Mistä mielestäsi johtuu, että toiset menestyvät elämässä ja toiset eivät?

Ilmeisesti "menestys" tarkottaa tässä taas jotain rahakasta työuraa, julkisuutta, mammonassa piehtarointia yms? Ahnetta ja narsistista maailmankuvaa? 

Itse pidän menestyneinä ihan toisenlaisia ihmisiä. Niitä jotka ovat tyytyväisiä ihan tavalliseen vaatimattomaan arkielämään. Nauttivat pienistä asioista. Että rahaa on senverran että saa mitä tarvitsee elääkseen, muttei ajattele sitä muutoin. Menestys ei ole minusta sitä että haluaa aina lisää ja lisää rahaa, valtaa, tavaraa yms. Että aina pitäisi olla jossain muualla missä on ja olla jotain "suurempaa". 

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti "menestys" tarkottaa tässä taas jotain rahakasta työuraa, julkisuutta, mammonassa piehtarointia yms? Ahnetta ja narsistista maailmankuvaa? 

Itse pidän menestyneinä ihan toisenlaisia ihmisiä. Niitä jotka ovat tyytyväisiä ihan tavalliseen vaatimattomaan arkielämään. Nauttivat pienistä asioista. Että rahaa on senverran että saa mitä tarvitsee elääkseen, muttei ajattele sitä muutoin. Menestys ei ole minusta sitä että haluaa aina lisää ja lisää rahaa, valtaa, tavaraa yms. Että aina pitäisi olla jossain muualla missä on ja olla jotain "suurempaa". 

 

 

Lisään vielä, että tämmöiset ihmiset ovat usein hyvin tärkeitä länheisilleen ja muutoinkin muille, mutteivat saa siitä mitään pystejä ja palkintoja, vain tyytyväisyyden tunteen että elämällä on tarkoitus. 

Se johtuu omista uskomuksista. Niistä, jotka ovat meillä syvimmällä. Paljon syvemmällä kuin mikään asenne. Jotkut kutsuvat sitä vetovoiman laiksi. 

Jos kaikki ihmiset olisivat menestyviä niin maailma olisi huono paikka. Eriarvoisuus rikastaa maapalloa.

Ei ole mitään yksittäistä selittävää tekijää.

Ainut mihin voi vaikuttaa on se mitä itse tekee. Muiden asioiden murehtiminen ja kadehtiminen on turhaa ajan ja energian hukkaamista. Itse pidän rahaa tärkeämpänä menestymisen mittarina sitä, että saavuttaa niitä omia tavoitteita ja haaveita.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti "menestys" tarkottaa tässä taas jotain rahakasta työuraa, julkisuutta, mammonassa piehtarointia yms? Ahnetta ja narsistista maailmankuvaa? 

Itse pidän menestyneinä ihan toisenlaisia ihmisiä. Niitä jotka ovat tyytyväisiä ihan tavalliseen vaatimattomaan arkielämään. Nauttivat pienistä asioista. Että rahaa on senverran että saa mitä tarvitsee elääkseen, muttei ajattele sitä muutoin. Menestys ei ole minusta sitä että haluaa aina lisää ja lisää rahaa, valtaa, tavaraa yms. Että aina pitäisi olla jossain muualla missä on ja olla jotain "suurempaa". 

Minulle ainakin menestys tarkoittaa sitä, että on saavuttanut omia tavoitteitaan ja on tyytyväinen siihen. Tuo sinun kuvailemasi ei minusta ole mikään menestyksen kuvaus, vaan kuvaa vaan onnellisia ihmisiä. Hyvä juttu sekin, mutta eri asia kuin menestys. Ei kukaan ole liittänyt menestystä rahaan ja materiaan: esim taiteilija voi kokea olevansa menestynyt, kun on vaikka saanut ensimmäisen näyttelynsä toteutettua ja onnistunut koskettamaan ihmisiä taiteellaan, jos se on ollut hänelle tavoite, vaikkei se välttämättä ole tuonut rahaa tai mainetta sen enempää.

Menestyneitä ihmisiä yhdistää minusta melkeinpä kaikki kyselyn vaihtoehdot. Monet tässä keskustelussa on vähän katkeran oloisina sanoneet, että menestystä on saanut suhteilla ja tuurilla, joihin ei ole itse vaikuttanut. Totta varmaan osin tämäkin, mutta suhteita voi myös itse luoda. Osa minun menestystä on ollut ne itse luodut suhteet: olen ollut ihmisille mukava ja antanut hyvän kuvan itsestäni ja aktiivisesti luonut suhteita, jotka ovat minua sitten myöhemmin auttaneet. En minä ainakaan itsekään auttaisi ketään, joka nyt vaan sattuu olemaan tuttuni tai sukulaiseni, ellei minulla ole hyvä kuva hänestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menesty meinaa kaikille eri asioita, mutta jos puhutaan yhteiskunnan määrittämästä menestyksestä, eli siis siitä kuka pärjää aivopesukouluissa ja päätyy hyviin aivopesuammatteihin niin mä melkeen väitän että se johtuu vähän noista kaikista mitä sulla oli tossa vaihtoehtoina. 

Ympäristötekijät on todella iso tekijä, jos sä synnyt menestyneeseen perheeseen niin tottakai sun chaanssit menestymiselle on paljon isommat kuin sellaisen ihmisen kuka syntyy köyhään perheeseen. Turha muuten tulla mussuttamaan että Suomessa kaikki lähtee samoilta viivoilta. Ei lähe

Jos sulla on menestyneitä ihmisiä ympärillä, tottakai se auttaa sua itseäki menestymään koska sulla on se pohja siinä olemassa ja ihmiset ketkä tietää miten menestytään. 

Siltikin ihminen on itse vastuussa siitä, että esim. koulutta

Ehdottomasti.

Itse melko onnettomista lähtökohdista, mutta koulutuksen ja sinnikkyyden kautta olen nyt hyväpalkkaisissa töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on tuuri, voit olla vaikka kuinka ahkera mutta jos asiat ei johda mihinkään (joka usein kiinni muista ihmisistä ja taustajoukoista) niin et voi menestyä.

 

Menestynyt ihminen tajuaa vaihtaa ihmiset/taustajoukot ympärillään jos nykyiset henkilöt seisovat menestyksen tiellä. Ei- menestyneet ihmiset jäävät syyttämään taustajoukkoja.

Se on juuri näin, eipä tuota voi kieltääkään.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään yksittäistä selittävää tekijää.

Ei olekaan, mutta eniten vaikuttaa oma asenne ja ahkeruus.

Niin koulunkäynnissä, kuin työelämän edistymisessä.

Haluisin sanoa että asenne ratkaisee, mutta kyllä elämä on pitkälti kiinni tuurista.

oikeassa paikassa oikeaan aikaan oleminen helpottaa elämää kummasti.

Oma sitkeys ja tekemisen meininki + tuuri. Jos tekee paljon asioita eikä makaa sohvalla niin saattaa menestyä mutta sekin vaatii vähän tsägää. 

Älykkyys itsessään ei takaa menestystä koska 99% huippuälykkäistä ei tee elämällään mitään poikkeavaa

Onko se sitten huonoa tuuria, että sairastuu eikä siksi menesty? Hyvä perhetausta, älykkyydessä ei vikaa eikä ahkeruudessakaan. Ja tarkoitan itseäni.

Vastasin siis tuuri, vaikka nuo muutkin asiat tietysti vaikuttavat (paitsi kohtalo, siihen en usko).

Vierailija kirjoitti:

Vastasin omasta asenteesta/sinnikkyydestä, mutta siinäkin juurisyy on usein isoilta osin perhetaustassa.

En kuitenkaan halunnut vastata perhetausta/lapsuus, koska olen itse ponnistanut vähävaraisesta alkkisperheestä ja siinä onnistumisessa nimenomaan auttoi oma asenne ja se, että otti vastuun omasta itsestään eikä takertunut siihen kurjaan lapsuuteen.

 

Kaikki nuo vaikuttaa, mutta traumaattisen lapsuuden eläneenä sanoisin, että tuuri, jos on vaan valittava yksi. Pitkän traumaterapian käyneenä tiedostan varsin hyvin, että lapsuudesta ei toivuta sillä, että ottaa vastuun itsestä eikä takerru menneeseen. Tuo on helpompi sanottu kuin tehty, jos ei lapsuudessa ole edes saanut työkaluja asioiden käsittelyyn. Moni voi vaan huonommin, kun ajattelee, että on päästävä menneisyyden kanssa sinuiksi eikä se sitten omin päin onnistukaan. 

Vaikka olen itse työni terapiassa tehnyt ja sen jälkeen hakenut kouluihin, opiskellut jne enkä missään nimessä vähättele asenteen merkitystä niin ainakin itse tiedostan, että hyvin moni asia on tuurista kiinni. Kun katson terveydenhuollon alasajoa, ymmärrän, että minulla kävi valtava tuuri, että sain apua niin synnynnäiseen neurologiseen ongelmaan kuin mielenterveysongelmiin. Olen utelias elämää kohtaan, joka on auttanut masennuksessa. Olen sinnikäs ja älykäs ja ne on pitkälti luonnekysymyksiä eli tuuria sinänsä.

Olen edennyt työssäni, mutta minulla kävi tuuri, koska sattui avautumaan sopiva paikka sopivaan aikaan. 

Toki perhetaustalla on mierkitystä, mutta saman perheen kaksi lasta voivat olla täysin erilaisia.Oma asenne raatkaisee paljon. Yksi parhaita ystävistäni on vaatimattomista oloista, hänen siskonsa ei koskaan tehnyt töitä ja kuoli nuorehkona pitkälti välinpitämättömän elämnasenteensa ja elintapojensa takia. Ystäväni taas opiskeli tiden ohessa maisterikse ja on edennyt työssään, kasvattanut perheen ja rakentanut puolisonsa kanssa talon.

Itse olin hyvin ujo ja pahasti koulukiusattu, mutta sisulla puskin eteenpäin, enkä jäänyt vellomaan kiusaamiskokemuksiin. Olen pärjännyt hyvin elämässä niin ihmissuhteissa kuin työssäkin, taloutenikin on vakaalla pohjalla. Somessa osuu silloin tällöin vastaan ihmisiä, jotka perustelevat työssäkäymättömyyttä ja opintojen keskeytymisiä usealla alalla sillä, että ovat olleet koulukiusattuja.

Vierailija kirjoitti:

Toki perhetaustalla on mierkitystä, mutta saman perheen kaksi lasta voivat olla täysin erilaisia.Oma asenne raatkaisee paljon. Yksi parhaita ystävistäni on vaatimattomista oloista, hänen siskonsa ei koskaan tehnyt töitä ja kuoli nuorehkona pitkälti välinpitämättömän elämnasenteensa ja elintapojensa takia. Ystäväni taas opiskeli tiden ohessa maisterikse ja on edennyt työssään, kasvattanut perheen ja rakentanut puolisonsa kanssa talon.

Itse olin hyvin ujo ja pahasti koulukiusattu, mutta sisulla puskin eteenpäin, enkä jäänyt vellomaan kiusaamiskokemuksiin. Olen pärjännyt hyvin elämässä niin ihmissuhteissa kuin työssäkin, taloutenikin on vakaalla pohjalla. Somessa osuu silloin tällöin vastaan ihmisiä, jotka perustelevat työssäkäymättömyyttä ja opintojen keskeytymisiä usealla alalla sillä, että ovat olleet koulukiusattuja.

Minua aina hämmästyttää tämä ajatus siitä, kun jäädään vellomaan johonkin. Ajatteletteko siis oikeasti, että joku vaan valitsee sen? Koulukiusaamistakin on hyvin monenlaista. Joku toinen voi menettää mielenterveytensä kiusaamisen takia. En myöskään toisaalta ymmärrä menestymisen ihailua tuossa mittakaavassa. Tekeekö talon rakentaminen menestyneen ihminen? Tekeekö kunnianhimo menestyneen ihmisen? Entäpä jos ystäväsi sisko leikin elämänsä onnellisena juuri noin?

Hyville tyypeille tapahtuu hyviä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Itse menestyin hyvin niin kauan kuin sain toimeentulotukea. Kun lakkasin saamasta sitä, siihen loppui menestys.

Tämä. Eli menestys on kiinni täysin muista ihmisistä ja näiden tekemistä ratkaisuista, kuten esim. hallituksesta.

Miksi elämässä menestyminen on yhtä kuin rahan haaliminen? 

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti "menestys" tarkottaa tässä taas jotain rahakasta työuraa, julkisuutta, mammonassa piehtarointia yms? Ahnetta ja narsistista maailmankuvaa? 

Itse pidän menestyneinä ihan toisenlaisia ihmisiä. Niitä jotka ovat tyytyväisiä ihan tavalliseen vaatimattomaan arkielämään. Nauttivat pienistä asioista. Että rahaa on senverran että saa mitä tarvitsee elääkseen, muttei ajattele sitä muutoin. Menestys ei ole minusta sitä että haluaa aina lisää ja lisää rahaa, valtaa, tavaraa yms. Että aina pitäisi olla jossain muualla missä on ja olla jotain "suurempaa". 

 

Olen kanssasi samaa mieltä. Lähinnä tuollainen on onnettoman elämän resepti. Kuinka moni on kuolinvuoteellaan surrut sitä, ettei tehnyt vielä enemmän töitä ja haalinut materiaa itselleen?