Sukupolvi, joka vei omat lapsensa mummolaan, mutta ei itse hoida lapsenlapsiaan
Alapeukkujen armeijaa odotellessa, mutta tämä on todellisuutta monilla ikätovereillani, myös meidän perheessä:
Kun minä ja mieheni olimme lapsia, niin vanhemmat hyödynsivät isovanhempia surutta lastenhoitoapuna. Meillä kummallakin oli isovanhempien luo matkaa, mutta vanhemmat eivät antaneet sen häiritä. Mies mm. vietiin pariksi viikoksi kesällä mummolaan, kun hän oli vasta 2 v. 2 v ei nähnyt äitiään 2 viikkoon. Minun vanhempani matkustivat muutaman tunnin ajomatkan päähän mummolaan 3 viikon välein viikonlopuiksi. Isovanhemmat katsoivat meidän lasten perään, jotta vanhemmat saivat levätä, käydä rauhassa ulkoilemassa, lukea jne. Vanhempien annettiin levätä rauhassa, eikä heidän odotettu paljon seurustelevan isovanhempien kanssa. Kyllä, meillä minulla ja miehellä on ollut hyvät ja läheiset välit isovanhempiemme kanssa, koska olimme paljon tekemisissä isovanhempiemme kanssa ja he osallistuivat hoitoomme. Isovanhemmilla oli meidän lisäksemme useita lapsenlapsia eli emme olleet ainoat lapsenlapset.
Kun olemme itse saaneet perheenlisäystä, ei vanhempiamme ole kiinnostanut ottaa samanlaista koppia kahdesta lapsenlapsesta. Toiset isovanhemmat asuvat lähellä, eivätkä silti ole apuna. Kaikki on arjessa hoidettava itse. Kukaan ei hae sairastunutta lasta päiväkodista tai tule avuksi, jos on vaikea tilanne esimerkiksi töiden ja sairaan lapsen hoidon suhteen. Toukokuussa pääsimme kerran päivällä miehen kanssa kaksistaan lounaalle, kun isovanhemmat katsoivat viikonloppuna muutaman tunnin lasten perään. Emme ole koskaan olleet yhdessä yötä pois lasten luota. Toiset isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä ja heitä nähdään muutamia kertoja vuodessa. Yhteistä kaikille isovanhemmille on se, että eivät halua ottaa vastuuta lastenlasten kanssa olemisesta. Tulevat meille kyllä kestittäviksi tai laittavat heillä käydessä ruoat, mutta eivät halua pidempää aikaa katsoa lastenlasten perään. Odottavat myös, että me seurustelemme isovanhempien kanssa. Isovanhempien kanssa näkeminen ei siis tuo meille vanhemmille samanlaista lepoa kuin omille vanhemmillemme toi. Tavaraa isovanhemmat saattavat kyllä ostaa kysymättä, mikä tuo meille ylimääräistä työtä.
Vanhemmillamme ei ole mikään kohtuuton tilanne: ovat alle 70 v eläkeläisiä, jotka jaksoivat tehdä täyden työuran ja jaksavat virkeästi harrastaa nyt eläkepäivinä. Silti kiinnostusta lastenlasten kanssa olemiselle ei ole. Nämä meidän lapset ovat ainoat lapsenlapset, eikä enempää ole isovanhemmille tulossa. Ei siis ole kyse siitä, että aika pitäisi jakaa 10 lapsenlapsen kesken. Mekään emme kaipaa mieheni kanssa mitään biletyslomia, vaan ihan sitä, että välillä saisi yhdessä hengähtää kodin ulkopuolella. Mennä vaikka elokuviin (emme ole lasten syntymän jälkeen käyneet elokuvateatterissa), syömään rauhassa ravintolaan tai lähteä kahdestaan päivävaellukselle vaikeaan maastoon, jossa lasten on hankala kulkea. Tai ihan vaan se, jos haluaisi joskus viettää päivän sohvalla maaten nousematta kertaakaan kenenkään tarpeiden takia.
Koen jonkinlaista katkeruutta siitä, että vanhempieni ikäpolvi hyödynsi surutta isovanhempia lastenhoidossa, mutta eivät itse suostu ottamaan samanlaista vastuuta nyt mummo/vaari-iässä. Tämä samainen sukupolvi on kuitenkin kovin huolissaan siitä, kuka maksaa heidän eläkkeensä ja terveydenhuoltonsa. Aika moni kavereistani tuskailee sen kanssa, kun ikääntyvät vanhemmat odottavat lastensa hoitavan heidän asiansa. Itsellä täytyy myöntää, että intoa vanhempien auttamiseen ei juuri ole, kun on jääty lasten kanssa ilman tukea.
Kommentit (650)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä mummoikäiset uhrituvat urakalla. Kun olen niiiiin huonokuntoinen, yhyy. Ja lapset syyllistää. Viis siitä, että aikanaan heidät tuuppasin lomilla huonokuntoisille vanhemmilleni hoitoon, kun piti päästä ryyppäämään. Yhyy.
Miksi te nyt hirveällä rähinällä tahdotte sitä samaa omille lapsillenne? Sitä en tajua.
Hyljätyksi tulemisen tunnetta.
Kylläpä olet keksinyt hyvän argumentin, perusteen sille, ettei huvita lapsenlapsia hoitaa.
Miten sinä joudat täällä olemaan päivästä päivään? Lapset päiväkodissa, sinä kotona netis
Heillä ei ole vielä lapsia vaikka aikuisia ovatkin.
Somehan se vanhempien ajan nykyisin vie, omille lapsille ei ole aikaa.
Otsikko on täyttä roskaa ja vanhusten kiusaamista! Ei tuollaista sukupolvea ole olemassa muuta kuin ap:n likaisessa mielikuvituksessa.
Teille sattui molemmille vanhemmat jotka eivät jaksaneet omia lapsiaan. Nyt jaksavat vielä vähemmän lapsenlapsiaan. Sellaista se joillain on.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen hoitaakoot omat lapsensa. Viralliset hoitopaikat ovat sitä varten, että lapset viedään sinne mikäli tarvetta on.
Jep, ja sitten kun mummut tarttee apua, niin sanotaan, että menevät hoitokotiin, ei mulla ole aikaa katella perään? Itse ainakinolen sitä mieltä, että ne, jotka ovat apuja saaneet, hoitakoot mummot. Meillä ainakin molemmat vanhemmat ovat päättäneet panostaa sisarten lapsiin, ei meidän, niin ei minulla kovinkaan paljoa sydämessä paina, jos mummo viettää nyt joulut yksinään tai sairaalassa ei kauheasti kukaan vieraile.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen hoitaakoot omat lapsensa. Viralliset hoitopaikat ovat sitä varten, että lapset viedään sinne mikäli tarvetta on.
Jep, ja sitten kun mummut tarttee apua, niin sanotaan, että menevät hoitokotiin, ei mulla ole aikaa katella perään? Itse ainakinolen sitä mieltä, että ne, jotka ovat apuja saaneet, hoitakoot mummot. Meillä ainakin molemmat vanhemmat ovat päättäneet panostaa sisarten lapsiin, ei meidän, niin ei minulla kovinkaan paljoa sydämessä paina, jos mummo viettää nyt joulut yksinään tai sairaalassa ei kauheasti kukaan vieraile.
Noinhan vanhuksille sanotaan, vaikka olisivat hoitaneet lapsenlapsiaan. Ei kukaan jaksa/ehdi katsella vanhan höperön mummelin perään. Sitten sinne hoitokotiin tullaan vasta saattohoitovaiheessa itkemään, vaikka asuttaisiin samassa kaupungissa.
Tunti vuodessakin saa nykyisovanhemman ruksimaan kyselyssä rastin ruutuun kyllä hoidan.
Jo edesmennyt isäni tuli pikkukengissään köykäisesti pukeutuneena yhden kerran yllättäen viemään marraskuun hyhmään 2-vuotiaan esikoisemme ulos, kun kuopus oli hiljan syntynyt. Siellä se vaari paleli tunnin verran esikoisen kanssa ulkona varpaat jäässä.
Jäi ainoaksi avuksi, mutta mieleen on kuitenkin jäänyt kauniiksi muistoksi.
Olen huomannut saman trendin: minut 90-luvulla syntynyt ja isoveli vietiin mummolaan aina koko kesäksi ja vietettiin paljon aikaa mummolassa, varmasti ollut ihan normaalia. Ystäväni, jolla on 2 lasta ja tarvitsisi kipeästi apua lasten hoidossa edes välillä, niin hänen äitinsä n. 60 v. ei halua hoitaa lapsenlastaan. Hän jää ilman tukiverkkoa. Omat vanhempani saivat niin paljon apua lasten hoidossa kuin tarvitsivat ja nykyään sitten on toisin tämä isovanhempien auttamisen laita.
Ihme joutilaita mummoja ollut kaikilla. Minun sukulaisissani on naisia yli 90 -vuotiaita, kaikki he ovat tehneet ansiotyötä eläkeikäänsä asti.
Miksi et kysy asiaa vanhemmiltasi -miksi eivät hoida lapsiasi, kuten he tekivät nuorena, että jouduit mummolaan ?
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt kuin ap.
Boomerit olivat viimeinen ikäluokka, jotka veivät omat lapsensa vanhemmilleen pidemmiksi ajoiksi, "kuului" palveluun. Minä saatoin 1980-luvun lapsuudessani, pikkukoululaisena, olla esim koko hiihtoloman mummolassa. Tai koko pääsiäisen. Tai kesälomalla viikon, pari. Tiedän aikuisia, jotka olivat koko kesäloman isovanhemmillaan.
Sama juttu oli miehen puolella. Sodan käyneet sukupolvet hoitivat lapsenlapsiaan pitkiäkin aikoja. Vaikka olisivat itse olleet työssä, niin otettiin hoitoon, ja hoidettiin siinä sivussa. Kouluikäinen pärjäsi mummolassa vaikka mummolla olisi ollut jotain työtä.
Ei enää ole sellaista. Mun boomer-vanhempani eivät hoida lapsenlapsiaan. Enkä ole ainoa. Varsin harvinaista on tuttavapiirissä, että omat lapset laitettaisiin kokonaiseksi viikoksi isovanhemmille. Tunnen vain yhden boomer-mummon, jotka hoitavat lapsenlapsiaan näin.
Tätä on ihmetelty palstalla en
Ihmettelen myös, että eivätkö isovanhemmat halua suhdetta lapsenlapsiinsa? Meillä 89-90-luvun syntyneillä oli ihana suhde isovanhempiin ja oikein aina kinusivat, että milloin lapsenlapset tuodaan heille pitkäksi aikaa kun oikeasti tykkäsivät lapsista. Isovanhemmat myös rahallisesti auttoivat vanhempiani ja meitä lapsia ihan kuolemaansa saakka, vaikka olivat vaatimattomia työläisiä. Vanhempani olivat pitkään veloissa vastuuttoman rahankäytön kanssa ja sitten iski 90-luvun lama. Isovanhempani olivat ihan kuolemaansa asti työelämässä, mummo yrittäjä 75-vuotiaaksi asti ja pappa teki keikkaa/myyntihommia ihan 80 vuotiaaksi asti, koska halusivat tehdä töitä ja olivat melkein paremmassa kunnossa kuin omat vanhempani. Ei lapsenlapsista koskaan haittaa ollut, vaan päin vastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt kuin ap.
Boomerit olivat viimeinen ikäluokka, jotka veivät omat lapsensa vanhemmilleen pidemmiksi ajoiksi, "kuului" palveluun. Minä saatoin 1980-luvun lapsuudessani, pikkukoululaisena, olla esim koko hiihtoloman mummolassa. Tai koko pääsiäisen. Tai kesälomalla viikon, pari. Tiedän aikuisia, jotka olivat koko kesäloman isovanhemmillaan.
Sama juttu oli miehen puolella. Sodan käyneet sukupolvet hoitivat lapsenlapsiaan pitkiäkin aikoja. Vaikka olisivat itse olleet työssä, niin otettiin hoitoon, ja hoidettiin siinä sivussa. Kouluikäinen pärjäsi mummolassa vaikka mummolla olisi ollut jotain työtä.
Ei enää ole sellaista. Mun boomer-vanhempani eivät hoida lapsenlapsiaan. Enkä ole ainoa. Varsin harvinaista on tuttavapiirissä, että omat lapset laitettaisiin kokonaiseksi viikoksi isovanhemmille. Tunnen vain yhden boomer-mummon, jotka hoitavat lapsenlapsiaan nä
Ihmettelen myös, että eivätkö isovanhemmat halua suhdetta lapsenlapsiinsa? Meillä 89-90-luvun syntyneillä oli ihana suhde isovanhempiin ja oikein aina kinusivat, että milloin lapsenlapset tuodaan heille pitkäksi aikaa kun oikeasti tykkäsivät lapsista. Isovanhemmat myös rahallisesti auttoivat vanhempiani ja meitä lapsia ihan kuolemaansa saakka, vaikka olivat vaatimattomia työläisiä. Vanhempani olivat pitkään veloissa vastuuttoman rahankäytön kanssa ja sitten iski 90-luvun lama. Isovanhempani olivat ihan kuolemaansa asti työelämässä, mummo yrittäjä 75-vuotiaaksi asti ja pappa teki keikkaa/myyntihommia ihan 80 vuotiaaksi asti, koska halusivat tehdä töitä ja olivat melkein paremmassa kunnossa kuin omat vanhempani. Ei lapsenlapsista koskaan haittaa ollut, vaan päin vastoin.
Moni isovanhempi kinuaa lapsia hoitoon ja sitten valittavat muille selän takana, kun joutuvat hoitamaan niin paljon. Moni vanhempi ihminen on miellyttämisenhaluinen.
Entä jos ne lapsenlapset eivät halua mummolaan? Väkisinkö pitää viedä?
Vanhempani olivat vaatimattomia työläisiä, eiku yrittäjiä joilla oli rahaa millä mällätä
Mikähän sukupolvi se mahtaisi olla, jossa voidaan puhua kaikista yleistävästi? Minä olen ns. suuria ikäluokkia ja minä olen itse hoitanut lapsiani ja myöhemmin olivat perhepäivähoidossa ja päiväkodissa.
Nyt ahne ja itsekäs sukupolvi isovanhempina. Ei ole omia eikä miehen vanhempia lapsenlapset kiinnostaneet. Oma isäni sentään muistaa lapsia jouluisin ja syntymäpäivinä pienellä summalla rahaa. Miehen vanhemmat eivät anna mitään, eivät siis mitään vaikka rahaa ja omaisuutta on vaikka kuinka paljon. Eivät kysele kuulumisia, eivät vaan ole ollenkaan kiinnostuneita. Kaikki on lähtöisin heidän tarpeistaan. Kun heillä jotkut syntymäpäivät tms juhlat niin sitten sinne pitäisi kyllä heti tulla näytille muita varten, ja loukkaannutaan syvästi jos ei tullakaan. Sehän on häpeä jos oma lapsi ei tulekaan juhliin, mitäköhän muut ajattelee? Kaikki on sitä kuinka HE toivovat, HE haluaisivat jne. Sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ahne ja itsekäs sukupolvi isovanhempina. Ei ole omia eikä miehen vanhempia lapsenlapset kiinnostaneet. Oma isäni sentään muistaa lapsia jouluisin ja syntymäpäivinä pienellä summalla rahaa. Miehen vanhemmat eivät anna mitään, eivät siis mitään vaikka rahaa ja omaisuutta on vaikka kuinka paljon. Eivät kysele kuulumisia, eivät vaan ole ollenkaan kiinnostuneita. Kaikki on lähtöisin heidän tarpeistaan. Kun heillä jotkut syntymäpäivät tms juhlat niin sitten sinne pitäisi kyllä heti tulla näytille muita varten, ja loukkaannutaan syvästi jos ei tullakaan. Sehän on häpeä jos oma lapsi ei tulekaan juhliin, mitäköhän muut ajattelee? Kaikki on sitä kuinka HE toivovat, HE haluaisivat jne. Sairasta.
Tää on kyllä just näin. Kun lapsia ei vielä ollut niin kyseltiin koska niitä tulee. Sitten se isovanhemmuus olikin sitä että tullaan käymään kerran vuodessa synttäreille, eikä soitella tai pidetä muutoin yhteyttä. Yhteydenpito jää meille vanhemmille jotka valvotaan yöt sairaiden lasten kanssa ja tehdään päivisin töitä. Mummo haluaa lapsenlapsista rusinat pullista. Täytti hiljattain pyöreitä ja oli pettynyt että ei ostettu hänelle ulkomaan matkaa lahjaksi vaikka joku tuttunsa oli saanut sellaisen. Niin. Ehkä sillä tutulla oli joku suhde omiin lapsiinsa jotka halusivat sitten rakasta mummoaan muistaa lahjalla? Voi taivas ettei tällastakaan asiaa mummoikäinen ihminen tajua
Joku kirjoitti tässä ketjussa, että ei ne halua olla isovanhempia kun ei ne halunneet olla edes vanhempiakaan oikeasti. Täysin samaa mieltä tästä. Ehkäisy oli 80-luvulla jo keksitty, mutta silti me ikävästi vaan satuttiin syntymään heidän vaivoiksi. Vois boomerit katsoa peiliin ja etsiä sieltä syytä ongelmiinsa.
Nykyiset eläkeikäiset on katkera sukupolvi. Ei heiltä riitä rakkautta edes omille lapsenlapsilleen.
Kyl täs yhteiskunnassa joku on pielessä. Suomi - maa jossa mummot eivät halua tavata omia lapsenlapsiaan. Öö
Tällä hetkellä on aktivoitu vanhuksia vastustavat somettajat, sadat eläkekeskustelut, päivittäin kymmenet ketjut: en ainakaan vanhempiani auta kun ovat niin huonoja ja mun piti ite tehä kotityöni ja lapset ja parisuhdekin.
Tälläiset keskustelunaiheet ovat osa isompaa asiaa, aloittajilla ei ehkä ainutta lasta tai aikuisia jo mutta tehtävänä luoda vanhusvastaista ilmapiiriä.