Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(
Juttelimme kaikenlaista ja tämä äiti kysyi, mitä teen työkseni. Jotenkin yllätyin kysymyksestä, ja suustani lipsahti "olen terveyskeskuslääkäri".
En tajua mistä tuo tuli! Enkä tietenkään voinut korjata virhettä enää, se vasta olisi ollut noloa. :(
Kommentit (1235)
Jos nyt oletetaan että nimeni olisi Jatta Auvinen, niin soitin tk:hon ja sanoin "Atta Jauvinen, huomenta" ja sain sitten semmoisen naurunpuuskan että luulivat varmaan pilasoitoksi.
Ja miehelle kiekaisin keskellä ikeaa "JOSE"!" kun mies oli kysynyt mennäänkö syömään ja piti vastata jees. En edes tunne ketään Josea.
Kerran eräs nainen luuli mua vahingossa Ron Jeremyksi. Halusi lähteä jatkoille, mutta huomasi erehdyksensä kun piti alkaa tositoimiin. Kuitenkin suoritettiin homma kun uuni oli jo valmiiksi lämmitetty.
Olin lähdössä töihin, miehellä oli vapaapäivä. Menin vielä suukottamaan sitä lähtiessäni (mies istui vielä aamukahvilla). Sanoin hellästi "iltaäänelläni": "Hyvää yötä."
Samoin puhun usein miehelle samalla äänensävyllä kuin koiralle, "hyvä, taitava!". Ei pitäisi viettää niin paljon aikaa koiran kanssa...
Kaiken huippu oli, kun olin kouluttanut koiraa pissaamaan käskystä. "pissitin" aina, kun koira kyykistyi ja pissaamisen jälkeen kehuin, että hyvä pissa. Yksin kotona ollessa menin vessaan ja sanoin ITSELLENI, hyvin kehuvalla ja kannustavalla äänellä: "HYVÄ PISSA!"
Selitin serkulleni kommellusta, joka oli sattunut minulle. Hän kuunteli vähän huolimattomasti alun, ja kysäisi, että niin kenelle tämä tapahtuikaan? Menin ihan hämilleni ja änkytin "siis se oli toi noin... odotas nyt, se oli siis toi... tää toi se niin... " Sitten yhtäkkiä kirkastui ja heläytin iloisesti: "Se olin toi mää!"
Selittävänä tekijänä todettakoon että olen Hämeestä. Meillä kaikki on toi tai se.
Ei liity sanoihin, mutta jonkinlainen aivokatkos tämäkin.
Olen usein herätessä niin rento tai jotain, että en tunne ruumistani yhtään. Joudun siis miettimään, että kummallakohan kyljellä makaan, tai missä asennossa noin ylipäänsä. On vähän hassu tunne, kun ei tiedä missä asennossa on. Ilmeisesti aivot herää ennen kuin muu systeemi.
Tämä sattui 25 vuotta sitten kun synnytykseni oli käynnistynyt, olin hoikka ja pieni vatsani jäi piiloon löysän talvitakin alle. Menin sitten sairaalaan ja suoraan synnärille niin eikös portinvartijaksi asettunut joku Justiina joka julisti "Tämä on synnyttäjille!" Menin jotenkin lukkoon, mutisin anteeksipyynnön ja käännyin pois törmäten mieheeni joka kyseli ihmeissään että mitä meinaan, mutisin surkeana "Se on synnytysosasto". Mies nappasi käsipuoleen ja talutti sisään, siinä rytäkässä tuli sitten lapsivedetkin.
Se Justiina katseli meitä kuin hulluja, tai minua lähinnä!
Mutta olin tosiaan kaikesta epävarma ensisynnyttäjä ja vasta 19vuotias, jäädyin ihan täysin kun vanhempi nainen niin määrätietoisesti hätistää pois.
Pidettyäni töissä esitelmän eräästä projektista, kiitin lopussa avusta kollegaani sanomalla hänen nimensä sanamuunnoksen. Onneksi kollega ei ollut nimeltään esim. Pentti Hirvonen.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo mitään, mieheni sanoi nuorempana työpaikkahaastattelussa olevansa homo. Vahingossa. Tai siis seurustelevansa miehen kanssa.
Ymmärrän täysin sinua, olen itsekin outo, jolta saattaa lipsahtaa kaikenlaista.
Totuus tulee yleensä paineessa, tarkkaile merkkejä
”Kokoomuksen aluevaaliehdokas kertoo olevansa terveyskeskuslääkäri, vaikka ei ole laillistettu lääkäri – ”Ainakin osin harhaanjohtavaa”, sanoo Valvira
Sauli Seittenranta (kok) sanoo, että hänen virkamääräyksessään lukee ”terveyskeskuslääkäri”. Valviran mukaan potilaat ja äänestäjät voivat saada väärän käsityksen.”
Tuli tää ketju mieleen.
Älä turhia otaa pattia. Minäkin kerroin olevani lakimies kun yksi tarvitsi lakiapua. Toisella oli koiran mahassa jotain ja sutaisin ruutupaperille että menne apteekkiin hakemaan penissiliinniä.
Itsellä lähinnä monesti kun jotenkin väsy ja joku kyselee, tiedätkö sitä tai tätä, niin vaan vastailee ja myötäilee, että juu juu kyllä tiedän, vaikka ei mitään hajua. Jälkeenpäin vähä nolottaa että miks ei vaan voi sanoa totuutta.
Vierailija kirjoitti:
Kerran eräs nainen luuli mua vahingossa Ron Jeremyksi. Halusi lähteä jatkoille, mutta huomasi erehdyksensä kun piti alkaa tositoimiin. Kuitenkin suoritettiin homma kun uuni oli jo valmiiksi lämmitetty.
Olet siis Ron Jeremyn näköinen mutta sinulla on pieni muna?
Otan osaa.
Jos virkamääräyksessä lukee noin on se lain vastaista ja pitäsi johtaa tutkintaan. Laillistettu lääkäri saa paperit yliopistosta eikä sitä varmaankaan yksikään opiskelija voi olla tietämättä.
Hävettää usein kun en muista omaa puhelinnumeroani....selitän että soitan niin harvoin itselleni...
Anoppini on voittanut joitakin vuosia sitten baarissa pidetyn naisten kädenvääntö-kilpailun. No minä kerroin siitä tohkeissani äidilleni kuinka tomera anoppini on, kun hän on voittanut sellaisen käteenveto - kilpailunkin... Punaiseksi lehahdus ja nauruni seasta yritin selittää, eikun kädenvääntö-kilpailun tietenkin.
Itse unohdan monesti puhelimessa osoitteeni. Eli soittelen vaikkapa vakuutusyhtiöön ja siellä virkailija kysäisee, että "niin ja saisiko osoitteen vielä".
Vastaan, että "joo pieni hetki.." ja paniikissa sitten juoksen kotona etsimässä jotain laskua mistä näen oman osoitteeni. Mahtaa virkailija ihmetellä tuota "pieni hetki" kohtaa oman osoitteen ollessa kyseessä. Osoite vielä helppo tyyliin Marjakuja 1.
Huvittavaa oli tässä taannoin kun sain puhelun lapseltani (ikää yli 20v ja omillaan asuva). Kuiskaten puhui puhelimeen, että "äiti, apua, oon hammaslääkärissä ja täällä pitää kirjoittaa oma osoite näihin papereihin enkä muista sitä.."
No en minäkään sitä muistanut sillä hetkellä, mutta ei ole omena kauas puusta pudonnut näköjään.