"Sisarusten välinen väkivalta on perheväkivallan yleisin muoto"

Vierailija kirjoitti:

Noita aikoja on muisteltu aikuisena hymyssä suin. 

Vaikka väkivalta on aina väkivaltaa, niin ei saa ajatella, että noista olisi tullut kaikille traumoja. Paljon pahempi asia kuin tasavertaisen sisaruksen kanssa tappelu on se, kun jokin auktoriteetti käy kimppuun. Sitäkin sattui ja sieltä se malli tuli. 

Juu, sisaruksenikin muistelee näitä kiusaamistapauksia hauskoina muistoina "sisarusnahinoista". 

Minulle, eli kiusaamisen kohteelle ne eivät muistoja, joita muistellaan "hymyssäsuin".

Vierailija kirjoitti:

Suurperheet ovat monesti kaikkea muuta kuin mukavia perheitä. Laumassa opitaan julmuuden monet keinot ja siihen päälle vielä ne vanhemmat, jotka hyväksyvät kiusaamisen ollessaan niin ylikuormittuneita lauman koon takia.

Tai kenties ihan huvikseen hyväksyvät kiusaamisen ja inhottavuuden, koska ovat itse samanlaisia. Ei omena kauas puusta putoa.

Onhan se nähty pk-seudulla, videoitu vielä, kun suurilapsisten perheiden tyttäret potkivat maassa makaavaa luokkatoveria (oletus sisarusten määrästä perustuu potkivien tyttöjen päähineisiin). Sosiaalityöntekijöiden vapaa-ajalla kertoman perusteella ko. ongelma on räjähtämässä käsiin. Kun ei tiettyihin maihin palauteta, ja nuoret sen tietävät, niin eivät vain kuvittele voivansa tehdä rankaisematta mitä haluavat vaan myös tekevät. Lienee kulttuurisia juttuja enemmän taustalla, kuvitelmaa siitä, että ovat parempia kuin paikalliset, mutta tämän tutkimustuloksen valossa syy voi olla kotioloissa myös sen mekanismin suhteen, että oppivat tosiaan siellä omassa perheessä kasvattamattomassa laumassa julmuuden kaikki keinot.

Vierailija kirjoitti:

Noita aikoja on muisteltu aikuisena hymyssä suin. 

Vaikka väkivalta on aina väkivaltaa, niin ei saa ajatella, että noista olisi tullut kaikille traumoja. Paljon pahempi asia kuin tasavertaisen sisaruksen kanssa tappelu on se, kun jokin auktoriteetti käy kimppuun. Sitäkin sattui ja sieltä se malli tuli. 

Kuten jo kirjoitin, meillä väkivaltaa käytti äiti ja nuorempi sisarus oli alkuun apurina. Oppi kyllä sitten ihan itsekin kiusaamaan. Tasavertaisia ei oltu koskaan.

Onko seksuaalinenkin väkivalta yleistä sisarusten kesken?

Vierailija kirjoitti:

Joo, mulla myös isoveli mätki mennen tullen ja vanhemmat vaan sanoi väsyneesti : "älkää tapelko" vaikka en minä niitä ikinä aloittanut kun en fyysisesti edes mitenkään pärjännyt veljelle. Veli oli koulussa aika hännillä nokkimisjärjestyksessä ja selkeästi purki sitä minuun. 

Minulla sisarus kuppasi vanhempien remonttiin säästämät rahat ja lähti ulkomaille niillä. Jo pikkupentuna hän rassasi muiden säästöpossujen rahat eivätkä vanhemmat puuttuneet mitenkään. 

Tiedän tunteen kotona veli pahoinpiteli ja kiusasi yli 10 vuotta lähes päivittäin ja vanhemmat myös aika usein, ei olla kovin läheisiä. Pahin oli se pätkä kun kiusattiin kotona, koulumatkalla ja koulussa. En saanut hetken rauhaa.

Ja näin selviää kuinka "lähes kaikki naiset ovat kärsineet "miehen" vuoksi väkivallasta"

Niin siis se mies on pikkuveli tai isosisko joka löi kun oli 5v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö, taas tätä woke-paskaa...

 

 

Miten niin wokea, jos on sitä mieltä, että kotona pitäisi saada olla rauhassa? Minä ja veljeni tapeltiin lapsina paljon. Sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa oli ihan päivittäin. Mun vanhemmat eivät puuttuneet asiaan, koska heidän mielestään oli ihan normaalia, että sisarukset hakkaavat toisiaan. Äitini muisteli, että hänen isoveljensä (eli enoni) oli vielä täysi-ikäisenäkin kiusannut häntä ja mm. sylkenyt hänen kahviinsa tai piilottanut äitini tavaroita. Mun veli rikkoi mun leluja tahallaan ja aina jos pelattiin jotakin mun peliä ja veli hävisi, niin hän paiskoi pelin osasen ympäriinsä. Veli luki mun päiväkirjaa ja pilkkasi sitten mitä olin sinne kirjoittanut. Me ei ikinä leikitty yhdessä. 

Mä en ole tekemisissä veljeni kanssa. En vaan voi unohtaa miten ilkeä hän oli minul

Sairas perhe sinulla on ollut. Onneksi olet pystynyt tuon pahuuden katkaisemaan ja lapsesi ovat normaaleilla sisarussuhteilla päässeet eteenpäin.

Se on se kulttuurinen kunniakäsitys.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkansa. Lapset pitää tehdä 1-2 vuoden ikäeroilla, jotta heillä on seuraa toisistaan. Isoilla ikäerolla he eivät koskaan tule toimeen tasaveroisina kaveruksina, vaan ovat kumpikin erikseen henkisessä napanuorassa vanhempiinsa. Ja kumpikin tykönään kuvittelee, että se toinen saa enemmän huomiota tai vapauksia tai mitä vaan. Ja vanhempi joutuu koko ajan olemaan varpaillaan tasavertaisuuden kanssa. Lapsia ei pidä opettaa vaatimaan jotain tasavertaisuutta. Kaikkien pitää vaan saada kylliksi mutta ei yltäkyllin.

2,5-3 vuoden ikäero on parempi. Neuvola suosittelee 3 vuoden ikäeroa. 4-5 vuotta taas on ehdottomasti liian pitkä ja yhden vuoden ikäero aivan liian pieni.

Vierailija kirjoitti:

Kai tällä henkistäkin väkivaltaa tarkoitettiin? Se on vähintään yhtä paha asia kuin fyysinenkin.

Kyllä tarkoitettiin, myös ostrakismi on mukana eli ryhmästä pois jättäminen. Seksuaalisesta väkivallasta ei ollut mainintaa. Ap

Veli hakkasi muutaman kerran kun hermostui.

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun mukaan perheväkivalta on aina lasun paikka. Tarkoittaako se siis sitä, että myös sisarusten väliset tappelut ovat sitä, ja että jatkuessaan ne johtavat huostaanottoon?

Tarkoittaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mulla myös isoveli mätki mennen tullen ja vanhemmat vaan sanoi väsyneesti : "älkää tapelko" vaikka en minä niitä ikinä aloittanut kun en fyysisesti edes mitenkään pärjännyt veljelle. Veli oli koulussa aika hännillä nokkimisjärjestyksessä ja selkeästi purki sitä minuun. 

Ja joo, ei ole mitenkään hyvät välit nyt aikuisenakaan. Veli yrittää edelleen dominoida kaikessa. 

Eihän sinun tarvitse olla veljesi kanssa minkäänlaisissa tekemisissä jos et viihdy hänen seurassaan. 

Näin varmasti femcel-perheissä ainakin.

Huomaan, että sisaruksien autuudesta kerrotaan perheissä ja mediassa sellaista narratiivia, että harva kyseenalaistaa asiaa, vaikka omat tunteet ja faktat kertoisivat ihan muuta.

Hyväksytään loukkaaava ja epäasiallista käytöstä, - koska se on kuitenkin mun sisko/veli.-

Ja tällaista käytöstä ei hyväksyisi keneltäkään muulta ja tavallaan se, että se on oma sisarus tekee siitä vielä pahempaa. Olen miettinyt tämän vaikutusta ihmisen hyvinvointiin, voi olla yksi tekijä esim. tiedostamattomassa pahassa olossa. 

Vierailija kirjoitti:

Huomaan, että sisaruksien autuudesta kerrotaan perheissä ja mediassa sellaista narratiivia, että harva kyseenalaistaa asiaa, vaikka omat tunteet ja faktat kertoisivat ihan muuta.

Hyväksytään loukkaaava ja epäasiallista käytöstä, - koska se on kuitenkin mun sisko/veli.-

Ja tällaista käytöstä ei hyväksyisi keneltäkään muulta ja tavallaan se, että se on oma sisarus tekee siitä vielä pahempaa. Olen miettinyt tämän vaikutusta ihmisen hyvinvointiin, voi olla yksi tekijä esim. tiedostamattomassa pahassa olossa. 

Totta, sisarusten pitää mukaa olla tekemisissä ja muuta paheksutaan. On myös sellaista narratiivia, että ainoa lapsi kasvaa itsekkääksi yms. vaikka siitä ei ole minkäänlaista tutkimusnäyttöä. Ja sisarusten välistä kiusaamista ja väkivaltaa normalisoidaan. Monesti roolit jäävät päälle aikuisuuteen asti, ellei itse katkaise välejä. Se kateellinen ja mulkku kiusaa hautaan asti pahimmillaan. Olen oikeasti kuullut yli 80v. haukkuvan sisarustaan. Ei,  jotkut eivät ikinä kasva aikuisiksi, kateelliset ainakaan.

Ylös

Tästä puhutaan ihan liian vähän. Yleensä kun on lähisuhdeväkivallasta kyse, se nähdään hyvin perinteisesti; mies (isä) lyö naista (äitiä). Kyseessä on todella monisyinen ongelma, jossa on useita eri muotoja.

Vierailija kirjoitti:

Onko seksuaalinenkin väkivalta yleistä sisarusten kesken?

Ainakin on joitain tutkimuksia, että isoissa, yleensä uskonnollisissa, perheissä on