänkin ajoittaa pakolliset toimistopäivät niille päiville kun ois mahdollisimman vähän teamsia. Kesällä pakolliset toimistopäivät kyllä tuntui turhalta kun ei ollut ketään paikalla ketä tuntisin tai joka istuisi samoissa tiloissa. Tosi kannattavaa lähteä julkisilla olemaan yksin konttorilla.

-128

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono puoli tämän keskustelun perusteella: etätyöfanaatikot eivät osaa luoda sosiaalisia suhteita, tämänkin ketjun perusteella voi olla vain sosiaalisia suhteita yhteen ryhmään, jos olet hyvissä väleissä työkavereiden kanssa, sinulla ei voi olla ystäviä työn ulkopuolella ja sosiaalinen elämäsi pyörii YKSISTÄÄN työyhteisön ympärillä. 

Itse olen havainnut, että elämä on sujuvampaa kun on tuttavia töissä, vapaalla, harrastuksissa yms. Eikä niiden kaikkien kanssa tarvitse ylimpiä ystävyksiä olla, mutta normaali positiivinen vuorovaikutus sujuvoittaa elämää.  

 

Minusta asetelma on juuri toisin päin. Jos et näe kollegoja ja muodosta sosiaalisia suhteita työpaikalla, olet autistipas#ka, joka syrjäytyy kotiin. Sitä normaalia vuorovaikutusta etänä on ainakin minulla hyvin paljon päivän aikana. Itse asiassa paljon enemmän kuin toi

Kai autisteillakin on ihan samanlainen oikeus elää haluamanlaistansa elämää kuin muillakin.

Etätyössä on semmonen vika jotta mitään OIKEATA työtä ei voi tehä etänä.

Vierailija kirjoitti:

Etätyössä on semmonen vika jotta mitään OIKEATA työtä ei voi tehä etänä.

Eli sinun mielestäsi esimerkiksi palkanlaskenta tai vaikka Kelan päätökset ei ole oikeaa töitä? Tiesitkö muuten, että kirurgit pystyvät tekemään etänä jopa leikkauksia? Sekään ei ole oikeaa työtä?

Minua häiritsee, kun jotkut luentojen pitäjät juo siinä sivussa. Paukkulasit kilisee. Yhdellä oli sitruunoita ja jääpaloja krogilasissa ja irvisteli samalla kun maistoi. Sillä välin kollega puhui, mutta huomio kiinnittyi vain viinanmaistelijaan. Tiputti jonkun piuhankin ja konttasi välillä pöydän alla 😠

Ihmeen paljon täällä on etätyöläisiä jotka eivät keksi etätöistä mitään negatiivista. Ja samaan aikaan jotkut myös viisastelevat negatiivisista puolista, että oma valinta.

Eli omaa valintaa on vaikkapa napostelu, hampaiden pesemättä jättäminen, huono ergonomia ym.

Samaan aikaan etätyön hyväksi puoleksi mainitaan rauhallinen työskentelytila ja mahdollisuus keskittyä työhön. Eli toimistolla ei muka ole omavalinta, pitääkö vastamelukuulokkeita päässä vai ei. Kotona taas kaikki on omaa valintaa.

No se siitä. Jaan omat kokemukseni, jotka toki ovat osittain omia valintoja, mutta jokainen voi peilata niitä omiin tarpeisiinsa ja ominaisuuksiinsa. Ja nyt siis pelkästään negatiivisia, kun niitä kysyttiin. On tässä paaaaaljon positiivista lisäksi.

Suunnitteluhommissa joissa olen, täytyy hallita laajalti erilaisia asioita. Ne toki löytyvät erilaisista kirjoista ja oppaista, mutta toimistolla on paljon helpompaa kysellä ihmisiltä kuin etänä. Jo pelkkä kysymyksen muotoilu helposti ymmärrettävään tekstimuotoon ja sen laittaminen teamsiin muiden nähtäville ottaa monesti aikaa paljon enemmän kuin nopea pieni keskustelu suullisesti. Jos taas haluaa kysyä suullisesti, joutuu käytännössä soittamaan yhdelle henkilölle kerrallaan. Ei näitä paljoa toki tule, ei edes päivittäin, mutta tuo on toimistolla paras puoli. Toimistolla lisäksi kuulee sivusta muiden kysymyksiä ja vastauksia ja niistä voi oppia jotain. Tämä oppiminen jää aika pitkälti pois etähommissa.

Työpaikalla työpäivä alkaa toimistolla ja lopuu sen ovelle. Raja on selkeä. Lisäksi joka aamu tuli muutaman minuutin reippailu ulkoilmassa siirtymäriittinä kotiin tai töihin. Tämä reippailun poisjättäminen on ihan täysin oma valinta, voisin tehdä sen myös etähommissa ja joskus harvoin teenkin. Laiska luonteeni vaatii minua kuitenkin jättämään lenkit pois.

Etätöissä ei tutustu ihmisiin samalla tavalla kuin toimistolla. Jo tuttujen ihmisten kanssa tämä ei ole ongelma laisinkaan ja kyllä sitä etänäkin ajan kanssa tutustuu jos käy lisäksi joskus harvakseltaan konttorilla. Jollekin tämä on toki plussaa, mutta itse melkoisesta introverttiudesta huolimatta (tai ehkä juuri siksi) tykkään tuntea kollegani jollain tasolla. Ei siis mitään koko elämää luotavaa tutustumista, mutta edes vähän pintaa syvemmältä.

Lisäksi etätöiden vaatimat tilat ja kalusteet joutuu hankkimaan itse ja mitkään verovähennykset ei tätä menetystä kompensoi. Se sen sijaan kompensoi, ettei tarvitse tuhlata aikaa tai rahaa työmatkoihin. Ainakin mulla.

Minä olen omassa toimipisteessä ainoa tiimini jäsen. Muut ovat (samalla paikkakunnalla) eri toimipisteissä. Lähipäivinä en siis tapaa oman tiimin jäseniä ollenkaan ja hyvin vähän muitakaan työkavereita. Noin kerran kuussa on tiimin lähitapaaminen, jolloin tapaamme kaikki ja käymme myös aika usein silloin lounaallakin yhdessä.

Minä olen aina tullut hyvin juttuun työkavereiden kanssa, mutta työkaverit ovat aina olleet vain työkavereita. Kaikki merkittävät sosiaaliset suhteet ovat muualla (perhe, ystävät, harrastukset), eli etätöissä olo ei omalta osaltani vaikuta sosiaaliseen elämään muuta kuin lisäämällä jaksamista työpäivän jälkeen.

Meillä on onneksi iso talo ja molemmille (mies ja minä) löytyy omat työhuoneet. Työaika on sama kuin lähitöissä. Kun päivä on pulkassa, laitetaan kone kiinni ja se jää sinne työhuoneeseen. Ei tunge työt vapaa-ajalle.

Teen etänä ihan sitä samaa työtä ja samalla tapaa, kuin tekisin toimistollakin. Kaikki tapahtuu sähköisesti ja koneella. Koska ihmisiä on eri toimipisteissä, on palaveritkin pääosin aina Teamsissa, vaikka lähipäivällä olisinkin. Hyvin harvoin on lähitapaamisia, jolloin tietenkin menen sitten töihin.

Ergonomia minulla on kotona jopa parempi kuin töissä. On erilliset näytöt ja sähköpöytä ja kaikissa "omat säädöt". Töissä ei ole omaa työpistettä, vaan varaan aina jonkun hybiridtyöpisteen, siellä saattaa olla ties minkälainen tuoli ja muutenkin työpisteen säädöt miten sattuu. Niiden kanssa veivaamiseen kuluu aina tehokasta työaikaa turhaan.

Viinaa menee huomattavasti enemmän kuin toimistolla.