Miten vanhempiesi taloudellinen vakavaraisuus on vaikuttanut elämääsi?

Vierailija kirjoitti:

38. En ajattele niin, etteikö köyhyydessä voisi olla kyse vain rahojen vähäisyydestä. Mutta siihen tahdoin viitata, että moni - kuten sinäkin - ei halua lainkaan puhua siitä, mikä köyhyyteen myös usein liittyy eli kyvyttömyys hallita elämäänsä. Ja se voi syntyä jo geneettisestä haavoittuvuudesta kuten impulsiivisuudesta tai jostain diagnoosista kuten peliriippuvuus. Valitettavasti ongelmat kasaantuvat ja hyväosaisuuskin kasautuu, siitä on paljon tutkimusnäyttöä. Eli minusta on väärin antaa kuva, että tukien lisäämisellä voisi auttaa kaikkia. Rahat eivät esimerkiksi päädy lasten hyväksi päihdeperheessä, vaan tarvitaan muita tukitoimia.

Köyhyyttä ei ole vain yhdenlaista, vaan monenlaista. Yksi hyvä lähtökohta on ottaa määritelmäksi se mikä köyhyyden virallinen määritelmä on talouden tunnuslukujen mukaisesti. Jos keskituloinen perhe on köyhä, sitä selittää joko lasten iso lukumäärä ja heidän diagnoosinsa tai vanhempien

No sitten ymmärsin kommenttisi ilmeisesti vähän väärin. Minusta on nimittäin itsestään selvää, että köyhyyteen liittyy usein kyvyttömyys hallita elämäänsä eikä tukien lisääminen siltä osin ole tietenkään ratkaisu. Tiedän kyllä, että asiasta on tutkittua näyttöä koska olen opiskellut sosiaalityötä ja nähnyt tämän myös käytännön työssä lastensuojelussa. Ajattelin jotenkin virheellisesti, että tämä olisi ns. yleistä tietoa ja siksi halusin tuoda esiin myös tämän erilaisen näkökannan aiheeseen ettei kaikilla köyhillä ole kuitenkaan tämä tilanne. 

41. Työkenttäsi on varmasti hyvin vaikea. Sillä onko loppujen lopuksi oikein sekään, köyhyyttä tarkastellaan nykyraamien mukaisesti vain tulojen näkökulmasta, kun muut asiat loppujen lopuksi vaikuttavat eniten? Eihän ihminen esimerkiksi itse sille mitään voi, ettei ole ihan yhtä älykäs kuin muut tai on impulsiivisempi. Puhumattakaan siitä, että köyhän perheen lapselle annettu rippilahja tai vastaava rahallinen muistaminen vähennetään perheen toimeentulotuesta kuten jostain luin tapahtuvan.

Olen lukenut muutamia kirjoja sosiaalityön historiasta, sosiaalityöhän on alkanut kunniallisen köyhän erottamisesta paheellista elämää viettävästä köyhästä. Raha on neutraali mittari, mutta armottomampi, vaikka jonkun verran kai harkintaakin voi käyttää, joku harkinnanvarainen tukihan on myös olemassa. Ainakin se olisi mielestäni reilua, että heikkolahjaisuuden määritelmällinen raja olisi korkeampi, sillä alhaisella älykkyydellä on hyvin vaikea pärjätä työelämässä nyky-yhteiskunnassa. Ja elinikäinen korvaushoito olisi tärkeä, samoin kuin lihavuuslääkityksen korvaaminen. Uskon, että molemmat säästäisivät pitkällä tähtäimellä yhteiskunnan kuluja.

Sillä rahat eivät riitä kaikkeen. Paraskaan hyvinvointivaltio ei ole pystynyt poistamaan köyhyyttä köyhyyden kokemuksesta puhumattakaan. Nehän ovat kaksi eri asiaa kuten on rikkaus ja rikkauden kokemuskin. En esimerkiksi ole ikinä kokenut olevani rikas, koska muut ympärilläni ovat olleet samanlaisia. On suhteellista köyhyyttä ja myös rikkautta. Se selittää ylikulutuksen länsimaissa. Totta kai suihkutamme vettä 10 minuuttia suihkussa, kun elämme tuhansien järvien maassa ja muut tekevät samoin. Vasta elämä maassa, jossa vettä säännöstellään tai jossa ihmisiä asuu paljon kadulla absoluuttisessa köyhyydessä opettaa, että jokainen Suomessa elävä on suhteellisen hyväosainen. Ap

Olen hyvä käyttämään rahaa. Pystyn säästämään pienistäkin tuloista aina vähän. 

Vierailija kirjoitti:

Huomenta Suomessa sanottiin juuri tänä aamuna, että köyhyyttä on myös työssäkäyvissä perheissä etenkin pk-seudulla.  Kuitenkaan koskaan näissä näkökulmissa ei mainita, että todellinen syy köyhyydelle Suomessa on hyvin usein elämänhallintaongelmat. Vaikka olisi miten paljon tukia tai iso palkka, menisivät rahat kuitenkin muualle kuin lasten perustarpeisiin.

Miksi siitä ei puhuta?

Suomessa on järkyttävän pieni paklkkataso verrattuna maan hintatasoon. Siinä on köyhyyden syy. Yksittäisillä ihmisillä on päihdeongelmia tai mt-ongelmia. Osa heistäkin saattaa elää melko mukavasti, koska taustalla on suvun tuki ja varallisuutta, esim. perittyä omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Huvittavia nämä eliitin uskomukset köyhien perheiden elämästä. Ihan hukassa taas tämäkin aloittaja.

Varmaa näitäö kestotrolleja, jotka päivästä toiseen mustamaalaavat vähäosaisia.

Vanhemmat vakavaraisia, ei rikkaita. No olihan lapsena kunnon vaatteet yms. Tuhlattu ei kuitenkaan. Itse olen kyllä aikuisena ollut ulosotossakin, ei vaan rahat riittäneet perustarpeisiin, asumiseen, ruokaan ja lääkkeisiin ja jouduin pikalainoja ottamaan. Sosiaalitukiin en ollut oikeutettu. Ulosotot sain maksettua. 

On se helppoa pärjätä jos saa palkkaa täyspäivätyöstä, vaikka kuinka minimipalkkaa. Huomattavasti vaikeampi ilman sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat olivat kylän köyhimmästä päästä.

Olen koko ikäni elänyt opiskelijabudjetilla vaikka omaisuutta on yli miljoona. Niistä on suurin osa kryptoissa mutta yhtäkaikki. Olen ajatellut, että kun kolme miljoonaa on kasassa niin ostan 10 hehtaarin saaren ja erakoidun sinne.

Jaha. Toivottavasti olet aina ilmoittanut kaikesta rehellisesti verottajalle. Tuttava muutti kryptovaluuttansa rahaksi ja osti asunnon. Hänen piti siinä tilanteessa tarkasti dokumentoida, mistä raha oli alunperin tullut ja miten ja koska se oli sijoitettu. Verottaja ilmestyi pian kuvioihin mukaanja halusi oman osansa, joka ei ollut aivan pieni. Tuttavani on rehellinen ihminen ja kaikki oli viranomaistenkin mielestä kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on antanut riskinottokykyä niin hyvässä kuin pahassa. Olen ollut töiden suhteen aika huoleton pitkään, ajelehtinut työstä toiseen, kun takaraivossa on aina ollut tieto, etten koskaan jää ihan tyhjän päälle. 

Toisaalta taas uskalsimme varsin nuorena ostaa asunnon ja sitten taas isomman, vaikka laina suhteessa tuloihin oli iso. Tämä oli halpojen korkojen aikaa, josta hyödyimme oikein kunnolla ja kartutimme varallisuutta. 

Pienissä määrin vanhemmat ovat auttaneet myös taloudellisesti, antaneet toisinaan isohkoja lahjoja. Suurin vaikutus on ollut tietynlainen vapaus, joka kuitenkin on hyvin henkilökohtainen kokemus. Siskoni kun taas on hyvin säästäväinen ja vaikka vanhemmat ovat auttaneet myös siskoa, hän on aina stressannut enemmän toimeentoloaan. 

Hyviä pointteja sulla, persoonallisuuden erotkin voivat vaikuttaa. Ja vanhempien tai suvun unohdi

Juuri tällä viikolla kerrottiin, että köyhemmissä perheissä lapset ovat huolissaan perheen rahatilantesta ja kertovat jopa ruoan puutteesta.

Olen kasvanut keskiluokkaisessa perheessä, kahden opettajan taloudessa. Lamakaan ei meidän perhettä ihmeemmin koetellut. 

Kotona oli aina taloudellisesti turvallista. Rahaa oli riittävästi, mutta ei kuitenkaan tuhlattavaksi asti. Olen oppinut puhumaan rahasta, miettimään mihin ja miten sitä kannattaa käyttää. Esim. kadehtiessani serkkujen perheen hienoa autoa laskettiin isän kanssa, että mitä sellaisen hankkiminen meille vaatisi ja ymmärsin, että mieluummin ajetaan keskitason autolla ja harrastetaan kuin pannaan kaikki liikenevä autoon. Kotoa opin, että tiettyihin asioihin (mm. huonekalut, kodinkoneet, urheiluvälineet) kannattaa panostaa ja sitten taas vaatteissa ym riittävän hyvä riittää. 

Vierailija kirjoitti:

41. Työkenttäsi on varmasti hyvin vaikea. Sillä onko loppujen lopuksi oikein sekään, köyhyyttä tarkastellaan nykyraamien mukaisesti vain tulojen näkökulmasta, kun muut asiat loppujen lopuksi vaikuttavat eniten? Eihän ihminen esimerkiksi itse sille mitään voi, ettei ole ihan yhtä älykäs kuin muut tai on impulsiivisempi. Puhumattakaan siitä, että köyhän perheen lapselle annettu rippilahja tai vastaava rahallinen muistaminen vähennetään perheen toimeentulotuesta kuten jostain luin tapahtuvan.

Olen lukenut muutamia kirjoja sosiaalityön historiasta, sosiaalityöhän on alkanut kunniallisen köyhän erottamisesta paheellista elämää viettävästä köyhästä. Raha on neutraali mittari, mutta armottomampi, vaikka jonkun verran kai harkintaakin voi käyttää, joku harkinnanvarainen tukihan on myös olemassa. Ainakin se olisi mielestäni reilua, että heikkolahjaisuuden määritelmällinen raja olisi korkeampi, sillä alhaisella älykkyydellä on hyvin va

Veden käytöstä: luin nuorena kirjan, jossa norjalainen nainen kertoi matkasta Afrikassa jonkun YK:n toimintaan ja naisiin liittyvän järjestön asioissa. He vierailivat eräässä hyvin syrjäisessä maalaiskylässä. Päivän päätteeksi vierailta kysyttiin tarvitsevatko he jotain. Nainen sanoi haluavansa peseytyä. Hänelle tuotiin pesuvati ja vettä. Seuraavana päivänä hän sai kuulla, että kylän naiset joutuvat hakemaan kaiken veden kävellen ja kantaen monen kilometrin päästä. Siellä ei tuhlattu vettä.

"Juuri tällä viikolla kerrottiin, että köyhemmissä perheissä lapset ovat huolissaan perheen rahatilantesta ja kertovat jopa ruoan puutteesta."

Eilisissä uutisissa. Huoli rahojen riittävyydestä voi olla muissakin kuin köyhissä perheissä, sillä lapsi kuulee mitä kotona puhutaan. Ruuan puutekin voi johtua muusta kuin köyhyydestä eli kyse on juuri köyhyyden kokemuksesta. Ymmärtääkseni köyhyystutkimuksessa erotetaan köyhyys ja köyhyyden kokemus toisistaan ja erillinen asia on sitten myös absoluuttisen köyhyyden käsite, jota Suomessa ei ole.

Mutta ei Suomessa ole kauan siitä, kun vielä oli absoluuttista köyhyyttä ja olimme kehitysmaa. Vanhemmilla sukupolvilla on vielä siitä kokemusta. Ja vielä 70-luvulla oli paljon perheitä, jossa oli kantovesi, talot olivat eristämättömiä jne. Suhteellinen köyhyys on se mistä tänä päivänä puhutaan, koska elintaso on niin paljon kohonnyt. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus AP! Tästä pikkuseikasta ihmiset eivät kovin mielellään puhu: Kaikki on vaan heidän omaa ansiotaan. Tai lähtökohtien merkitystä ainakin väheksytään.

 

 Aika harva pystyy lopulta nousemaan hyvistä lähtökohdista vielä parempaan asemaan, ns. seuraavalle tasolle. Jopa aivan huippuluokan koulutuksen ja lähtökohdat saaneet saattavat olla keski-ikäisinä "perintöä odotellessa" tilanteessa. Eli, ovat vasta perinnön saatuaan vauraampia, kuin vanhempansa. 

Kiitos palautteesta.

Itse koen, että varallisuuden merkitys on ollut nimenomaan se, ettei ole ollut tarvetta hankkia lisää rahaa ja parempi asema kuin vanhemmilla. Voisiko se olla jopa yksi keskeinen ero varakkaiden ja vähävaraisten ihmisten ajattelussa?

Ainakin omassa tuttavapiirissä näin eli työuralla keskitytään siihen, mikä ihan oikeasti kiinnostaa ja edistää

Kai tuo rahasta riippui jolla oli varaa valita arvojensa mukaan.  Köyhät tekivät mitä oli pakko ei voitu valikoida.

Vierailija kirjoitti:

En paljoa. Vanhemmat eronneet. Kummaltakin sain vähän rahalista tukea opiskeluaikoina. Äiti takasi autolainan, jotta sain ekan oikean työpaikkani.

Enemmän on vaikuttaneet perinnöt, sain ne kun asuntolaina oli maksettu, mutta perintörahalla on saanut rakennettua kunnon taloudelliset puskurit ja mielenrauhaa. Lisäksi sillä on saanut elämään toisenlalsta laatua kakkosasunnolla puolison kotipaikkakunnalta. Kolmanneksi isän asunnolla olen saanut tuloja kun lunastin asunnon ja vuokrasin sen. Ilman ylimääräistä rahaa/omaisuutta en olisi siihen uskaltanut ryhtyä.

Lapseni hyötynee vanhempieni varallisuudesta enemmän. Hänelle on säästöjä aikuisuuden kynnykselle ja varmaan tuon vuokra-asunnon lahjoitan hänelle, ainakin jos opiskelee samassa kaupungissa. Nykysysteemeillä hän ei tule saamaan tukia opintotuen lisäksi, jotan kaipa mun on se tulevaisuus hänelle turvattava.

Opintolainaan hän on oikeutettu kuten kaikki muutkin.

Minä luulen, kuten täällä muutamat ovat kirjoittaneetkin, että ammatinvalinta on varakkaalla vapaampaa. Minä olen kotoisin rutiköyhästä perheestä. Ammattia valitessa etusijalla oli varma työn saanti ja hyvä palkka. Oma mielenkiintoni suuntutui taidealalle.

Vierailija kirjoitti:

Huomaan itselläni tietynlaisen rentouden sellaisissa tilanteissa, missä taas köyhän perheen puolisoni stressaa älyttömästi. Koitan selittää. 

Vaikka en olisi ennen käynyt jossain kulttuuripaikassa tai -tapahtumassa (esim. ooppera, baletti tms.), en koskaan koe olevani väärässä paikassa. Menen sisään itsevarmana ja ystävällisenä, ja saan myös aina samanlaista käytöstä osakseni. Parhaimmat keskusteluni olenkin käynyt lämpiössä! Puolisoni taas...no, hän ei viihdy vastaavissa paikoissa. Ei "osaa olla". Tämä ei koske pelkästään kulttuuria, vaan levittyy myös kalliimpiin ravintoloihin ja vastaaviin: jossen jotain tiedä, kysyn reippaasti. Siihen ei laatupaikoissa koskaan suhtauduta ikävästi, päinvastoin. Puolisoni ei kysy, vaan yrittää selviytyä (naama punaisena ja nolostuneena)- kunnes minä kysyn hänen puolestaan. Saakohan kukaan tästä kiinni? 

Ei, omat vanhempani eivät opettaneet sosiaalista etikettiä kaikkialla

Mielestäni puhut nyt isommasta asiasta kun raha. Kahdessa vierekkäisessä mökissä voi olla erilainen sisäinen kulttuuri.

Minä olen kuvaamallasi tavalla rohkea, puolisolleni taas on paljon vaikeampaa mennä epämukavuusalueelle. Puolisoni sukutausta on silti ns parempi kuin minun. Toisaalta perheeni ja sukuni on paljon rohkeampaa, puolisoni suvussa takerrutaan kouristuksenomaisesti tiettyyn pk-seudun kuplaan ja sen tunnusmerkkeihin. 

En ole varakkaasta perheestä, vaan sellaisesta keskiluokkaisesta tavallisesta. Uskoisin että se turvallisuuden tunne on yksi asia, samoin se että raha ei tosiaan merkkaa kaikkea, ei ole tarvetta tuhlailla mutta ei myöskään pihistellä. Opetettiin järkevään rahan käyttöön ja toisaalta myös työntekoon rahaa saadakseen. Tokikaan en usko että mikään näistä asioista pelkästään vanhempien vakavaraisuuteen liittyy, vaan ennemmin siihen muuhun henkiseen pääomaan mitä tasapainoiset järkevät työtä tekevät vanhemmat lapsilleen antoivat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomenta Suomessa sanottiin juuri tänä aamuna, että köyhyyttä on myös työssäkäyvissä perheissä etenkin pk-seudulla.  Kuitenkaan koskaan näissä näkökulmissa ei mainita, että todellinen syy köyhyydelle Suomessa on hyvin usein elämänhallintaongelmat. Vaikka olisi miten paljon tukia tai iso palkka, menisivät rahat kuitenkin muualle kuin lasten perustarpeisiin.

Miksi siitä ei puhuta?

 

Suomessa on järkyttävän pieni paklkkataso verrattuna maan hintatasoon. Siinä on köyhyyden syy. Yksittäisillä ihmisillä on päihdeongelmia tai mt-ongelmia. Osa heistäkin saattaa elää melko mukavasti, koska taustalla on suvun tuki ja varallisuutta, esim. perittyä omaisuutta.

Tämä koskee erityisesti pk-seutua, pienillä paikkakunnilla pienituloisetkin työssäkäyvät pystyy yleensä elämään ihan kohtuu mukavasti kun asuminen on halpaa.

Olen säästynyt 90-luvun lamasta. Rahankäyttöni on melko säästelijästä nykyään. Nuorena oli paljon menoja joten kaikki meni mikä tuli. 

Vanhempani eivät olleet rikkaita, mutta molemmilla oli työt lama-aikana. 

Opintolainaan hän on oikeutettu kuten kaikki muutkin.

Laina ei ole varsinaisesti tuki vaan nimensä mukaisesti laina. Se on joskus maksettava pois vaikka edullista lainaa onkin. Itse toivon, että pystyisin tukemaan lastani opiskeluaikana niin, että hänen ei tarvitsisi lainaa ottaa. Huomattavasti kivempi startti työelämään, kun mahdollisesti pienestä aloittajan palkasta ei ensimmäisenä tarvitse lainaa maksella pois. 

Vierailija kirjoitti:

Opintolainaan hän on oikeutettu kuten kaikki muutkin.

 

Laina ei ole varsinaisesti tuki vaan nimensä mukaisesti laina. Se on joskus maksettava pois vaikka edullista lainaa onkin. Itse toivon, että pystyisin tukemaan lastani opiskeluaikana niin, että hänen ei tarvitsisi lainaa ottaa. Huomattavasti kivempi startti työelämään, kun mahdollisesti pienestä aloittajan palkasta ei ensimmäisenä tarvitse lainaa maksella pois. 

Se on halpaa rahaa, opintolainaa kannattaa ottaa, jos varsinkin ala on hyvin työllistävä. Opintolainasta saa verovähennyksiä ja maksuerät ovat hyvin pieniä (saa itse valita).

Oma lapseni maksaa parhaillaan lainaa takaisin, samalla opintolaina valmistaa ja harjoittaa muihin lainoihin. Eli lapseni otti äskettäin myös ison asuntolainan peruskorjausta varten, autoonkin otti vähän lainaa, että sai mieluisen. Harjoittelumielessä opintolaina kannattaa ottaa, näin lainojen maailma tulee tutuksi. Tai siis näin me sen asian ajattelimme. Lapsemme ovat lukiosta asti hallinneet raha-asioitaan itsenäisesti ja heille on siirretty myös omaisuutta sitä varten. Näin oli omallakin kohdalla. Opiskelin velaksi ja tein töitä yliopisto-opintojen alusta asti ja lukioaikana myös. Vaikka olisi ollut varaa vain olla. Ap