"Sisarusten välinen väkivalta on perheväkivallan yleisin muoto"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun mukaan perheväkivalta on aina lasun paikka. Tarkoittaako se siis sitä, että myös sisarusten väliset tappelut ovat sitä, ja että jatkuessaan ne johtavat huostaanottoon?

 

Jos on vanhemmat eivät kykene tai osaa estää jatkuvaa tappelua (varsinkaan jos se äityy fyysiseksi väkivallaksi), niin kyllä siinä vaiheessa jonkun ulkopuolisen on puututtava asiaan. Mä epäilen, että huostaanotto ei ehkä oo se eka toimenpide tässä kuitenkaan, vaan ensin on muita tukitoimia. 

 

Onko joku muukin keino millä lastensuojelu voi painostaa vanhempia kuin huostaanotolla uhkaaminen?

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni lapsilla lapsuus hyvin, olivat toisilleen kavereita. Murrosiän jälkeen jokin muuttui, lapsistamme pojat eivät enää nuorina aikuisina tule toimeen. Sitä on hirveä katsoa voimattomana sivusta, kun mikään keskustelu ei kaksikolle auta. Joka juhlapyhäkin, aina saa jännittää, miten menee. Kuitenkin haluavat tulla kotiin ja hienoa niin. Silti ilmapiiri on aina epävakaa ja raskas. Eipä olisi voinut lapsena tätä kuvitella.

Ovat kilpailevassa roolissa keskenään. Aikuisten tulisi ymmärtää tämä siinä vahieessa kun puskevat niitä lapsia ulos, ettei niitä voi tehdä sarjatuotantona ja odottaa etteivät ala kilpailemaan keskenään. Eläimillä osa poikueesta voi kuolla, jos vanhemmat eivät ruoki heitä "reilusti": koiraspoikanen saattaa ajaa poikueen pienikokoisemman naaraan pois. Ihmisten tulisi käyttää järkeään tässä asiassa: ei tehdä lapsia pienillä ikäeroilla, eikä varsinkaan vieroittaa vanhempaa ennenaikaisesti niin, että uusi lapsi vie äidin kaiken huomion. Lapsi vieroittuu luonnostaan noin 4-5v iässä, ja uutta vauvelia voi olla ajankohtaista alkaa harkitsemaan 3v tienoilla. Toki kaikilla ei ole varaa tähän, mutta ei se niiden lasten vika ole että on itse pumpannut niitä liian nopeaan tahtiin ulos

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun mukaan perheväkivalta on aina lasun paikka. Tarkoittaako se siis sitä, että myös sisarusten väliset tappelut ovat sitä, ja että jatkuessaan ne johtavat huostaanottoon?

 

Jos on vanhemmat eivät kykene tai osaa estää jatkuvaa tappelua (varsinkaan jos se äityy fyysiseksi väkivallaksi), niin kyllä siinä vaiheessa jonkun ulkopuolisen on puututtava asiaan. Mä epäilen, että huostaanotto ei ehkä oo se eka toimenpide tässä kuitenkaan, vaan ensin on muita tukitoimia. 

 

Onko joku muukin keino millä lastensuojelu voi painostaa vanhempia kuin huostaanotolla uhkaaminen?

On niillä kaiken maailman pilipalikerhoja, missä hymistellään ja ihmetellään. Mutta eivät ne mitään korjaa, kuten eivät diagnoositkaan. Koko lastensuojelu pitäisi alasajaa ja resurssit ohjata niiden perheiden käyttöön, jotta saisivat oikeasti APUA tilanteisiinsa eikä vaan tempputyöllistettäisi tanttoja

Lapsi on väkivaltaisimmillaan 2-vuotiaana ja tällä ikäerolla sisarukset tarkoittaa, että isompi mätkii vauvaa, jos vanhempi ei katso koko ajan perään. Jos isompi on päiväkodissa niin lyömisen malli tulee kyllä sieltä ja vaatii sekä päiväkodilta että vanhemmilta paljon ohjausta oikeaan käytökseen.

On tosi väärin vanhemmilta sallia väkivalta. Sisarukset pitää tarvittaessa pitää koko ajan erossa, jos väkivaltaa esiintyy. Se tarkoittaa sitä, että vähintään toinen vanhempi valvoo koko ajan lyövää lasta ja ohjaa ja neuvoo.

Sitten ei kannata ihmetellä, miksei lapset ole aikuisena läheisiä toisilleen, jos toinen on kiusannut toista jatkuvasti. Aikuinen lapsi on myös yleensä katkera kiusaamisesta myös vanhemmilleen, koska vanhempi on laiminlyönyt tehtävänsä turvallisuuden osalta.

Vierailija kirjoitti:

Kai tällä henkistäkin väkivaltaa tarkoitettiin? Se on vähintään yhtä paha asia kuin fyysinenkin.

Niin on. Siskoni haukkui ja nälvi kaikkea minussa, kun olin lapsi. Jokainen osa kehossani oli hänen mielestään ruma, puhuin väärällä tavalla ja väärällä äänellä, haisin pahalle, vaatteeni olivat rumia ja olin muutenkin nolo ja tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Suurperheet ovat monesti kaikkea muuta kuin mukavia perheitä. Laumassa opitaan julmuuden monet keinot ja siihen päälle vielä ne vanhemmat, jotka hyväksyvät kiusaamisen ollessaan niin ylikuormittuneita lauman koon takia.

Tai kenties ihan huvikseen hyväksyvät kiusaamisen ja inhottavuuden, koska ovat itse samanlaisia. Ei omena kauas puusta putoa.

Tämä. Meitä ei ollut kuin neljä, mutta susilauman säännöt, koska kukaan ei vahtinut mitä me tehdään keskenään. Äiti ei puuttunut lyömiseen, vaikka tapahtui sen naaman edessä. Antoi tosin isänkin hakata meitä, joten ei kai sitten vaan kiinnostanut mitä meille käy.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on väkivaltaisimmillaan 2-vuotiaana ja tällä ikäerolla sisarukset tarkoittaa, että isompi mätkii vauvaa, jos vanhempi ei katso koko ajan perään. Jos isompi on päiväkodissa niin lyömisen malli tulee kyllä sieltä ja vaatii sekä päiväkodilta että vanhemmilta paljon ohjausta oikeaan käytökseen.

On tosi väärin vanhemmilta sallia väkivalta. Sisarukset pitää tarvittaessa pitää koko ajan erossa, jos väkivaltaa esiintyy. Se tarkoittaa sitä, että vähintään toinen vanhempi valvoo koko ajan lyövää lasta ja ohjaa ja neuvoo.

Sitten ei kannata ihmetellä, miksei lapset ole aikuisena läheisiä toisilleen, jos toinen on kiusannut toista jatkuvasti. Aikuinen lapsi on myös yleensä katkera kiusaamisesta myös vanhemmilleen, koska vanhempi on laiminlyönyt tehtävänsä turvallisuuden osalta.

Nykyisin vanhemmilla on hyvin rajalliset kurinpitokeinot. Jos sanoitus ei lapseen tehoa, niin vanhempi on lähes voimaton. Vanhemmat eivät siis useinkaan pysty tekemään mitään sille, että lapset tappelevat.

Myöskään perinteisiä kurinpitokeinoja käyttäessä (jotka nykyisin luokitellaan psyykkiseksi tai fyysiseksi väkivallaksi) vanhempien vaikutusvalta lasten tekemisiin ei ollut aukoton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on väkivaltaisimmillaan 2-vuotiaana ja tällä ikäerolla sisarukset tarkoittaa, että isompi mätkii vauvaa, jos vanhempi ei katso koko ajan perään. Jos isompi on päiväkodissa niin lyömisen malli tulee kyllä sieltä ja vaatii sekä päiväkodilta että vanhemmilta paljon ohjausta oikeaan käytökseen.

On tosi väärin vanhemmilta sallia väkivalta. Sisarukset pitää tarvittaessa pitää koko ajan erossa, jos väkivaltaa esiintyy. Se tarkoittaa sitä, että vähintään toinen vanhempi valvoo koko ajan lyövää lasta ja ohjaa ja neuvoo.

Sitten ei kannata ihmetellä, miksei lapset ole aikuisena läheisiä toisilleen, jos toinen on kiusannut toista jatkuvasti. Aikuinen lapsi on myös yleensä katkera kiusaamisesta myös vanhemmilleen, koska vanhempi on laiminlyönyt tehtävänsä turvallisuuden osalta.

Nykyisin vanhemmilla on hyvin rajalliset kurinpitokeinot. Jos sanoitus ei

Jäähypenkki tai lasten erottaminen toisistaan on edelleen mahdollista. Tarvittaessa lyövää lasta pidetään kiinni kunnes rauhoittuu. "Sanoitus" on täysin turhaa, kun lapsi on raivon vallassa. Silloin lyöminen pitää estää fyysisesti ja kieltää. Rauhoittumisen jälkeen voi sanoittaa. Pelkällä sanoituksella lapsesta kasvaa tosi röyhkeä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni lapsilla lapsuus hyvin, olivat toisilleen kavereita. Murrosiän jälkeen jokin muuttui, lapsistamme pojat eivät enää nuorina aikuisina tule toimeen. Sitä on hirveä katsoa voimattomana sivusta, kun mikään keskustelu ei kaksikolle auta. Joka juhlapyhäkin, aina saa jännittää, miten menee. Kuitenkin haluavat tulla kotiin ja hienoa niin. Silti ilmapiiri on aina epävakaa ja raskas. Eipä olisi voinut lapsena tätä kuvitella.

Meillä siskon kanssa sama juttu. Lapsuudessa hän oli aina se ns. hyvä lapsi, minä taas se hylkiö. Siinä asetelmassa kasvaessa sisko oppi itsekin siihen, että on valovuosia minua ylempänä, ja käyttäytyminen on sen mukaista yhä aikuisenakin. Asioitani saa mielestään kommentoida todella törkeään tyyliin, eikä näe tässä mitään väärää.

Viimeisimmissä käänteissä laitoin välit poikki. Olin miettinyt pitkään, että olisinko häneen yhteydessä, jos emme olisi lähisukua? Kun vastaus itselleni oli ehdoton ei, niin mietin miksi sukulaisuuden takia pitäisi sietää todella loukkaavaa käytöstä.

Meitä oli neljä sisarusta ja meillä ei ollut väkivaltaa tai tappeluita juuri lainkaan, siitä piti isä hyvin huolen. 

Kuten hän itse sen sanoi: "Tämän on rauhan lauma ja joka sitä ei usko, tulee surulliseksi".

Todellakin tuli surulliseksi, sitä ei päässytkään enää porsasteltuaan raskaammin kaverille, ratsastamaan, huvipuistoon tai saanut kakkua. 

Luulen, että meillä olisi voinut olla ihan kamalaa, ellei iskä olisi pitänyt tilannetta hanskassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on väkivaltaisimmillaan 2-vuotiaana ja tällä ikäerolla sisarukset tarkoittaa, että isompi mätkii vauvaa, jos vanhempi ei katso koko ajan perään. Jos isompi on päiväkodissa niin lyömisen malli tulee kyllä sieltä ja vaatii sekä päiväkodilta että vanhemmilta paljon ohjausta oikeaan käytökseen.

On tosi väärin vanhemmilta sallia väkivalta. Sisarukset pitää tarvittaessa pitää koko ajan erossa, jos väkivaltaa esiintyy. Se tarkoittaa sitä, että vähintään toinen vanhempi valvoo koko ajan lyövää lasta ja ohjaa ja neuvoo.

Sitten ei kannata ihmetellä, miksei lapset ole aikuisena läheisiä toisilleen, jos toinen on kiusannut toista jatkuvasti. Aikuinen lapsi on myös yleensä katkera kiusaamisesta myös vanhemmilleen, koska vanhempi on laiminlyönyt tehtävänsä turvallisuuden osalta.

Nykyisin vanhemmilla

Jäähypenkki tai lasten erottaminen toisistaan on edelleen mahdollista. Tarvittaessa lyövää lasta pidetään kiinni kunnes rauhoittuu. "Sanoitus" on täysin turhaa, kun lapsi on raivon vallassa. Silloin lyöminen pitää estää fyysisesti ja kieltää. Rauhoittumisen jälkeen voi sanoittaa. Pelkällä sanoituksella lapsesta kasvaa tosi röyhkeä.

Asiantuntijat ovat kanssasi eri mieltä. Esimerkiksi jäähypenkki luokitellaan hylkäämiskokemukseksi joka on yksi väkivallan muoto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai tällä henkistäkin väkivaltaa tarkoitettiin? Se on vähintään yhtä paha asia kuin fyysinenkin.

Niin on. Siskoni haukkui ja nälvi kaikkea minussa, kun olin lapsi. Jokainen osa kehossani oli hänen mielestään ruma, puhuin väärällä tavalla ja väärällä äänellä, haisin pahalle, vaatteeni olivat rumia ja olin muutenkin nolo ja tyhmä.

Sama kokemus. Ja miten aikuisena pystyy olemaan normaaleissa väleissä, jos toinen ei puolella sanallakaan pahoittele tuota vuosia jatkunutta henkistä väkivaltaa?

Joku voi joo todeta, että "sisarusriitoja, mitä sinä vanhoja vielä kaivelet".

Itse muistan liian hyvin, miten vaatekaupassa siskoni leikki minulle mukavaa, ja kehotti sovittamaan ehdottamiaan vaatteita. Sitten kehui niitä päälläni, kuinka hyvin sopivatkaan.

Ja koulussa sitten ulvoi naurusta kavereidensa kanssa, kuinka "nololta" näytin ne kyseiset vaatteet päälläni.

Yhtä lempipaitaani oli ottamassa kaapistani lainaan johonkin juttuun, missä se likaantuisi pilalle. Syynä, että on niin ruma vaate, ettei haittaa jos menee pilalle.

Ja näitä esimerkkejä olisi loputtomiin. Harvemmassa ne hyvät yhteiset muistot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on väkivaltaisimmillaan 2-vuotiaana ja tällä ikäerolla sisarukset tarkoittaa, että isompi mätkii vauvaa, jos vanhempi ei katso koko ajan perään. Jos isompi on päiväkodissa niin lyömisen malli tulee kyllä sieltä ja vaatii sekä päiväkodilta että vanhemmilta paljon ohjausta oikeaan käytökseen.

On tosi väärin vanhemmilta sallia väkivalta. Sisarukset pitää tarvittaessa pitää koko ajan erossa, jos väkivaltaa esiintyy. Se tarkoittaa sitä, että vähintään toinen vanhempi valvoo koko ajan lyövää lasta ja ohjaa ja neuvoo.

Sitten ei kannata ihmetellä, miksei lapset ole aikuisena läheisiä toisilleen, jos toinen on kiusannut toista jatkuvasti. Aikuinen lapsi on myös yleensä katkera kiusaamisesta myös vanhemmilleen, koska vanhempi on laiminlyönyt tehtävänsä turvallisuuden os

Jäähypenkki/nurkka on edelleen käytössä kaikissa Suomen päiväkodeissa. Väitätkö, ettei niissä ole varhaiskasvatuksen ammattilaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottahan tuo. Isoveli veteli turpaan aina kun sitä itteä oli vedetty lättyyn tai joku oli sille aukonu. Pa2 kiertoon. Kerran nakkasin sitä kengällä päähän rääkkäämisen jälkeen ni se itki äitiä apuun.  

Ja sitten heräsit.

😂 Olet kyllä niin tyypillinen ylikasvanut räkänokkahäirikkö. Jossain vauvapalstalla vttuilu on ainoa mihin aikuisena pystyt.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Meitä oli neljä sisarusta ja meillä ei ollut väkivaltaa tai tappeluita juuri lainkaan, siitä piti isä hyvin huolen. 

Kuten hän itse sen sanoi: "Tämän on rauhan lauma ja joka sitä ei usko, tulee surulliseksi".

Todellakin tuli surulliseksi, sitä ei päässytkään enää porsasteltuaan raskaammin kaverille, ratsastamaan, huvipuistoon tai saanut kakkua. 

Luulen, että meillä olisi voinut olla ihan kamalaa, ellei iskä olisi pitänyt tilannetta hanskassa.

Esimerkillistä toimintaa. Vanhempien vastuullahan se on katsoa, että lapset tulee toimeen keskenään ja opettaa vuorovaikutustaitoja. Kaikki lapset ei silti välttämättä tule toimeen keskenään, vaikka mitä yrittäisi, mutta ainakin väkivallalta vältyttäisiin.

Pahinta on melkein sellainen ovela, muille näkymätön henkinen väkivalta. Isoveljeni oli tuossa todella taitava. On aikuisenakin todella raskas tapaus, sellainen itsereflektiokyvytön uhriutuja joka hyveposeeraa aina kun siihen on mahdollisuus. Tulee myös jatkuvasti jätetyksi (jännä) eikä työpaikat pysy kun ei kykene sielläkään tulemaan muiden kanssa toimeen. Vuosi sitten tajusin ettei tuo ihminen tule koskaan muuttumaan, on jo 40v. Elämä on niin paljon parempaa kun en ole tekemisissä!

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on melkein sellainen ovela, muille näkymätön henkinen väkivalta. Isoveljeni oli tuossa todella taitava. On aikuisenakin todella raskas tapaus, sellainen itsereflektiokyvytön uhriutuja joka hyveposeeraa aina kun siihen on mahdollisuus. Tulee myös jatkuvasti jätetyksi (jännä) eikä työpaikat pysy kun ei kykene sielläkään tulemaan muiden kanssa toimeen. Vuosi sitten tajusin ettei tuo ihminen tule koskaan muuttumaan, on jo 40v. Elämä on niin paljon parempaa kun en ole tekemisissä!

Tuo näkymätön henkinen väkivalta oli sisaruksellanikin. Tuli huoneeseeni nälvimään, haukkumaan ja kiusaamaan siihen pisteeseen asti, että huusin hänelle käskien häipymään ja jättämään minut rauhaan.

Johon sitten vanhemmat tulivat vihaisena ihmettelemään, mikä ihme minua riivaa kun karjun. Kun yritin itku kurkussa kertoa miten tilanne meni, niin siinä vaiheessa huusivat vanhempani, että kehtaankin yrittää syyttää sisarustani siitä, että olen henkisesti epätasapainoinen. Muistan edelleen sen mairean hymyn sisaruksellani noissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on melkein sellainen ovela, muille näkymätön henkinen väkivalta. Isoveljeni oli tuossa todella taitava. On aikuisenakin todella raskas tapaus, sellainen itsereflektiokyvytön uhriutuja joka hyveposeeraa aina kun siihen on mahdollisuus. Tulee myös jatkuvasti jätetyksi (jännä) eikä työpaikat pysy kun ei kykene sielläkään tulemaan muiden kanssa toimeen. Vuosi sitten tajusin ettei tuo ihminen tule koskaan muuttumaan, on jo 40v. Elämä on niin paljon parempaa kun en ole tekemisissä!

Tuo näkymätön henkinen väkivalta oli sisaruksellanikin. Tuli huoneeseeni nälvimään, haukkumaan ja kiusaamaan siihen pisteeseen asti, että huusin hänelle käskien häipymään ja jättämään minut rauhaan.

Johon sitten vanhemmat tulivat vihaisena ihmettelemään, mikä ihme minua riivaa kun karjun. Kun yritin itku kurkussa kertoa miten tilanne meni, niin siinä vaiheessa huusivat vanhempani,

Oma sisarus oli myös taitava henkisessä väkivallassa, kun vanhemmat olivat kotona. Vanhempien työpäivien aikana mätki sitten surutta. Vanhempien mielestä meidän olisi pitänyt vain "selvittää asiat keskenämme", vaikka toinen oli 20 kiloa painavampi ja 15 senttiä pidempi. Näin aikuisena on puolisolleen hirviö.

Raju henkinen väkivalta ei tosiaan sulje pois fyysistä väkivaltaa. Yhdistettynä toisiinsa ihan painajaista.

Minun mielestäni myös fyysistä voimaa pitää osata käyttää, ja siksi sisarusten väliset tappelut ovat vain hyvä asia. Itsekin tappelin veljeni kanssa niin että hiukset lentelivät. Omaakaan lapsia en kieltänyt tappelemasta. Eri asia sitten jos isompi systemaattisesti alistaa ja pahoinpitelee. Mutta suunnilleen saman vahvuiset saavat kyllä tapella. Itsekin vielä voitan kuopukseni (15-vuotias poika) kädenväännössä a olen ylpeä siitä.

N56

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni myös fyysistä voimaa pitää osata käyttää, ja siksi sisarusten väliset tappelut ovat vain hyvä asia. Itsekin tappelin veljeni kanssa niin että hiukset lentelivät. Omaakaan lapsia en kieltänyt tappelemasta. Eri asia sitten jos isompi systemaattisesti alistaa ja pahoinpitelee. Mutta suunnilleen saman vahvuiset saavat kyllä tapella. Itsekin vielä voitan kuopukseni (15-vuotias poika) kädenväännössä a olen ylpeä siitä.

N56

Huhhuh mitä wt-meininkiä.