Lue keskustelun säännöt.
Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(
Juttelimme kaikenlaista ja tämä äiti kysyi, mitä teen työkseni. Jotenkin yllätyin kysymyksestä, ja suustani lipsahti "olen terveyskeskuslääkäri".
En tajua mistä tuo tuli! Enkä tietenkään voinut korjata virhettä enää, se vasta olisi ollut noloa. :(
Kommentit (1235)
mies oli tullut aamuyöstä kotiin työporukan juhlinnasta ja oli sitten päättänyt ottaa vähän voileipää ennen nukkumaanmenoa. Oli laittanut vain tuulettimen valon päälle, jotta ystäväni ei heräisi vauvan kanssa.
No aamulla sitten ystäväni oli heräillyt vauvan kanssa ja ihmetellyt miksi koiranmakkara oli pöydällä. Miehen sitten herätessä myöhemmin oli kysynyt oliko mies ruokkinut koiraa kotiin tullessaan, johon mies oli vastannut, että "ei, kun itse söin metukkaleivän", jolloin molemmat olivat tajunneet, että mitä "metukkaa" se mies olikaan syönyt...mies kuulee tästä edelleen ja ihme kyllä ei tullut edes huonovointiseksi silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vedet silmissä olen nauranut ;))
Joitain saman tapaisia kommelluksia myös itselle on käynyt.
Asiakkani tostesi minulle että taidatte olla raskaan! Minä siihen että hiukan ole. Viimmeinen työ viikko oli menossa :=))))
jälkeisenä vuonna soitin muutamaan otteeseen verotoimistoon selvittääkseni kimurantteja verojuttuja ja JOKA kerta esittelin itseni ja aloin selittämään, että kun viime vuonna meille tehtiin se sukupuolenvaihdos...voi luoja miten nolotti ja joka kerta aina tsemppasin, että nyt sano oikein, sano oikein ja ei, väärin meni!!
Nyt lapsien myötä puhe on välillä ihan ihme siansaksaa ja ties mitä sammakoita olen päästellyt suustani, mutta ylläri etten nyt muista yhtäkään.
ja ovessa luki pitkään entisen asukkaan sukunimi "Aalto". Alueella on monta samanlaista taloa, ja alkuunsa tarkastin aina kotiin tullessa siitä sukunimestä, että olen omaan kotiini menossa. Tätä kesti muutama päivä, jonka jälkeen luotin, että tiedän missä asun. Nyt pari viikkoa sitten tulin kotiin ja satuin katsahtamaan sitä nimeä, ja tajusin, että eihän siinä luekaan enää "Aalto" vaan "Koivunen" ja tajusin, että olen ihan väärän oven takana. Kiertelin sitten puolisen tuntia kaikkia samannäköisiä taloja etsien "Aaltoa", ja kun ei löytynyt jouduin lopulta kysymään ohikulkevalta naapurilta, että osaatko sanoa missä on asunto numero 45, naapuri ystävällisesti opasti minut sille samalla ovelle jossa luki "Koivunen" ja aloin änkkäämään, ettei se voi olla oikea, kun siinä lukee Koivunen eikä Aalto, ja samalla tajusin että niin, minähän olen Koivunen, ja siihen on se nimi vaihdettu varmaan ajat sitten. Lisätään vielä, että oikea sukunimeni on siis todella harvinainen (28 suomessa).Olin jotenkin ajatellut, että se Aalto on mun nimi:)
Samaa ollut käänteisesti. Menin töiden jälkeen kotiin (5kerroksinen talo ilman hissiä, asuin ylimmässä kerroksessa) ja kuljin rappusia ylös ajatuksissani. Oveni kohdalla, samalla kun työnsin avainta lukkoon, havahduin sillä postiluukussa oli eri sukunimi kuin omani. Lähdin kulkemaan rappukäytävää alaspäin ja yritin miettiä, olenko väärässä rapussa. Menin takaisin alas. Tarkistin alakerran nimitaulusta ja sieltäkin oli sukunimeni poissa. Menin ulos talosta ja tässä vaiheessa jo ihan twighlightzone tunnelmissa, että mitä täällä tapahtuu.. Hetken pihalla pähkäiltyäni ja yritettyä miettiä, että missä mä nykyään oikein asun, olenko mä mennyt vanhaan asuntooni vai mikä on.. menin kuitenkin takaisin "omalle ovelle" ja kyllähän se tietysti minun koti oven takaa aukesi.. oli naapuri tehnyt muuttoilmoituksen minun asuntooni ja talkkari tehnyt työtä käskettyä ja vaihtanut sukunimen..
Nämä aiheuttaa ihan järjetöntä huutonaurua, joten on pakko nostaa.
Itse en ole pahemmin sekoillut, mitä nyt joskus on pitänyt sanoa "moikka" tai "heippa", niin suusta on tullutkin "moippa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei nyt ihan liity aiheeseen, mutta minä olin kerran (väsyneenä äitinä) lääkärissä lapseni kanssa ja kun siinä kassalla kysyttiin sitten lapsen isän, eli mieheni, nimeä, niin eipä vaan muistunut mieleen.
Siinä sitten sanoin että nyt ei kyllä ihan oikeasti muistu mieleen. Kyllä se sieltä sitten muistui hetken päästä kun olin sitä miettinyt, mutta kyllä se kassa antoi vähän kummastuneita katseita.
Ja kiva et muillekin sattuu kuin vain mulle :D
Mullakin on aika usein näitä,mutta ihan vasta sattuneista ekaks tulee mieleen,kun olin vasta tehnyt raskaustestin,olin jotain pk8 ja uus työkaveri tuli töitten jälkeen samaa matkaa töistä,tuli puhetta lapsista ja minä pokkana,et mulla on "kolme lasta,kaikki poikia". Mulla oli siis yks poika ja siis raskaana,kylläkin olin just ajatellut että tää toinenkin on varmaan poika jne ... Myöhemmin sitten kun olin jo näkyvästi raskaana,tää kyseli et "ai teille tulee neljäs jo?" no,siinä sit selittelin kun kaikki kuunteli,et "öö joo,viimeks tais käydä vähän moka"...
Ja mullekkin on käynyt tuo,et lääkäri kysyi minkäikäinen lapsi on ja mä tyynesti,vauva kainalossa,vastaan et 7v :D ajattelin siis eisoisen ikää...
Oon myös kenkäkaupassa väittänyt etsiväni koon 35 kenkiä kun etsin itselleni.. myyjä rahtas kasan naisten kenkiä eteeni ja samalla valitteli,et näitä kaikkia malleja ei ole siinä koossa,jolloin minä nolona,niin joo,eikun 38 se pitäis olla
Väitin myös kaverilleni,että poikani toinen jalka on 4cm lyhyempi kuin toinen. Onneksi kaveri palautti maan pinnalle sanomalla et mieti nyt miltä se näyttäs kävellessä,jos ois 4cm lyhyempi! Olin siis jankannut,et ihan varmasti 4cm,kun kaveri oli pariin kertaan jo sanonut ettei se voi niin paljoa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Miten voi sekoittaa soijakastikkeen persikkamehuun? Etenkään jos sitä kaataa lasiin ennen juomista?
[/quote]
soijakastike on persikkamehu pullossa, on juuri herännyt ja on vielä promilleja veressä.
bussipysäkillä istuessani joutunut iltalehden/sanoman haastateltavaksi. Ennen oli ne neljä pikku kuvaa ihmisistä, joilta kysyttiin jotain. Multa sittwn kysyttiin silakkamarkkinoiden aikaan, mikä on lempikalani. Pää löi täysin tyhjää ja vastasin olevani kasvissyöjä. Seuraavana aamuna ilmestyi lehti kuvani kera ja jouduin vastaamaan muutamaan kyselyyn sukulaisilta että ei, en ole kääntynyt kasvissyöjäksi.
Ystäväni on noussut bussiin ja tilannut kolmostuopin =).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juttu et vedä jo pois. Alan epäillä kuka näitä ikivanhoja juttuja tänne vetääääää!
Miten voi sekoittaa soijakastikkeen persikkamehuun? Etenkään jos sitä kaataa lasiin ennen juomista?
soijakastike on persikkamehu pullossa, on juuri herännyt ja on vielä promilleja veressä.
Kuinka iso oli se alkuperäinen soijakastikepullo, jos persikkamehupullo oli pienempi - ja silti niin suuri, että siitä piti juoma kaataa lasiin (ei siis yhden huikan kokoa)...
ehkä tässä ei tarkotettu sitä mustaa soijakastiketta vaan esim sellasta niinku kasvislientä(niinku on esim lihaliemi, kanaliemi, jne) ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse menin päivystykseen lapseni kanssa, odotellessani ilmoittautumisjonossa olin tietenkin miettinyt valmiiksi miten nopeasti selitän miksi olemme täällä yms. Sitten luukulla oleva mies kysyikin jotain ihan muuta kun olin odottanut ja ajatukset menivät aivan sekaisin. Kun kysyi lapsen syntymäaikaa menin ihan lukkoon.. Sopertelin että "en muista, ootas nyt nollakolme eiku nollaviisi.... Kamala kun en lapseni syntymäaikaa muista.." Mies nauroi että kuka noita muistaa, minullakin on viisi enkä varmasti kaikkia muista. Siinä sitten vähän rentouduin ja päivämäärä palasi mieleeni mutta kyllä nolotti! :D
oli kovasti tekemistä ja miehellä näytti ajatus tökkivän mitä voisi seuraavaksi tehdä. Minä tokaisin hänelle: Jos sulla siinä seisoo niin mä voin kyllä antaa hommia!
Tarkoitin siis tietenkin että "järki seisoo", mutta kuinkahan mies lienee ymmärsi?:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tää voi olla mahdollista, kun ainakin täälläpäin ne kysyy aina aikaa varatessa henkilötunnuksen.
Aikani oli jo myöhässä ja lääkäri kutsui jo monetta kertaa edellistä potilasta. Lopulta kysyi olenko kutsumansa potilas kun ei muita ollut näkyvillä. Silloin tajusin, että olin tilannut ajan tyttönimelläni. Ei muuten mutta olin ollut jo toisen niminen 15 vuotta. Hävetti.
hauskoja, on saanut taas nauraa, on tullut vuosia lisää niin ettei nuo raukat pääse musta ikinä eroon :D
Olin kerran silloisen poikaystäväni kanssa hänen sukulaismiehensä kyydissä ja etsimme muistaakseni jotakin linja-auto- tai juna-asemaa. Hän pysäytti auton kysyäkseen ajo-ohjeita, avasi ikkunan ja huusi auton vierestä kulkevalle: Anteeksi herra, eikun rouva, ehkä!!Yritin siinä sitten vajota penkkien väliin :D
Ala-asteikäisenä olin kaverini luona ja olimme pelanneet matikkapeliä, jonka nimi oli Yhtä kuin.
Kaverin perheen kotipuhelin soi, hän meni vastaamaan ja sanoi: " Yhtä kuin! Eikun Marja!" Puhelimessa oli muistaakseni psykiatri-isän työkaveri. Kyllä sille on naurettu!
Itse möläytin kerran koulun tanssitunnilla, kun olimme tanssimassa rokkia. Siinä kun tanssijoiden jalat ovat vähän sellai, että toinen jalka on keskellä ja toinen liikkuu sivulla, niin sanoin tanssipartnerilleni että nosta nyt vähän sitä keskimmäistäkin jalkaa!!
Kaverin mies soitti krapuloissaan pizzeriaan. Kun siellä vastattiin, kysyi hän "Tilaisinko pizzan?"
Nauroivat ja sanoivat että tilaa vaan :D
Itse taas KELAn lomakkeen allekirjoitin asuinpaikkakunnallani, vielä oikein lennokkaasti allekirjoitustyyliin kirjoitettuna.
Meillä oli kerran kamala kiire syömään anopille, mutta aviomieheni halusi käydä ensin hakemassa opiskelijakirjastosta yhden kirjan. Ajoimme siis pikaisesti sinne, mutta siellä ei ollut parkkipaikkoja, jolloin kuskina ollut mies suostutteli mut kipaisemaan pikapikaa hakemaan sen kirjan, ja vakuutti että se on ihan helppo löytää sieltä kirjastosta. No, minä juoksin kirjastoon, mutta kirjaa ei todellakaan ollut helppo löytää, vaan jouduin juoksemaan ties kuinka monenteen kerrokseen sitä hakemaan, ja kiire sen kuin kasvoi. Lopulta löysin sen kirjan, mutta olin raivoissani kun tulin ulos, koska me oltiin tosi pahasti myöhässä siinä vaiheessa. Niinpä kirjastosta ulos päästyäni hyppäsin auton etupenkille ja annoin tulla täysilaidallisen siitä, mitä miehestäni sillä hetkellä ajattelin. Siinä vaiheessa kuskin paikalta kuului rauhallinen miehen ääni: "Sä taidat olla väärässä autossa." Juu, niin olin, ja koomisinta oli se, ettei se auto edes muistuttanut meidän omaa autoa, oli ihan eri värinenkin... mä olin vaan hypännyt ensimmäiseen kadulla näkemääni autoon. Voi luoja.
mutta sanoinkin Villähteen seisokille. Virkailija kysyi ihan pokkana, että minne. Oli kuulemma ollut töissä 17 vuotta eikä kertaakaan kuullut moisesta! Miten voi mennäkään sanoissa sekaisin!
Lisäksi kysyin, että miltä laiturilta juna lähtee. Joo, raiteelta 4...
Vähänkö hävetti sekoiluni.
Zopinoxia.
Zyrteciähän olin siis mennyt ostamaan.
Itelleni ei ole tainnut tapahtua mitään tuollasta hauskaa, vaikka monesti unohtelenkin sanoja tai sanon ne väärin.