Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(

Itse olen kerran pienessä putiikissa leveästi hymyillen tervehtinyt ystävällisen ja jotenkin tutun näköistä naista, kunnes myyjän ja hänen seurassaan olleen asiakkaan ällistyneet ilmeet nähtyäni tajusin tervehtineeni iloisesti omaa peilikuvaani...

voiko noin oikeasti käydä? :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD

Itse olen pariin otteeseen tervehtinyt sisartani reippaasti jossain kaupassa tai vieraisilla. Ja todennut moikanneeni peilikuvaani...

..älkää oksentako.



Teininä menin jääkaapille ja huomasin, että äiti oli tehnyt mustikkasoppaa. Se oli kannussa ja kaadoin kunnon lasillisen itselleni ja siemailin sitä noin kolmesti ennen kuin huomasin, että jokin on pielessä. Joo, no eihän se mitään mustikkasoppaa ollut, vaan naapurista haettua tuoretta poron verta.



Terveisiä vaan tutuille, jotka tästä tunnistaa!

Kaverini sanoi kerran, että kuopukset yrittävät usein olla perheen keskipisteitä. Samana päivänä kun oltiin vanhempieni kanssa syömässä kysyin heiltä, että yritänkö minä olla perheen keskipiste. Äitini ja isäni juttelivat juuri sillä hetkellä siitä, mitä ruokaa tekisi seuraavana päivänä, joten äiti vastasi: "vai läskipiste?" kun hänen tarkoituksenaan oli kysyä "vai läskisoossia?" Heimenta on minunkin suustani tullut lukemattomat kerrat :D Kerran jouduin poliisille tunnistautumaan, kun olin onnistunut hävittämään sekä passin, että ajokortin (meinasin kirjoittaa hammasharjan kun tuli se ohjelma mieleen). En tiennyt mitä odottaa, joten jännitin aikalailla. Unohdin melkein oman nimenikin. Hyvin moneen kysymykseen vastaus oli "öö...öh..." ja sitten pitkän mietinnän jälkeen oikea vastaus.

Minäkin olen sekoillut tunnistuksessa, se on kyllä hankala tilanne. Olimme menossa hakemaan mieheni ja vauvamme kanssa vauvan uutta passia. Minulla oli vain ajokortti mukana ja sepä ei kelpaakaan viralliseksi henkilötodistukseksi. Olisi siis pitänyt olla oma passi mukana.

Minulta kysyttiin aikaisempia osoitteita. Ööh, en muista... Siinä yhdessä kadunnimessä oli joku lintu... Kaupungitkin menivät sekaisin, kun irtisanoin opiskeluaikoina usein opiskelija-asunnon kesäksi ja asuin kesiä vanhempieni ja mieheni (silloisen poikaystäväni) luona jne.

Hääpäivä... ööh, en muista, saako katsoa sormuksesta?

Äidin puhelinnumero... ööh, saako katsoa kännykästä?

Ihme ja kumma, lähdimme kuitenkin kotiin lapsen passi mukanamme.

Oltiin hampurilaisilla lapsilaumamme kanssa. Parivuotiaalla kuopuksellamme oli oma kiitos-sana: KIGAA. Kassaneiti katsoi miestäni aika hitaasta, kun hän pankkikortin takaisin saatuaan, sanoi korostetun positiivisella ja iloisella äänellä kuuluvasti: KIGAA!



Ja mummuni sisar muinoin (40-50-luvulla) oli lainannut huivia mummultani kauppareissulle. Siihen aikaan oli kuulemma vielä tapana kätellä omia sisaruksiaankin.... Isotäti oli kaupassa vilkaissut isoon peiliin ja tökännyt siihen kätensä sanoen "Ka, Ellikin täällä!". Luuli siis peilikuvaansa siskokseen.

Tilasin tuossa taannoin verovelkatodistusta verohallinnon verkkosivujen kautta. Toimitus on hyvin yksinkertainen. Yksi täytettävä kenttä, jonka kohdalla lukee: henkilö- tai y-tunnus jolle todistus tilataan. Ei ollut yritystä joten kirjoitin kenttään nimeni (henkilö).

Ennen lähetys-napin painamista aloin kuitenkin miettiä, miten ne voivat siellä tietää kuka minun nimisistäni ihmisistä todistusta hakee? Eikun soittamaan verovirastoon, jossa nainen selitti, että hakevat osoitetiedot väestörekisteristä. En vieläkään ymmärtänyt, onhan Suomessa samannimisiä ihmisiä runsaasti. Jankkasin asiaa edelleen, ja VOI JEESUS MITEN NOLOTTI kun yhtäkkiä tajusin, että kenttään piti laittaa henkilötunnus!!

En vaan tajua miten en yhtään tajunnut...Lopetin puhelun pikaisesti, mutta luulen että veroviraston kahvihuoneessa on pidetty hauskaa.

Siis Liisa näytti mieheltä, ja tällä Liisalla, jota luulit Pekaksi, oli tyttöystävä, Maija? Siis lesbopari?

Miten voi sekoittaa soijakastikkeen persikkamehuun? Etenkään jos sitä kaataa lasiin ennen juomista?

soijakastike on persikkamehu pullossa, on juuri herännyt ja on vielä promilleja veressä.

Kuinka iso oli se alkuperäinen soijakastikepullo, jos persikkamehupullo oli pienempi - ja silti niin suuri, että siitä piti juoma kaataa lasiin (ei siis yhden huikan kokoa)...

Huomasin aamulla että autostani oli tippunut yksi lokasuoja. Kerroin asiasta miehelleni ja kysyin, että mistä kaupasta kannattaisi uutta lokasuojaa kysellä. Mies ihan rauhallisesti vastasi missä kannattaisi käydä ja valisti sitten minua että kannattaa ehkä kuitenkin ostaa vain uudet koriste-/pölykapselit, lokasuojat kun harvemmin tippuvat huomaamatta.

Mä en yleensä lipsauttele pahasti, mutta olen täysin onneton noitten isojen parkkihallien kanssa. Jätän auton parkkiin reteästi mielessäni vain ostettavat ostokset. Kun ostokset on tehty, alan ihmettelemään, että minkä kirjaimen kohdalle auto olikaan pysäköity. En tajua, miten en koskaan muista katsoa sitä kirjainta etukäteen. Siinä sitten ostosten kanssa ilman minkäänlaista suuntavaistoa kierrellään parkkihalleja...

Huomasin aamulla että autostani oli tippunut yksi lokasuoja. Kerroin asiasta miehelleni ja kysyin, että mistä kaupasta kannattaisi uutta lokasuojaa kysellä. Mies ihan rauhallisesti vastasi missä kannattaisi käydä ja valisti sitten minua että kannattaa ehkä kuitenkin ostaa vain uudet koriste-/pölykapselit, lokasuojat kun harvemmin tippuvat huomaamatta.

Meillä kerran yläasteella opettaja väitti, ettei taksikuskit tykkää jos lapsilisät tulee takapenkille =D Tunti päättyi etuajassa, kun samainen opettaja totesi, että "jos äiti harrastaa syöpää..."

Keskimmäinen lapsemme tuli sairaaksi ja suuntasimme paikalliseen terveyskeskukseen.



Vastaanottovirkailija tiedusteli lapsen syntymäaikaa. En kertakaikkiaan muistanut sitä ollenkaan. Soitin lopulta omalle terveysasemallemme ja pyysin heitä kertomaan nimen perusteella lapsemme syntymäajan.



Unohdin kerran erikoisen turvakaukalossa eteiseen lähtiessäni kauppaan. Tajusin pari kilometriä alettani, että jotain puuttuu.



Ostokset ovat unohtuneen useasti kauppaan,samoin koirat kerran kaupan eteen,kävelin muina naisina kotiin ostosten kera.

Aikani oli jo myöhässä ja lääkäri kutsui jo monetta kertaa edellistä potilasta. Lopulta kysyi olenko kutsumansa potilas kun ei muita ollut näkyvillä. Silloin tajusin, että olin tilannut ajan tyttönimelläni. Ei muuten mutta olin ollut jo toisen niminen 15 vuotta. Hävetti.

Vauvalla oli nenä tukossa ja menin apteekkiin ostamaan keittosuolatippoja. Väsyneenä vielä mietin mielessäni että muista, ne on keittosuolaa. Sanoin sitten apteekkarille että vauva tarvitsee suolahappotippoja...

miesten  vessaan eksyminen, noloa :D

"Kiitos samoin" tulee vastattua kyllä aina väärässä paikassa.

Ystäväni meni kemikaaliosastolle ostamaan Anus Anus hajuvettä. Tarkoitti tietysti Anais Anais -merkkistä.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 12:53"]

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 02:01"]

Mut tunnistaa tästä, mut iha sama :D

Olin ulkomailla bussissa matkalla kaverille, kun edessäni seisoi joukko poikia, about mun ikäsiä, tulosta koulusta. Olin tosi ajatuksissani, hieman darrassa, ja syystä jota en vielä edelleenkään, tänänäkään päivänä tiedä, läppäsin hyvännäköstä edessä seisonutta poikaa perseelle. Siis ei silleen kevyesti, vaan läimäytin oikeen kunnolla.

Pojat hiljeni ja purskahti sitten nauruun. Mä meinasin kuolla, siis oikeasit kuolla, yleensä olen niin ujo etten uskalla katsoa silmiin puhuessa kuumille miehille.

Yritin seivata sekoiluni laittamalla kännykän korvalle, ja puhumalla kiihkeästi suomea, että ne ajattelisivat minun olevan edes joku outo ulkomaalainen turisti, ja se selittäisi käytöstä hieman. Kännykkä pirahti tietysti soimaan, kun äiti soitti.

Oli pakko jäädä seuraavalla, vaikka en edes tuntenut seutua, kun häpesin niin paljon.

[/quote]

Idiootti!

[/quote] no sanoppa muuta, mun elämän aallonpohjia:D

Onpas vanha ketju! Miten muistit kaivaa tämän esille?

[quote author="Vierailija" time="14.04.2011 klo 11:46"]

Mitä häpeämistä tossa on?

-tk-lääkäri

[/quote]

Se että hän ei ole oikeasti tk- eikä muukaan lääkäri