Miten vanhempiesi taloudellinen vakavaraisuus on vaikuttanut elämääsi?

Harjoittelumielessä opintolaina kannattaa ottaa, näin lainojen maailma tulee tutuksi.

Tämä on kyllä kummallisin ajattelumalli, mitä olen koskaan kuullut, mutta jokainen toki tyylillään. 

Vierailija kirjoitti:

Harjoittelumielessä opintolaina kannattaa ottaa, näin lainojen maailma tulee tutuksi.

Tämä on kyllä kummallisin ajattelumalli, mitä olen koskaan kuullut, mutta jokainen toki tyylillään. 

Miten niin kummallisin? :D Voitko vähän avata mihin tuolla viittaat? Ajatteletko, ettei lainaa pitäisi koskaan ottaa vai mitä oikein tarkoitit? Ei avaudu nyt kummallisuus mulle ollenkaan :D Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat olivat kylän köyhimmästä päästä.

Olen koko ikäni elänyt opiskelijabudjetilla vaikka omaisuutta on yli miljoona. Niistä on suurin osa kryptoissa mutta yhtäkaikki. Olen ajatellut, että kun kolme miljoonaa on kasassa niin ostan 10 hehtaarin saaren ja erakoidun sinne.

 

Jaha. Toivottavasti olet aina ilmoittanut kaikesta rehellisesti verottajalle. Tuttava muutti kryptovaluuttansa rahaksi ja osti asunnon. Hänen piti siinä tilanteessa tarkasti dokumentoida, mistä raha oli alunperin tullut ja miten ja koska se oli sijoitettu. Verottaja ilmestyi pian kuvioihin mukaanja halusi oman osansa, joka ei ollut aivan pieni. Tuttavani on rehellinen ihminen ja kaikki oli viranomaistenkin mielestä kunnossa.

Kryptovaluutat ilmoitetaan verottajalle vasta myyntivaiheessa. Silloin niistä joutuu maksamaan pääomaveron niin kuin muutakin omaisuutta myydessä. Tosiaan kannattaa varautua selittämään pankille ja kryptopörssiin mistä ja miten on valuuttansa hankkinut. Hankintavuosi vaikuttaa mm. hankintameno-olettamaan ja siten siihen paljonko veroa tulee maksettavaksi. 

Opin jo lapsena käyttämään rahaa harkiten ja säästäväisesti. Pihiksi minua on aina haukuttu, mutta omasta mielestäni en sellainen ole. Järkevällä rahankäytöllä olen selvinnyt apua anelematta vaikeistakin tilanteista omin avuin, oli sitten kysymys 90-luvun korkeista asuntolainan koroista tai auton vaihtamisesta. Ensimmäistä autoa hankkiessani halusi enoni ehdottomasti lainata minulle tietyn summan rahaa, jotta pystyin ostamaan auton käteisellä. Hyvin nopeasti maksoin enolle takaisin lainan, sillä en ole koskaan halunnut olla velkasuhteessa sukulaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Opin jo lapsena käyttämään rahaa harkiten ja säästäväisesti. Pihiksi minua on aina haukuttu, mutta omasta mielestäni en sellainen ole. Järkevällä rahankäytöllä olen selvinnyt apua anelematta vaikeistakin tilanteista omin avuin, oli sitten kysymys 90-luvun korkeista asuntolainan koroista tai auton vaihtamisesta. Ensimmäistä autoa hankkiessani halusi enoni ehdottomasti lainata minulle tietyn summan rahaa, jotta pystyin ostamaan auton käteisellä. Hyvin nopeasti maksoin enolle takaisin lainan, sillä en ole koskaan halunnut olla velkasuhteessa sukulaisiin.

Enosi osasi valita oikein sukulaisen, jolle lainaa rahaa. Ap

Miten niin kummallisin? :D Voitko vähän avata mihin tuolla viittaat? Ajatteletko, ettei lainaa pitäisi koskaan ottaa vai mitä oikein tarkoitit? Ei avaudu nyt kummallisuus mulle ollenkaan :D Ap

Se kummallinen ajattelutapa, että pitäisi olla joku harjoittelulaina, että lainojen maailma tulee tutuksi. Normaalijärkinen ihminen kyllä osaa lainojen kanssa elää ihan ilman harjoitteluja, ei sen takia tarvitse opintolainaa ottaa. Enkä todellakaan ole sitä mieltä, että lainoja ei pitäisi ottaa, mutta elämässään ehtii kyllä olla velkainen, vaikka sitä ei ihan heti opiskelijana aloitakaan. Ja kyllä, olen sitä mieltä, että elämässä on tyhmiä lainoja, kuten kulutusluotot tai vaikkapa autolainat ja fiksuja lainoja kuten asuntolainat. Mutta kuten sanoin, jokainen tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin kummallisin? :D Voitko vähän avata mihin tuolla viittaat? Ajatteletko, ettei lainaa pitäisi koskaan ottaa vai mitä oikein tarkoitit? Ei avaudu nyt kummallisuus mulle ollenkaan :D Ap

Se kummallinen ajattelutapa, että pitäisi olla joku harjoittelulaina, että lainojen maailma tulee tutuksi. Normaalijärkinen ihminen kyllä osaa lainojen kanssa elää ihan ilman harjoitteluja, ei sen takia tarvitse opintolainaa ottaa. Enkä todellakaan ole sitä mieltä, että lainoja ei pitäisi ottaa, mutta elämässään ehtii kyllä olla velkainen, vaikka sitä ei ihan heti opiskelijana aloitakaan. Ja kyllä, olen sitä mieltä, että elämässä on tyhmiä lainoja, kuten kulutusluotot tai vaikkapa autolainat ja fiksuja lainoja kuten asuntolainat. Mutta kuten sanoin, jokainen tyylillään.

Minun ajatukseni on, että ihminen ei opi asioita itsekseen, vaan ne pitää opetella. Esimerkiksi omiin rahoihin siirtyminen on nuorelle iso steppi. Korot, takaisinmaksuaikataulu, verovähennykset ja muu lainoihin liittyvä hahmottuu konkreettisesti eikä ole vain numeroita paperilla, kun ne sovittaa omaan talouteensa. Kaikki normaalijärkiset eivät valitettavasti opi näitä asioita itsekseen, tästähän on tutkimuksia paljon, että nuorilla on paljon maksuvaikeuksia, tosin omat lapset tuskin heihin olisivat muutenkaan kuuluneet. 

Kasvatus liittyy aiheeseeni myös, varmasti on eroja siinäkin, miten varakkaammat opettavat lapsiaan suhtautumaan rahaan. Näkökulmiahan on todella paljon erilaisia myös varakkaiden keskuudessa. Oma kasvatukseni on ollut samanlainen minkä annoin lapsilleni eli hoitavat asiat itse mahdollisimman nuoresta asti ja autetaan alkuun. Se ei kuitenkaan mitenkään takaa lopputulosta sen vuoksi, että lapsen persoonallisuudenpiirteissäkin voi olla eroja kuten joku huomautti (sisarus oli huolestumaan taipuvainen, kommentoija itse ei, jos oikein kommentin muistan). Ap

... Ja vielä opintolainasta se, että en olisi varmaan rohkaissut lainaan, jos jälkikasvu olisi valmistunut alalle, joka on huonosti palkattu tai työllisyystilanne on haastava. En siltikään, vaikka ovat tehneet töitä opintojen alusta asti omalla alallaan, koska sekään ei takaa työtä alalla, jossa on ylitarjontaa. En siis tarkoittanut kommenttiani miksikään yleiseksi ohjeeksi. Ap

Ei mitenkään. He olivat hyvin köyhiä toisin kuin minä. 

Vierailija kirjoitti:

En ajattele rahaa kovinkaan paljon.

No sitten sinulla on sitä riittävästi. Itselläni on yhtäkkiä puoli vuotta sitten tullut tilanne, että rahat eivät riitä mihinkään, edes peruslaskuihin. Ensimmäistä kertaa elämässäni ajattelen rahaa joka päivä, melkein koko ajan. Ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harjoittelumielessä opintolaina kannattaa ottaa, näin lainojen maailma tulee tutuksi.

Tämä on kyllä kummallisin ajattelumalli, mitä olen koskaan kuullut, mutta jokainen toki tyylillään. 

Miten niin kummallisin? :D Voitko vähän avata mihin tuolla viittaat? Ajatteletko, ettei lainaa pitäisi koskaan ottaa vai mitä oikein tarkoitit? Ei avaudu nyt kummallisuus mulle ollenkaan :D Ap

Ihmisen ei kannata ottaa velkaa "harjoitellakseen" velkaantumista vaan tarpeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin kummallisin? :D Voitko vähän avata mihin tuolla viittaat? Ajatteletko, ettei lainaa pitäisi koskaan ottaa vai mitä oikein tarkoitit? Ei avaudu nyt kummallisuus mulle ollenkaan :D Ap

Se kummallinen ajattelutapa, että pitäisi olla joku harjoittelulaina, että lainojen maailma tulee tutuksi. Normaalijärkinen ihminen kyllä osaa lainojen kanssa elää ihan ilman harjoitteluja, ei sen takia tarvitse opintolainaa ottaa. Enkä todellakaan ole sitä mieltä, että lainoja ei pitäisi ottaa, mutta elämässään ehtii kyllä olla velkainen, vaikka sitä ei ihan heti opiskelijana aloitakaan. Ja kyllä, olen sitä mieltä, että elämässä on tyhmiä lainoja, kuten kulutusluotot tai vaikkapa autolainat ja fiksuja lainoja kuten asuntolainat. Mutta kuten sanoin, jokainen tyylillään.

Minun ajatukseni on, että ihminen ei opi asioita itsekseen, vaan ne pitää opetella. Esimerkiksi

En ottanut penniäkään opintolainaa eikä minulla ole ikinä ollut vaikeuksia talousasioissa. Mihin ihmeeseen perustuu ajatus harjoittelulainoista?

Meillä jo peruskoulussa opetettiin korkolaskut ja laskujen eräpäivät tulee tutuksi ilman opintolainaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ajattele rahaa kovinkaan paljon.

No sitten sinulla on sitä riittävästi. Itselläni on yhtäkkiä puoli vuotta sitten tullut tilanne, että rahat eivät riitä mihinkään, edes peruslaskuihin. Ensimmäistä kertaa elämässäni ajattelen rahaa joka päivä, melkein koko ajan. Ahdistaa.

Tämä on asia, jota hyväosaisten ei ymmärrä. Köyhyys kaventaa ihmisen elämää, sillä se kuormittaa jatkuvasti henkisesti. Ajatukset alkaa pyöriä kehää.

Vierailija kirjoitti:

Huomenta Suomessa sanottiin juuri tänä aamuna, että köyhyyttä on myös työssäkäyvissä perheissä etenkin pk-seudulla.  Kuitenkaan koskaan näissä näkökulmissa ei mainita, että todellinen syy köyhyydelle Suomessa on hyvin usein elämänhallintaongelmat. Vaikka olisi miten paljon tukia tai iso palkka, menisivät rahat kuitenkin muualle kuin lasten perustarpeisiin.

Miksi siitä ei puhuta?

Tässä taas joku, joka ei suostu tajuamaan, että moni työssäkäyväkin on oikeasti KÖYHÄ. Koitetaan vain väkisin väittää, että köyhyyteen on jokin huonomman ihmisen syy, ettei vain tulisi huono omatunto kun itsellä menee paremmin. 

Minkälainen ihminen on mieluummin sokea työssäkäyvien köyhyydelle, kuin myöntää, että kaikilla ei palkka riitä (hyvään) elämään? 

t. eronneiden, köyhän äidin (oli töissä isää pidempään) ja miljoonaperinnön jättäneen isän aikuinen lapsi

En tuhlaa kaikkea saamaani rahaa. Sellaisilla, joiden lapsuudenperhe ei ollut vakavarainen huonon taloudenpidon takia, rahankäyttö on usein aikuisenakin holtitonta. Kaikki laitetaan palamaan, ja jos tilillä on satasta enemmän niin sormet syyhyten mietitään mihin sen voisi käyttää. Huono-osaisuus periytyy jne. Tälläkin palstalla lukee aloituksia:

- Sain pienen perinnön, mihin käyttää rahat?

- Mihin käytätte veronpalautuksenne?

- Miten käytette lomarahanne?

Niin, miksi niitä pitäisi jotenkin erityisesti käyttää johonkin tiettyyn? Anna olla tilillä, käytä normaaliin arkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opintolainaan hän on oikeutettu kuten kaikki muutkin.

 

Laina ei ole varsinaisesti tuki vaan nimensä mukaisesti laina. Se on joskus maksettava pois vaikka edullista lainaa onkin. Itse toivon, että pystyisin tukemaan lastani opiskeluaikana niin, että hänen ei tarvitsisi lainaa ottaa. Huomattavasti kivempi startti työelämään, kun mahdollisesti pienestä aloittajan palkasta ei ensimmäisenä tarvitse lainaa maksella pois. 

Se on halpaa rahaa, opintolainaa kannattaa ottaa, jos varsinkin ala on hyvin työllistävä. Opintolainasta saa verovähennyksiä ja maksuerät ovat hyvin pieniä (saa itse valita).

Oma lapseni maksaa parhaillaan lainaa takaisin, samalla opintolaina valmistaa ja harjoittaa muihin lainoihin. Eli lapseni otti äskettäin myös ison asuntolainan peruskorjausta varten, autoonkin otti vähän lainaa, että sai mieluisen. Harjoittelumieless

Opintolainasta ei saa verovähennyksiä. Päivitäpä siis tietosi tälle vuosituhannelle. 

Minulla ei ole koskaan ollut muuta lainaa kuin asuntolainaa, ja sen olen lapsillenikin yrittänyt välittää. Yksi lapsista meinasi ottaa autolainaa, mutta ylipuhuin ottamaan rahat säästöistä. Ei lainat mitään harjoittelua vaadi, mutta kurinalainen ja järkevä rahankäyttö joskus vaatii. 

Vierailija kirjoitti:

En tuhlaa kaikkea saamaani rahaa. Sellaisilla, joiden lapsuudenperhe ei ollut vakavarainen huonon taloudenpidon takia, rahankäyttö on usein aikuisenakin holtitonta. Kaikki laitetaan palamaan, ja jos tilillä on satasta enemmän niin sormet syyhyten mietitään mihin sen voisi käyttää. Huono-osaisuus periytyy jne. Tälläkin palstalla lukee aloituksia:

- Sain pienen perinnön, mihin käyttää rahat?

- Mihin käytätte veronpalautuksenne?

- Miten käytette lomarahanne?

Niin, miksi niitä pitäisi jotenkin erityisesti käyttää johonkin tiettyyn? Anna olla tilillä, käytä normaaliin arkeen.

Tämä on muuten totta. Jotkut ihmiset tuhlaavat kaiken rahan ihan tietoisesti. Toisilla on aina säästöjä. Pikkuhiljaa se ero kasvaa, vaikka lähtötilanne olisi sama. 

Vaikutusta on vaikea tutkia. Kuka meistä osaa sanoa, että joku asia johtuu juuri jostain tietystä asiasta. 

Meiltä ei koskaan puuttunut mitään, toki talolainan kanssa oli joskus tiukkaa mutta ei mitään köyhyyttä. 90-luvun lama ei osunut meihin. Isovanhemmat tuki lapsiaan, myöhemmin meitä lapsenlapsia, niin henkisesti kuin taloudellisesti.

Olen hyvä rahankäyttäjä, raha ei lopu ja sen suhteen voin olla huoleton. Jatkamme samanlaista rahankäytön opetusta lapsillemme.

Mutta ei se välttämättä ole kotikasvatuksesta tai lapsuuskodin rahatilanteesta kiinni, yksi sisarukseni ei osaa huolehtia talousasioistaan kuin juuri ja juuri, aina peeaa. Samoin osa serkuista osaa, osa ei.