Uusi Kirjolla-kausi pettymys

Vierailija kirjoitti:

Eikö ketään huomaa, että nämä kolme uutta selittää miten heidän autisminsa näkyy eli on olemassa erilliset minät ja topi on vaan topi, eikä hän erittele mitenkään mitään. Nämä muut on täysin väärin diagnosoitu jos edes ovat saaneet sellaista.

Millä pätevyydellä sä tiedät heidän autisminsa tai sen puutteen paremmin kuin he itse ja heitä hoitaneet lääkärit? 

Vierailija kirjoitti:

Nämä ohjelmaan osallistuneet topia lukuunottamatta eivät ole autisteja. Pistää korvaan kun mico sanoo, että silloin ei vielä suostuttu antamaan diagnoosia. Tulee olo, että on juostu lääkärissä selittämässä niin kauan että joku diagnoosi saadaan. Tulee olo että omalle kyvyttömyydelle haetaan oikeutusta diagnoosien kautta. Ärsyttää myös, että autistit leimataan toimintakyvyttömäksi vaikka päinvastoin monet on hyvin älykkäitä ja elää elämää ilman tukea omalla tavallaan. Aika monella autistisellanon myös ihan perhe ja puolisto ei kaikki ole mitään oman navan tuijottaja sinitukkia. 

Häh? Siis samaan aikaan väität, että nää ihmiset ei oo autisteja, ja sit taas valitat, että annetaan autisteista liian toimintakyvytön kuva. Miten noi molemmat on mahdollisia yhtäaikaa? Että noi ihmiset, jotka siis sun mukaan onkin ihan neurotyypillisiä ja normaaleja, on toimintakyvyttömämpiä kuin "oikeat" autistit? Miks ne nyt sitten on niin toimintakyvyttömiä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ketään huomaa, että nämä kolme uutta selittää miten heidän autisminsa näkyy eli on olemassa erilliset minät ja topi on vaan topi, eikä hän erittele mitenkään mitään. Nämä muut on täysin väärin diagnosoitu jos edes ovat saaneet sellaista.

Millä pätevyydellä sä tiedät heidän autisminsa tai sen puutteen paremmin kuin he itse ja heitä hoitaneet lääkärit? 

Pitääkö olla meteorologi, jotta voi katsoa mikä sää on ulkona. 

Itse autismikirjolla olevana naisena näen näissä kolmessa ns. lievemmässä tapauksessa piirteitä diagnoosista, vaikka itse en kenenkään näistä samaistu ja vaikka Leenalla pääasiallinen ja hallitseva piirre onkin ADHD ja Micolla transsukupuolisuus ja seksuaali ja sukupuolivähemmistöön kuuluminen. Mico varmasti kuitenkin hyväksytään omana itsenään paremmin näissä piireissä kuin autismikirjolaisten piireissä, jotka eivät samalla tavalla monimuotoisuuden hyväksyviä oikeasti ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ohjelmaan osallistuneet topia lukuunottamatta eivät ole autisteja. Pistää korvaan kun mico sanoo, että silloin ei vielä suostuttu antamaan diagnoosia. Tulee olo, että on juostu lääkärissä selittämässä niin kauan että joku diagnoosi saadaan. Tulee olo että omalle kyvyttömyydelle haetaan oikeutusta diagnoosien kautta. Ärsyttää myös, että autistit leimataan toimintakyvyttömäksi vaikka päinvastoin monet on hyvin älykkäitä ja elää elämää ilman tukea omalla tavallaan. Aika monella autistisellanon myös ihan perhe ja puolisto ei kaikki ole mitään oman navan tuijottaja sinitukkia. 

Häh? Siis samaan aikaan väität, että nää ihmiset ei oo autisteja, ja sit taas valitat, että annetaan autisteista liian toimintakyvytön kuva. Miten noi molemmat on mahdollisia yhtäaikaa? Että noi ihmiset, jotka siis sun mukaan onkin ihan neurotyypillisiä ja normaaleja, on toimintaky

Nuo ihmiset ei ole kyllä normaaleja, mutta se ei tee heistä autisteja. Autismi on tietty olomuoto, ei mikään häiriö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ketään huomaa, että nämä kolme uutta selittää miten heidän autisminsa näkyy eli on olemassa erilliset minät ja topi on vaan topi, eikä hän erittele mitenkään mitään. Nämä muut on täysin väärin diagnosoitu jos edes ovat saaneet sellaista.

Millä pätevyydellä sä tiedät heidän autisminsa tai sen puutteen paremmin kuin he itse ja heitä hoitaneet lääkärit? 

Pitääkö olla meteorologi, jotta voi katsoa mikä sää on ulkona. 

Autismi ei sada, paista, tuule tai pakasta, eli sitä ei toista ihmistä katsomalla pysty näkemään tai tuntemaan niinkuin säätä. Vertauksessasi siis ei ole päätä eikä häntää. 

Ohjelmana tämä Kirjolla on kuitenkin paljon parempi ja laadukkaampi kuin se hirveä Nepsyt, jonka katsominen aiheuttaa niin henkisen kuin fyysisen pahoinvoinnin. Kirjolla ei myöskään herää ajatusta päähenkilöiden, siis mukana olevien lasten ja nuorten vahvasta hyväksikäytöstä ja noiden elämän lopullisesta pilaamisesta televisio-ohjelmassa esitetyn perusteella toisin kuin Nepsyissä. Nepsyt on hyvinkin stereotyyppinen, ennakkoluuloja ja huonoa kohtelua vain lisäävä ohjelma. Kirjolla lähestyy aihetta eri tavoin ja paljon inhimillisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ohjelmaan osallistuneet topia lukuunottamatta eivät ole autisteja. Pistää korvaan kun mico sanoo, että silloin ei vielä suostuttu antamaan diagnoosia. Tulee olo, että on juostu lääkärissä selittämässä niin kauan että joku diagnoosi saadaan. Tulee olo että omalle kyvyttömyydelle haetaan oikeutusta diagnoosien kautta. Ärsyttää myös, että autistit leimataan toimintakyvyttömäksi vaikka päinvastoin monet on hyvin älykkäitä ja elää elämää ilman tukea omalla tavallaan. Aika monella autistisellanon myös ihan perhe ja puolisto ei kaikki ole mitään oman navan tuijottaja sinitukkia. 

Häh? Siis samaan aikaan väität, että nää ihmiset ei oo autisteja, ja sit taas valitat, että annetaan autisteista liian toimintakyvytön kuva. Miten noi molemmat on mahdollisia yhtäaikaa? Että noi ihmiset, jotka siis sun mukaan onkin

Nuo ihmiset ei ole kyllä normaaleja, mutta se ei tee heistä autisteja. Autismi on tietty olomuoto, ei mikään häiriö.

Oon suht perillä autismista sitä kautta, että elän sitä joka sekunti. Niin ylimielinen en ole, että voisin kuvitella pystyväni jonkun tv-ohjelman perusteella mitätöimään jonkun toisen ihmisen autismin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No näin ulospäin suht normaalilta vaikuttavana, maskaavana ja älykkäänä autistisena naisena voin todeta, ettei päällepäin kukaan näe yhtään mitään toisen haasteista. Arki on ihan valtavan kuormittavaa monien sellaisten asioiden vuoksi, joita neurotyypillinen ihminen ei tule edes ajatelleeksi. Valot, äänet, tekstuurit, kaikki sattuu tai tuntuu pahalta. Syöminen on vaikeaa, ei siksi ettei haluaisi syödä tai nirsoilisi muuten vaan, vaan koska vääränlaisen ruoan syöminen (yrittäminen) on yhtä h**vettiä, ja johtaa helposti järjettömän stressin lisäksi tahattomaan oksentamiseen. Olen kielellisesti lahjakas, mutten ymmärrä neurotyypillisten ihmisten sanatonta viestintää, valehtelua ja sitä miten tunne on heistä tärkeämpi kuin se mitä aidosti tapahtui tai mitä aidosti sanottiin, siksi ihmiset ymmärtävät minut jatkuvasti väärin ja minä jatkuvasti heidät. Yritän parhaani, olen ikäni opiskellut

Itse "maskaat" mutta syytät muita siitä, että tunne olisi heille totuutta tärkeämpi. Hieman epäloogista on nyt.

Eihän maskaaminen ole tietoinen valinta, vaan selviytymiskeino.

Mä olen maskannut pitkään, enkä tiennyt olevani autisti. Nyt kun tiedän, ja tiedostan sen maskaamisen, en meinaa enää samallalailla osata ja jaksaa maskata. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö ketään huomaa, että nämä kolme uutta selittää miten heidän autisminsa näkyy eli on olemassa erilliset minät ja topi on vaan topi, eikä hän erittele mitenkään mitään. Nämä muut on täysin väärin diagnosoitu jos edes ovat saaneet sellaista.

Mikä sun pätevyys purkaa toisten diagnooseja on? Millä lailla olet autismin asiantuntija? 

Eli onko taas niin, että naisten autismi ei näytä ihmisistä "oikealta autismilta" ? 

Vierailija kirjoitti:

No näin ulospäin suht normaalilta vaikuttavana, maskaavana ja älykkäänä autistisena naisena voin todeta, ettei päällepäin kukaan näe yhtään mitään toisen haasteista. Arki on ihan valtavan kuormittavaa monien sellaisten asioiden vuoksi, joita neurotyypillinen ihminen ei tule edes ajatelleeksi. Valot, äänet, tekstuurit, kaikki sattuu tai tuntuu pahalta. Syöminen on vaikeaa, ei siksi ettei haluaisi syödä tai nirsoilisi muuten vaan, vaan koska vääränlaisen ruoan syöminen (yrittäminen) on yhtä h**vettiä, ja johtaa helposti järjettömän stressin lisäksi tahattomaan oksentamiseen. Olen kielellisesti lahjakas, mutten ymmärrä neurotyypillisten ihmisten sanatonta viestintää, valehtelua ja sitä miten tunne on heistä tärkeämpi kuin se mitä aidosti tapahtui tai mitä aidosti sanottiin, siksi ihmiset ymmärtävät minut jatkuvasti väärin ja minä jatkuvasti heidät. Yritän parhaani, olen ikäni opiskellut toimimaan paremmin, mutta lopputulos on vähän kui

Ohjeeni: lopeta maskaaminen. Älä yritä tekeytyä normaaliksi niin, että matkit neurotyypillisiä.

Tämä kuormitustekijä poistuu. Toki tulee uusia; neurotyypillisten hyljeksintä ja vastakkainasettelu lisääntyy. Mutta tämä on AINOA tapa normalisoida kirjolaiset elämänmenoon samanarvoisina, vaikka erilaisina kuin enemmistö.

Niin kauan kuin autisti maskaa, hän on kuin h omo kaapissa. Parempi tulla ulos ja olla oma itsensä. Siinähän oppivat, ne neurotyypilliset siis.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ketään huomaa, että nämä kolme uutta selittää miten heidän autisminsa näkyy eli on olemassa erilliset minät ja topi on vaan topi, eikä hän erittele mitenkään mitään. Nämä muut on täysin väärin diagnosoitu jos edes ovat saaneet sellaista.

Huomaa, että Topi on mies,  nämä kolme muuta syntyperäisiä naisia. Tyypillisesti kirjon miehet maskaavat vähemmän/eivät lainkaan, koska se on heille vaikeaa tai jopa mahdotonta. AssiNaiset taas luovat helposti rinnakkaisminän (jopa useampia, aina sopiva hahmo eri piireihin!), jolloin oma minuus hämärtyy. Itselläni oli vaikea dissosiaatiohäiriö nuorempana, ennen kuin sain diagnoosin. Minulla ei ollut enää omaa minuutta, kun olin mielistellyt ja esittänyt joka suuntaan tarpeen mukaan.

Huomaatko, että Topi ei maskaa, esitä? Hän on ilmeisesti saanut diagnoosin jo lapsena, ja häntä on kannustettu positiivisesti hyväksymään itsensä. Toista on niillä, jotka eivät tiedä mikä heitä vaivaa, kun eivät sovi joukkoon. Eikä kukaan hyväksy, oma perhekin joko ei puhu mitään asiasta tai osoittaa selvästi, että sinussa on vikaa, 'olet ihan mahdoton'.

Assinainen dg vasta 60+

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No näin ulospäin suht normaalilta vaikuttavana, maskaavana ja älykkäänä autistisena naisena voin todeta, ettei päällepäin kukaan näe yhtään mitään toisen haasteista. Arki on ihan valtavan kuormittavaa monien sellaisten asioiden vuoksi, joita neurotyypillinen ihminen ei tule edes ajatelleeksi. Valot, äänet, tekstuurit, kaikki sattuu tai tuntuu pahalta. Syöminen on vaikeaa, ei siksi ettei haluaisi syödä tai nirsoilisi muuten vaan, vaan koska vääränlaisen ruoan syöminen (yrittäminen) on yhtä h**vettiä, ja johtaa helposti järjettömän stressin lisäksi tahattomaan oksentamiseen. Olen kielellisesti lahjakas, mutten ymmärrä neurotyypillisten ihmisten sanatonta viestintää, valehtelua ja sitä miten tunne on heistä tärkeämpi kuin se mitä aidosti tapahtui tai mitä aidosti sanottiin, siksi ihmiset ymmärtävät minut jatkuvasti väärin ja minä jatkuvas

Sanon sullekin, joka vielä maskaat:  LOPETA!  Aika tulla kaapista ja olla oma itsensä. Kohta olemme yhteiskunnassa yhtä yleisiä kuin h omot. Kukaan ei voi syrjiä ja nimitellä, kun siitä tulee kovat rapsut.

Assinainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No näin ulospäin suht normaalilta vaikuttavana, maskaavana ja älykkäänä autistisena naisena voin todeta, ettei päällepäin kukaan näe yhtään mitään toisen haasteista. Arki on ihan valtavan kuormittavaa monien sellaisten asioiden vuoksi, joita neurotyypillinen ihminen ei tule edes ajatelleeksi. Valot, äänet, tekstuurit, kaikki sattuu tai tuntuu pahalta. Syöminen on vaikeaa, ei siksi ettei haluaisi syödä tai nirsoilisi muuten vaan, vaan koska vääränlaisen ruoan syöminen (yrittäminen) on yhtä h**vettiä, ja johtaa helposti järjettömän stressin lisäksi tahattomaan oksentamiseen. Olen kielellisesti lahjakas, mutten ymmärrä neurotyypillisten ihmisten sanatonta viestintää, valehtelua ja sitä miten tunne on heistä tärkeämpi kuin se mitä aidosti tapahtui tai mitä aidosti sanottiin, siksi ihmiset ymmärtävät minut jatkuvasti väärin ja minä jatkuvasti heidät. Yritän parhaani, olen ikäni opiskellut

Millä logiikalla pärjää normaalisti, jos tavallinen arki on valtavan kuormittavaa? Tuo ei ole normaali tilanne. 

ei Vierailija kirjoitti:

Eli onko taas niin, että naisten autismi ei näytä ihmisistä "oikealta autismilta" ? 

Aivan. 🤦🏻🤷🏻

Johtuen siitä, että naiset pyrkivät mukautumaan tullakseen sosiaalisesti hyväksytyiksi.

Miehillä tämä ei ole yhtä näkyvää, tai he eivät yksinkertaisesti osaa maskata.

Tietysti tämmöinen näyttää ulkoapäin katsoen epäilyttävältä, teennäiseltä ja teeskentelyltä. Nuohan ovat vain sekaisin, eivät autisteja. Tämmöinen ärsyttää. 

Määrään, että tästä lähin kaikki kirjolla olevat naiset vain töksäyttelevät totuuksia naama peruslukemilla, käyttävät aina samaa vaatepartta, eivät osallistu smalltalkiin, inttävät pikkuasioista ja jättävät täysin huomiotta millaisen ilmapiirin tuovat tullessaan. Skål! P.s. suihku sallittu kerran viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No näin ulospäin suht normaalilta vaikuttavana, maskaavana ja älykkäänä autistisena naisena voin todeta, ettei päällepäin kukaan näe yhtään mitään toisen haasteista. Arki on ihan valtavan kuormittavaa monien sellaisten asioiden vuoksi, joita neurotyypillinen ihminen ei tule edes ajatelleeksi. Valot, äänet, tekstuurit, kaikki sattuu tai tuntuu pahalta. Syöminen on vaikeaa, ei siksi ettei haluaisi syödä tai nirsoilisi muuten vaan, vaan koska vääränlaisen ruoan syöminen (yrittäminen) on yhtä h**vettiä, ja johtaa helposti järjettömän stressin lisäksi tahattomaan oksentamiseen. Olen kielellisesti lahjakas, mutten ymmärrä neurotyypillisten ihmisten sanatonta viestintää, valehtelua ja sitä miten tunne on heistä tärkeämpi kuin se mitä aidosti tapahtui tai mitä aidosti sanottiin, siksi ihmiset ymmä

Sanon sullekin, joka vielä maskaat: LOPETA! Aika tulla kaapista ja olla oma itsensä. Kohta olemme yhteiskunnassa yhtä yleisiä kuin h omot. Kukaan ei voi syrjiä ja nimitellä, kun siitä tulee kovat rapsut.

 

Assinainen

Olet ihan oikeassa, mutta tuo on helpommin sanottu kuin tehty. Vaikea purkaa sellaista vuosikymmenten aikana alitajuisesti muodostunutta tapaa, ja löytää sitä aitoa omaa itseään sieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ketään huomaa, että nämä kolme uutta selittää miten heidän autisminsa näkyy eli on olemassa erilliset minät ja topi on vaan topi, eikä hän erittele mitenkään mitään. Nämä muut on täysin väärin diagnosoitu jos edes ovat saaneet sellaista.

 

Huomaa, että Topi on mies,  nämä kolme muuta syntyperäisiä naisia. Tyypillisesti kirjon miehet maskaavat vähemmän/eivät lainkaan, koska se on heille vaikeaa tai jopa mahdotonta. AssiNaiset taas luovat helposti rinnakkaisminän (jopa useampia, aina sopiva hahmo eri piireihin!), jolloin oma minuus hämärtyy. Itselläni oli vaikea dissosiaatiohäiriö nuorempana, ennen kuin sain diagnoosin. Minulla ei ollut enää omaa minuutta, kun olin mielistellyt ja esittänyt joka suuntaan tarpeen mukaan.

Huomaatko, että Topi ei maskaa, esitä? Hän on ilmeisesti saanut diagnoosin jo lapsena, ja häntä on kannustettu po

Tää on niin tuttua. Ja koska kukaan niistä ei ole todellinen minä, niin oikeasti oma itsensä voi olla vain yksin kotona. Ei ole mitään aidosti läheisiä ihmissuhteita. 

Myönnän, että autistina ottaa vähän päähän Topin saama suitsutus ja suosio. (Neurotyypillisille Topi on 'huoleton hullu', joka onnellisena purkaa limsalaatikoita rullakosta hyllyyn. Kuun loppukevennys ikävien uutisten perään.)

Näen sen johtuvan siitä, että hän on harvinaisen aurinkoinen ja positiivisen innostunut tyyppi. Tai meille ei näytetä niitä tilanteita, missä autisti-Topi kadottaa hypensä ja reagoi. Aiemmalla kaudella vähän vilautettiin, kun Topilla meni hermot. Hänen oli tarkoitus uida lähisaareen ja sisko Sointu oli mukana varmistamassa turvallisuuden suppilaudalla. Mutta tuuli oli voimakas ja vastainen, eikä hommasta tullut mitään. Silloin Topi raivosi.

Monet -ehkä useimmat- autistit ovat hiljaisempia, masentuneempia ja vähän tulevaisuudeltaan odottavia. Paremmissa olosuhteissa heistäkin olisi voinut kehittyä topeja. Käytännössä energia on mennyt selviytymiseen päivästä toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Myönnän, että autistina ottaa vähän päähän Topin saama suitsutus ja suosio. (Neurotyypillisille Topi on 'huoleton hullu', joka onnellisena purkaa limsalaatikoita rullakosta hyllyyn. Kuun loppukevennys ikävien uutisten perään.)

Näen sen johtuvan siitä, että hän on harvinaisen aurinkoinen ja positiivisen innostunut tyyppi. Tai meille ei näytetä niitä tilanteita, missä autisti-Topi kadottaa hypensä ja reagoi. Aiemmalla kaudella vähän vilautettiin, kun Topilla meni hermot. Hänen oli tarkoitus uida lähisaareen ja sisko Sointu oli mukana varmistamassa turvallisuuden suppilaudalla. Mutta tuuli oli voimakas ja vastainen, eikä hommasta tullut mitään. Silloin Topi raivosi.

Monet -ehkä useimmat- autistit ovat hiljaisempia, masentuneempia ja vähän tulevaisuudeltaan odottavia. Paremmissa olosuhteissa heistäkin olisi voinut kehittyä topeja. Käytännössä energia on mennyt selviytymiseen päivästä toiseen.

Tuo viimeinen tekstikappale on niin totta, erittäin hyvin sanottu!