Lue keskustelun säännöt.
Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(
Juttelimme kaikenlaista ja tämä äiti kysyi, mitä teen työkseni. Jotenkin yllätyin kysymyksestä, ja suustani lipsahti "olen terveyskeskuslääkäri".
En tajua mistä tuo tuli! Enkä tietenkään voinut korjata virhettä enää, se vasta olisi ollut noloa. :(
Kommentit (1240)
Mulla on kauko-ohjattava lukitusjärjestelmä autossa: Avaimista nappia painamalla autoni ovet avautuvat ja sulkeutuvat.
Useammin kuin kerran, olen toisen henkilön autosta poistuessani kaivanut omat auton avaimet laukustani ja "sulkenut" tuttavani auton ovet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin kerran iltamyöhällä päivystykseen mieheni kanssa kun lääkäri oli osastokierroksella ja hoitaja häntä hakemaan. Istuttiin siihen käytävään penkille. Muutaman minuutin päästä samasta suunnasta, johon hoitaja oli mennyt tuli joku miespuolinen hoitaja. Pysähty mun eteen ja kysy "niin?", johon mä vastasin että eiku mulle on tulossa jo. Mies tökki kylkeen ja kuiskasi, että se on se lääkäri nyt. Olisinpa vajonnu maan alle.
Töissä kaupassa hoitovapaan jälkeen tönäisin vahingossa tasokärryillä asiakkaan kärryjä. Sen sijaan , että olisin sanonut anteeksi sanoinkin uppista.
"Hei mä olen Annikki, Erkin poikaystävä". Näin esittäydyin poikaystäväni kavereille ensimmäistä kertaa. Onneksi tajusin heti mitä tapahtui, ja omalla naurulla sain osan häpeän tunteesta kuitattua.
Talven kiireisimpinä työkuukausina, tuhannen hoidetavan asian keskellä, lyhyiden yöunien sesonkina, olin pyöräyttänyt jälleen uuden päivän käyntiin. Aamun koreografia oli loppusuoralla ja olin heittämässä eväsleipiä kassiin ja kiirehtimässä fillarilla kokoukseen. Puhelin soi ja hengästynyt nainen kertoi ruotsiksi: "Pojallanne todettiin korkea kuume heti hänen saapuessaan tarhaan. Tulkaa välittömästi hakemaan poikanne kotiin." Oma ruotsini on kohtuullinen heikko, joten kiireessä soperisin jotain näin: Jaha jaha, men det tar ungefär en timme på cyckeln och jag behöver din address och jag borde skynda till mötet..". Nainen toisti kärkkäästi että kokous saa odottaa, "Rasmus" on haettava HETI kotiin. Kuuntelin saarnaa vielä hetken ennen kuin tajusin sanoa naiselle että "du ringde fel nummer"...
Puhelimeen vastastatessa nimittäin pääsi unohtumaan ettei mulla ole lasta - olen lapseton sinkku. No mutta onneksi en hakenut Rasmusta kotiin ja mietinyt että missä välissä tällainenkin tuli tehtyä :)
Tulin tänne ihmettelemään, että miten jonkun kömmähdyksestä on voitu saada kymmeniä sivuja kommentteja, mutta täähän on aivan mahtava ketju. Pissat on meinannut tulla housuun monta kertaa tätä lukiessa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse (naisena) käyttänyt asiantuntija-palaverissa sanamuotoa "voin vilauttaa teille yhden asian" kun kaikki muut osallistujat ovat olleet miehiä. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miten saatoin ilmaista itseäni niin. Piti siis näyttää yksi slidekalvo jossain välissä 😂
Yläasteella koulukuvassa meitä järjesteltiin yhteiskuvaan ja kuvaaja kysyi nimeäni. Kajautin "Tiina". Se siis ei ole nimeni. En käsitä mistä ihmeestä se tuli. Lukkakaverit nauroivat ja olin sen vuoden kuvassa varsin punakkakasvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin kerron aina työstä kysyttäessä olevani poliisikoiranosturinkuljettaja
Olin varaamassa eläinlääkäriaikaa kissalleni samoihin aikoihin kun tarvitsin lääkäriajan myös itselleni, joten soitin tietenkin työterveyslääkärin ajanvaraukseen ja koitin varata sieltä aikaa kissalleni. Onneksi puhelimeen vastannut henkilö ei ihan tajunnut mitä tarkoitin, ja sain korjattua tilanteen ja muutettua varauksen itselleni. Vähän nolotti kuitenkin loppupuhelun ajan. Onneksi en sentään jäänyt enempää jankuttamaan sairaasta kissastani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän näitä sattuu, varsinkin pienten lasten väsyneille äideille.
Neuvolassa siskoltani kysyttiin nuorimmaisen, muutaman kuukauden ikäisen vauvan nimeä. Sisko tuijotti neuvolatätiä pitkään tyhjin silmin, ihan ku ei olis ymmärtänyt kysymystä ja vastasi lopulta: 'Ihan nyt just ei kyllä muistu mieleen.'
Itse varasin muutama vuosi sitten kouluikäiselleni hammaslääkäriä ja kysyttäessä en saanut millään päähäni syntymäaikaa. No näppärä ajanvaraushenkilö löysi lapseni tiedot nimellä. Eihän tässä vielä mitään, sattuuhan sitä, mutta piti vielä mennä tokaisemaan, että: 'voitko kertoo mulle milloin se on syntynyt, kun alkoi vähän kiinnostaa?'
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen aivan onneton sosiaalisissa tilanteissa, koska jännitän aivan liian paljon kaikkea syyttä suotta. Aivot menevät jotenkin lukkoon ja en kuule jännitykseltä puoliakaan. Varsinkin uusien ihmisten kanssa minä olen todella nolo. 😂 Jos mokaan jotenkin jo heti alussa niin aivan varmasti kaoottisempaa ja hirveämpää on tiedossa "keskustelun" edetessä, koska lukkiudun mokiini niin pahasti.
Kerran olin jäämässä bussista pois ja yritin painaa stoppia pari kertaa. Sehän ei toiminut, joten istuin alas. Viereinen näki tilanteen ja sanoi että painaako puolestani. Sanoin että älä kun en ollut jäämässä poiskaan edes. Katseli mua hyvin pitkään että aha ok. Lentokoneessa pitkän matkan lennolla oli Ryanairilla tarjolla kahta vaihtoehtoa kanaa tai jotakin pastaa. Halusin pastaa, mutta tilasin vahingossa kanaa. Lentoemäntä kysyi että kanaako? Tiesin että halusin pastaa, mutta en kehdannut enää muuttaa vastaustani ja kanaa sitten otin. Kolmannen kerran olin luontaistuotekaupassa ostamassa tuttua tuotetta. Yli-innokas myyjä selitti pitkät pätkät tuotteesta ja vaikutuksesta, joten tokaisin että tiedän nämä - olen alalla. Jouduin myöhemmin tekemään yhteistyötä kyseisen kaupan kanssa ja koko hemmetin ajan mietin että muistaakohan tuo minut. Nimittäin en sillä alalla ole edes. Amerikan maahantulohaastattelu oli hulluin. Sanoin jotakin koivunmahlasta (birch sap), mutta suusta pääsikin bitch soap. Siinä virkailijan ilme oli hyvin pitkä kun lutkasaippuasta jollotin. Näitä tapahtuu koko ajan, joten älä vaivu synkkyyteen. 😂
Yo-juhlissani kummisetä tervehtii: no hei!! Minä: kiitos. Kummisetä: paljon onnea valkolakista, minä: heii!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo mitään, mieheni sanoi nuorempana työpaikkahaastattelussa olevansa homo. Vahingossa. Tai siis seurustelevansa miehen kanssa.
Ymmärrän täysin sinua, olen itsekin outo, jolta saattaa lipsahtaa kaikenlaista.
Täällä kanssa outo ihmisen. Lähdin kotipihalta ja postimies kysyi naapurissa asuvan ihmisen ovea ja kerroin väärin, myös kadun nimen. Tuli tyhmä olo. Eikä ollut eka kerta kun sanon jotain tyhmää. Jälkeen päin mietin, olenko aivovammainen?
Nuohooja oli jättänyt lapun että tulee meille päivänä x ja kl y, piti soittaa jos ko.aika ei käynyt. No ei käynyt ja soitin ja aloin sopi uutta aikaa mikä sopisi. Nuohooja sitten kysyi samalla monta tulisijaa meillä on niin tajusin vasta silloin ettei meillä ole takkaa yms. nuohottavaa. Hävetti kun piti sanoa etteen tarvitsekkaan koko palvelua.
Ajeltiin miehen kanssa autolla ja pelkääjän paikalla istuin ja etsin halvinta polttoaineen myyjää puhelimella. Kysyin mieheltä että "kumpaa auto syö, 65 vai 68?". Mies hymynkare huulilla kysyy että mitenkä. Toistan kysymyksen että "65 vai 68?!!" Mies esittää ettei ymmärrä kysymystä, jankkaustani kestää vaikka kuinka kauan ja alan olemaan aivan raivona että miten ei voi yksinkertaista kysymystä tajuta. Sitten, aivan kuin olisin valaistunut tajuan kysyneeni koko ajan aivan puuta heinää. Mies tajusi koko ajan mitä tarkoitan mutta ei alkanut korjaamaan vaan antoi minun riehaantua ::D
Taannoin kun pestiin hampaita miehen kanssa, minun piti, hyvän idean saaneena aiheesta x, sanoa että Pirkka-niksi niin se vääntyikin jotenkin nirkka piksiksi tai vastaavaksi. Ärsytti kun pidin pitkän "puheen" ja mokasin sen sekoilemalla. Mies vielä kysyi että mikä oli :D En meinannut saada oikeaa sanaa suustani kun tuo nirkka kuullosti tutummalta ja oikealta :D
Vierailija kirjoitti:
Ihana ketju 😂.
Mut pysäytettiin poliisin puhallusratsiaan. Oman vuoron tultua yritin avata kuskinpuoleisen sähköikkunan. Painoin ensin vänkärin puoleisen ikkunan nappia. Huomattuani virheeni painoin äkkiä toista nappia, joka oli takapenkin ikkuna. Olin liikkeellä miehen uudella autolla ja perehdytys oli ilm.jäänyt hieman kevyeksi. En löytänyt mistään kuskinpuolen ikkunan nappia vaikka posket punaisena pyörin penkillä sitä etsien. Painoin sitten vielä yhtä nappia, josta katto nousee ylös ja autosta tulee avoauto. Poliisin ilme oli näkemisen arvoinen kun odotteli katon menemistä peräkonttiin. Siitä sitten poliisi ojensi puhalluspillin ikkunan yli, puhalsin ja puhaltamisen jälkeen tyynesti laskin katon takaisin ja jatkoin matkaani. Puoli kilsaa ajettuani oli pakko pysähtyä linkkapysäkille nauramaan.
Matkustimme ensimmäistä kertaa miehen siskon luo itäsuomeen. Siskopuoli kyseessä, joten tapasin hänet ensimmäistä kertaa. Menimme siskon kanssa lenkittämään koiria lasten jäädessä miesten kanssa kämpille. Reitin vieressä kulki metsän siimeksessä juna-rata ja kun näin junan kolistelevan ohi huuhdahdin kovaan ääneen ilahtuneena "Kattokaa JUNA!". Vasta sitten muistin, ettei junista innostuneet lapset olleetkaan mukana ja tuskin miehen sisko tai koirat siitä junasta niin kovin innostuisivat. Vähän nolotti kun sisko hieman hämmentyneenä sanoi, että juu tässä menee välillä junia...
Oon itkeny monta vuorokautta putkeen sydänsurujeni kourissa, mutta nauroin tälle ääneen. Kiitos 😄❤
Vierailija kirjoitti:
esittäydyttiin kättelemällä ja kertomalla koko nimi, oli paljon ihmisiä. Kun eräs mies oli esittäytynyt nimellään, vastasin vahingossa "Kiitos", kun olisi pitänyt sanoa oma nimi.
Mies oli hyvännäköinen, taisin siitä hämmentyä :D
Noin kävi myös yhdelle työkaverille, taisi vähän pikkarit kastua kun näki firman uuden työntekijän, iso ja näyttävä mies kun oli.
Tää avoautonkattojuttu on naurattanut mua eilisestä, siitä pitäs tehdä joku sketsi🤣🤣
Samoin siinä ollut "kato juna", mietti varmaan mikä lantsari tää siskopuoli oikee on...🤣🤣
Laitoin joku vuosi sitten joulukortteja sukulaisille. Yksi miehen siskoista on naimisissa miehen kanssa, jonka sukunimessä on pohjana toinen miehen nimi. No kirjoitin sitten korttiin "Maija ja Heikki Kallela" vaikka olisi pitänyt olla "Maija ja Kalle Heikkilä".