Mies ei voi luvata mitään, mutta näkee että me olemme pitkään yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hänen siis pitäisi luvata?

 

Oikeastaan on kyse siitä miten näemme sitoutumisen ylipäätään. Ennemmin kuin siitä että juuri nyt pitäisi kihloiihin mennä.

Tähän liittyy myös luottamus.

Oletko ensimmäisessä oikeassa parisuhteessa? Koska sulla on jotenkin naiivi käsitys. Ihmiset muuttuvat, eivätkä välttämättä halua enää olla toisen kanssa myöhemmin. Onko se sinusta parempi, että vakuuttaa sitoutumista ja sitten kuitenkin EHKÄ eroaa joskus myöhemmin? Eikö se tuntuisi sinusta siltä, että sinua on kusetettu? 

 

 

Minusta tuntuu että olen vasta nyt oikeasti rakastunut. En ole ihan nuorena vastaavaa kokenut.

 

ap

Olette siis aikuisia ja mies luikertelee tuohon malliin?

Vierailija kirjoitti:

Jokainen järkevä ymmärtää, että tilanteet muuttuvat. Tuollaiset "en voi luvata mitään"-tyypit häipyvät heti kun on pienikin ongelma, ja huikkaavat perään että enhän mä koskaan mitään luvannut.

Kukaan ei ole meille mitään velkaa. 

Vierailija kirjoitti:

"Niin eli mielestäsi tyhjien lupausten antaminen on parempi asia kuin antamatta lupauksia ollenkaan? Ok. Outo ajatusmaailma."

Lupausten antaminen kertoo minulle siitä että sillä ihmisellä on ainakin halu toimia niiden mukaisesti. Joo, tiedän että elämässä voi tapahtua mitä tahansa, mutta kun lähtökohtana pitäisi olla ajatus, että haluaa olla kanssani loppuelämän. Jos ei pysty lupaamaan, koen ettei hän edes halua. En näe mitään järkeä että antaisin kaikkeni (tai oikeastaan yhtään mitään) sellaiseen suhteeseen.

Etkö sä muuten ihmisestä huomaa, että hän haluaa olla kanssasi kuin vain sanojen muodossa? 

Minun eksäni alkoi 20 vuoden jälkeen yhtäkkiä puhua, ettei voi luvata mitään. Sopivasti juuri silloin, kun toinen nainen ilmestyi kuvioihin. Sitä ennen oli aina luvannut. 

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni alkoi 20 vuoden jälkeen yhtäkkiä puhua, ettei voi luvata mitään. Sopivasti juuri silloin, kun toinen nainen ilmestyi kuvioihin. Sitä ennen oli aina luvannut. 

Niin eli miehen ei olisi koskaan kannattanutkaan luvata, koska se ei käytännössä tarkoita yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen järkevä ymmärtää, että tilanteet muuttuvat. Tuollaiset "en voi luvata mitään"-tyypit häipyvät heti kun on pienikin ongelma, ja huikkaavat perään että enhän mä koskaan mitään luvannut.

Kukaan ei ole meille mitään velkaa. 

En mäkään ole sitä kenellekään velkaa, että "uhraisin" itseni. Jos suhde alkaa muistuttamaan päivätyötä kyllä mäkin lähtisin. Olen luvannut, että olen suhteessa niin kauan kun mulla on kivaa. En mä kaipaa mitään riippaa, joka elää vain mun kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niin eli mielestäsi tyhjien lupausten antaminen on parempi asia kuin antamatta lupauksia ollenkaan? Ok. Outo ajatusmaailma."

Lupausten antaminen kertoo minulle siitä että sillä ihmisellä on ainakin halu toimia niiden mukaisesti. Joo, tiedän että elämässä voi tapahtua mitä tahansa, mutta kun lähtökohtana pitäisi olla ajatus, että haluaa olla kanssani loppuelämän. Jos ei pysty lupaamaan, koen ettei hän edes halua. En näe mitään järkeä että antaisin kaikkeni (tai oikeastaan yhtään mitään) sellaiseen suhteeseen.

Etkö sä muuten ihmisestä huomaa, että hän haluaa olla kanssasi kuin vain sanojen muodossa? 

Ehkä siksi hän kaipaa niitä ääneen lausuttuja sanoja, kun teot ei puhu? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen järkevä ymmärtää, että tilanteet muuttuvat. Tuollaiset "en voi luvata mitään"-tyypit häipyvät heti kun on pienikin ongelma, ja huikkaavat perään että enhän mä koskaan mitään luvannut.

Kukaan ei ole meille mitään velkaa. 

En mäkään ole sitä kenellekään velkaa, että "uhraisin" itseni. Jos suhde alkaa muistuttamaan päivätyötä kyllä mäkin lähtisin. Olen luvannut, että olen suhteessa niin kauan kun mulla on kivaa. En mä kaipaa mitään riippaa, joka elää vain mun kautta. 

Olen siis luvannut itselleni.

Mustakin tuntuu tällä hetkellä, että me ollaan miehen kanssa yhdessä vielä pitkään. Mistä hitosta mä voi tietää mistä musta tuntuu esim vuoden päästä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niin eli mielestäsi tyhjien lupausten antaminen on parempi asia kuin antamatta lupauksia ollenkaan? Ok. Outo ajatusmaailma."

Lupausten antaminen kertoo minulle siitä että sillä ihmisellä on ainakin halu toimia niiden mukaisesti. Joo, tiedän että elämässä voi tapahtua mitä tahansa, mutta kun lähtökohtana pitäisi olla ajatus, että haluaa olla kanssani loppuelämän. Jos ei pysty lupaamaan, koen ettei hän edes halua. En näe mitään järkeä että antaisin kaikkeni (tai oikeastaan yhtään mitään) sellaiseen suhteeseen.

Etkö sä muuten ihmisestä huomaa, että hän haluaa olla kanssasi kuin vain sanojen muodossa? 

Ei ole vielä osunut ihmistä josta huomaisin. Ehkä siksikin pidän sanojen merkitystä korostetun tärkeänä. Eipä sitä tiedä jos vaikka joskus kohtaankin jonkun jonka käytös on sellaista, etten tarvitse mitään vakuuttelua sanojen muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niin eli mielestäsi tyhjien lupausten antaminen on parempi asia kuin antamatta lupauksia ollenkaan? Ok. Outo ajatusmaailma."

Lupausten antaminen kertoo minulle siitä että sillä ihmisellä on ainakin halu toimia niiden mukaisesti. Joo, tiedän että elämässä voi tapahtua mitä tahansa, mutta kun lähtökohtana pitäisi olla ajatus, että haluaa olla kanssani loppuelämän. Jos ei pysty lupaamaan, koen ettei hän edes halua. En näe mitään järkeä että antaisin kaikkeni (tai oikeastaan yhtään mitään) sellaiseen suhteeseen.

Etkö sä muuten ihmisestä huomaa, että hän haluaa olla kanssasi kuin vain sanojen muodossa? 

Ehkä siksi hän kaipaa niitä ääneen lausuttuja sanoja, kun teot ei puhu? 

Sinäpä sen sanoit, juuri kirjoitin kommentin jossa kerroin etten ole kohdannut koskaan ihmistä jonka teot puhuisivat.

Narsistit jne. lupailee kyllä ummet sun lammet. Kannattaa ennemminkin luottaa puolison tekoihin ja emotionaaliseen yhteyteen ja siihen miltä hänen seurassaan oikeasti tuntuu.

Monet ei ensimmäisen avioeron jälkeen halua alkaa vannomaan asioita - varsinkaan koko suvun ja muiden tuttujen todistaessa.

Vierailija kirjoitti:

Hän odottaa parempaa. Seuraava.

Treffimieheni odottaa, että lapset tulevat täysi-ikäiseksi. Sitten hän voi kuvitella seurustelevansa, koska exää ei tarvitse enää ottaa huomioon lasten hoidossa ja tapaamisissa. Siihen on yli 2 vuotta aikaa. Hänen mielestään tapailumme kestää kevyesti siihen asti. 

Mikä ettei, en minäkään ole luvannut mitään. Kestää jos kestää. Tässä on hyvää aikaa tutustua. 

Vierailija kirjoitti:

Onko vähän kirjaimellinen tyyppi?

Itselleni on ainakin vaikea luvata mitään ikuista yhteistä tulevaisuutta, koska enhän minä sellaista voi oikeasti luvata. Olen kyllä täysin sitoutunut miesystävääni, en katsele muita tai pidä mitään ovia auki. Ei se kuitenkaan vielä riitä mihinkään loppuelämän vannomiseen.

Mitä tahansa voi kuitenkin sattua ja hyväkin pari voi alkaa kasvamaan ajan myötä eri suuntiin. Tuntuisi älyllisesti epärehelliseltä lupailla mitään, kun ei tulevaisuudesta voi koskaan varmaksi tietää.

 

Eikö kirjaimellisuus ole pikemminkin sitä, että sanoo, ettei voi luvata koska mitä tahansa voi sattua kun tämähän on itsestään selvää? Kuka vain voi kuolla milloin vain jne. eivätkä lupaukset yhteisestä elämästä tarkoita, että varmuudella on paikalla vielä satavuotiaana kaahaamassa rollaattorilla rakkaansa kanssa. Mielestäni lupaukset yhdessä olemisesta kertovat enemmän halusta olla yhdessä, yhdessäolon tavoitteesta jne. Jos joku sanoo, että ei voi luvata mitään, se kyllä minun korvissani kuulostaa siltä, että ei halua ja, että tavoitteet ovat muualla.

Vierailija kirjoitti:

Mustakin tuntuu tällä hetkellä, että me ollaan miehen kanssa yhdessä vielä pitkään. Mistä hitosta mä voi tietää mistä musta tuntuu esim vuoden päästä? 

Mahtaa olla hyvä elämä, jossa kaikki päätökset tehdään oikuttelevien tunteiden perusteella ja elämässä jatkuvasti jahdataan vain kivoja tunteita. Niitä negatiivisia ja raskaista tunteita voi myös työstää ja selvittää, mutta toki se voi olla henkisesti laiskalle ihmiselle liian rankkaa. Kuuluu tosin nykyajan henkeen, nopea dopamiini ja kertakäyttökulttuuri ovat vallallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai hän on rakastava ja huomioiva, koska sellainen on kivaa. Hän vain haluaa olla turhista muodollisuuksista vapaa sitten, jos/kun tulee vastaan joku, jonka kanssa on kivempaa kuin sinun kanssasi.

 

Hän haluaa muuttaa yhteen, hän haluaa tavata lapseni. Hän haluaa rakentavasti selvittää riidat. Hän harjaa hiukseni, hän pitää minusta huolen.

Hän sanoo että rakastaa minua.

 

ap

Et oo tosissas, harjaa hiukses ja pitää susta huolen? Nyt en ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Mustakin tuntuu tällä hetkellä, että me ollaan miehen kanssa yhdessä vielä pitkään. Mistä hitosta mä voi tietää mistä musta tuntuu esim vuoden päästä? 

Osa ihmisistä on tässä suhteessa erilaisia, eikä oleta tuntevansa vuoden päästä mahdollisesti toisin. Parisuhde varmaan onnistuu parhaiten kun tässäkin asiassa samankaltaiset ovat keskenään. Eihän tuo kirjoittamasi varsinaisesti anna kuvaa siitä, että olisit suuresti rakastamasi ihmisen kanssa ja haluaisit koko sydämestäsi elää yhdessä vanhoiksi asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mustakin tuntuu tällä hetkellä, että me ollaan miehen kanssa yhdessä vielä pitkään. Mistä hitosta mä voi tietää mistä musta tuntuu esim vuoden päästä? 

Mahtaa olla hyvä elämä, jossa kaikki päätökset tehdään oikuttelevien tunteiden perusteella ja elämässä jatkuvasti jahdataan vain kivoja tunteita. Niitä negatiivisia ja raskaista tunteita voi myös työstää ja selvittää, mutta toki se voi olla henkisesti laiskalle ihmiselle liian rankkaa. Kuuluu tosin nykyajan henkeen, nopea dopamiini ja kertakäyttökulttuuri ovat vallallaan.

Sinä et ymmärrä yhtään mitään, koska sinä et ole koskaan ollut parisuhteessa. 

Ihan tyypillinen ongelma parisuhteessa. Mies elää hetkessä ja naista ahdistaa jos ei pääse suunnittelemaan etukäteen asioita josta sitten pääsisi nalkuttamaan ja valittamaan miehelle kuinka taaskaan mies ei tee niin kuin nainen on etukäteen suunnitellut ja vaatinut

Mikä kiire naimisiin?ahistavaa, me ollaan oltu 10vuotta yhdessä eikä kumpikaan haluu naimisiin, se on ahistavaa..lapsikin on..mutta mennä nyt ihmisten eteen vannoo rakkautta ja mitäs sit jos ero tuleekin?hölynpölyä tommonen että pakko sitoutua,voi olla yhdessä muutenkin