"Sisarusten välinen väkivalta on perheväkivallan yleisin muoto"

Pahinta oli omien vanhempien reagointi asiaan. "Menkää nyt muualle nahistelemaan."

Tosi sokea tai välinpitämätön sai olla, jos ei huomannut, että veli vainosi ja minä välttelin. 

Meidän sisarussarja on veli, minä, veli, sisko. Toka veli kiusasi sitten vuorostaan toista siskoa. Ollaan jo 35-45 -vuotiaita. Minä ja sisko ollaan toistemme kanssa tekemisissä, mutta ei veljien kanssa. Nähdään sukujuhlissa ja sanotaan hei.

Uskon tämän hyvin. Lapsena toisen siskon kanssa oli hyvät välit, mutta toinen vihasi minua syntymästäni asti. Aikuisena toisen kanssa edelleen hyvät välit ja toisen kanssa etäiset välit. Se henkinen väkivalta ei unohdu koskaan. Fyysistä meillä oli vähemmän. Mutta vaikea kasvaa aikuiseksi, jolla on hyvä ja terve itsetunto, kun haukutaan päivästä toiseen. Lisäksi siskoni harrasti ns. gas lightingia ja uskotteli aina, että olen ansainnut sen kaiken, kun olin muka niin kamala ja tyhmä. Tämä ob vaikuttanut itsetuntooni pitkälle aikuisikään.

Itselläni on vain yksi lapsi. Kukaan lapsi ei ansaitse sellaista kohtelua kuin itse sain. Ja vanhemmat aina vaan ajatteli sen olevan normaalia sisarusten välistä naljailua. 

Minä synnyin nuorimpana perheeseen, jossa oli ennestään useita lapsia. He eivät selvästikään halunneet enää uutta lasta perheeseen. He kiusasivat minua ihan avoimesti vanhempien nähden, mutta nämä sanoivat vain, että "Rakkaudesta se hevonekin potkii". No, nyt me olemme aikuisia (minäkin jo 43v) enkä ole sisaruksiini missään tekemisissä. Joskus he yrittävät ottaa yhteyttä, mutta minä en vastaa. Siitä saavat kun tekivät selväksi, että eivät hyväksy minua perheeseen. Fyysisesti olen heidän sisaruksensa, mutta en millään muulla tavalla.

Ihme paapomista nykyisin. Normaali veljesten painiminen kuului vielä 70-luvulla asiaan. Heikkoa tekoa olleet televisio, kirjahylly stereoineen, astiakaappi astioineen, olohuoneen ikkuna, puiset palotikkaat ja vessanpönttö nyt ainakin hajosivat aivan normaalissa mittelössä. Peukaloa ja rannetta murtui mutta ei sen kummempaa kaunaa kannettu eikä vakuutuksia kyselty. Pappa kertoi että nuoruudessaan 1900-luvun alkuvuosina kolmikymppiset veljekset mittelöivät pakkasella, nuoremman veljen horjahtaessa otti tukea takan tukiraudasta. Heikohkoa murausta ollut piippu alas, oljet ja puulattia tuleen. Isä ja pojat katselivat 40 asteen pakkasessa tähtien tuikkiessa kun koko talo roihusi maan tasalle.   

Kolkkoa luettavaa. Itsekin olen kärsinyt isoveljen kynsissä henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Emme ole tekemisissä. Surettaa vanhempien puolesta, koska he kyllä puuttuivat, jos näkivät, mutta useimmiten asioita tapahtui heidän poissa ollessaan. En tiedä, miksi en kertonut. Vanhemmillani ei tietääkseni ole mitään hajua siitä, miksi emme ole veljen kanssa tekemisissä. 

 

Omasta lapsuuden naapurustosta tiedän myös sisarten välisistä tappeluista. Pahin ehkä oli pikkusiskon kosto isoveljelle: löi lyijykynällä kämmenselkään.

Olen itse ainokainen ja mun lapseni jää myös ainokaiseksi. En jaksaisi olla kaikkea vapaa-aikaani erotuomarina selvittelemässä mistä x ja x nyt tappelee; siitäkö että toinen sai yhden karkin enemmän vai siitäkö että toinen vei toisen kädestä lelun. Ei kiitos. Ihanan seesteistä yhden lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ainokainen ja mun lapseni jää myös ainokaiseksi. En jaksaisi olla kaikkea vapaa-aikaani erotuomarina selvittelemässä mistä x ja x nyt tappelee; siitäkö että toinen sai yhden karkin enemmän vai siitäkö että toinen vei toisen kädestä lelun. Ei kiitos. Ihanan seesteistä yhden lapsen kanssa.

Kun 14-vuotias kiusaa 12-vuotiasta, kyse ei ole karkeista ja leluista. Kivan vähättelevä asenne.

Minä kasvoin isossa perheessä. Varmasti tapeltiin fyysisestikin, mutta siitä en ainakaan muista traumoja jääneen. Sen sijaan isoveljien harrastamasta henkisestä väkivallasta jäi pahat jäljet. Vanhemmilla ei ollut isoihin poikiin minkäänlaista otetta ja pojat tyrannisoivat meitä pienempiä. Minä olin herkkä tyttö, vähän erilainen, oikein herkullinen kohde kiusaamiselle. 

Tässä kirjoittaessa vasta oikeastaan tajuan tuon kunnolla. 

Yksi sisarusten välinen kiusaamisen muoto on manipuloida ikääntyvät vanhemmat omalle puolelle. Se on taitavaa manipulointia ja halutaan saattaa muut sisarukset outoon valoon täysin ilman syytä. 

Mua kiusasi vuotta nuorempi pikkuveli. Tasoitti ikäeroa sillä, että otti aina teräaseen avukseen. Lukittauduin vessaan ja ties minne pakoon, ja veli hakkaa veitsellä tai saksilla ovea. Äiti huokailee teatraalisesti eikä tee mitään. Toinen pikkuveli otti mallia isommastaan ja heitti mua kerran saksilla jalkaan niin, että sakset jäi pystyyn. Muistan sen kauhun ikuisesti. Lisäksi oli pienempää, veljet purki ja rikkoi mun leluja ja pyyhki ulostetta mun kylpypyyhkeeseen.

En ole väleissä äitiin enkä veljiin. Äiti lähetti joskus syyllistävän kirjeen miksen halua olla tekemisissä edes veljien kanssa, koska sisarussuhde on elämän pisin ja tärkein ihmissuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ainokainen ja mun lapseni jää myös ainokaiseksi. En jaksaisi olla kaikkea vapaa-aikaani erotuomarina selvittelemässä mistä x ja x nyt tappelee; siitäkö että toinen sai yhden karkin enemmän vai siitäkö että toinen vei toisen kädestä lelun. Ei kiitos. Ihanan seesteistä yhden lapsen kanssa.

Kun 14-vuotias kiusaa 12-vuotiasta, kyse ei ole karkeista ja leluista. Kivan vähättelevä asenne.

Sulla taisi mennä ohi pointti? Tuosta mainitsemastani karkkitappelusta se alkaa ja kun lapset kasvaa niin riidat vain vaikeutuu. Tulee sitä väkivaltaa (henkistä ja fyysistä) mukaan kuvioihin. Juuri tämän haluan itse välttää. Mikä tässä nyt oli vähättelyä? 

Vierailija kirjoitti:

Mua kiusasi vuotta nuorempi pikkuveli. Tasoitti ikäeroa sillä, että otti aina teräaseen avukseen. Lukittauduin vessaan ja ties minne pakoon, ja veli hakkaa veitsellä tai saksilla ovea. Äiti huokailee teatraalisesti eikä tee mitään. Toinen pikkuveli otti mallia isommastaan ja heitti mua kerran saksilla jalkaan niin, että sakset jäi pystyyn. Muistan sen kauhun ikuisesti. Lisäksi oli pienempää, veljet purki ja rikkoi mun leluja ja pyyhki ulostetta mun kylpypyyhkeeseen.

En ole väleissä äitiin enkä veljiin. Äiti lähetti joskus syyllistävän kirjeen miksen halua olla tekemisissä edes veljien kanssa, koska sisarussuhde on elämän pisin ja tärkein ihmissuhde.

Kävisin äitin luona ja pyyhkisin pskarannut hänen pyyhkeeseen, lähtisin kotiin ja lähettäisin kirjeen perään kysyen: ymmärrätkö nyt?

Vierailija kirjoitti:

Mua kiusasi vuotta nuorempi pikkuveli. Tasoitti ikäeroa sillä, että otti aina teräaseen avukseen. Lukittauduin vessaan ja ties minne pakoon, ja veli hakkaa veitsellä tai saksilla ovea. Äiti huokailee teatraalisesti eikä tee mitään. Toinen pikkuveli otti mallia isommastaan ja heitti mua kerran saksilla jalkaan niin, että sakset jäi pystyyn. Muistan sen kauhun ikuisesti. Lisäksi oli pienempää, veljet purki ja rikkoi mun leluja ja pyyhki ulostetta mun kylpypyyhkeeseen.

En ole väleissä äitiin enkä veljiin. Äiti lähetti joskus syyllistävän kirjeen miksen halua olla tekemisissä edes veljien kanssa, koska sisarussuhde on elämän pisin ja tärkein ihmissuhde.

Kaikkea hyvää sinulle. Hirveitä lapsuusmuistoja. Kamalaa on kyllä tuo äitisi syyllistäminenkin; siis miten voi edes sanoa noin? Onneksi ei ole pakko olla tekemisissä enää aikuisiällä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ainokainen ja mun lapseni jää myös ainokaiseksi. En jaksaisi olla kaikkea vapaa-aikaani erotuomarina selvittelemässä mistä x ja x nyt tappelee; siitäkö että toinen sai yhden karkin enemmän vai siitäkö että toinen vei toisen kädestä lelun. Ei kiitos. Ihanan seesteistä yhden lapsen kanssa.

Ei tätä tapahdu normaaleissa ja tasapuolisissa perheissä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ainokainen ja mun lapseni jää myös ainokaiseksi. En jaksaisi olla kaikkea vapaa-aikaani erotuomarina selvittelemässä mistä x ja x nyt tappelee; siitäkö että toinen sai yhden karkin enemmän vai siitäkö että toinen vei toisen kädestä lelun. Ei kiitos. Ihanan seesteistä yhden lapsen kanssa.

Mulla on kaksi lasta, eikä mun oo tarvinnut minään erotuomarina olla. Lapsilla on ikäeroa kolme ja puoli vuotta, joten ehkä tämäkin on auttanut, kun isompi on jo pienemmän syntyessä ymmärtänyt puhetta ja muutakin. Mutta enpä muistakaan, että noi lapset olisi ikinä tapelleet karkeista tai niiden määrästä tai että olisivat vieneet leluja toistensa kädestä. Lisäksi kun mä oon aina selittänyt, että sisarus on sulle tärkeä ihminen ja että sitä pitää rakastaa, niin tää positiivinen aivopesu on kyllä johtanut lopputulokseen jossa sisarukset auttavat ja kannustavat toisiaan tosi hienosti. 

Omalla ainoalla lapsella on kaveri, jonka pikkusisko harrastaa ihan hirveää henkistä väkivaltaa koko ajan. Ja vanhemmat lähtee tähän mukaan, koska pikkusisko on perheen vauva edelleen, kun ovat 14- ja 12-vuotiaita. Niitä juttuja on ollut hurja kuunnella tässä vuosien varrella, koska kiusaamisen lisäksi mukana on aika rajua vanhempien toisen suosimista.

Varsinkin noiden tyttöjen ollessa nuorempia, piti vanhemman antaa aina periksi nuoremmalle tai tuli hirveä show ja haukkuminen. Omani ei voi sietää tätä pikkusiskoa eikä voi ymmärtää, miten kukaan kohtelee ketään noin tai miksi vanhemmat myötäilee. Pikkusisko mm. vierittää syitä isomman niskoille ja isompi saa rangaistukset. En tiedä ovatko vanhemmat oikeasti noin sokeita vai vaan todella välinpitämättömiä vanhimmaisensa hyvinvoinnista.

Meillä kiusasi äiti ja nuorempi sisko yhdessä pitkälle aikuisuuteen. Totuin jo siihen että "ei tuosta tarvitse välittää, se on vaan Liisa (nimi muutettu)". Jokaisen puolustautumisen äiti tulkkasi nuoremmalle siskolle kateutena milloin mistäkin ulkonäöllisestä seikasta. Sisko osasi jo leikki-iässä nauraa minulle, muille sukulaisille ja heidän lapsille kun olivat niin tyhmiä ja outoja ja kateellisia, äidin mukaan siis. Siskolla taas oli lähestulkoon yliluonnolliset voimat ja kunnianhimoa loistaa kaikessa mihin ryhtyi ja mikä tärkeintä, herättää sitä kuuluisaa kateutta. 

Meni tosi kauan ennen kuin ymmärsin tämän sairaan kuvion :(

Vierailija kirjoitti:

Meillä kiusasi äiti ja nuorempi sisko yhdessä pitkälle aikuisuuteen. Totuin jo siihen että "ei tuosta tarvitse välittää, se on vaan Liisa (nimi muutettu)". Jokaisen puolustautumisen äiti tulkkasi nuoremmalle siskolle kateutena milloin mistäkin ulkonäöllisestä seikasta. Sisko osasi jo leikki-iässä nauraa minulle, muille sukulaisille ja heidän lapsille kun olivat niin tyhmiä ja outoja ja kateellisia, äidin mukaan siis. Siskolla taas oli lähestulkoon yliluonnolliset voimat ja kunnianhimoa loistaa kaikessa mihin ryhtyi ja mikä tärkeintä, herättää sitä kuuluisaa kateutta. 

Meni tosi kauan ennen kuin ymmärsin tämän sairaan kuvion :(

Lisään vielä että äiti hoki koko ajan että kun kasvatte niin siskosi ei halua olla kanssasi, sinä kun olet tuollainen kiusaaja. Meni muuten todella hyvin perille. Työikäisiä ollaan molemmat tällä hetkellä. 

Vierailija kirjoitti:

Omalla ainoalla lapsella on kaveri, jonka pikkusisko harrastaa ihan hirveää henkistä väkivaltaa koko ajan. Ja vanhemmat lähtee tähän mukaan, koska pikkusisko on perheen vauva edelleen, kun ovat 14- ja 12-vuotiaita. Niitä juttuja on ollut hurja kuunnella tässä vuosien varrella, koska kiusaamisen lisäksi mukana on aika rajua vanhempien toisen suosimista.

Varsinkin noiden tyttöjen ollessa nuorempia, piti vanhemman antaa aina periksi nuoremmalle tai tuli hirveä show ja haukkuminen. Omani ei voi sietää tätä pikkusiskoa eikä voi ymmärtää, miten kukaan kohtelee ketään noin tai miksi vanhemmat myötäilee. Pikkusisko mm. vierittää syitä isomman niskoille ja isompi saa rangaistukset. En tiedä ovatko vanhemmat oikeasti noin sokeita vai vaan todella välinpitämättömiä vanhimmaisensa hyvinvoinnista.

Olisi kiinnostavaa tietää onko tällaista kasvatusta harrastava äiti itse lapsuuden perheensä nuorimmainen vai mikä sokeuttaa noin pahasti.

-ohis

Noita aikoja on muisteltu aikuisena hymyssä suin. 

Vaikka väkivalta on aina väkivaltaa, niin ei saa ajatella, että noista olisi tullut kaikille traumoja. Paljon pahempi asia kuin tasavertaisen sisaruksen kanssa tappelu on se, kun jokin auktoriteetti käy kimppuun. Sitäkin sattui ja sieltä se malli tuli.