Lue keskustelun säännöt.
Mies ei voi luvata mitään, mutta näkee että me olemme pitkään yhdessä
29.10.2024 |
Ymmärrättekö tällaista, mies ei voi luvata mitään koska mitä tahansa voi tapahtua. Mutta muuten hän on kaikinpuolin ihan täydellinen, rakastava ja huomioiva. Sanoo että haluaa minut ja haluaa olla kymmenien vuosienkin päästä yhdessä. Tai sen hän näkee.
Ymmärrätkö tämän? Tavallaan ymmärrän, mutta tavallaan uskon että jos ei voi sitoutua samalla asenteella kuin minä, ei siitä mitään tule. En halua olla tuomitseva, mutta on vaikea ymmärtää.
Kommentit (163)
On persoonallisuushäiriöisiä jotka käyttäytyvät apn kuvaamalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vähän kirjaimellinen tyyppi?
Itselleni on ainakin vaikea luvata mitään ikuista yhteistä tulevaisuutta, koska enhän minä sellaista voi oikeasti luvata. Olen kyllä täysin sitoutunut miesystävääni, en katsele muita tai pidä mitään ovia auki. Ei se kuitenkaan vielä riitä mihinkään loppuelämän vannomiseen.
Mitä tahansa voi kuitenkin sattua ja hyväkin pari voi alkaa kasvamaan ajan myötä eri suuntiin. Tuntuisi älyllisesti epärehelliseltä lupailla mitään, kun ei tulevaisuudesta voi koskaan varmaksi tietää.
Olen vähän sitä mieltä, että jos on voimakas TAHTO ja halu sitoutua ja rakentaa yhteistä elämää, niin voi sitten luvata myötä ja vastoinkäymiset. Jos sitä tahtoa asiaan ei ole niin voimakkaasti, niin silloin ei voi luvata. On siis kyse tahdosta sitoutua ja haluta voittaa tulevat mahdolliset ongelmat. Pitää suhteen priotriteet
Ajatuksella "Mitä tahansa voi kuitenkin sattua", jotain sellaista todennäköisemmin sitten sattuukin. Ei ole vaan sitoutunut niin syvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vaaditko siis miestä lupaamaan että hän rakastaa sinua elämänsä loppuun saakka?
Ei minusta tuollaisia lupauksia pidä keltään vaatia. Ihminen voi haluta rakastaa loppuun asti mutta kuten miehesikin on sanonut, kukaan ei sellaista voi luvata eikä sellaista kannata siksi vaatiakaan.
Vihkikaavakin kysyy että "tahdotko sinä" eikä "lupaatko sinä".
No sen onkin aika olennasta, että tahtooko, Jos tahkoa löytyy rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä, niin se on aika paljon parempi kuin se, että mies saanoo "ettei voi luvata mitään koska mitä tahansa voi tapahtua". Aha.
On totta, ettei monikaan tiedä parisuhteessaan, tahtooko ne sitä yhteistä tulevaisuutta tai varsinkaan loppuelämän kumppanutta vai ei, vaikkei olisi kyse naimisiinmenosta. Se on kutenkin sillä tavalla aika yksioikoista, että itse pitää tietää omassa mielessä tahtooko sitä vai ei. Jos ei pysty sanomaan toiselle yksiseitetisesti ja selvöästi, että sitä tahtoo, niin se on sittenselvä, ettei joko tahdo, tai ettei ole varma tahtooko. Toki vamasti on vaikea olla rehellinen toiselle tässä asissa, ja tulee helposti vaikka mitä selittelyä. Onko ap:n miehen puhe nyt tätä selittelyä ja valkoista vahetta, vaikka paistaa selvästi, ettei halua sitoutua kunnolla?
Asian selittely on asian silottelua toiselle. Sitoutuminen suhteeseen ei ole silloin ihan niin syvää.
Jos mitään ei pysty lupaamaan ja esim. tekemään yhteisiä isompia suunnitelmia jne, niin kuulostaisi vähän pelottavalta, ettei toinen olisi niin syvällä jutussa mukana, ja kun saa sitten tarpeekseen, niin siirtyy iloisena muille apajille, mutta omia tunteita tai suunnitemia ei ollut kiinni suhteessa sen isommin kuitenkaan. Kaikille "rakkaus" ei tarkoita samaa asiaa, joillekin se on jopa vain senhetkinen tunne, ei muuta. Ja sen voi sitten vaikka kohta tuntea jonkun toisen kanssa. Kaikille rakkaus ei tarkoita toisen ihmisen syvää rakastamista ja välittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä oikein haluat? Jonkun verivalan vai?
Puolet avioliitoistakin päättyy eroon, joten lupaukset ei paljoa paina, vaan teot ja yhteys ihmisten välillä.
Tärkeintä on, että on parisuhde perustuu rakkaudelle ja välittämiselle, tehdään vilpitöntä tiimityötä yhteisen hyvinvoinnin eteen. Yhteiselo ei ole kuitenkaan itsetarkoitus, jos se ei enää tuo lisäarvoa asianomaisten elämänlaatuun, vaan pikemminkin päinvastoin, eli heikentää sitä.
No kyllä se aito kumppanuus ja rakkaus on monelle tärkeä itseisarvo elämässä. Ei niinkään se, mitä ns. muuta kumppanilla on "tarjota" toiselle. Aito rakkaus ja kumppanuus on mukana myös vaikeuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Mistäs hän sen "näkee", kristallipallosta vai kahvinporoista?
Sanotko noin vaikka toissäkin pomolle, kun hän pyytää hoitamaan jonkin asian ensi viikoksi valmiiksi? Tai kun kaveri pyytää muuttoavuksi päivänä x?
Eikohän se vakaa aikomus ja pyrkimys aktiivisesti toteuttaa jokin asia, toive tai suunnitelma, ole aika olennainen osa kun lupaa jotakin. Joskus tulee silti jotakin sellaista yllättävä tai isompaa, miksi lupaus kuitenkin rikkoutuu.
Ei siitä tule mitään, jos jonkin mahdollisen yllättävyyden takia mitään ei voi koskaan luvata.
Tietenkin, jos tietää itse, että on realistisesti ja todennäköisesti paljonkin sellaisia asioita, jotka voivat tulla esteeksi oman lupauksen pitämiselle, tai ei vain yksinkertaisesti halua, niin sitten ei voi luvata...
Ja aloitukseen viitaten:
- Voisitko tulla muuttoavuksi päivänä x?
- No en tiedä, kaikkea voi tapahtua.
- Eli?
- Kyllä minä voin nähdä itseni siellä muutossa kantamassa niitä laatikoita...
- No mutta haluutko tulla, tarjoon pitsat ja kaljat sitten kanssa?
- No kyllä minä ihan näen, että voisin niitä laatikoita kantaa... mutta mitä vaan voi tapahtua, etten pääsekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaaditko siis miestä lupaamaan että hän rakastaa sinua elämänsä loppuun saakka?
Ei minusta tuollaisia lupauksia pidä keltään vaatia. Ihminen voi haluta rakastaa loppuun asti mutta kuten miehesikin on sanonut, kukaan ei sellaista voi luvata eikä sellaista kannata siksi vaatiakaan.
Vihkikaavakin kysyy että "tahdotko sinä" eikä "lupaatko sinä".
No se onkin aika olennasta, että tahtooko, Jos tahtoa löytyy rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä, niin se on aika paljon parempi kuin se, että mies sanoo "ettei voi luvata mitään, koska mitä tahansa voi tapahtua". Aha.
On totta, ettei monikaan tiedä parisuhteessaan, tahtooko ne sitä yhteistä tulevaisuutta tai varsinkaan loppuelämän kumppanutta vai ei, vaikkei olisi kyse naimisiinmenosta. Se on kuitenkin sillä tavalla aika yksioikoista, että itse pitää tietää omassa mielessään tahtooko sitä vai ei. Jos ei pysty sanomaan toiselle yksiselitteisesti ja selvästi, että sitä tahtoo, niin se on sitten selvä, ettei joko tahdo, tai ettei ole varma tahtooko. Toki vamasti on vaikea olla rehellinen toiselle tässä asiassa, ja tulee helposti vaikka mitä selittelyä. Onko ap:n miehen puhe nyt tätä selittelyä ja valkoista valhetta, vaikka paistaa selvästi, ettei hän halua sitoutua kunnolla?
Asian selittely on asian silottelua toiselle. Sitoutuminen suhteeseen ei ole silloin ihan niin syvää.
Jos mitään ei pysty lupaamaan ja esim. tekemään yhteisiä isompia suunnitelmia jne, niin kuulostaisi vähän pelottavalta, ettei toinen olisi niin syvällä jutussa mukana. Sitten kun saa tarpeekseen, niin siirtyy iloisena muille apajille, mutta omia tunteita tai suunnitemia ei ollut kiinni suhteessa sen isommin kuitenkaan. Kaikille "rakkaus" ei tarkoita samaa asiaa. Joillekin se on jopa vain senhetkinen tunne, ei muuta. Ja sen voi sitten vaikka kohta tuntea jonkun toisen kanssa. Kaikille rakkaus ei tarkoita toisen ihmisen syvää rakastamista ja välittämistä.
Pahoittelut, taisi jäädä tuon viestin oikoluku välistä. Korjasin virheet tuohon lainaukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies sanoisi mulle että "en lupaa mitään" niin mulle se olisi red flag. Oon ollut suhteissa, jossa on pidetty löysässä hirressä ja tuo on vähän sitä. Eli sä alat miettiä, että miten sä voisit olla parempi nainen että se vihdoin lupaisi sulle ja se on just se mitä se haluaa. Pitää sua epävarmuudessa.
Tuollainen kertoo mielestäni siitä että toinen ei ole siitä ihmisestä ihan varma. Eiköhän silloin pysty jotain lupaamaankin jos tuntee kohdanneensa itselleen oikean ihmisen. Itse jos huomaan tuollaista roikottamista, lopetan suhteen, koska en etsi mitään väliaikaista ratkaisua.
Mutta täällä ei ole vielä vastattu siihen, joten vastaisitko sinä, että jos sinulle luvataan asioita, ja ne eivät koskaan toteudu, ne petetään tms, niin etkö koe, että sinua on nimenomaan silloin harhautettu ja sinulle on valehdeltu?
1. Tyhjä lupaus on sellainen, jota ei ole sanoessaan tosissaan tarkoittanut, eikä sen pitämiseksi ole nähnyt vaivaa. Sellainen lupailu on vain (tahallista) harhauttamista. Ja sellainen on itsekästä toisen vedättämistä ja pettämistä.
2. Jos kuitenkin on ollut ihan aito ajatus ja halu luvata jotakin, ja on sitä tosissaan tarkoittanut ja nähnyt vaivaa, jotta voisi lupauksensa pitää, mutta se ei kuitenkaan onnistu aidosta hausta ja yrityksistä huolimatta, niin silloin on kyse vähän eri asiasta. Toki toinen voi tuntea olonsa silti joskus petetyksi, muttei välttämättä, riippuu vähän asianhaaroista. Kaikki ymmärtää, että elämässä voi tulla eteen kaikenlaista, mihin ei esim. osannutkaan olla varautunut.
3. On sellainenkin aika yleinen esimerkki, että on luvattu jotain isoa, ja tarkoitettukin tavallaan ihan aidosti, kuitenkin lupaajan itsetuntemus ja todellisuuskuva on ollut niin heikkoa, ettei lupauksella todellisuudessa ole ollut katetta. Silloin voi tuntea olonsa myos petetyksi mutta teko ei ole ollut kuitenkaan tahallista vedättämistä.
4. Ei luvata koskaan mitään, koska "mitä vain voi sattua" ja mieli muuttua. Parisuhteessa tuollainen on usein ihan vain itsekkyyttä ja selkärangattomuutta ja vastuun välttämistä asioissa, joissa se omaa vastuu kuitenkin tulisi kantaa. Sellainen ei toimi ja ole reiua toista kohtaan, sillä parisuhteessa monissa asioissa pitää osata kantaa vastuuta omaa nenänpäätä kauemmas, kun on kerran läheisessä sitoutuneessa suhteessa toisen kanssa. Ei voi olla ihan itsekeskeinen tuuliviiri, vaan toinenkin tulee osata ottaa huomioon.
Eli siis, toki kannattaa punnita hyvin isoissa asioissa mitä voi ja haluaa luvata ja mitä ei, ja ennen kaikkea olla madollisimman rehellinen toiselle. Kuitenkin jokainen ymmärtää elämän arvaamattomuuden, ei lupausen toteutuminen ole mikään 100% varmaa kai koskaan. Aito tahto, realiteettien ymmärtäminen, sekä asioiden tekeminen lupauksen eteen on ratkaisevassa asemassa luvatessa jotain isoa. Ei voi jättää aina pelkurimaisesti aioita roikkumaan ja vain epämääräisesti lupaamatta, ja luulla, että sellainen toisen roikottaminen ja suuremmassa epävarmuudessa pito isoissa asioissa olisi useinkaan jotenkin reilumpi vaihtoehto. Sellainen kun on usein vääränlaista vallankäyttoä, oman vastuun pakoilua, eli ei olenkaan reilua ja suoraselkäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin. En halua luvata mitään minkä pitämisestä en voi olla ehdottoman varma. En lupaa mitään vain toisen mieliksi.
Mitä hyötyä tuollaisesta lupauksesta edes olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei rakasta sinua eikä ole sitoutunut.
Katselee parempaa.
Ei rakasta sinua eikä ole sitoutunut.
Katselee parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan ymmärrän.
Päätin aikoinaan pitkän harkinnan jälkeen lähteä suhteeseen varoitusmerkeistä huolimatta ja sitoutua suhteeseen, kun siihen lähden. Sitoutumistani on koeteltu vuosien varrella, mutta sitoumus on voittanut. Tällä hetkellä en kuitenkaan ole varma, voittaako enää. Viime viikkoina olen nimittäin ollut useampaan kertaan kertomassa haluavani erota mutta perääntynyt muistaessani alussa tekemäni päätöksen katsoa tämä loppuun. Vaikka toinen ei koskaan pyytänyt lupaamaan mitään enkä luvannut mitään, myös pelkän itselleni tekemän lupauksen rikkominen on vaikeaa.
Itse en alkaisi tuollaisen miehen kanssa vakavampaan parisuhteeseen. Ei yhteiselämästä tule mitään jos toinen ei voi ikinä luvata mitään. Hänen kanssaan ei voi ostaa asuntoa, hankkia lapsia tms. koska nekin sisältää lupauksen jostakin. Vielä huolestuttavampaa on tietysti se jos tällaisia asioita voikin luvata mutta ei sitoutumista yhteiseen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä uusi mies kenen kanssa olen ollut 3 vuotta on samanlainen kuin edellinen. Ei mitään kiinnostusta tehdä mitään yhdessä, koti jää täysin mun harteille. Miestä kiinnostaa vain työt ja äypuhelinen selaaminen. Ei koskaan läsnä.
Mä en jaksa enää. Olen niin väsynyt ja kyllästynyt. Kaipaan kovasti innokasta kumppania joka tykkäsi toteuttaa ideoita.
Vierailija kirjoitti:
Mies voisi helposti luvata yrittävänsä parhaansa sen eteen, että pysytte yhdessä. Hän ei lupaa mitään, koska ei halua luvata mitään, koska aikoo pettää lupauksensa.
Tämä!!! Ja mun mies on juuri tällainen. Ja nyt tullut ilmi, että haluaa erota. Puhuu siihen tyyliin, että en olisi merkinnyt hänelle edes juuri mitään. Aivan kuin hänen olisi helppo erota.
Pappi kysyy tahdotko. Miehelläsi ei selvästi ole tahtoa. Itsellä tuollaisesta käytöksestä alkaa rakkaus ja välittäminen muuttua välinpitämättömyydeksi ja suhde sitten lässähtää ja loppuuihan omalla painollaan.
Katselisin uutta miestä tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kuulostaa rehelliseltä ja hyvältä tyypiltä, pitäisin kiinni tuollaisesta. Kyllähän hän voisi sulle lupaukset antaa ja olisit tyytyväinen, mutta hän seisookin sanojensa ja arvojensa takana. Olis itelle ehdottamasti hyvä merkki tällainen.
Mä olen myös tuollainen hyvä tyyppi. En voi luvata mitään, koska todellisuudessa rakastan toista, tällä hetkellä saavuttamatonta, ihmistä.
Oletko siis kuitenkin jonkinlaisessa suhteessa, tai deittailet, vaikka rakastat jotain toista? Jos olet, kerrotko alussa, että rakastat jotain saavuttamatonta tyyppiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kuulostaa rehelliseltä ja hyvältä tyypiltä, pitäisin kiinni tuollaisesta. Kyllähän hän voisi sulle lupaukset antaa ja olisit tyytyväinen, mutta hän seisookin sanojensa ja arvojensa takana. Olis itelle ehdottamasti hyvä merkki tällainen.
Mä olen myös tuollainen hyvä tyyppi. En voi luvata mitään, koska todellisuudessa rakastan toista, tällä hetkellä saavuttamatonta, ihmistä.
Eli hyvä ja rehellinen tyyppi kertoo vain osan totuudesta eli valehtelee? Nyt kyllä taas sellaista oman itsensä korottamista, että ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vähän kirjaimellinen tyyppi?
Itselleni on ainakin vaikea luvata mitään ikuista yhteistä tulevaisuutta, koska enhän minä sellaista voi oikeasti luvata. Olen kyllä täysin sitoutunut miesystävääni, en katsele muita tai pidä mitään ovia auki. Ei se kuitenkaan vielä riitä mihinkään loppuelämän vannomiseen.
Mitä tahansa voi kuitenkin sattua ja hyväkin pari voi alkaa kasvamaan ajan myötä eri suuntiin. Tuntuisi älyllisesti epärehelliseltä lupailla mitään, kun ei tulevaisuudesta voi koskaan varmaksi tietää.
Olen vähän sitä mieltä, että jos on voimakas TAHTO ja halu sitoutua ja rakentaa yhteistä elämää, niin voi sitten luvata myötä ja vastoinkäymiset. Jos sitä tahtoa asiaan ei ole niin voimakkaasti, niin silloin ei voi luvata. On siis kyse tahdosta sitoutua ja haluta voittaa tulevat mahdolliset ongelmat. Pitää suhteen priotriteet
Mun mieheltä puuttui tahto mennä naimisiin. Nyt hänelle on se tahto yllättäen tullut, mutta minulla sitä ei enää ole. Nämä on tämmöisiä henkimaailman asioita.
Hän ei oikein osannut aikoinaan selittää miksi ei naimisiin halua, hoki vain ettei tarvitse paperinpalaa, mutta haluaa pysyä yhdessä aina. minä taas lähdin silloin juridisella puolella asiaan.
Nyt mies sanoo että haluaa olla loppuelämän kanssani ja virallistaa suhteen, ja että se juridinenkin puoli tulisi siinä samalla sitten. Itse taas en näe enää noita merkityksellisinä, olenhan jo 10 vuotta ollut hänen kanssaan virallistamatta, loppuelämän yhdessäolosta nyt en osaa sanoa mitään, sen näkee sitten. Juridinen puoli alkaa olla ihan selvä kun talo alkaa olla maksettu enkä tähän jäisi jos mies kuolisi tai ero tulisi. Enpä siis näe nyt itse enää avioliittoa hänen kanssaan oikein minään, enkä tarvitse sitä paperinpalaa.
Joku syy siihen oli miksi hän harasi vuosia sitten naimisiinmenoa vastaan, ja joku syy siihen on miksi minä silloin naimisiin halusin. Jotkut syyt on myös tähän tilanteeseen missä roolit on keikahtaneet päälaelleen. Siltipä vain yhdessä olemme, eikä kummallakaan ole aikomustakaan erota.
Olen vähän sitä mieltä, että jos on voimakas TAHTO ja halu sitoutua ja rakentaa yhteistä elämää, niin voi sitten luvata myötä ja vastoinkäymiset. Jos sitä tahtoa asiaan ei ole niin voimakkaasti, niin silloin ei voi luvata. On siis kyse tahdosta sitoutua ja haluta voittaa tulevat mahdolliset ongelmat. Pitää suhteen priotriteettina ja pitää siitä huolta korkealla motiivilla. Haluta jopa loppuelämän kumppanuus toisen kanssa. Onhan se iso asia.
On mielestäni vähän kyseenalaista ja jopa pientä itsepetosta miettiä eron mahdollisuuksia ja elämän yllätyksellisyyttä syyksi siihen, ettei vain itse halua sitoutua niin tiiviisti ja lujaa. Kyse on halusta sitoutua. Jokainen ymmärtää, että jos tulee ylitesepääsemättömiä vaikeuksia, niin voi ero tulla. Kyse on kuitenkin halusta tehdä valintoja ja asioita sen eteen, että suhde olisi todellinen elämänkumppanuus. Ei niin, että odottaa mitähän vastaan nyt tulee ja tapahtuu, ja on ulkopuolelta tulevien elämän asioiden vietävissä enemmän, parisuhteenkin osalta, ajatuksella minne se elämä kuljettaakin. Sillä on merkitystä, jos on itse päättänyt jotain vakaasti syvällä itsessään, mitä haluaa, minkä virran antaa viedä ja minne suuntaan. Tietää hyvin mitä haluaa.
Jos ei sellaista halua voimakkaaseen sitoutumiseen tunne, niin sitten ei tunne, yleistähän se on, eikä mitenkään väärin. Mutta on mielestäni vähän älyllisesti epärehellistä selittää asia niin, että kun tahto asiaan puuttuu tai se ei ole niin voimakasta, niin kyse olisi jostain muusta.
Ihmisen tahto on voimakas asia ja tahdolla saa paljon asioita aikaan. Jos ei ole tahtoa johonkin, niin sitä ei niin todennäköisesti tapahdu, eikä sitä toiminnallaan ja valinnoillaan samalla tavalla edistä, kuin jos on voimakas tahdo johonkin. On älyllisesti epärehellistä aliarvioida tahdonvoimaa. Toki elämä on ylätyksellistä ja on paljon muuttuvia tekijöitä, mutta tahdolla on vaikutusta, saada asiat todennäköisemmin onnistumaan, kun ilman tahtoa. Joko on halua sitoutua syvästi ja voimakkaasti, tai sitten sitä ei ole.
Ihan suhteen alussa tuollaista ei voi tietenkään olettaa, mutta jos toisen ajatusmaailmaan ei lähtökohtaisesti kuuluu tuollainen voimakas sitoutumien, niin sitä ei välttämättä tule suhteessa myöhemminkään, vaikka rakastuessaan joillakin toki voi ajatus muuttuakin. Voi olla hankalaa suhteessa, jos sitoutumisen taso ja ajatus sitoutumisesta on molemmilla kovin erilainen.