Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(

Väärennetty passi tai muu.

Varkaille on yksi paikka tulijärvi . Ilmestyskirja .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas, miksi mun mies valehtelee ja lipsauttelee jatkuvasti ns. pikkuvalheita?

Tyyliin, ostin eilen uuden polkupyörän vaikka on ostanut sen kuukausi sitten?

Miksi pitää värittää ja valehdella?

Jatkuva tuollainen käytös viittaa vähintään persoonallisuushäiriöön ellei vakavampaan.

Satunnaisesti jokaiselta voi lipsahtaa vahingossa "vale" , oikeasti väärä sana väärästä muistipaikasta. Sille altistaa esim. väsymys ja se, ettei voi keskittyä (kun joutuu miettimään jotain muuta tai multitaskaamaan)

Jokaisella on oma kokemus siitä, että suusta tulee väärä sana. Kaikki eivät sitä itse huomaa vaan jankuttavat täällä vuodesta toiseen, että "keksittyä". Toisaalta narsistit eivät virheitään myönnä, vaikka ne huomaisivatkin.

Hieno ketju huolimatta pienestä määrästä huomionkerjuussa olevia idiootti(jonneja).

Mä ihmettelen kans sitä miks mun ex mies "laittoi värikynää" puheisiinsa. Oon kuullut väritetyt tarinat muista ihmisistä ja totuus onkin ollu eri, ja tiedän varmaksi että musta väritettiin myös kertomuksia. Jossain vaiheessa kuulin jonkun ihan täysin mielipuolisen naurettavan valheen itsestäni, eli siitä miten päin käytän haarukkaa ja veistä, ja mihin ruokiin :D ihan turha vale, mutta kävi ilmi et mies oli keksinyt tollasen ja kertonut sen toiselle tutulleen. En koskaan saanut selville mikä motiivi tolla oli, mutta tosi kaukaa haettu outo valhe.

Olen aina baarissa sanonut olevani palomies, kun joku upea nainen on kysellyt ammattiani. Koskaan ei ole ongelmia ollut paitsi kerran kun nainen esitti jatkokysymyksen että mistä palo-opistosta valmistuit?

autokoulu kuormitti ajattelua.

Kerran ajotunnilla pysähdyin risteykseen odottamaan. "Miksi sinä pysähdyit?" opettaja kiljui. Änkytin, että luulin että mulla on punainen valo. Se oli sitäkin vaikeampi selittää, kun risteyksessä ei ollut valoja ollenkaan.

Itseltäni lipsahti työhaastattelussa kun kysyttiin mitä aiemmin olet tehnyt, vastasin olleeni amerikan presidentti, haastattelija hymyili ja sanoi, paikka on teidän :)

On aika tönkköä udella toiselta ammattia, jos ei ole kyseessä jokin viranomaisselvitys.

Mun isä esitteli joskus itsensä meidän vanhempainillassa tyyliin: "Moi, mä olen "Pertti", ton "Maijan" ÄITi."

:D

Isoisäni esitteli joskus itsensä olevansa äitini isäPUOLI. 🤣

Vierailija kirjoitti:

feel for you! Multa kysyttiin sairaalassa syntymäaikaa, katoin ihan tyhmistyneenä ja tokasin, että mistä helvetistä mä sen voin tietää???! :D hahah ei se pitkään kattonu joo...mä vain jotenkin käsitin, että oli kysynyt et "moneltako oot syntynyt"...hävetti...huah :P

sitten se pyys kela korttia ja tajusin mokani, aloin sitten selittään niin se vaan "jos nyt katotaan siitä kortista kuitenkin" :)

Ei harvinaista fiksuillekaan, jotka ymmärtävät sentään, ettei kysytä kellon aikaa.  Tai ehkä vielä yleisempää, on se,, ettei osata vastata, minkä ikäinen on.  Tämä on ihan ymmärrettävä juttu, mutta ihmiset todellakin nolostuvat tietämättömyyttään (esim työpaikkahaastattelussa, jossa ei mielellään anna väärää tietoa, ja jossa nolottaa ruveta laskeskelemaan).  Kaikille ihmisille ikä ei ole niin merkittävä asia (ja tarkoitan nyt todellakin, niitä joille se ei ole niin merkittävä, että täytyisi kaiken aikaa toistaa "ikä on vain numero" ym kompleksisten sloganeita.   

Olin opiskeluaikana sairaalassa uudessa työharjoittelupaikassa. Ohjaaja esitteli hoitajakutsunapin ja näytti, miten siitä voi toisen napin avulla tehdä myös hätähälytyksen, jolla saadaan koko taso apuun. Minä täpäkkänä tyttönä painoin napit hyvin mieleeni. Ja seuraavalla kerralla kun olin yksin potilaan luona ja tarvitsinkin ohjaajan apua, painoin tarkasti sen hätäkutsulitanian. Alkoi sitä porukkaa kyllä avuksi juoksemaan, muitakin kuin pelkkä ohjaaja 🙈 hyvä vaikutelma heti ekana päivänä siis 👍

Olin tulossa lenkiltä. Näin että taloyhtiömme roskiskatoksesta tuli kamala, haiseva mies.  Mietin että en tiennytkään että tässä asuu tuollainen kauhistus. Kauhistus kääntyi meidän rappukäytäväämme kohti ja pohdin mahtaako se olla yläkerran juoppo rouvan uusi mies?

Kohtasimme alaovella. Kauhistus piti minulle ovea auki ja tervehdin ja kiitin etäisen viileästi kuten ventovierasta ainakin.

Vasta kun huomasin kauhistuksen naureskelevan tajusin sen olevan oma mieheni. Olemme olleet 15 vuotta yhdessä.

Toisen kerran olin kaverin miehen kanssa kaupassa. Mies alkoi suudella jonkun naisen kanssa. Arvelin sen miehen työkaveriksi ja vähän ihmettelin kun mies ei esitellyt minua. No, liukenin sitten paikalta toiseen hyllyväliin. Mies etsi minut sieltä ja totesi että et sulla ei taida olla hajuakaan siitä kenen kanssa hän jutteli? Sanoin että ei, oliko se joku sun työkaveri? No eipä ollut, vaan miehen serkku. Jonka olen nähnyt erittäin monta kertaa.

Olen ilmeisesti hiukan kasvosokea... Näitä nimittäin riittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena olin harjoittelijana ulkomailla kansainvälisessä järjestössä. Siellä oli töissä myös toinen suomalaistyttö, joka oli jo ehtinyt ryhtyä seurustelemaan samalla työpaikalla työskentelevän nuoren miehen kanssa. Menimme tämän tytön kanssa yhdessä lounaalle talon omaan ruokalaan. Hän näki jonossa edellämme poikaystävänsä ja päätti yllättää miehen romattisesti tökkäisemällä tätä hellävaraisesti haarukalla takapuoleen. Mies kääntyi -- ja olikin ihan väärä henkilö, joku meille tuntematon vakituinen virkamies. Kaveri siinä sitten änkytti, selitteli ja pyyteli anteeksi. Minä puolestani olin vajota myötähäpeastä maanrakoon. Voi olla että meistä alkoi kiertää siellä uusi blondivitsi.

Mulle on käynyt hieman samanlainen juttu :D Oltiin ulkomailla kuororeissulla ja yksi esiintymisistä oli kirkossa. Kutsuvieraita oli just tulossa sisälle, osa oli jo kirkkosalissa ja yksi meidän kuorolaisista näytti pelleilevän oudosti alttarisermillä roikkuen sen päällä mahallaan. Menin sit siihen ja tökkäsin kaveria laulukirjalla peppuun, että tajuaisi sen olevan peppu pystyssä alttarilla ja kirkkosalissa olevan jo vieraita. No ei ollut kaveri, vaan joku seurakunnan tilaama ääniteknikko, joka kurotteli sermin takana olevaa mikkiä oikeaan suuntaan. Ääniteknikolta pääsi kireä pieru. En ymmärrä miten multa vaan pääsi automaattisesti suusta, että Oh, so you're the local FARTIST joining us :D Se häpeän määrä!

Ai kauheeta. Luen tätä uudelleen ja uudelleen, ja naurusta ei taho tulla loppua. ;)

Olin kerran tutustumassa yhteen kuntosaliin. Siinä täyttelin narkkarin näköisen miehen kanssa liittymispapereita. Hän kysyi syntymäaikaani , tästä minä suutuin ja laitoin pistoolin miehen ohimolle ja kysyin mitä se sulle kuuluu. Tämän jälkeen mies kysyy "Oletko siis hullu?"

Hämmästyin kysymyksestä ja tokaisin että en mä kyl oo. Mietin vaan edelleen, että miksi tämmöistä luulee, yrittääkö se iskeä vai mitä ihmettä.

Tuli vähän kiusallinen hiljaisuus siinä, kunnes mies tokaisee "Niin juu voisitko ottaa pistoolin pois ohimolta." Menin ihan punaiseksi ja oikein kiekaisin "Juuuu voinhan minä" Mies vaan hymähti ja kysyi haluanko lähteä vankilaan. En halunnut, poistuin paikalta ja no sitä miestä ei enää ole.

Olin vasta aloittanut uudessa työpaikassa, ja juttelin erään (minua hyvin paljon korkeammalla työhierarkiassa olevan) naisen kanssa. Tuli puhetta lapsista, ja selvisi että meillä on samalla rytmillä lapset, eli tyttö, tyttö, poika.

Myöhemmin kahvipöydässä, missä paljon enemmän ihmisiä, tämä sama nainen puhui lapsistaan. Joku kysyi minulta, että onko minulla lapsia. Tämä korkea-arvoinen nainen vastasi ennen kuin ehdin avata suutani, että me juuri aiemmin tänään puhuimmekin tästä. Vastasin että niin aivan, ja on minulla, hauskasti samanikäiset kuin (naisella). Tämä nainen innostui, että ai ovatko ne saman ikäisiäkin! Piti siis jotenkin viitata siihen yhtäläisyyteen tästä syntymäjärjestyksestä, mutta en tiedä mistä ihmeen aivokatkusta, puhuin iästä! En kehdannut korjata, kun se tilanne meni jotenkin niin nopeasti ohi, ja en tuntenut vielä näitä ihmisiä. Tutussa porukassa olisin tietenkin nauranut ajatusvirheelleni, ja korjannut asian, mutta nyt jäädyin täysin. Onneksi, siirryin nopeasti omaan konttoriini, enkä käy usein tuolla päätoimistolla, jossa tämä tapahtui.

Tästä aikaa jo useampi vuosi, ja toivon ja uskon että kaikki pöydässä olleet ovat unohtaneet keskustelun. En kuitenkaan mielelläni puhu lapsistani, tiettyjen ihmisten läsnäollessa :D

Sanoin kerran vahingossa eräälle äidille että olen menninkäistalkkari.

Joskus baarissa jostakin kumman syystä kerroin jollekkin random naiselle olevani rauhanturvaaja upseeri lomilla suomessa. Juttelimme koko illan enkä kehdannut korjata enää. En tiennyt olisiko parempi kertoa totuus vai mitä tehdä, joten jälkeenpäin ajatellen valitsin huonoimman ratkaisun, eli keksin juttua sitä mukaa kun niitä tuli ja yritin puhua kaikesta muusta. En ollut kovassa humalassa missään vaiheessa. En tiedä miksi, sanoin näin. Se vain tuli. En häpeä oikeaa ammattiani yhtään, päinvastoin.

Hävetti ja harmitti, oli mukava tyttö. Olisin voinut olla yhteydessä jatkossakin mutten kehdannut.

Juuri pari päivää sitten olin sanomassa miehelleni "kulta" aloin sitten viime hetkellä miettimään että sanonko sittenkin "kuules nyt". Päädyin sitten huutamaan KULLI. Pari sekuntia olin hämmentyneenä, että mitä ihmettä tapahtui. Naurettiin sitten molemmat.

Mä vastasin myös joskus miehelle huvikseni okein sijasta "OUKHEI" sillä tavalla typerästi venyttäen. Alotin sit just uudessa työpaikassa ja vastasin vahingossa Oukheeei kun oli tarkoitus sano vaan okei. Hävetti ja päätin keskittyä siihen, että en sano noin enää ikinä. No meni varmaan puoli minuuttia kun toistin sen uudestaan vastatessani työkaverille! Katsoi mua kuin mitäkin hullua.

Samaisessa työpaikaissa aloittaessani puhuin työkaverille vahingossa kaksos kakasta..... Kakkos kassa oli siis kyseessä, hävetti. Näitä sanasekaannuksia sattuu mulle tosi usein. Muistini on huono, joten muita ei tule nyt mieleen.

Töiden jälkeen moikkailin muissa kaupassa asiakkaita tuohon aikaan kun olin kaupassa töissä. Myös ulkona kävellessä tuijotin tuntemattomia silmiin, hymyilin ja moikkasin. Meni usein myös vuorosanat sekaisin kassalla. Useamman kerran tervehdin uutta asiakasta sanomalla kiitos tai ole hyvä.

Nykyisessä työpaikassa lähetän paljon viestejä ja kirjoitan viestin loppuun nimi/firma. Pari kertaa olen sitten omia asioita hoitaessa vahingossa laittanut viestin perään tuon saman lopetuksen. Pitää täällä palstallakin keskittyä etten tee tätä signeerausta viestin loppuun.

Mulle käy myös samaa mitä joku muu jo kertoikin eli joudun välillä pohtimaan, että mikä vuodenaika ja kuukausi on menossa.

Tää on kyllä paras alotus ikinä😂

Up

Itse olen epäsosiaalinen runkkari håmå. Kerran tapasin  håmå kaverin kaverin ekaa kertaa ja päätin olla kerrankin kunnon håmå. Esittelin kullini jne. Kyselin häneltä kullin mittaa ja juttelin epämukavia ja ihmettelin miksi hänellä oli niin pieni muna.

Myöhemmin kuulin että olimme jo nähneet edellisviikonloppuna baarissa. Olin esitellyt itseni, kysellyt kaikkea ja jutellut epämukavia. Ja kiitos surkean juomapääni unohtanut koko ihmisen ja kaiken juttelemani.