Uusi Kirjolla-kausi pettymys

Vierailija kirjoitti:

Minusta tällaisella ohjelmalla yritetään vain normalisoida autismia, mikä on hullua ja vähän pelottavaakin. Ohjelmasta saa myös kuvan, että uudet hahmot ovat rakentaneet koko identiteettinsä autismin varaan, mikä on outoa. Ulospäin näistä (pl topi) ei huomaa autismia mitenkään ja vaikuttavat sinänsä ihan normaaleilta ihmisiltä. Yksi ehkä keskimääräistä kusipäisemmältä, mutta sekään ei käsittääkseni ole mitään mitä lääkärin tarvitsisi diagnosoida. Itseäni ärsyttää myös se, että ohjelman myötä, olen itse alkanut saada kommentteja siitä, että olenkohan autisti (usein esitettynä siten kuin autismissa olisi jotain tavoiteltavaa). Minussa on kyllä varmasti joitain piirteitä (kuten jokaisessa), mutta en minä silti autisti ole (ihan tutkitustikaan). 

VMP

Miksi uuteen kauteen ei otettu ainuttakaan uutta autistimiestä? On Topi ihan hauska mutta se on nyt tässä ihan erikoisasemassa ja vähän päälle liimatun oloinen.

tämäkin sarja piti paskoa että saadaan vaan esitellä transmiehen homosuhdetta.

Siinä on taas kissojen ja koirien kanssa haettu sopivia esiintyjiä että saadaan kaikki DEI-pisteet ruksittua

[ ] Nainen

[ ] Lihava

[ ] Trans

Vierailija kirjoitti:

Minusta tällaisella ohjelmalla yritetään vain normalisoida autismia, mikä on hullua ja vähän pelottavaakin. Ohjelmasta saa myös kuvan, että uudet hahmot ovat rakentaneet koko identiteettinsä autismin varaan, mikä on outoa. Ulospäin näistä (pl topi) ei huomaa autismia mitenkään ja vaikuttavat sinänsä ihan normaaleilta ihmisiltä. Yksi ehkä keskimääräistä kusipäisemmältä, mutta sekään ei käsittääkseni ole mitään mitä lääkärin tarvitsisi diagnosoida. Itseäni ärsyttää myös se, että ohjelman myötä, olen itse alkanut saada kommentteja siitä, että olenkohan autisti (usein esitettynä siten kuin autismissa olisi jotain tavoiteltavaa). Minussa on kyllä varmasti joitain piirteitä (kuten jokaisessa), mutta en minä silti autisti ole (ihan tutkitustikaan). 

Mitä hullua tai pelottavaa ois autismin "normalisoinnissa"? Autismi on ihan normaalia, on normaalia, että muutama prosentti ihmisistä on autismin kirjolla. 

Vierailija kirjoitti:

Siinä on taas kissojen ja koirien kanssa haettu sopivia esiintyjiä että saadaan kaikki DEI-pisteet ruksittua

 

[ ] Nainen

[ ] Lihava

[ ] Trans

About puolet maapallon ihmisistä on naisia, että ei niitä nyt kyllä kissojen ja koirien kanssa tarvii hakea. Lihavuuskaan ei kovin harvinaista oo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tämä kakkoskausi on ykköstä parempi nimen omaan siksi että kaikki sarjan henkilöt eivät ole vahvasti autistisia kuten ykköskaudella oli. Ykköskausi vääristi autismia vähän tai ei ollenkaan tuntevien käsitystä ja vahvisti sitä mediassa esillä ollutta (esim Sademies elokuva) strereotypiaa että kaikki autistit ovat samanlisia ja vahvasti autistisia ja heistä huomaa jokainen heti että he ovat autistisia. Tämähän ei ole totta, vaan autismin kirjo on KIRJO nimen omaan siksi että autismin jana johon autistit sijoittuvat on pitkä (lievästä voimakkaaseen) eikä kahta samanlaista autistia ole.

 

En sanoisi, että ykköskaudella kaikki olivat vahvasti autistisia. Mielestäni yksikään ei ollut vahvasti autistinen, sillä selvisivät jonkilaisen avun kanssa kuitenkin yksinkin esim. oma koti jne. En ole nähnyt kuin osan toisen kauden ensimmäisestä jaksosta ja t

Erittäin vahvasti autistisen henkilön mukanaolo olisi mielestäni vähän kyseenalaista, tai riippuu siitä mihin vedetään raja sille että henkilö on vielä riittävän terve antamaan suostumuksensa sarjassa esiintymiseen.

Vierailija kirjoitti:

En pysty katsomaan, vaikka olen itse assi. Topi välillä huvittaa, muita ei jaksa kuunnella.

Se adhd-nainen on järkyttävä. Tiedän samanoloisen, rajattoman tyypin asuinkaupungissani. Voi kauhistus! Nuori abityttö on mitäänsanomaton ja tylsä, ei oikeastaan poikkea vastaavanikäisestä nentistä. Homosuhteessa elävä transmies on mulle kaikenkaikkiaan liian outo. Ne nenärenkaatkin... Onko tuommoisella joku pe ni s?

Olen itse aika tyypillinen assi, miestyyppinen vaikka olen nainen. Enkä ole koskaan kyseenalaistanut naiseuttani, vaikka lapsesta asti tajusin olevani erilainen kuin muut tytöt.

Aika samoilla linjoilla mennään. Minusta ensimmäinen kausi oli parempi, vaikka jaksoin oikein hyvin katsoa tämänkin. Adhd-naisessa näkyi ohjelmassa tosiaan se adhd. En tulisi toimeen oikeassa elämässä, kun itse olen hyvin hajuton ja mauton maskaaja. Abitytöstä pidin sen sijaan paljonkin. Olisinpa itsekin ollut samanikäisenä puoliksikaan noin rohkea. Transmiehen kanssa voisin mielelläni ystävystyä, hän vaikutti oikein mukavalta ihmiseltä. Minulle hän ei siis sinänsä ollut ollenkaan liian outo.

Tosin... pakko myöntää, etten oikein ymmärrä tuota transasiaa minäkään. Minulle se on siis ihan sama mitä muut ovat ja suon mielelläni kaikille kaikki oikeudet siihen liittyen, jos se elämänlaatua parantaa. Ei ole tarvetta hangata vastaan. Mutta minulla ei ole mitään selkeää sukupuoli-identiteettiä koskaan ollut. Minulle on siis ihan ok, että olen värkkieni perusteella nainen ja sillä selvä. Muuten voin ihmisenä olla minkälainen tahansa ja pitää romanttisessa tai seksuaalisessa mielessä ihan kenestä tahansa. Voisin vaikka ajatella, että parta olisi kiva ja tyylikäs, olematta silti mies. En siis henkilökohtaisesti jotenkin ymmärrä, miten sukupuoli voidaan ylipäätään kokea niin tärkeäksi asiaksi, että identiteetti jotenkin riippuu siitä. (Ellei kyseessä ole joku seksuaalisuuteen liittyvä trauma.) Ellei autisteista moni olisi myös trans, ajattelisin itse olevani tässä mielessä nimenomaan tyypillinen mustavalkoinen autisti.

Ohjelma on kuitenkin minusta hyvä. Ylipäätään hyvä, että kirjoa tuodaan ilmi. En siis itse lähtisi sille linjalle, että väärin yritetty. En ole myöskään ihan varma kuinka pitkälle kirjo ulottuu ilman, että mukana on muita diagnooseja esim. kehitysvammasta. Toki jos janaa pelkällä autismidiagnoosillakin riittää, on hyvä jos esiintyjiä löytyy sieltäkin.

Vierailija kirjoitti:

Toisella asteella, korkeakouluissa tai työelämässäkään ei ole mitään pienryhmäpaikkoja, jos ette ole suoraan johonkin suojatyöhön lasta kouluttamassa. Tukitoimien tarkoitus on auttaa pärjäämään normaalissa ympäristössä, ei Kääriä pumpuliin ja madaltaa rimaa. Toiseksi tuota ongelmaa kuvataan hyvin yksipuolisesti. Tiedän itse "nepsylapsia" joiden ongelmat vanhempien (tai äidin, koska isiähän näillä ei ole) mukaan ovat koulun syytä, mutta kotona ei ole minkäänlaisia arkirutiineja ja vanhemmat ovat täysin rajattomia suhteessa lapsiinsa, käytännössä yh-äitejä, joilla oma elämänhallinta pielessä.

Toisella asteella kyllä on esim. erityisammattikouluja, joissa on pienet ryhmät.

Harvoin näkee niin normaalin ja tyypillisen oloisia naisia kuin tuossa sarjassa. Mitä se autismi siis oikein on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai autistit katsovat toisia autisteja telkkarissa? Naurattaa, mutta kai te jotain vaihtelua animen ja fantasian katsomiselle tarvitsette 🤣

Neurotyypillisille tuo ohjelma lienee enemmän suunnattu. Ja neurotyypillisiltä suurin osa kommenteistakin.

Mutta kyllä muakin hirveesti naurattaa, että neurotyypilliset kattoo neurotyypillisiä telkkarista 🤣🤣🤣. 

Niin siis neurotyypillisistä tuo ohjelmakin kertoo, ei siinä ole yhtään autisti pl. Topi

Vierailija kirjoitti:

Harvoin näkee niin normaalin ja tyypillisen oloisia naisia kuin tuossa sarjassa. Mitä se autismi siis oikein on?

Millä tavoin sen autismin siis tulisi sinusta näkyä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse adhd / asperger ihmisenä ihmettelen myös vahvasti sitä miten korkeasti kouluttautuneita nämä ovat ja pärjäävät esim just niissä korkeakouluissa. 

Olen itse käynyt vain ammattikoulun, senkin mukautetusti suurimmalta osin työpaikalla oppien, koska todettiin parhaaksi tavaksi suorittaa em koulu. Olen töissä myös. Mutta jatkuvasti olen ongelmissa muiden ihmisten kanssa huonojen vuorovaikutustaitojen takia, muut huomaavat kyllä että en ole "normaali" ja oma elämä on tosi sekavaa ja kuormittavaa ja haastavaa. Voisin sanoa että kyllä suurin osa varmasti lyhyen tuntemisen jälkeen huomaa erikoiset käyttäytymismallini ja sen että olen autisti.

En voisi kuvitellakaan että pärjäisin missään korkeakoulussa, voisin olla yrittäjä, tai yhtään mitään muutakaan. Työskentelen matalapalkka alalla. Miten pystyisin opiskella missään korkeakoulussa, kun en osaa vitosluokan matematiikkaa

Eläkkeelle 30-vuotiaana? Ja sitä ennen käytit yhteiskunnan varoja korkeakoulutukseen. Ei h i t t o! En kestä tällaisia tyyppejä, jotka ei muka kykene edes jollain matalapalkkka-alalla itseään elättämään, jos eivät kestä stressiä vaativammassa työssä. Käsi ojossa repimään rahat niiltä, jotka hikihatussa tekee töitä! Just tuollaisia ei tarvita tähän yhteiskuntaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai autistit katsovat toisia autisteja telkkarissa? Naurattaa, mutta kai te jotain vaihtelua animen ja fantasian katsomiselle tarvitsette 🤣

Neurotyypillisille tuo ohjelma lienee enemmän suunnattu. Ja neurotyypillisiltä suurin osa kommenteistakin.

Mutta kyllä muakin hirveesti naurattaa, että neurotyypilliset kattoo neurotyypillisiä telkkarista 🤣🤣🤣. 

Niin siis neurotyypillisistä tuo ohjelmakin kertoo, ei siinä ole yhtään autisti pl. Topi

Mä en usko hetkeäkään, että siinä ois kolme ihmistä jotka tunnistaa itsessään autismin, ja joille lääkäri on diagnosoitut autismin, mutta jotka oiskin kaikki neurotyypillisiä. Sellainen olisi jo tilastollisesti äärimmäisen epätodennäköistä. 

Onko nyt kuitenkin taas kyse siitä, että naisten autismi ei ilmene sillätavoin, kuin stereotypia miesten oire kuvastosta, ja siksi maallikot sitten päivittelee, että ei noi oikeita autisteja ole, kun eivät vastaa sitä stereotypiaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse adhd / asperger ihmisenä ihmettelen myös vahvasti sitä miten korkeasti kouluttautuneita nämä ovat ja pärjäävät esim just niissä korkeakouluissa. 

Olen itse käynyt vain ammattikoulun, senkin mukautetusti suurimmalta osin työpaikalla oppien, koska todettiin parhaaksi tavaksi suorittaa em koulu. Olen töissä myös. Mutta jatkuvasti olen ongelmissa muiden ihmisten kanssa huonojen vuorovaikutustaitojen takia, muut huomaavat kyllä että en ole "normaali" ja oma elämä on tosi sekavaa ja kuormittavaa ja haastavaa. Voisin sanoa että kyllä suurin osa varmasti lyhyen tuntemisen jälkeen huomaa erikoiset käyttäytymismallini ja sen että olen autisti.

En voisi kuvitellakaan että pärjäisin missään korkeakoulussa, voisin olla yrittäjä, tai yhtään mitään muutakaan. Työskentelen matalapalkka alalla. Miten pystyisin opiskella missään k

Eläkkeelle 30-vuotiaana? Ja sitä ennen käytit yhteiskunnan varoja korkeakoulutukseen. Ei h i t t o! En kestä tällaisia tyyppejä, jotka ei muka kykene edes jollain matalapalkkka-alalla itseään elättämään, jos eivät kestä stressiä vaativammassa työssä. Käsi ojossa repimään rahat niiltä, jotka hikihatussa tekee töitä! Just tuollaisia ei tarvita tähän yhteiskuntaan!

Siis sä et kestä sairaita/vammaisia ihmisiä? Syytät heitä itseään heidän synnynnäisen tilansa aiheuttamista ongelmista ja mahdollisesta työkyvyttömyydestä? Haluaisit, että meitä ei syntyisi yhteiskuntaan ollenkaan? Etkö sä tajua, että jos autisti on työkyvytön, niin se töei todellakaan ole mikään hänen oma valintansa, tai asia mille hän mahtaisi mitään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai autistit katsovat toisia autisteja telkkarissa? Naurattaa, mutta kai te jotain vaihtelua animen ja fantasian katsomiselle tarvitsette 🤣

Neurotyypillisille tuo ohjelma lienee enemmän suunnattu. Ja neurotyypillisiltä suurin osa kommenteistakin.

Mutta kyllä muakin hirveesti naurattaa, että neurotyypilliset kattoo neurotyypillisiä telkkarista 🤣🤣🤣. 

Niin siis neurotyypillisistä tuo ohjelmakin kertoo, ei siinä ole yhtään autisti pl. Topi

Mä en usko hetkeäkään, että siinä ois kolme ihmistä jotka tunnistaa itsessään autismin, ja joille lääkäri on diagnosoitut autismin, mutta jotka oiskin kaikki neurotyypillisiä. Sellainen olisi jo tilastollisesti äärimmäisen epätodennäköistä. 

Onko nyt kuite

No enpäs tiedä. 20% Pohjois-Karjalan alakouluikäisistä pojista on diagnosoitu ADHD, vaikka tilastojen perusteella luvun pitäisi olla noin 5%. Autismin osalta tapahtuu varmasti yli diagnosointi myös, nyt varsinkin nuorten ja keski-ikäisten naisten kohdalla, jotka koko ajan tunnistavat itsessään tätä ja haluavat diagnoosin.

Diagnoosi tehdään pääosin haastattelemalla ja katsomalla vanhoja papereita (aina ei esim. yksityisellä edes sitä) ja se vaatii pääasiassa, että itse osaa kuvata asiat oikein. Kyllä, huumeseuloja ja muita poissulkututkimuksia voidaan myös tehdä, mutta niillä ei todeta autismia vaan varmistetaan ettei oireilu johdu jostain muusta. Tiedän tämän, koska itselläkin on diagnoosi. Tosi paljon on kiinni siitä, että vain vastaa kysymyksiin oikein ja antaa oikeaa tietoa. Mitään objektiivista tapaa todeta autismi ei ole olemassa. Mutta jos kriteerit ovat nykyään niin lievät, että subjektiivisella kokemuksella on pääpaino, silloin ei oikeastaan voi sanoa, että kenenkään diagnoosi voisi olla väärä. Samalla toisaalta on myös totta, että kuka tahansa sopii niihin kriteereihin.

No näin ulospäin suht normaalilta vaikuttavana, maskaavana ja älykkäänä autistisena naisena voin todeta, ettei päällepäin kukaan näe yhtään mitään toisen haasteista. Arki on ihan valtavan kuormittavaa monien sellaisten asioiden vuoksi, joita neurotyypillinen ihminen ei tule edes ajatelleeksi. Valot, äänet, tekstuurit, kaikki sattuu tai tuntuu pahalta. Syöminen on vaikeaa, ei siksi ettei haluaisi syödä tai nirsoilisi muuten vaan, vaan koska vääränlaisen ruoan syöminen (yrittäminen) on yhtä h**vettiä, ja johtaa helposti järjettömän stressin lisäksi tahattomaan oksentamiseen. Olen kielellisesti lahjakas, mutten ymmärrä neurotyypillisten ihmisten sanatonta viestintää, valehtelua ja sitä miten tunne on heistä tärkeämpi kuin se mitä aidosti tapahtui tai mitä aidosti sanottiin, siksi ihmiset ymmärtävät minut jatkuvasti väärin ja minä jatkuvasti heidät. Yritän parhaani, olen ikäni opiskellut toimimaan paremmin, mutta lopputulos on vähän kuin sinut heitettäisiin kylmiltään Koreaan, ja jatkuvasti kiusattaisiin ja demonisoitaisiin siitä, ettet ymmärrä muita kun he puhuvat koreaa, etkä tunne korealaisia tapoja, vaan yrität olla kohtelias ja ystävällinen siten miten osaat, suomalaisena.

Olen itsekin fiksu ja korkeakoulussa opintopisteet kertyivät vaivatta, mutta toistuvat burnoutit sosiaalisten tilanteiden, ryhmätöiden ja kouluympäristön sensoristen ongelmien takia johtivat siihen, että ne jäivät kesken useampaan kertaan. Naisilla oireet peittyvät helpommin, ja sitä myös odotetaan meiltä paljon armottomammin.

Mutta ei, en ole tyhmä, pärjään elämässä itsenäisesti vallan mainiosti ja älykkyysosamääräni on huomattavasti keskimääräistä korkeampi. Olen aina tullut omillani toimeen, se vain verottaa minua ihan valtavasti, eikä lyhyidenkään sosiaalisten kontaktien jälkeen energiaa ole mihinkään vaan kaikki menee palautumiseen. En ole vääränlainen, olen vain erilainen, mutta koska olen vähemmistössä se on yhteiskunnan silmissä minun vikani. Jos yhteiskunta olisi tehty minun kaltaisilleni, useimpia ongelmia ei olisi.

Vierailija kirjoitti:

No näin ulospäin suht normaalilta vaikuttavana, maskaavana ja älykkäänä autistisena naisena voin todeta, ettei päällepäin kukaan näe yhtään mitään toisen haasteista. Arki on ihan valtavan kuormittavaa monien sellaisten asioiden vuoksi, joita neurotyypillinen ihminen ei tule edes ajatelleeksi. Valot, äänet, tekstuurit, kaikki sattuu tai tuntuu pahalta. Syöminen on vaikeaa, ei siksi ettei haluaisi syödä tai nirsoilisi muuten vaan, vaan koska vääränlaisen ruoan syöminen (yrittäminen) on yhtä h**vettiä, ja johtaa helposti järjettömän stressin lisäksi tahattomaan oksentamiseen. Olen kielellisesti lahjakas, mutten ymmärrä neurotyypillisten ihmisten sanatonta viestintää, valehtelua ja sitä miten tunne on heistä tärkeämpi kuin se mitä aidosti tapahtui tai mitä aidosti sanottiin, siksi ihmiset ymmärtävät minut jatkuvasti väärin ja minä jatkuvasti heidät. Yritän parhaani, olen ikäni opiskellut toimimaan paremmin, mutta lopputulos on vähän kui

Mitä jos oletkin vain ihan tavallinen. Jos pärjäät tahdonvoimalla ja tsemppaamalla normaalisti, yhteiskunta on tehty juuri sinun kaltaisillesi.

Vierailija kirjoitti:

No näin ulospäin suht normaalilta vaikuttavana, maskaavana ja älykkäänä autistisena naisena voin todeta, ettei päällepäin kukaan näe yhtään mitään toisen haasteista. Arki on ihan valtavan kuormittavaa monien sellaisten asioiden vuoksi, joita neurotyypillinen ihminen ei tule edes ajatelleeksi. Valot, äänet, tekstuurit, kaikki sattuu tai tuntuu pahalta. Syöminen on vaikeaa, ei siksi ettei haluaisi syödä tai nirsoilisi muuten vaan, vaan koska vääränlaisen ruoan syöminen (yrittäminen) on yhtä h**vettiä, ja johtaa helposti järjettömän stressin lisäksi tahattomaan oksentamiseen. Olen kielellisesti lahjakas, mutten ymmärrä neurotyypillisten ihmisten sanatonta viestintää, valehtelua ja sitä miten tunne on heistä tärkeämpi kuin se mitä aidosti tapahtui tai mitä aidosti sanottiin, siksi ihmiset ymmärtävät minut jatkuvasti väärin ja minä jatkuvasti heidät. Yritän parhaani, olen ikäni opiskellut toimimaan paremmin, mutta lopputulos on vähän kui

Itse "maskaat" mutta syytät muita siitä, että tunne olisi heille totuutta tärkeämpi. Hieman epäloogista on nyt.

Nämä ohjelmaan osallistuneet topia lukuunottamatta eivät ole autisteja. Pistää korvaan kun mico sanoo, että silloin ei vielä suostuttu antamaan diagnoosia. Tulee olo, että on juostu lääkärissä selittämässä niin kauan että joku diagnoosi saadaan. Tulee olo että omalle kyvyttömyydelle haetaan oikeutusta diagnoosien kautta. Ärsyttää myös, että autistit leimataan toimintakyvyttömäksi vaikka päinvastoin monet on hyvin älykkäitä ja elää elämää ilman tukea omalla tavallaan. Aika monella autistisellanon myös ihan perhe ja puolisto ei kaikki ole mitään oman navan tuijottaja sinitukkia. 

Eikö ketään huomaa, että nämä kolme uutta selittää miten heidän autisminsa näkyy eli on olemassa erilliset minät ja topi on vaan topi, eikä hän erittele mitenkään mitään. Nämä muut on täysin väärin diagnosoitu jos edes ovat saaneet sellaista.