Mies ei voi luvata mitään, mutta näkee että me olemme pitkään yhdessä

Miksi sitoutua kun nainen lähtee joka tapauksessa pienimmästäkin ongelmasta. Eli miksi miesten pitäisi sitoutua kun ei siihen sitoutumiseen suostu naisetkaan muuta kuin korkeintaan tilapäisesti ja hetkellisesti tasan siihen asti kun saa kaiken mitä itse haluaa mutta lähtee heti jos ei enää saa ja jos pitäis tehdä jotain miehen eteen

Tuosta kirjaimellisuudesta tai symbolisuudesta sen verran, että jos toinen puhuu aidasta, toinen aidan seipäästä, niin silloin kannattaa ehkä käydä selventävä keskustelu asiasta.

Millainen arvomaailma kummallakin on parisuhteeseen liittyen. Millaisia toiveita ja tulevaisuuden visioita. Entä millaisia pelkoja. Millaisissa tilanteissa parisuhde saattaisi loppua ja kuinka se siinä tapauksessa tulisi tehdä.

Kummaa porukkaa täällä. Jos asiaa alkaa analysoimaan niin eihän kukaan voi ikinä luvata kenellekään mitään kun kukaan ei tiedä onko tunnin päästä enää edes elossa. Yleensä ihmiset kuitenkin antavat jonkunmoisen lupauksen tulevaisuudesta esim. kihlauksen tai avioliiton muodossa. Ei kukaan ole niin tyhmä että pitää tätä ikuisena lupauksena, mutta sen antaminen kertoo toiselle siitä että kumppani on hänen suhteen tosissaan eikä yhtäkkiä vain haihdu maisemista. Suurin osa ihmisistä kuitenkin haluaa jonkinlaisen merkin sitoutumisesta, eikä siinä ole mitään vikaa. Jos siihen ei pysty, kertoo se siitä ettei toinen oikeasti näe yhteistä tulevaisuutta vaan hengaa suhteessa niin kauan kun se on hauskaa ja kevyttä. Hänellä on jalka koko ajan oven välissä jos haluaisikin jotain muuta tai tilanne muuttuisi epämukavaksi. Se kertoo myös siitä ettei hän ole toisesta niin kiinnostunut että haluaisi "sitoa" toisen itseensä vaan on valmis ottamaan riskin että toinenkin voi lähteä heti kun huvittaa. 

Itse kyllä kiertäisin kaukaa tuollaiset tyypit jotka eivät voi muka luvata mitään. Itse tarvitsen vahvistuksen siitä että tässä ollaan tosissaan eikä toinen lähde heti kun joku ongelma ilmaantuu. Varsinkin jos suhteeseen liittyy myös lapsia.

Minä, nainen, teen aina selväksi heti paikalla että sitoutumaan en suostu.

Siitä saa sitten valita, haluaako jatkaa vai ei.  Jos toiselle ei sovi, on asia ok minunkin puolestani. En ala mihinkään jos ei ole täysin selvät pasmat.  Toisen ei pidä luulla eikä kuvitella yhtään mitään muuta.

Jos mies on mukava jos meillä synkkaa hyvin.  Ollaan yhtä mieltä erinäisistä asioista niin voidaan hyvinkin olla kauankin yhdessä ilman minkäänlaisia lupauksia ja valoja. Jos kumpikaan ei kyllästy, ei löydä parempaa tai muuten vain halua erota,  jatketaan. 

Lapsia en suostu edes harkitsemaan. Oman kodin haluan pitää sekä oman rahatalouden. Elättämään en ketään ala.  En lainaa rahaa.  Olen hyvätuloinen mutta siivelläni ei kukaan matkusta.  Jos haluan auttaa ja näen siihen tarvetta autan. 

En ymmärrä miksi tarvitaisiin jotain sormuksia ja lupauksia ja vannomisia ja pappeja ja vihkimisiä.  Nehän on vain muotoseikkoja jotka eivät takaa yhtään mitään.

Tästä ei kenenkään tarvitse tykätä.  Minä tykkään ja se on pääasia.

Miehesi kuulostaa rehelliseltä ja hyvältä tyypiltä, pitäisin kiinni tuollaisesta. Kyllähän hän voisi sulle lupaukset antaa ja olisit tyytyväinen, mutta hän seisookin sanojensa ja arvojensa takana. Olis itelle ehdottamasti hyvä merkki tällainen.

Ei kukaan voi luvata olla kymmeniä vuosia naisen kanssa. Sinun pitää vaan uskoa että mies haluaa olla kanssasi koska et muuta voi. Et löydä miestä joka uskoo että kaikki menee hyvin ja elämä on ttäydellistä. Se komeinkin mies voi pettää se on monta kertaa nähty.

pupup

Kyllähän ne koko elämän tai kymmenien vuosien lupailut on tarkalleen ottaen paskapuhetta. Kyllä se voi olla sen hetkinen tahto, mutta mitä vaan voi todellakin tapahtua. Ei kenelläkään ole todellisuudessa kykyä pitää sellaisia lupauksia, ja jos on sellainen tyyppi joka haluaa todella pitää lupauksensa, eikä vaan höpistä siinä hetkessä miellyttäviä tyhjiä sanoja, niin ei ihan herkästi mitään päättömiä lupauksia mene antamaan.

Itse odotan suhteessa, että meillä on yhteinen näkemys/odotus tulevaisuudesta. Luvataan rehellisyyttä. Jaetaan asioita ja ollaan avoimia.

Yleensä tuo "en voi luvata mitään" miehen sanomana ei tarkoita realismia ja rehellisyyttä, vaan kieroa luonnetta. Pidetään muka rehellisesti takaportti auki, että voi sitten jälkikäteen sanoa, "että enhän mä mitään luvannut". Hengaillaan yhdessä just sen aikaa, kun miehellä on kivaa, ja jos suhde syventyy (naisen puolelta) tunnetasolla, ja/ tai tulee vaikeita tilanteita, mies lähtee.

Kyllä moni pelimies osaa olla alussa miellyttävä, hoivaava ja kaikin puolin ihana. Jopa haluaa tavata sukulaiset ja lapset. Mutta kun tuuli kääntyy, alkaa ghostaus ja etääntyminen.

Kaikki me tiedämme, että elämässä voi tapahtua mitä vaan, mutta vilpittömästi ihastunut, kiintynyt ja yhteen ihmiseen sitoutunut ei ala suhteen alussa puhumaan tuohon tyyliin "en lupaa mitään".

JUOKSE!

Nyt Apina Luiskaan! Sinua kusetetaan 6-0!

Vierailija kirjoitti:

Minä, nainen, teen aina selväksi heti paikalla että sitoutumaan en suostu.

Siitä saa sitten valita, haluaako jatkaa vai ei.  Jos toiselle ei sovi, on asia ok minunkin puolestani. En ala mihinkään jos ei ole täysin selvät pasmat.  Toisen ei pidä luulla eikä kuvitella yhtään mitään muuta.

Jos mies on mukava jos meillä synkkaa hyvin.  Ollaan yhtä mieltä erinäisistä asioista niin voidaan hyvinkin olla kauankin yhdessä ilman minkäänlaisia lupauksia ja valoja. Jos kumpikaan ei kyllästy, ei löydä parempaa tai muuten vain halua erota,  jatketaan. 

Lapsia en suostu edes harkitsemaan. Oman kodin haluan pitää sekä oman rahatalouden. Elättämään en ketään ala.  En lainaa rahaa.  Olen hyvätuloinen mutta siivelläni ei kukaan matkusta.  Jos haluan auttaa ja näen siihen tarvetta autan. 

En ymmärrä miksi tarvitaisiin jotain sormuksia ja lupauksia ja vannomisia ja pappeja ja vihk

Kyllähän sinä jollekin reiäksi ja laskualustaksi kelpaat. Olet surullinen esimerkki nykymaailman merkityksettömyydestä. Lopunajat.

Muistutan myös että eihän avioliitossakaan luvata olla yhdessä koko loppuelämää. Siinä tahdotaan rakastaa. Joskus se tahtominen tai rakkaus voi loppua ja sekin on ihan ok tai tulla muita ylitsepääsemättömiä ongelmia. Itse olen naimisissa ja olen sitoutunut mieheeni, mutta myös realisti eli toki liittomme voi päättyä myös eroon, mistä sitä kukaan tietää. Olen kuitenkin papin ja häävieraiden edessä luvannut tahtoa rakastaa ja se riittää niin kauan kuin se riittää. Päivä kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tuo "en voi luvata mitään" miehen sanomana ei tarkoita realismia ja rehellisyyttä, vaan kieroa luonnetta. Pidetään muka rehellisesti takaportti auki, että voi sitten jälkikäteen sanoa, "että enhän mä mitään luvannut". Hengaillaan yhdessä just sen aikaa, kun miehellä on kivaa, ja jos suhde syventyy (naisen puolelta) tunnetasolla, ja/ tai tulee vaikeita tilanteita, mies lähtee.

Kyllä moni pelimies osaa olla alussa miellyttävä, hoivaava ja kaikin puolin ihana. Jopa haluaa tavata sukulaiset ja lapset. Mutta kun tuuli kääntyy, alkaa ghostaus ja etääntyminen.

Kaikki me tiedämme, että elämässä voi tapahtua mitä vaan, mutta vilpittömästi ihastunut, kiintynyt ja yhteen ihmiseen sitoutunut ei ala suhteen alussa puhumaan tuohon tyyliin "en lupaa mitään".

 

JUOKSE!

Toki tuokin vaihtoehto on mahdollinen. Ihmisiä on erilaisia, jopa miehiäkin. Meistä kukaan ei varmaan tunne ap:n miestä paremmin kuin hän itse, joten aika turhia lätinöitä kai nämä meidän arvailut taitaa olla.

Lienenkö itse sitten jotenkin poikkeava tai vammainen, kun en halua lupailla mitään sellaista mistä en ole aikalailla täysin varma, että pystyn lupaukseni myös pitämään.

Mun mies sanoo myös näin. Alkuun se tuntui pahalta mutta kun aloin ymmärtää hänen persoonaansa niin se tuntuu järkevämmältä. Hän ei osaa ennustaa tulevaa joten hän ei voi antaa tulevaisuutta koskevia lupauksia, kuten että olisimme aina yhdessä tms. Hän on hirveän analyyttinen ja konkreettinen ihminen, haluaa todella tarkoittaa mitä sanoo.

Kuitenkin hän on meistä se, jonka puheissa vilahtelee yhteinen vanhuus, hän on valmis hankkimaan yhteistä omaisuutta, hän on se joka on halunnut muuttaa yhteen.

Hänelle teot on tärkeämpiä kuin sanat.

Mielestäni lupauksessa ja sitoutumisessa on kyse halusta toimia niin. Kyllähän kaikki tietävät, että mitä tahansa voi tapahtua. Se että ei halua luvata yhteistä loppuelämää, kuulostaa kyllä vain siltä, että takaportti on auki, ja mielessä on joku ihanne jota tavoittelee tai jopa oikea ihminen jonka toivoo joskus saavansa.

Been there done that. En halunnut luvata exälle loppuelämää yhdessä, enkä suostunut naimisiin, koska en halunnut olla epärehellinen. Mutta nykyisen kanssa haluan viettää lopun elämäni (sille ei voi minkään jos jotain kaiken rikkovaa tapahtuu). 

Vierailija kirjoitti:

Miehesi kuulostaa rehelliseltä ja hyvältä tyypiltä, pitäisin kiinni tuollaisesta. Kyllähän hän voisi sulle lupaukset antaa ja olisit tyytyväinen, mutta hän seisookin sanojensa ja arvojensa takana. Olis itelle ehdottamasti hyvä merkki tällainen.

Mä olen myös tuollainen hyvä tyyppi. En voi luvata mitään, koska todellisuudessa rakastan toista, tällä hetkellä saavuttamatonta, ihmistä. 

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tuo "en voi luvata mitään" miehen sanomana ei tarkoita realismia ja rehellisyyttä, vaan kieroa luonnetta. Pidetään muka rehellisesti takaportti auki, että voi sitten jälkikäteen sanoa, "että enhän mä mitään luvannut". Hengaillaan yhdessä just sen aikaa, kun miehellä on kivaa, ja jos suhde syventyy (naisen puolelta) tunnetasolla, ja/ tai tulee vaikeita tilanteita, mies lähtee.

Kyllä moni pelimies osaa olla alussa miellyttävä, hoivaava ja kaikin puolin ihana. Jopa haluaa tavata sukulaiset ja lapset. Mutta kun tuuli kääntyy, alkaa ghostaus ja etääntyminen.

Kaikki me tiedämme, että elämässä voi tapahtua mitä vaan, mutta vilpittömästi ihastunut, kiintynyt ja yhteen ihmiseen sitoutunut ei ala suhteen alussa puhumaan tuohon tyyliin "en lupaa mitään".

 

JUOKSE!

Olemme tavaneet viitisen kuukautta ja olemme kyllä muutaman kerran väitelleet asiasta. Mies vakuuttaa olevansa vilpitön ja sanoi viimeksi kun tilanne meni pahaksi että luulenko että hän ei jo olisi lähtenyt jos haluaisi lähteä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hänen siis pitäisi luvata?

 

Oikeastaan on kyse siitä miten näemme sitoutumisen ylipäätään. Ennemmin kuin siitä että juuri nyt pitäisi kihloiihin mennä.

Tähän liittyy myös luottamus.

Oletko ensimmäisessä oikeassa parisuhteessa? Koska sulla on jotenkin naiivi käsitys. Ihmiset muuttuvat, eivätkä välttämättä halua enää olla toisen kanssa myöhemmin. Onko se sinusta parempi, että vakuuttaa sitoutumista ja sitten kuitenkin EHKÄ eroaa joskus myöhemmin? Eikö se tuntuisi sinusta siltä, että sinua on kusetettu? 

Mutta jos parisuhteessa on sellainen olo, että en tämän kanssa halua ehkä olla koko elämääni niin silloin on väärän ihmisen kanssa ja haaskaa molempien aikaa.

Kun on aidosti rakastunut ja rakastaa toista haluaa hänen kanssaan jakaa loppuelämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hänen siis pitäisi luvata?

 

Oikeastaan on kyse siitä miten näemme sitoutumisen ylipäätään. Ennemmin kuin siitä että juuri nyt pitäisi kihloiihin mennä.

Tähän liittyy myös luottamus.

Oletko ensimmäisessä oikeassa parisuhteessa? Koska sulla on jotenkin naiivi käsitys. Ihmiset muuttuvat, eivätkä välttämättä halua enää olla toisen kanssa myöhemmin. Onko se sinusta parempi, että vakuuttaa sitoutumista ja sitten kuitenkin EHKÄ eroaa joskus myöhemmin? Eikö se tuntuisi sinusta siltä, että sinua on kusetettu? 

Mutta jos parisuhteessa on sellainen olo, että en tämän kanssa halua ehkä olla koko elämääni niin silloin on väärän ihmisen kanssa ja haaskaa molempien aikaa.

Kun on aidost

Hän mietti myös tarkkaan koskaa tunnustaa tunteita, hän sanoo että rakastaa ja haluaa jakaa arjen ja koko elämän. Hän haluaa tehdä töitä sen eteen, eikä vaan sokeasti uskoa että ihmiset ovat yhdessä koko elämän. Joten hän ei voi etukäteen luvata, mutta haluaa kyllä.

Hänestä minä olen uskomuksineni enemmän ailahteevan ja helposti luovuttamassa.

ap