Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(

[quote author="Vierailija" time="14.04.2011 klo 15:18"]

päiväkodilla ja eräs lapsi oli ollut äärimmäisen hoidettava jostain syystä. olin lohdutellut ja kanniskellut häntä pitkin päivää useampaankin otteeseen ja huokaisin vähän helpotuksesta, kun pääsin töistä. lapsi kutsui minua maija-tädiksi.

kaupassa tapasin tuttavani, joka esitteli uuden miesystävänsä. mies ojensi kätensä ja sanoi, että hauska tutustua ja minä vastasin yliempaattisella äänellä, että "maija-täti ainakin tykkää sinusta".

[/quote]

Nauran ja nauran näille :D

Olin erään hyvänpäiväntuttuni (ei siis tiedä elämästäni melkein mitään) kanssa samalla kansalaisopiston kurssilla, ja tuo tuttu kyseli kerran, että missäs olenkaan töissä yms. Menin jotenkin lukkoon ja hämilleni ja varmaan häpesinkin vähän, koska kerroin olevani vielä edellisessä työpaikassani. Oikeasti olin jäänyt työttömäksi. En voinut tuota enää jälkeenpäin korjata, ja nolotti aina myöhemmin, kun tuo tuttu kyseli jotain, että tulinko suoraan töistä kurssille yms... Nyökyttelin sitten vaan ja vaihdoin nopeasti puheenaihetta. Nolottaa vieläkin vähän.

Eiiihhh..;D

[quote author="Vierailija" time="16.04.2011 klo 22:11"]

Itse olen kerran pienessä putiikissa leveästi hymyillen tervehtinyt ystävällisen ja jotenkin tutun näköistä naista, kunnes myyjän ja hänen seurassaan olleen asiakkaan ällistyneet ilmeet nähtyäni tajusin tervehtineeni iloisesti omaa peilikuvaani...

[/quote]

up

Oho, tämä oli nostettu, aloitin juuri uuden samanlaisen ketjun

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 11:37"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 21:29"]

Kerran baarissa hyvännäköinen mies tiskillä tilasi juomaa vilkaisten samalla minuun. Ajattelin, että hän vitsailee, kun sanoi: "Y-y-yksi olut". Olin juonessa mukana ja jatkoin: "mu-mu-mulle kans!" Siitä mies riemastuneena avaa keskustelun: "Ä-ä-änkytätkö sinäkin?", johon minä supernolona: "E-e-en..."

[/quote]

Anteeksi jos pilaan tämän ketjun, mutta änkytyksestä kärsivänä tämä nosti aikamoisen vihan pintaan. Olet idiootti.

[/quote]

Mä en näe mitään syytä suuttua tuosta, koska eihän kirjoittaja tiennyt aluksi, että mies änkytti, vaan luuli hänen vitsailevan. Olihan tuo erittäin nolo tilanne sille, jolle tuo tapahtui, ei tässä kukaan ainakaan sille miehelle naureskellut. 

Olin 18 ja viina ei TODELLAKAAN sopinu mulle. Musta tuli niihin aikoihin ihan ihme tarinan keksijä aina ku oltiin siinä pisteessä, etten aamulla muista mitään. Kaverit oli tottunu tähän jo aikaa sitte ja sille usein naureskeltiinki

Selvinpäin oon aina rehellinen en todellakaan keksi mitää elämää itelle :D 

No muutin uudelle paikkakunnalle ja tapasi baarissa pari mukavaa poikaa alkuilta oli hauskaa. Loppu illasta en itse muista yhtään mitään....

Meni aikaa rupesin seurustelemaan toisen näistä pojista kanssa. Hän yhtenä iltana kysyin, että kuinka se minun sairauteni, jos kuolen siihen ennen kuin täytän 20. Aluksi luulin, et se on seonnu ja kysyin, et jaa mistä sä semmosta oot kuullu. Se sit siihen, et kerroin ekana iltana ku tavattii.....................................

En vaan kehannu suhteen niin alkuvaiheessa sanoa, et oonki ihan valehtelija, ku jos olinki samana iltana kertonu pidempääki tarinaa ja suhde perustu valheelle. Vähin äänin jätin kyseisen pojan.

Myöhemmin kerroin sille et se oli valhe, mut se ei uskonu vaa luuli mun haluavan suojella sitä, ku olin niin tärkeä. Empä oo pariin vuotee juonu ku yhes sauna siiderin korkeintaa. En ees muistanu tätä ennen ku luin näitä viestejä :D

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 12:59"]

Itse ohjaan lapsia työkseni. Kerran kadulla nainen kysyi miten pääsee erääseen paikkaan. Neuvoin häntä : tuosta vasemmalle, odota että valo vaihtuu vihreäksi , ylitä suojatie...

[/quote]

:D

Onneksi sähköpostiohjelmissa on automaattisen allekirjoituksen mahdollisuus. Ei ole nimittäin yksi tai kaksi kertaa sattunut niin, että olen kirjoittanut oman etunimeni väärin, tyyliin Johanna -> Johana, Jhojanna jne. Ei anna kovin hyvää kuvaa firman järjestelmäasiantuntijuudesta kun ei omaa nimeä osaa oikein kirjoittaa.

valmistin kerran päivällisen mieheni firman vieraille. toinen oli kanadasta ja toinen jenkkilästä ja, kun tuli aika käydä pöytään, komensin molemmat vanhasta tottumuksesta pissalle ja käsienpesulle ensin.

en ole monesti hävennyt niin paljon.

Olin nuorempana kesätöissä hotellin respassa, ja siellä tervehdittiin pirteästi kaikkia tulevia ja lähteviä vieraita. Asiakaspalvelurooli jäi hieman päälle, kun sitten eräänä kesäiltana eksyin kavereiden kanssa terassille, ja olin kuulemma koko illan huudellut pöydästä kaikille tuntemattomille kapakkaan saapuville "tervetuloa" ja "iltaa"!

Laihdutin muutama vuosi sitten 20 kiloa ja se painonpudotusprojekti tuntui olevan jatkuvasti mielessäni. Ystävä, jota en ollut tavannut pitkään aikaan oli tulossa kylään ja lähetin hänelle ajo-ohjeet sähköpostin kautta. Kohta tuli huvittunut vastaus, jossa kysyttiin, olenko dieetillä ja kun ihmettelin mistä tämä voi asian tietää, hän käski minun lukea eka lähettämäni viesti.

Siinä luki, että "Käänny liikenneympyrän ensimmäisestä liittymästä, aja kuusi kg ja käänny vasemmalle. Aja vielä 800 g ja meidän talomme on oikealla puolella tietä se harmaa."

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 19:57"]

Onneksi sähköpostiohjelmissa on automaattisen allekirjoituksen mahdollisuus. Ei ole nimittäin yksi tai kaksi kertaa sattunut niin, että olen kirjoittanut oman etunimeni väärin, tyyliin Johanna -> Johana, Jhojanna jne. Ei anna kovin hyvää kuvaa firman järjestelmäasiantuntijuudesta kun ei omaa nimeä osaa oikein kirjoittaa.

[/quote]

Mun nimi on Maria, ja arvatkaa vaan kuinka monessa virallisessa sähköpostissa/tekstiviestissä se on muodossa Mara.....

Luin yksi ilta flunssassa Viktor Kärppä -dekkaria, jossa oli useean kertaan mainittu sana ryssä. Seuraavana päivänä töissä nenä arkana ja tukkoisuuteen kyllästyneenä tokaisin työkavereilleni: "Hemmetti kun alkaa hajottaa tää ryssä, menisi jo helvettiin." 

Ei kai siinä - kerrankos sitä sotkee flunssan ja ryssän, mutta yksi paikalla ollut työkaveri on venäläinen...

Töissä käytiin asiakkaita palaverissa läpi. Esiin nousi kaunis hieman harvinaisempi tytön nimi, jonka kuullessani hihkaisin: ihan sama nimi kun mun yhdelllä lapsella!

No ei minulla ole sen nimistä lasta ja kaikki palaverissa olijat tiesivät sen.

Hämmentyneenä totesin sitten vaan, että muistin väärin.

Olen pienessä vaatekaupassa töissä jossa painotetaan asiakaspalvelun tärkeyttä ja varsinkin asiakkaan tervehtimistä.

No, rooli jää toisinaan päälle ja montaMONTA kertaa on käynyt niin että kun itse pyörin kaupoissa töiden jälkeen niin tervehdin iloisesti muita asiakkaita. Kerran jopa heitin perinteisen "sano vaan jos voin auttaa jotenkin" -fraasin vieressä takkeja hypistelevälle ihmiselle...  

[quote author="Vierailija" time="28.05.2011 klo 22:11"]

Itselleni kävi nolo moka. Hyvä ystäväni seurusteli ja koska hän asui toisella puolella suomea näimme harvoin enkä tuntenut juurikaan muita hänen suvustaan/lähipiiristään..
Aina kun näimme meitä oli isompi porukka ja olin sekoittanut jostain syystä hänen veljensä ja poikaystävänsä.. no sitten tuli kihlajaisten vuoro ja ajoimme pitkän matkan ystäväni lapsuudenkotiin jossa juhlat pidettiin. Sisällä sitten kaikki olivat toimittamassa tervetulleeksi ja kättelin perhettä ja halasin ystäväni ja toivotin kovasti onnea. Juuri sitä ennen olin vain nyökännyt hänen " veljelleen" joka seisoi vieressä. Ihmettelin kun näin "sulhasen" kauempana että onpa töykeä jos ei tule tervehtimään. Kysyinkin sitten, että "no missäs se Sun sulhasesi on?" Johon ystäväni " no tässä". Minä suu auki tuijotan että mitä helvettiä sanomatta mitään. Sitten vaan sönkkäsin jotain, että "niin joo, onnea". Vasta sitten tajusin mokan jota en ole vieläkään kehdannut myöntää.. kyllä hävetti!!

[/quote]

Apua, mulla on käynyt vähän samalla lailla.. Olin aika viimeisilläni raskaana ollessani mieheni yhden kaverin häissä enkä tuntenut sulhasta kovinkaan hyvin ja morsianta en lainkaan. Olin tosi väsynyt ja juhlat vaan jatkuivat. Mukana oli paljon miehen kavereita ja kouluaikaisia tuttuja, joita en niin hyin tuntenut. Yksi tuli juttusille jossain vaiheessa iltaa, varmaan kun näytin siltä että nukahdan istualleni. Kyseli kaikkea mitä meille kuuluu ja minäkin sitten sain puristettua kysymyksen, että no mitäs sulle ja tyttöystävälle nykyään kuuluu. Mies näytti aika hölmistyneeltä vastatessaan että niin no mentiin juuri naimisiin... Aivan aivan, sinähän se sulho olitkin!! Sekoitin jotenkin yhteen toiseen mieheni kaveriin, jota en myöskään tunne kovin hyvin. Todella noloa...

Olin asiakasneuvojana aspassa jossa järjestelmä haki asiakkaan tiedot automaattisesti puhelinnumeron perusteella. Tämä tapahtui niin että asiakastiedot lävähtivät näytölle auki aina siinä vaiheessa kun itse vastasin puhelimeen (se ja se firma, oma nimi). Vähintään kerran päivässä tuli puhelimeen vastattua vahingossa asiakkaan nimellä, se kun sattui juuri sopivasti siihen silmien eteen ilmestymään. Aiheutti kinkkisiä tilanteita, varsinkin jos asiakkaan nimi oli yhtään erikoisempi. 

Jotenkin näiden "sattumusten" kautta aloin aktiivisesti seuraamaan myös sitä ettei joku oikeasti samanniminen ihminen satu soittamaan (itselläni yleinen nimi). Joskus näin tapahtui, ja esittelin itseäni ties millaisilla nimiväännöksillä kun kesken kaiken vastaamista huomasin täyskaimani olevan linjan toisessa päässä. Tyyliin: xxx, Tiina Virta...lainen. Kun oikeasti olisi pitänyt sanoa Virtanen, mutta ei voinut kun se oli myös sen asiakkaan nimi.

Työkaverit ihmettelivät usein vaihtuvia nimiäni vieressä. 

Onneksi kertaakaan ei ei sattunut sellaista tilannetta että asiakas olisi myöhemmin alkanut tavoittelemaan minua jollain väärällä nimellä.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 23:55"]

Olin asiakasneuvojana aspassa jossa järjestelmä haki asiakkaan tiedot automaattisesti puhelinnumeron perusteella. Tämä tapahtui niin että asiakastiedot lävähtivät näytölle auki aina siinä vaiheessa kun itse vastasin puhelimeen (se ja se firma, oma nimi). Vähintään kerran päivässä tuli puhelimeen vastattua vahingossa asiakkaan nimellä, se kun sattui juuri sopivasti siihen silmien eteen ilmestymään. Aiheutti kinkkisiä tilanteita, varsinkin jos asiakkaan nimi oli yhtään erikoisempi. 

Jotenkin näiden "sattumusten" kautta aloin aktiivisesti seuraamaan myös sitä ettei joku oikeasti samanniminen ihminen satu soittamaan (itselläni yleinen nimi). Joskus näin tapahtui, ja esittelin itseäni ties millaisilla nimiväännöksillä kun kesken kaiken vastaamista huomasin täyskaimani olevan linjan toisessa päässä. Tyyliin: xxx, Tiina Virta...lainen. Kun oikeasti olisi pitänyt sanoa Virtanen, mutta ei voinut kun se oli myös sen asiakkaan nimi.

Työkaverit ihmettelivät usein vaihtuvia nimiäni vieressä. 

Onneksi kertaakaan ei ei sattunut sellaista tilannetta että asiakas olisi myöhemmin alkanut tavoittelemaan minua jollain väärällä nimellä.

[/quote]

Äh, puhelin teki hullut välit - sori!

Joskus työhakemukseen on tullut typo, ja olen laittanut syntymävuodekseni 1882. :< "Hei olen 130-vuotias alani ammattilainen, vetreä ja runsaalla työkokemuksella varustettu..."