Uusi Kirjolla-kausi pettymys

Vierailija kirjoitti:

Kanava kääntyy heti, jos toi Topi on jossain änkyttämässä. Ei olisi koskaan edes päässyt julkisuuteen ilman sitä isotissistä siskoaan. 

 

Näin on, kai se vielä yrittää ja pääsee eduskuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kanava kääntyy heti, jos toi Topi on jossain änkyttämässä. Ei olisi koskaan edes päässyt julkisuuteen ilman sitä isotissistä siskoaan. 

 

Näin on, kai se vielä yrittää ja pääsee eduskuntaan.

 

Kateus vie kalatkin vedestä. Suomi on kyllä uskomaton maa - täällä kadehditaan jopa autistien saamaa huomiota!

Vierailija kirjoitti:

Mitähän autistille käy jos sille antaa huumeita tai alkoholia?

Mulla on asperger-diagnoosi, ja jos otan alkoholia, minusta tulee erittäin neurotyypillisen oloinen. Minusta tulee sosiaalinen ekstrovertti, ja ihmiset itse asiassa pitävät minusta, kun taas selvin päin ihmiset vieroksuu ja välttelee koska kommunikointini on jotenkin outoa heistä. Nais-sukupuolesta huolimatta kun en ole koskaan oppinut maskaamaankaan, aina vaan olen jotenkin pökkelö ja ihmiset välttää ja inhoaa. Paitsi siis jos olen humalassa, silloin olen kuulemma mielettömän rento ja kiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi Leena ei todellakaan ole mikään autisti. :D Topi on ainut noista ja ei vaadi häneltä edes selittelyjä. Nauratti Topi pulkkamäessä, piristi kuivaa arkeani. :D

Minulle tulee Leenasta erittäin vahvat ADHD-vibat; hän menee tunnetilasta toiseen, elää niissä itkien ja nauraen. Myös parisuhteessaan säätää samalla metodilla aivan ylireagoiden tilanteisiin nähden - tuli ihan Iholla-sarja mieleen hänen monologeistaan alasti ikkunalaudalla 😅 Sen sijaan itsekään en hänessä autismia näe.

Aika monella AuDHD:lla (eli on sekä autismin kirjolla että ADHD) ne ADHD-piirteet vähän niin kuin peittää sitä autismia. Monilla ADHD-lääkitys sitten voimistaakin niitä autistisia piirteitä. 

Vierailija kirjoitti:

Topi on kaiken maskaamisen(kin) tuolla puolen. Tietää kyllä mitä se on, mutta ei millään muotoa voisi edes kuvitella pystyvänsä moiseen 😃 Aivan loistava 

Topi on ihana ja sympaattinen ja hänen asenteistaan voisi ottaa moni oppia  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin pienten lasten kohdalla karsastan ajatusta diagnosoinnusta ilman todella selkeää näyttöä autismista. Olin itsekin tyttönä hyvin erilainen kuin muut: en kokenut painetta joukkoon kuulumisesta minkä lisäksi saatoin sanoa mitä sylki suuhun toi. Näistä seuranneita konflikteja olen paikannut opettelemalla sosiaalisia taitoja mikä on mielestäni ihan luonnollista lapselle kuka vasta harjoittelee elämää. Edelleen on tilanteita missä joudun monesti feikkaamaan kiinnostunutta (tms), mutta ihan oikeasti, kenen ei muka koskaan tarvitsisi?? 

Tosissani kysyn: missä menee tokalle kaudelle osallistuneiden nuorten "autismille tyypillisten erityismielenkiinnonkohteiden" ja tavallisen teinien fanaattisuuden raja? Jos teinipoika ihailee kitaristeja, kerää kitaroita ja käyttää lähes tulkoon kaiken aikansa näppäilyyn, onko se autismia? Jos teinityttö fanittaa Justin Bieberiä, vuoraa huoneensa JB-juli

hyi kuulostaa rasittavalta ja itsekeskeiseltä

Tuntui että tämä kausi oli päiväkirja arjesta,Ainoa autismi oli Topi huomaa eleistä ja innostumisesta,

Sarjassa on liikaa ihmisiä joiden koko identiteetti on kiinni "autismissaan". Topi ei koskaan puhu "erityisestä" mielenkiinnon kohteestaan saati käytä muuta "nepsy-sanastoa". Miksi näin on? Koska suurimmalle osalle autisteista ne mielenkiinnon kohteet ovat mielenkiinnon kohteita. Eivät he näe niissä mitään erityistä. Nämä muotiautistit taas puhuvat kaikesta termeillä, jotka tekevät heistä jotenkin erikoisia. En usko että ns. oikeat autistit edes tietävät mitä tarkoitetaan lusikoilla. Twitter/some-autistit taas varmasti. Yksikään uuden kauden uusista henkilöistä ei ole autisteja, vaan normaalisti funktioivia ihmisiä, kaikki opiskelee, käy töissä, on parisuhteita, ystäviä. Yhdelläkään ei ole edes yliherkkyyksiä. Todella huonoa työtä Yleltä.

Topista tulee mieleen vain hänen isotissinen systeri.

Huutista, kun ihmiset, jotka eivät millään tasolla ymmärrä, mitä autismi todellisuudessa on, wnb-pätevät ja kiukuttelevat täällä miten sarjassa "ei ole oikeita autisteja" (ei vissiin tarpeeksi viihdyttäviä arvon mammoille) *facepalm*

Vierailija kirjoitti:

En pysty katsomaan, vaikka olen itse assi. Topi välillä huvittaa, muita ei jaksa kuunnella.

Se adhd-nainen on järkyttävä. Tiedän samanoloisen, rajattoman tyypin asuinkaupungissani. Voi kauhistus! Nuori abityttö on mitäänsanomaton ja tylsä, ei oikeastaan poikkea vastaavanikäisestä nentistä. Homosuhteessa elävä transmies on mulle kaikenkaikkiaan liian outo. Ne nenärenkaatkin... Onko tuommoisella joku pe ni s?

Olen itse aika tyypillinen assi, miestyyppinen vaikka olen nainen. Enkä ole koskaan kyseenalaistanut naiseuttani, vaikka lapsesta asti tajusin olevani erilainen kuin muut tytöt.

Hämmentävän moni transmies on autismin kirjolla. Pitäisi siis todella tutkia naispuolisia autisteja ja tukea heitä kasvussaan naiseksi, etteivät hörähdä sukupuolihömppään. 

Terv naispuolinen autisti, joka harkitsi sukupuolen korjausta koska oli vaikea samaistua naisiin ja kehitin nuorena aiheesta jumin. Onneksi transpoli oli silloin tiukempi ja transjutut eivät olleet niin trendikkäitä... 

Olen itse autismikirjolla oleva nainen ja aseksuaali. Olisin mielummin mies, mutta en kuitenkaan koe olevani varsinaisesti trans. Tajuan tuntemukseni johtuvan kaikesta siitä sonnasta, jota olen joutunut elämässäni kokemaan. Elämäni olisi vaan ollut helpompaa miehenä, enkä olisi esim. joutunut tekemään kotitöitä tai vastuuseen asioista samalla tavalla kuin nyt, jos olisin mies. Itselleni riittäisi löysät ja peittävät vaatteet ja miesmäinen hiustyyli. Rintanikin mielelläni poistattaisin, jos uskaltaisin ja jos se olisi ylipäätään mahdollista. Tähän se kuitenkin kohdallani jäisi. Miehen elämä nyt vaan on niin paljon helpompaa kuin naisen elämä ja siksi se houkuttaa niin paljon niitä biologisia naisia, jotka eivät koe mahtuvansa ahtaaseen naisen malliin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en pysty kattomaan kun siinä on se trans. En jaksa enää yhtään niitä.

Siinä on trans ihan vain sen vuoksi, koska sukupuolisekoilu yhteiskunnassa. Pakko tunkea niitä jopa autismidokkareihin.

Autismin kirjolla oleville alkaa näköjään olla enemmän sääntö kuin poikkeus identifioitua vastakkaiseksi sukupuoleksi. Totta, hehän kokevat oman sukupuolen eri tavoin kuin me neurotyypilliset, mutta mietin että mitenköhän paljon tämä henkilö on esim somessa seurannut transhenkilöitä ja sitten vain hoksannut että hei, hänkin voi identifioitua vastakkaiseen sukupuoleen...

Valitettavasti monet autistit ja masentuneet yms. houkutellaan näille transpoluille hakemaan ratkaisua, vaikkei heidän ongelmillaan ole mitään tekemsitä sukupuolen kanssa. Ihan puhdasta pahuutta tällainen toiminta ja jossain kohti siitä joudutaan vielä tekemään tiliä.

Kuinkahan paljon näissä on itseään toteuttavaa ennustusta, eli kun pyydettäessä lätkäistään jollekin diagnoosi niin sitten alkaakin kaikki tuntua raskaalta ja kaikkea aletaan katsella sen tietyn linssin läpi, jättäydytään pois normaaleista kanssakäymisistä mikä ruokkii ongelmaa entisestään jne...

Autismin määritelmä alkaa olla jo niin leväperäinen ja laaja, ettei se tarkoita enää mitään kun kaikki mahtuvat siihen.

Sehän on oikeasti todella hurjaa olla vähemmistönä vähemmistössä. Varmasti kuitenkin esim. juurikin autismikirjolla oleva homosuhteessa elävä transihminen viihtyy paremmin näissä Pride-piireissä kuin muiden ns. pelkkien autismikirjolla olevien kanssa ja tulee paremmin ymmärretyksikin näissä. Autismikirjon piireissähän ei sitä monimuotoisuutta samalla tavalla tältä kannalta huomioida. Itse työttömänä autismikirjolla olevana aseksuaalina en liiku missään piireissä, mutta jos liikkuisin niin liikkuisin työttömien piireissä, koska koen identiteettini olevan vahviten juurikin työtön ja eniten näistä olen julkisesti juurikin työtön. En myöskään koe pystyväni tai haluavani ajaa autismikirjolla olevien tai aseksuaalina asiaa. Sen sijaan työttömien asemaa haluaisin ajaa ja parantaa. Lisäksi eniten ja oikeastaan täysin pelkästään työttömyyteni takia olen sitä syrjintää kokenut. Välillä oikeasti unohdan olevani autismikirjolla ja aseksuaali, mutta työttömyyteni muistan koko ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan paljon näissä on itseään toteuttavaa ennustusta, eli kun pyydettäessä lätkäistään jollekin diagnoosi niin sitten alkaakin kaikki tuntua raskaalta ja kaikkea aletaan katsella sen tietyn linssin läpi, jättäydytään pois normaaleista kanssakäymisistä mikä ruokkii ongelmaa entisestään jne...

Mistähän tämäkin huoli johtuu? Tuntuu että ns. normaalit on päsmäröimässä toisten asioita.

Tätä 2. kautta katsoessa tunnen olevani enemmän autisti kuin nämä sarjan 3 henkilöä (minulla on "vain" ADHD-diagnoosi). En halunnut alkaa tutkimaan autismi-asiaa, koska aihe triggeröi peruskoulun kiusaamisen vuoksi. Arki on vaikeaa ja teen töissä 80% työaikaa matalapalkka-alalla.

Tässä ei tullut paljoa esille arjen haasteet. Kaikki 3 käy ongelmitta koulussa/töissä. Itselläni koulunkäynti oli vaikeaa ja ramppasin tukiopetuksissa. Olin myös liikunassa ja taideaineissa paska. Leena sentään kertoi kouluhaasteistaan. Silti ärsytti, kun väitti ettei ole hyvä missään. Osaahan hän sentää piirtää, kerta on tatuoija? 😅

Samaistumiapintaa ei saanut sosiaalisuuden haasteista(kaan). Kaikilla näyttää olevan laaja ystäväpiiri. Minulla on ei ole kavereita ja tunnen olevani töissä kummajainen, joka selviytyy joka päivä sosiaalisista tilanteista. 

Eli juurikaan en löytänyt samaistuttavuutta näistä 3 esiintyvästä henkilöstä. Olisi voinut ottaa mukaan yhden vähän eristäytyneen ja arjen kanssa kamppailevan autistin. Vielä pari jaksoa katsomatta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan paljon näissä on itseään toteuttavaa ennustusta, eli kun pyydettäessä lätkäistään jollekin diagnoosi niin sitten alkaakin kaikki tuntua raskaalta ja kaikkea aletaan katsella sen tietyn linssin läpi, jättäydytään pois normaaleista kanssakäymisistä mikä ruokkii ongelmaa entisestään jne...

Mistähän tämäkin huoli johtuu? Tuntuu että ns. normaalit on päsmäröimässä toisten asioita.

Jep. Aina yhtä absurdia, kun neurotyypilliset ihmiset päivittelee, miten on turhaa ja varmaan suorastaan haitallista saada autismidiagnoosi. Kun oikeasti se on elintärkeää saada tietää omasta autismista, voi pelastaa itsemurhaltakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla autismi ei usein näy yhtä selvästi ulospäin kuin miehillä. Silti sisäisesti voi kärsiä täysin samoista haasteista.

Jep. Mä olen niin taitava maskaaja, että kukaan ei ole vieläkään tajunnut. Itseasiassa osaan varmaan paremmin toimia sosiaalisissa tilanteissa kuin "normaalit", koska suoritan niin hulluna koko ajan, että varmasti menee oikein.

Mistä tiedät, että ns normaalit eivät toimisi näin? Ihmiset ovat erilaisia. Vilpittömästi kysyn. Ap

 

Juurikin tämä. Kaikilla meillä ihmisillä on omat erikoisuutemme  ja emme näytä ulospäin sitä todellista minäämme kaikille. Siksi nämä diagnoosit ja muut saavat hämmentymään nykyään. Ennen oli helpompaa

Miten diagnoosi helpotti elämääsi? Kaikki käytännössä jatkui elämässäsi kuten ennenkin. Mitä oikein selität?

Vierailija kirjoitti:

Olen itse autismikirjolla oleva nainen ja aseksuaali. Olisin mielummin mies, mutta en kuitenkaan koe olevani varsinaisesti trans. Tajuan tuntemukseni johtuvan kaikesta siitä sonnasta, jota olen joutunut elämässäni kokemaan. Elämäni olisi vaan ollut helpompaa miehenä, enkä olisi esim. joutunut tekemään kotitöitä tai vastuuseen asioista samalla tavalla kuin nyt, jos olisin mies. Itselleni riittäisi löysät ja peittävät vaatteet ja miesmäinen hiustyyli. Rintanikin mielelläni poistattaisin, jos uskaltaisin ja jos se olisi ylipäätään mahdollista. Tähän se kuitenkin kohdallani jäisi. Miehen elämä nyt vaan on niin paljon helpompaa kuin naisen elämä ja siksi se houkuttaa niin paljon niitä biologisia naisia, jotka eivät koe mahtuvansa ahtaaseen naisen malliin. 

Miehen elämä helpompaa? Salli minun nauraa. Rumana miehenä elän näkymättömänä koko elämäni. Naiset taas saavat seuraa jatkuvasti. Miten kehtaat pilkata kaltaisiani.