Miten vanhempiesi taloudellinen vakavaraisuus on vaikuttanut elämääsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tuhlaa kaikkea saamaani rahaa. Sellaisilla, joiden lapsuudenperhe ei ollut vakavarainen huonon taloudenpidon takia, rahankäyttö on usein aikuisenakin holtitonta. Kaikki laitetaan palamaan, ja jos tilillä on satasta enemmän niin sormet syyhyten mietitään mihin sen voisi käyttää. Huono-osaisuus periytyy jne. Tälläkin palstalla lukee aloituksia:

- Sain pienen perinnön, mihin käyttää rahat?

- Mihin käytätte veronpalautuksenne?

- Miten käytette lomarahanne?

Niin, miksi niitä pitäisi jotenkin erityisesti käyttää johonkin tiettyyn? Anna olla tilillä, käytä normaaliin arkeen.

Tämä on muuten totta. Jotkut ihmiset tuhlaavat kaiken rahan ihan tietoisesti. Toisilla on aina säästöjä. Pikkuhiljaa se ero kasvaa, vaikka lähtötilanne olisi sama. 

Nytpä puhutaan kuitenkin tilanteesta, jossa lähtötilanne EI ole sama. On ihan eri asia lähteä rakentamaan elämää, kun taustalla on vakavarainen perhe.

Esimerkiksi opintolaina on isompi riski köyhän perheen lapselle. Varakkaalle se ei ole minkäänlainen ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tuhlaa kaikkea saamaani rahaa. Sellaisilla, joiden lapsuudenperhe ei ollut vakavarainen huonon taloudenpidon takia, rahankäyttö on usein aikuisenakin holtitonta. Kaikki laitetaan palamaan, ja jos tilillä on satasta enemmän niin sormet syyhyten mietitään mihin sen voisi käyttää. Huono-osaisuus periytyy jne. Tälläkin palstalla lukee aloituksia:

- Sain pienen perinnön, mihin käyttää rahat?

- Mihin käytätte veronpalautuksenne?

- Miten käytette lomarahanne?

Niin, miksi niitä pitäisi jotenkin erityisesti käyttää johonkin tiettyyn? Anna olla tilillä, käytä normaaliin arkeen.

Tämä on muuten totta. Jotkut ihmiset tuhlaavat kaiken rahan ihan tietoisesti. Toisilla on aina säästöjä. Pikkuhiljaa se ero kasvaa, vaikka lähtötilanne olisi sama. 

Nytpä puhutaan kuite

No on tietysti päivän selvä asia tämä. Eikä varakkaassa perheessä yleensä opintolainaa edes oteta. Miksi turhaan ottaa riskejä, ja nuorella on kuitenkin omat säästöt ja rahastot. 

"Ihmisen ei kannata ottaa velkaa "harjoitellakseen" velkaantumista vaan tarpeeseen."

Tarpeeseenhan se tuleekin. Kerroin juuri viestissäni, että kun nuori aikuinen siirtyy omaan talouteensa, hän hankkii rahansa itse. Minua ei elätetty, kun muutin omilleni, vaikka minulla olikin oma asunto, maksoin vastikkeen itse tekemällä työtä ja ottamalla opintolainan ja samoin tekivät omat lapseni. 

Mutta ymmärrän, ettei tuo kaikille ole sopiva tapa, kerroin vain esimerkkinä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vaikutusta on vaikea tutkia. Kuka meistä osaa sanoa, että joku asia johtuu juuri jostain tietystä asiasta. 

Totta, asiaa olisi vaikea tutkia, jos tästä tehtäisiin tutkimus, koska moni sellainen asia vaikuttaa, jota ei voi numeraalisesti ilmaista. Ap

"Mihin ihmeeseen perustuu ajatus harjoittelulainoista?"

Miten se opintolaina nyt monikoksi muuttui? Olen mielestäni jo asian selittänyt, joten jatketaan keskustelua eteenpäin. Ap

Pisti silmään aloittajan näkemys köyhyyden ja elämänhallinnan ongelmien yhteydestä.  Onhan tuossakin tietenkin perää,  mutta mun tuntemani köyhät ovat tipahtaneet köyhyyteen sairauksien vuoksi. Parkinsonin tauti,  MS-tauti ja yhdellä joku silmäsairaus,  joka johti sokeutumiseen jo 17-vuotiaana. Eivät silti ole alkaneet ryyppäämään,  pelaamaan uhkapelejä tms.  Parkinsonin tautia sairastavalla puoliso on omaishoitaja.  Tietysti voi ajatella elämänhallinnan ongelmaksi,  että suostuu rakastamansa ihmisen omaishoitajaksi.  Mä kuitenkin kutsun sitä empatiaksi ja välittämiseksi. Kenelläkään kolmesta työkyvyttömyyseläke ei päätä huimaa.  Varsinkin kalenterivuoden alussa todella tiukkaaa,  kunnes lääkekatot ja muut sote-maksukatot tulevat täyteen.  Rahaa yrittävät säästää aina kun mahdollista,  mutta usein tulee jotain,  mikä vie säästöt.  Hajoaa pesukone,  tarvitaan uudet silmälasit tms.  Nämä kaikki kolme keikkuvat juuri sillä rajalla,  että toimeentulotukeen ei ole oikeutettu.  Kun omaishoitajan mies joutuu sairaalaan vähänkään pidemmäksi aikaa kuin muutamaksi päiväksi,  seuraavan kuukauden omaishoidontuki on pienempi.  Kaikki lääkkeetkään eivät ole kelakorvattavia,  vaikka lääkäri on ne määrännytkin,  joten eivät kerrytä myöskään maksukattoa. Aikamoista selviytymistaistelua.

Vierailija kirjoitti:

En tuhlaa kaikkea saamaani rahaa. Sellaisilla, joiden lapsuudenperhe ei ollut vakavarainen huonon taloudenpidon takia, rahankäyttö on usein aikuisenakin holtitonta. Kaikki laitetaan palamaan, ja jos tilillä on satasta enemmän niin sormet syyhyten mietitään mihin sen voisi käyttää. Huono-osaisuus periytyy jne. Tälläkin palstalla lukee aloituksia:

- Sain pienen perinnön, mihin käyttää rahat?

- Mihin käytätte veronpalautuksenne?

- Miten käytette lomarahanne?

Niin, miksi niitä pitäisi jotenkin erityisesti käyttää johonkin tiettyyn? Anna olla tilillä, käytä normaaliin arkeen.

Tosi hyvä kommentti. Lapsuudenperheeni ei ollut varsinaisesti varakas, mutta vakavarainen kyllä. Syy siihen oli se, että menot oli pienemmät kuin tulot. 

En ole saanut mittavasti rahaa tai taloudellista tukea vanhemmiltani. Perusasiat ja -turvallisuus oli kyllä kunnossa. Mutta opit järkevään rahankäyttöön sain ja sillä on ollut valtava vaikutus omassa elämässä. "Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot" kaikuu vielä näin keski-ikäisenäkin silloin tällöin korvissa joko äidin tai isän äänellä. 

"Eikä varakkaassa perheessä yleensä opintolainaa edes oteta. Miksi turhaan ottaa riskejä, ja nuorella on kuitenkin omat säästöt ja rahastot. "

Hmm. Omasta näkökulmastani ei ole fiksua käyttää säästöjä elämiseen kuin hätätilanteessa. Sitä vartenhan säästöt ovat. Nuori voi tehdä töitä opintojen ohella ja ottaa opintolainaa kuten muutkin nuoret. Minun tuntemissani perheissä toimitaan näin, tosin en tunne niin läheisesti kovin monen muun perheen kasvatustapoja kuin aivan lähimpien ystävien. Hyvinkin varakkaiden ja jopa rikkaiden lapset todella lentävät pesästä omilleen ja elättävät itsensä eivätkä tuhlaa pesämunaansa elämiseen. Miksi ihmeessä, kun tarkoitus on saada työkokemusta ja kokemusta pärjäämisestä itse myös taloudellisesti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Pisti silmään aloittajan näkemys köyhyyden ja elämänhallinnan ongelmien yhteydestä.  Onhan tuossakin tietenkin perää,  mutta mun tuntemani köyhät ovat tipahtaneet köyhyyteen sairauksien vuoksi. Parkinsonin tauti,  MS-tauti ja yhdellä joku silmäsairaus,  joka johti sokeutumiseen jo 17-vuotiaana. Eivät silti ole alkaneet ryyppäämään,  pelaamaan uhkapelejä tms.  Parkinsonin tautia sairastavalla puoliso on omaishoitaja.  Tietysti voi ajatella elämänhallinnan ongelmaksi,  että suostuu rakastamansa ihmisen omaishoitajaksi.  Mä kuitenkin kutsun sitä empatiaksi ja välittämiseksi. Kenelläkään kolmesta työkyvyttömyyseläke ei päätä huimaa.  Varsinkin kalenterivuoden alussa todella tiukkaaa,  kunnes lääkekatot ja muut sote-maksukatot tulevat täyteen.  Rahaa yrittävät säästää aina kun mahdollista,  mutta usein tulee jotain,  mikä vie säästöt.  Hajoaa pesukone,  tarvita

Taisin mainita diagnoosit yhtenä syynä köyhyyteen, vanhempien tai lasten. Sairauksista ja toiminnanvajauksista voi tulla isoja kuluja, omaishoitajuutta jne. Koskee myös minun ikäisiäni, jos haluaa hoitaa omaa vanhempaansa. Olen itsekin omaishoitajan virallinen sijainen eli hoidan omaishoitajan loman ajan omaistani. Se on yksi syy siihen, että olen kotirouva nykyisin. Jos olisin pienipalkkaisessa työssä, se vaikuttaisi talouteeni paljon. Ap

Minä olen huomannut tiettyjä eroja suhteessa puolisooni, jonka vanhemmat ovat melko varakkaita. Puolisoni on huono rahankäyttäjä, vaikka onkin normaalituloinen. Kaikki menee mikä tulee. Asunnon on saanut ostettua vain siksi, että on ostanut sen vanhempien avustuksella. Minä en saisi vanhemmiltani edes lisävakuutta, saati sitten että ostaisivat minun kanssa asunnon. Jos menemme mihinkään reissuun, puolisoni saa vanhemmiltaan reissurahaa muutamia satoja euroja ihan vaan siksi, kun rahaa on kiva jaella omille lapsille. Puolisollani on varakkaita sukulaisia muutenkin ja yrittäjiä, jotka palkkaavat hänet kyllä heti, jos hän jää tyhjän päälle. Ehkä tuollainen tausta voi joillakin ihmisillä myös opettaa ajatukseen, että rahasta ei tarvitse stressata, koska aina on joku joka ottaa kopin, maksaa pikavippisi ja palkkaa sinut omaan yritykseensä siedettävällä palkalla (toki puolisoni on myös hyvä työssään ja hänellä on hyvä työmoraali). Huolettomuus voi opettaa myös joitakuita pitkäjänteisyyden puutteeseen. Jos elämä on liian mukavaa, ei ole draivia edetä elämässä eikä kouluttautua ainakaan siksi, että saisi taloudellisesti turvatun aseman. Kaikki tulee annettuna ja voi tehdä enemmän asioita, jotka kiinnostavat ja joihin on sisäistä paloa. 

Vierailija kirjoitti:

"Eikä varakkaassa perheessä yleensä opintolainaa edes oteta. Miksi turhaan ottaa riskejä, ja nuorella on kuitenkin omat säästöt ja rahastot. "

Hmm. Omasta näkökulmastani ei ole fiksua käyttää säästöjä elämiseen kuin hätätilanteessa. Sitä vartenhan säästöt ovat. Nuori voi tehdä töitä opintojen ohella ja ottaa opintolainaa kuten muutkin nuoret. Minun tuntemissani perheissä toimitaan näin, tosin en tunne niin läheisesti kovin monen muun perheen kasvatustapoja kuin aivan lähimpien ystävien. Hyvinkin varakkaiden ja jopa rikkaiden lapset todella lentävät pesästä omilleen ja elättävät itsensä eivätkä tuhlaa pesämunaansa elämiseen. Miksi ihmeessä, kun tarkoitus on saada työkokemusta ja kokemusta pärjäämisestä itse myös taloudellisesti. Ap

Jos nuorella on iso varallisuus, on ihan turhaa väittää, että elättää itseään kuin muutkin. Se varallisuus tasoittaa kummasti elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eikä varakkaassa perheessä yleensä opintolainaa edes oteta. Miksi turhaan ottaa riskejä, ja nuorella on kuitenkin omat säästöt ja rahastot. "

Hmm. Omasta näkökulmastani ei ole fiksua käyttää säästöjä elämiseen kuin hätätilanteessa. Sitä vartenhan säästöt ovat. Nuori voi tehdä töitä opintojen ohella ja ottaa opintolainaa kuten muutkin nuoret. Minun tuntemissani perheissä toimitaan näin, tosin en tunne niin läheisesti kovin monen muun perheen kasvatustapoja kuin aivan lähimpien ystävien. Hyvinkin varakkaiden ja jopa rikkaiden lapset todella lentävät pesästä omilleen ja elättävät itsensä eivätkä tuhlaa pesämunaansa elämiseen. Miksi ihmeessä, kun tarkoitus on saada työkokemusta ja kokemusta pärjäämisestä itse myös taloudellisesti. Ap

Jos nuorella on iso varallisuus, on ihan turhaa väittää, että elättää itseään kuin muutkin. Se varallisuus tas

No joo, ei elätä kuten muutkin, asunnot on, mutta hoitaa elämisen kulunsa muuten itse, vastikkeen jne. Tuossa juuri joku kirjoitti, ettei hänen varakkaasta perheestä oleva puolisonsa vieläkään ole itsenäistynyt taloudellisesti vanhemmistaan. En ole itse milloinkaan pyytänyt vanhemmiltani rahaa elämiseen teini-iän jälkeen eivätkä omatkaan lapset ole pyytäneet. Vaikka siitä ei ole mitenkään sovittu erikseen. Toki pelastaisimme pulasta, jos olisi hätä, mutta he ovat halunneet itse tienata rahansa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eikä varakkaassa perheessä yleensä opintolainaa edes oteta. Miksi turhaan ottaa riskejä, ja nuorella on kuitenkin omat säästöt ja rahastot. "

Hmm. Omasta näkökulmastani ei ole fiksua käyttää säästöjä elämiseen kuin hätätilanteessa. Sitä vartenhan säästöt ovat. Nuori voi tehdä töitä opintojen ohella ja ottaa opintolainaa kuten muutkin nuoret. Minun tuntemissani perheissä toimitaan näin, tosin en tunne niin läheisesti kovin monen muun perheen kasvatustapoja kuin aivan lähimpien ystävien. Hyvinkin varakkaiden ja jopa rikkaiden lapset todella lentävät pesästä omilleen ja elättävät itsensä eivätkä tuhlaa pesämunaansa elämiseen. Miksi ihmeessä, kun tarkoitus on saada työkokemusta ja kokemusta pärjäämisestä itse myös taloudellisesti. Ap

Jos nuorella on iso varallisuus, on ihan turhaa väittää, että elättää itseään kuin muutkin. Se varallisuus tas

No sillä  varallisuudella viime kädessä maksetaanbse opintolaina kun köyhä päästää sen ulosottoon ja alkaa saada ttt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eikä varakkaassa perheessä yleensä opintolainaa edes oteta. Miksi turhaan ottaa riskejä, ja nuorella on kuitenkin omat säästöt ja rahastot. "

Hmm. Omasta näkökulmastani ei ole fiksua käyttää säästöjä elämiseen kuin hätätilanteessa. Sitä vartenhan säästöt ovat. Nuori voi tehdä töitä opintojen ohella ja ottaa opintolainaa kuten muutkin nuoret. Minun tuntemissani perheissä toimitaan näin, tosin en tunne niin läheisesti kovin monen muun perheen kasvatustapoja kuin aivan lähimpien ystävien. Hyvinkin varakkaiden ja jopa rikkaiden lapset todella lentävät pesästä omilleen ja elättävät itsensä eivätkä tuhlaa pesämunaansa elämiseen. Miksi ihmeessä, kun tarkoitus on saada työkokemusta ja kokemusta pärjäämisestä itse myös taloudellisesti. Ap

Jos nuorella on iso varallisuus, on ihan turhaa väittää, että e

Köyhä joutuu maksamaan sen lainan ihan itse. Siitä on harjoittelu kaukana.

Ap kertoo olevansa kotirouva, vaikka lapset on isoja. Ihan kuin suoraan menneestä maailmasta. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen huomannut tiettyjä eroja suhteessa puolisooni, jonka vanhemmat ovat melko varakkaita. Puolisoni on huono rahankäyttäjä, vaikka onkin normaalituloinen. Kaikki menee mikä tulee. Asunnon on saanut ostettua vain siksi, että on ostanut sen vanhempien avustuksella. Minä en saisi vanhemmiltani edes lisävakuutta, saati sitten että ostaisivat minun kanssa asunnon. Jos menemme mihinkään reissuun, puolisoni saa vanhemmiltaan reissurahaa muutamia satoja euroja ihan vaan siksi, kun rahaa on kiva jaella omille lapsille. Puolisollani on varakkaita sukulaisia muutenkin ja yrittäjiä, jotka palkkaavat hänet kyllä heti, jos hän jää tyhjän päälle. Ehkä tuollainen tausta voi joillakin ihmisillä myös opettaa ajatukseen, että rahasta ei tarvitse stressata, koska aina on joku joka ottaa kopin, maksaa pikavippisi ja palkkaa sinut omaan yritykseensä siedettävällä palkalla (toki puolisoni on myös hyvä työssään ja hänellä on hyvä työmoraali). Huolettomuus voi op

Olet mielestäni mietteissäsi oikeassa. Panen pääni pantiksi, että tienaisin enemmän ja olisin paremmassa asemassa urallani, jos olisin vähävaraisempi enkä varmasti olisi jäänyt kotirouvaksi. Mutta toisaalta se on vähän turhaa pohtia, sarjaa "jos täti olisi setä", kun kuitenkin olen elämääni tyytyväinen. 

 

Toinen osio kommentistasi liittyy kasvatukseen eli kuten aiemmin mainitsin, vakavaraisillakin on erilaisia kasvatustapoja mitä rahan käyttämiseen tulee. Tässäkin ketjussa on niitä esitelty jo viisi ainakin, ellei enemmänkin. Suhde rahaan on mielestäni tärkeä miettiä kasvatuksessa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eikä varakkaassa perheessä yleensä opintolainaa edes oteta. Miksi turhaan ottaa riskejä, ja nuorella on kuitenkin omat säästöt ja rahastot. "

Hmm. Omasta näkökulmastani ei ole fiksua käyttää säästöjä elämiseen kuin hätätilanteessa. Sitä vartenhan säästöt ovat. Nuori voi tehdä töitä opintojen ohella ja ottaa opintolainaa kuten muutkin nuoret. Minun tuntemissani perheissä toimitaan näin, tosin en tunne niin läheisesti kovin monen muun perheen kasvatustapoja kuin aivan lähimpien ystävien. Hyvinkin varakkaiden ja jopa rikkaiden lapset todella lentävät pesästä omilleen ja elättävät itsensä eivätkä tuhlaa pesämunaansa elämiseen. Miksi ihmeessä, kun tarkoitus on saada työkokemusta ja kokemusta pärjäämisestä itse myös taloudellisesti. Ap

Jos nuorella on iso varallisuus, on ihan turhaa väittää, että e

Kuitenkin selität säästöistä ja varallisuudesta, joita sillä nuorella on lähtökohtaisesti. Se on juuri sitä vanhempien taloudellista tukea sekin.

Vierailija kirjoitti:

Ap kertoo olevansa kotirouva, vaikka lapset on isoja. Ihan kuin suoraan menneestä maailmasta. 

Niin, en ole kotiäiti, vaan kotirouva, lapset ovat aikuisia ja asuntovelallisia jo. Ap

Kulutustottumukset tietysti vaatimattomat, joka vaikuttanut elämääni monin, myös positiivisin tavoin

Yksi mikä jäi mieleen oli luokkasormus. Huoltaja sanoi, että saan valita joko tietokonepelin tai luokkasormuksen. No, olin ainoa luokalta joka ei sitten ottanut sormusta. En voi käsittää tätä, että hän ajoi minut useammassa asiassa tarkoituksella ryhmän ulkopuolelle. Samoin kirkosta erottamalla, olin ainoa lapsi et:ssä. Mutta tuo luokkasormusjutusta tullut ulkopuolisuuden tunne jäi oikeasti kaivelemaan ja ehkä kyynisti jollakin tavalla. Että täytyy tehdä uhrauksia...

Toinen mikä jäi mieleen kaverin köyhästä perheestä oli täysin pimahtaneet kotityöt. Heillä oli suola-pippuriseos, mitä lapset ravistelivat, jotta pippurit nousivat pintaan. Nämä sitten noukkivat pois. Mitä tällä säästi, euron puolessa vuodessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen huomannut tiettyjä eroja suhteessa puolisooni, jonka vanhemmat ovat melko varakkaita. Puolisoni on huono rahankäyttäjä, vaikka onkin normaalituloinen. Kaikki menee mikä tulee. Asunnon on saanut ostettua vain siksi, että on ostanut sen vanhempien avustuksella. Minä en saisi vanhemmiltani edes lisävakuutta, saati sitten että ostaisivat minun kanssa asunnon. Jos menemme mihinkään reissuun, puolisoni saa vanhemmiltaan reissurahaa muutamia satoja euroja ihan vaan siksi, kun rahaa on kiva jaella omille lapsille. Puolisollani on varakkaita sukulaisia muutenkin ja yrittäjiä, jotka palkkaavat hänet kyllä heti, jos hän jää tyhjän päälle. Ehkä tuollainen tausta voi joillakin ihmisillä myös opettaa ajatukseen, että rahasta ei tarvitse stressata, koska aina on joku joka ottaa kopin, maksaa pikavippisi ja palkkaa sinut omaan yritykseensä siedettävällä palkalla (toki puolisoni on myös hyvä työssään ja

Sinä olet esitellyt kyllä yhden tavan: eletään perityllä tai saadulla omaisuudella.