Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(

Hain virastosta esikoiseni ensimmäistä kela- korttia. Olin niihin(kin) aikoihin suht väsynyt. Virkailija kysyi lapsen nimeä ja kerroin. Hän nousi ja lähti hakemaan nimen mukaista korttia. Yhtäkkiä tajusin että olin kertonut lapseni toisen nimen ja nousin ylös ja huikkasin yli ihmistäyden viraston että "eikun se mun lapsen nimi onkin Pirkko eikä Juulia"!! ajattelikohan virkailija että kaikenlaiset äidit niiitä lapsia saakaan...

Olin mieheni kanssa eräässä suuressa ulkoilmatapahtumassa aika pian tavattuamme. Paikalla oli myös paljon hänen ystäviään, joista olin tavannut vain kaksi aiemmin. Toinen näistä oli tosi mukavan oloinen, joskin aika hiljainen mies ja halusin vähän piristää häntä. En siis ollut missään määrin kiinnostunut hänestä romanttisessa mielessä, vaan ajattelin ihan ystävällisyyttäni huomioida häntä vähän enemmän. (Kyseessä oli ns. edustustilaisuus, ja oma mieheni eli silloinen poikaystäväni oli aina välillä uppoutuneena keskusteluun jonkun yhteistyökumppanin kanssa.) Tämä kaverimies istui pariskuntien keskellä yksin, joten pidin hänet mukana keskustelussa ja pyysin jopa jossain vaiheessa häntä tanssimaan big bandin tahtiin. Hän suhtautui ajatukseen jotenkin oudon nihkeästi, mutta lähti kuitenkin mukaan. Palattuamme takaisin paikoillemme, siellä odotti erittäin happaman näköinen nainen, jota olin kuvitellut erään toisen miehen vaimoksi, mutta arvaatte varmaan totuuden. Olin siis nähnyt erityistä vaivaa viihdyttääkseni tätä "yksinäistä sinkkumiestä" yli kaksi tuntia tajuamatta, että hän istui avovaimonsa ja lastensa äidin vieressä. Heillä olisi varmasti ollut omaakin juteltavaa, koska lapsivapaata aikaa tuskin oli liiaksi.

Hävettää vieläkin ihan järjettömästi, kun muistelen asiaa. Samppanjalla oli varmaan osuutta asiaan, mutta nykyään yritän myös "lukea" ihmisiä vähän paremmin. Huh. 

[quote author="Vierailija" time="07.10.2011 klo 02:33"]

sillä kerran ollessani hoitovapaalla käväisin työpaikallani ja miespuolisen työkaverini kuullen kysyin lapseltani haluaisiko hän pillumehua. En tajua mistä tuo tuli? Mies vähän hymähti huvittuneena..

Meillä 2 vuotias saattaa huutaa kahvilassa innostuneesti "Mä haluun PILLUMEHUA" tai vaan "PILLUMEHUA", kun kysytään lapsilta mitä juovat. Tuo ei oikeastaan enää hämmennä, kun ihmiset ymmärtävät kuitenkin mitä se tarkoittaa ja ollaan opittu kysymään toisilta yleensä vähän varovaisemmin. Sitä sanaa on opetettu pitkään, koska se on ollut jo toista vuotta hänen lauantaikarkkejakin tärkeämpi herkku. Aikaisemmin hämmensi, kun hän vasta opetteli puhumaan ja huusi... no eiköhän jokainen jo tiedä. Meille oli tärkeä opettaa ainakin se mehu-sana siihen perään ja taisi olla ensimmäinen yhdyssana jonka hän oppi.

juuh, i feel you, opetin pienelleni yks keväinen päivä miten "pikkulinnut sanoo", twuit-twuit-twuit ... Joo, ei kovin viksusti opetettu. Vauvveli sitten iloisena päiväkodissa ja bussissa huuteli tv...ittu t-v...ttu. En tiiä miten se niin meni mutta kyllä hävetti :D Sen jälkeen opetin että linnut sanooki oikeestaan että piip piiip.

Mut tunnistaa tästä, mut iha sama :D

Olin ulkomailla bussissa matkalla kaverille, kun edessäni seisoi joukko poikia, about mun ikäsiä, tulosta koulusta. Olin tosi ajatuksissani, hieman darrassa, ja syystä jota en vielä edelleenkään, tänänäkään päivänä tiedä, läppäsin hyvännäköstä edessä seisonutta poikaa perseelle. Siis ei silleen kevyesti, vaan läimäytin oikeen kunnolla.

Pojat hiljeni ja purskahti sitten nauruun. Mä meinasin kuolla, siis oikeasit kuolla, yleensä olen niin ujo etten uskalla katsoa silmiin puhuessa kuumille miehille.

Yritin seivata sekoiluni laittamalla kännykän korvalle, ja puhumalla kiihkeästi suomea, että ne ajattelisivat minun olevan edes joku outo ulkomaalainen turisti, ja se selittäisi käytöstä hieman. Kännykkä pirahti tietysti soimaan, kun äiti soitti.

Oli pakko jäädä seuraavalla, vaikka en edes tuntenut seutua, kun häpesin niin paljon.

up

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 02:01"]

Mut tunnistaa tästä, mut iha sama :D

Olin ulkomailla bussissa matkalla kaverille, kun edessäni seisoi joukko poikia, about mun ikäsiä, tulosta koulusta. Olin tosi ajatuksissani, hieman darrassa, ja syystä jota en vielä edelleenkään, tänänäkään päivänä tiedä, läppäsin hyvännäköstä edessä seisonutta poikaa perseelle. Siis ei silleen kevyesti, vaan läimäytin oikeen kunnolla.

Pojat hiljeni ja purskahti sitten nauruun. Mä meinasin kuolla, siis oikeasit kuolla, yleensä olen niin ujo etten uskalla katsoa silmiin puhuessa kuumille miehille.

Yritin seivata sekoiluni laittamalla kännykän korvalle, ja puhumalla kiihkeästi suomea, että ne ajattelisivat minun olevan edes joku outo ulkomaalainen turisti, ja se selittäisi käytöstä hieman. Kännykkä pirahti tietysti soimaan, kun äiti soitti.

Oli pakko jäädä seuraavalla, vaikka en edes tuntenut seutua, kun häpesin niin paljon.

[/quote]

Idiootti!

Odotin kosmetologille pääsyä aulassa. Kun kosmetologi tuli kutsumaan minut sisään, hän ojensi kätensä kätelläkseen. Jostain kumman syystä en ymmärtänyt elettä, vaan tulkitsin hänen tarjoutuvan ottamaan laukkuni ja ojensin sitä hänelle. Hetken molemminpuolisen hämmennyksen jälkeen tajusin kätellä...

Pitkin ketjua on tullut moneen kertaan hymisteltyä, mutta tämän kohdalla repesi kyllä ihan täysin! =D Tuli mieleen myös joku BB tai joku, jossa juontaja ojensi kättään osoittaakseen suunnan, johon haastateltavan tuli asettua, ja tämä tulkitsi sen kutsuksi halaukseen ja kapsahti kaulaan, varmaan samalla kiusallisella hetkellä tajuten, mitä käden ojennus oli oikeasti tarkoittanut... =)

Ai tää ketju taas nousi esiin :)

Tää ei ole varsinaisesti mikään nolous, mutta vastaavanlainen aivoniksaus kuin muut tässä ketjussa: Olin toissapäivänä kävelylenkillä. Oli kaunis, aurinkoisen viileä sää. Yhtäkkiä en vaan kertakaikkiaan muistanut, onko nyt syksy vai kevät. Löi aivan tyhjää. Melkein hädissäni jo mietin, että onko joulu tulossa vai menikö se just, onko kesä tulossa vai loppunut juuri... Tätä kesti muutamia minuutteja, kunnes sain viimein kiinni siitä, että lokakuuhan se nyt.

Mä kävin joskus nuorempana selkäkivun takia fysiatrian erikoislääkärissä. Hän pyysi mua kumartumaan niin alas kuin mahdollista samalla kun tutki selkää takaapäin. Muistin sillon että mun pikkareissa takana pepussa luki: Men over board! Siis hävetti, ihan ku oisin laittanu tahallaan ne pikkarit että lääkäri pääsis lukemaan ton statementin mun takalistosta, ihan ku joku hiton huono iskuyritys.

McDonald, ateriamainos kassan vieressä, tuloksena tilaus: Hei, yksi tuollainen mcmikälie-ateria ja virkistävä juoma, kiitos...*hetken hiljaisuus*...siis kokis.

minäkin olen möläyttänyt joskus olevani lakimies. Ja pahinta kaikessa on, että näin on myös todellisuudessa. Ja voin vannoa, ettei KUKAAN puistotuttu arvaisi muuten. Tämän möläytykseni vuoksi jouduin taannoin vaihtamaan "vakkaripuistoa". Kuka nyt haluaa jutella kepeän rennosti niitä näitä yhden lakimiehen kanssa? Ai, ei käsiä nousekaan... No, senhän jo tiesinkin.

Synnytyksen jälkeen menin jälkitarkastukseen ja olin jostain lukenut, että rinnat tarkastetaan myös. Nooh, levitin alapääni ja lekuri tutki paikat ja lähti rullaamaan tuolilla tutkimuspöydän viertä; nopeana ja tehokkaana tempaisin paidan helmasta kiinni ja kiskaisin tissit paljaaksi... Luoja. Lekuri lopetti rullaamisen toviksi ja säpsähti, jatkoi sitten rullausta ja laittoi kumihanskat roskiin... Hävetti oikein kunnolla maata siinä paita silmillä. Ja loppuhuipennus oli se, että noloissani lähdin huoneesta lopulta pois ja hississä hokasin, että sandaalini ovat lääkärin huoneessa. No ei muuta kuin hakemaan...



ja olet muutenkin ansiokkaasti mokaillut, kanssasi ei varmasti ole tylsää!



olen muitakin mokia ihan ääneen nauranut. Kiitos näistä!

Ihan klassinen on se tapaus, kun isäni yritti ottaa välipalaksi muroja. No, murot olivat samassa laatikossa kuin kissanraksut... Isä kaatoi ajatuksissaan lautasen täyteen kissanraksuja ja otti jääkaapista siihen päälle maidon sijaan mehua. Istui sitten syömään, mutta onneksi ensimmäisen lusikallisen epämääräinen haju sai hänet tarkistamaan annoksen toisenkin kerran :D

Isoisäni kertoi olleensa joskus aikoinaan puutarhakutsuilla, jossa oli tarjolla kakkua ja kannussa ruskeaa nestettä. Otti ison palan lautaselleen ja istui sisällä avoimen ikkunan luokse syömään. Kun isoisä oli saanut kakkua suuhunsa, hän tajusi, ettei kyseessä ollutkaan täytekakku vaan voileipäkakku, josta hän ei pidä. Isoisä yritti huuhdella kakun alas "kotikaljalla", joka osoittautuikin lihaliemeksi. Lopputuloksena hän sylki kaiken suustaan avoimen ikkunan ulkopuolella roikkuvaan kukkalaatikkoon. Olisinpa ollut näkemässä =D

Mä olen aamutokkurassani sekoillut ties mitä. Mulla on tapana syödä aamupalaksi kupillinen kahvia, lasillinen tuoremehua ja leipä. Kahvi tulee laitettua tippumaan usein vielä puoliksi unessa.



Kerran laitoin kahvin tippumaan ja ihmettelin sitten, onko kahvinkeitin rikki kun tekee niin laihaa kahvia. Sitten tajusin etten ollut kaatanut kahvikannusta loppuja vesiä pois, kun olin täyttänyt vesisäiliön, kahvikannu oli siis puolillaan kylmää vettä ja sinne sitten se mun aamukahvini meni. Olen myös unohtanut laittaa puruja koneeseen. Sitten olen kaatanut maitoa tuoremehun sekaan ja tuoremehua kahviin, eikä noi mokat muuten jää yhteen kertaan. Voin kertoa, että molemmat makuelämykset on varsin ällöttäviä!

Itse olen kerran pienessä putiikissa leveästi hymyillen tervehtinyt ystävällisen ja jotenkin tutun näköistä naista, kunnes myyjän ja hänen seurassaan olleen asiakkaan ällistyneet ilmeet nähtyäni tajusin tervehtineeni iloisesti omaa peilikuvaani...

voiko noin oikeasti käydä? :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD

Isäni sanoi kerran äitini tullessa töistä, että olitpas tehnyt hyvää keittoa. Äiti oli ihan ihmeissään, että ei jääkaapissa ole mitään keittoa ja tarkisti sitten, mitä kummaa sieltä on hävinnyt. No, isä olikin syönyt kulhollisen majoneesia.

Mene hoitoon. Ei tuollaista vaan sanota vahingossa..

Itse olen kerran pienessä putiikissa leveästi hymyillen tervehtinyt ystävällisen ja jotenkin tutun näköistä naista, kunnes myyjän ja hänen seurassaan olleen asiakkaan ällistyneet ilmeet nähtyäni tajusin tervehtineeni iloisesti omaa peilikuvaani...

voiko noin oikeasti käydä? :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD

Itse olen pariin otteeseen tervehtinyt sisartani reippaasti jossain kaupassa tai vieraisilla. Ja todennut moikanneeni peilikuvaani...

opiskelukaverini kanssa. Myöhästyin junasta ja soitin tyypille ja sanoin vahingossa, että myöhästyin munasta.