Lue keskustelun säännöt.
Sukupolvi, joka vei omat lapsensa mummolaan, mutta ei itse hoida lapsenlapsiaan
27.10.2024 |
Alapeukkujen armeijaa odotellessa, mutta tämä on todellisuutta monilla ikätovereillani, myös meidän perheessä:
Kun minä ja mieheni olimme lapsia, niin vanhemmat hyödynsivät isovanhempia surutta lastenhoitoapuna. Meillä kummallakin oli isovanhempien luo matkaa, mutta vanhemmat eivät antaneet sen häiritä. Mies mm. vietiin pariksi viikoksi kesällä mummolaan, kun hän oli vasta 2 v. 2 v ei nähnyt äitiään 2 viikkoon. Minun vanhempani matkustivat muutaman tunnin ajomatkan päähän mummolaan 3 viikon välein viikonlopuiksi. Isovanhemmat katsoivat meidän lasten perään, jotta vanhemmat saivat levätä, käydä rauhassa ulkoilemassa, lukea jne. Vanhempien annettiin levätä rauhassa, eikä heidän odotettu paljon seurustelevan isovanhempien kanssa. Kyllä, meillä minulla ja miehellä on ollut hyvät ja läheiset välit isovanhempiemme kanssa, koska olimme paljon tekemisissä isovanhempiemme kanssa ja he osallistuivat hoitoomme. Isovanhemmilla oli meidän lisäksemme useita lapsenlapsia eli emme olleet ainoat lapsenlapset.
Kun olemme itse saaneet perheenlisäystä, ei vanhempiamme ole kiinnostanut ottaa samanlaista koppia kahdesta lapsenlapsesta. Toiset isovanhemmat asuvat lähellä, eivätkä silti ole apuna. Kaikki on arjessa hoidettava itse. Kukaan ei hae sairastunutta lasta päiväkodista tai tule avuksi, jos on vaikea tilanne esimerkiksi töiden ja sairaan lapsen hoidon suhteen. Toukokuussa pääsimme kerran päivällä miehen kanssa kaksistaan lounaalle, kun isovanhemmat katsoivat viikonloppuna muutaman tunnin lasten perään. Emme ole koskaan olleet yhdessä yötä pois lasten luota. Toiset isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä ja heitä nähdään muutamia kertoja vuodessa. Yhteistä kaikille isovanhemmille on se, että eivät halua ottaa vastuuta lastenlasten kanssa olemisesta. Tulevat meille kyllä kestittäviksi tai laittavat heillä käydessä ruoat, mutta eivät halua pidempää aikaa katsoa lastenlasten perään. Odottavat myös, että me seurustelemme isovanhempien kanssa. Isovanhempien kanssa näkeminen ei siis tuo meille vanhemmille samanlaista lepoa kuin omille vanhemmillemme toi. Tavaraa isovanhemmat saattavat kyllä ostaa kysymättä, mikä tuo meille ylimääräistä työtä.
Vanhemmillamme ei ole mikään kohtuuton tilanne: ovat alle 70 v eläkeläisiä, jotka jaksoivat tehdä täyden työuran ja jaksavat virkeästi harrastaa nyt eläkepäivinä. Silti kiinnostusta lastenlasten kanssa olemiselle ei ole. Nämä meidän lapset ovat ainoat lapsenlapset, eikä enempää ole isovanhemmille tulossa. Ei siis ole kyse siitä, että aika pitäisi jakaa 10 lapsenlapsen kesken. Mekään emme kaipaa mieheni kanssa mitään biletyslomia, vaan ihan sitä, että välillä saisi yhdessä hengähtää kodin ulkopuolella. Mennä vaikka elokuviin (emme ole lasten syntymän jälkeen käyneet elokuvateatterissa), syömään rauhassa ravintolaan tai lähteä kahdestaan päivävaellukselle vaikeaan maastoon, jossa lasten on hankala kulkea. Tai ihan vaan se, jos haluaisi joskus viettää päivän sohvalla maaten nousematta kertaakaan kenenkään tarpeiden takia.
Koen jonkinlaista katkeruutta siitä, että vanhempieni ikäpolvi hyödynsi surutta isovanhempia lastenhoidossa, mutta eivät itse suostu ottamaan samanlaista vastuuta nyt mummo/vaari-iässä. Tämä samainen sukupolvi on kuitenkin kovin huolissaan siitä, kuka maksaa heidän eläkkeensä ja terveydenhuoltonsa. Aika moni kavereistani tuskailee sen kanssa, kun ikääntyvät vanhemmat odottavat lastensa hoitavan heidän asiansa. Itsellä täytyy myöntää, että intoa vanhempien auttamiseen ei juuri ole, kun on jääty lasten kanssa ilman tukea.
Kommentit (650)
Itse olen 46. Omat vanhemmat 70 ja 68.
Hoitivat paljon lapsiani ja vieläkin auttavat aina rahallisesti minua ja aikuisia lapsiani.
Vastavuoroisesti kyllä taatusti autetaan kun he joskus apua tarvitsevat. Nyt lähinnä kännykkä ja tietokone jutuissa on autettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä kaikki aloitukset eläkeikäisistä, monta auki nytkin, tulee jostain poliittisesta puoluetoimistosta nyt. Vanhustenhoito on käymistilassa, puolueheput ja rouvat on valjastettu todistamaan ettei ainakaan jälkeläisten tarvitse mitään vastuuta kantaa vanhuksista kun vanhukset niin huonoja, pihejä, eivät hoida lapsia, eivät anna omakotitaloja ja maksa elämisen menoja. Ei ees muutoissa auta.
Vierailija kirjoitti:
"Jos kerta tunnistat, ettei kuvaus koske sinua, niin miksi loukkaannut? Sama kun jotkut miehet ovat aina huutamassa, että ei saa yleistää, kun puhutaan naisten kokemasta lähisuhdeväkivallasta Suomessa. Että ei kaikki miehet, kyllä ne naisetkin jne. jne. Kun kukaan ei olekaan väittänyt, että KAIKKI vaikka puhutaankin yleisesti vaikka miehistä tai tietystä ikäluokasta. En minäkään loukkaannu siitä, jos puhutaan että vauvojen surmat ovat yleensä naisten tekemiä, tai että oma ikäluokkani naisista suurin osa on ylipainoisia. Tunnistan kokonaisesta lauseesta sen, että aha, ei koske minua, ei syytä vetää hernettä nenään".
Mutta, kun otikossa puhutaan "Sukupolvesta", se viittaa ko aikana syntyneisiin. Se olisi pitänyt rajata, mutta sitä ap ei tehnyt.
No höpö höpö. Kuuluu aivan normaaliin sisälukutaitoon, että kun puhutaan jostain väestöryhmästä yleistäen, se ei tietenkään tarkoita sen ryhmän joka ainoaa edustajaa, ellei erikseen mainita, että koskee kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Hoitaisin kyllä lapsenlapsiani, mutta välimatkaa on noin 200km ja olen itse vielä työelämässä. Teen kolme viikonloppua neljästä töitä ja hyvin usein 7-12 päivää putkeen. Kotona asuvat alaikäiset lapseni tarvitsevat minua vapaapäivinäni. Ehkä sitten kun olen eläkkeellä ehdin lastenlapsia hoitamaan, mutta siihenkin menee vielä yli 20 vuotta. Ehkä sitten lasten lasten lapsia voin hoitaa.
No tää just. Vähän eri asi nykyään kun ei enää päästä viiskymppisinä eläkkeelle. Mummot ovat töissä.
Tästäkin aloituksesta tajuaa, miten pihalla nykyvanhemmat ovat. Täysin historiattomia ja ymmärtämättömiä kontekstista. Näillä on niitä erityislapsia ja itsekin haikailevat diagnooseja. Voi elämä, onneks mun lapset ja lapsenlapset on ihan täyspäisiä eikä mitään valittajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa boomerit on kyllä synonyymi suurille ikäluokille.
Omat vanhemmat auttavat vaikka ovat vanhoja ja on kaikenlaista kremppaa.
Miehen ei, on kaikkea muuta kiinnostavampaa ja lapsenlapsista hoidetaan vain ne suosikit. Nekin tosin pitkin hampain.
Enemmänkin kiinni persoonallisuuksista, kuin ikäluokasta. Toisia ei kiinnosta kuin oma elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko jakaa myös positiivisia esimerkkejä. Nyt jo edesmenneet isovanhempani auttoivat paljon lastenlastensa kanssa, vaikka olivat jo melko iäkkäitä ja huonokuntoisia. Serkkuni menivät heille joka ikinen päivä koulun jälkeen, jottei tarvitsisi olla yksin kotona. Siskoni oli parivuotiaana heillä päivittäin hoidossa, kun äidilleni tuli yllättävä työkomennus eikä lyhyellä varoitusajalla saatu sopivaa päivähoitopaikkaa.
Heidän lapsensa (eli tätini ja isäni) ovat jatkaneet perinnettä. Tätini hoitaa serkkuni lapsia joka viikko ja kuljettaa heitä harrastuksiin. Omat vanhempani ovat isona tukena meidän arjessamme. Isäni on suoraan sanonut olevansa ikuisesti kiitollinen vanhemmilleen saamastaan avusta ja haluaa osaltaan laittaa hyvän kiertämään.
Vierailija kirjoitti:
"Jos kerta tunnistat, ettei kuvaus koske sinua, niin miksi loukkaannut? Sama kun jotkut miehet ovat aina huutamassa, että ei saa yleistää, kun puhutaan naisten kokemasta lähisuhdeväkivallasta Suomessa. Että ei kaikki miehet, kyllä ne naisetkin jne. jne. Kun kukaan ei olekaan väittänyt, että KAIKKI vaikka puhutaankin yleisesti vaikka miehistä tai tietystä ikäluokasta. En minäkään loukkaannu siitä, jos puhutaan että vauvojen surmat ovat yleensä naisten tekemiä, tai että oma ikäluokkani naisista suurin osa on ylipainoisia. Tunnistan kokonaisesta lauseesta sen, että aha, ei koske minua, ei syytä vetää hernettä nenään".
Mutta, kun otikossa puhutaan "Sukupolvesta", se viittaa ko aikana syntyneisiin. Se olisi pitänyt rajata, mutta sitä ap ei tehnyt.
Mutta miksi silti loukkaannut, jos kuvaus ei koske sinua. Minun sukupolvi on Gen X ja kyllä monenlaista sanotaan meistäkin. X:t sitä, X:t tätä (etenkin nuoremmat sukupolvet sanoo negatiivistakin) ja on toki asioita mikä ei omalla kohdallani ole totta, mutta saatan tunnistaa vaikka kaveripiiristä tai työpaikalta tällaisia sukupolveni edustajia. Ajattelen että aha, joo, no tollasta kyllä joillain on vaikkei mulla olekaan.
En näe mitään syytä loukkaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kiva isovanhempi kyllä varmasti välillä hoitaa lapsenlapsiaan ja tarjoaa apuaan". Olen eri mieltä. Kaikki isovanhemmat eivät hoida koskaan lapsenlapsiaan tai tarjoa lapsiperheelle apuaan missään asiassa. Isovanhemmuus ei tee kenestäkään ihmisestä luotettavaa, osaavaa ja turvallista lastenhoitajaa.
Monilla isovanhemmilla on suosikkijärjestys. Käytännön apua ja jopa rahaa tarjotaan vain suosikeille. Yleensä tytärtä ja tyttären perhettä autetaan, mutta poikaa ja pojan perhettä EI auteta. Onhan se aika koomista, kun reilusti yli 70-vuotiaat eläkeläiset ramppaavat jatkuvasti noin 50-vuotiaan tyttärensä kotona ja omilla avaimillaan. Olisiko tyttären jo aika itsenäistyä ja ottaa itse vastuu omista lapsistaan ja omasta kodistaan? Ja olisiko eläkeläisten jo aika antaa aikuiselle tyttärelle ja tyttären perheelle kotirauha?
"Jokaisella on velvollisuus hoitaa omat lapsensa, ei lapsenlapsia". Olen samaa mieltä. Vastuu lastenhoidosta ja lastenkasvatuksesta on aina ensisijaisesti lapsen omilla vanhemmilla eikä vastuuta tule siirtää sukulaisille.
"Jokaisella lapsella on velvollisuus (vaikka ei laissa) auttaa vanhempiaan". Olen eri mieltä. Aikuisilla lapsilla ei ole velvollisuutta tai pakkoa auttaa vanhempiaan. Vanhempi voi olla esimerkiksi alkoholisti tai väkivaltainen ja välit voivat olla kokonaan poikki. Suomessa lapsilla ei ole mitään oikeudellista velvollisuutta pitää huolta vanhemmistaan.
Omien vanhempien auttaminen ei kaikilta onnistu käytännön syistä ja pitkän välimatkan takia. AIkuinen lapsi voi asua toisella puolella Suomea tai eri maassa. Nykyaikana monella yli 50-vuotiaalla on alaikäiset lapset kotona. Molemmat vanhemmat käyvät ansiotyössä tai ovat yrittäjiä. Miten Tampereella asuva, perheellinen ja työssäkäyvä aikuinen lapsi auttaa Pohjois-Savossa Rautavaaralla asuvia iäkkäitä vanhempiaan? Lapsiperheet eivät halua muuttaa syrjäseudulle. Tärkeät palvelut kuten kyläkoulut on lakkautettu ja vanhemmille ei löydy työpaikkoja. Iäkkäitten vanhempien muutto kasvukeskuksiin ei ole kaikille sopiva ratkaisu eikä onnistu edes taloudellisesti. Kukaan ei osta omistusasuntoa syrjäseudulta tai omistusasunto pitää myydä purkukuntoisena.
Vierailija kirjoitti:
Taas samaa valitusta, moneskohan kerta jo? Ensinnäkään sillä ei ole mitään merkitystä mitä on joskus aiemmin tapahtunut eli jos omat vanhemmat ovat saaneet hoitoapua ja aloittaja ei, aivan kuten ei silläkään mitä eläkkeitä on nyt joillain ja aloittajalla ei jne. Kannattaisi elää ihan tätä hetkeä.
Kiva isovanhempi kyllä varmasti välillä hoitaa lapsenlapsiaan ja tarjoaa apuaan, mutta jokaisella on velvollisuus hoitaa omat lapsensa, ei lapsenlapsia. Ja minusta tämä koskee myös sitä että jokaisella lapsella on velvollisuus (vaikka ei laissa) auttaa vanhempiaan, eli aloittajalla omiaan ja aloittajan lapset voi sitten huolehtia aloittajasta kun hän vanhenee. Lapsi-vanhempi vastuu, ei niin että ikuinenpiikalapsenlapsille-vastuu.
Oikeasti nykyvanhemmat on monet vain itse saamattomia ja ehkä siihen on syy miksi juuri niitä teidän valittajien lapsia ei kukaan halua vahtia. Lapsia tehdessä on hyvä miettiä näitä asioita ennakkoon.
Te maalla mummon hoivissa olleet, muistatteko kaiken muka oikein? Olitte lapsia silloin ja ei teitä silloin kiinnostanut kuin omat leikit. Ette muista syytä tarkkaan, miksi olitte mummon hoivissa ja aika käsitykset lapsilla ovat mitä ovat. Vanhempanne olivat töissä kaupungissa. Olitte varmaankin jo kouluikäisiä maalla mummolassa ollessanne. Ei pikkulapsia maatilan tai pientilan emännän hoiviin laitettu. Eihän siitä mitään olisi tullut. Navettaanko se mummo teidät pikkupiltteinä otti? Telkesi johonkin karsinaan siksi aikaa, että sai työt tehdyksi. Kyllä siellä maalla oli mummon lisäksi joitain toisia aikuisia pikkulasten perään katsomassa. Jos ei ollut niin huh, huh. Olette onnekkaita kun säilyitte hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä yleistä koko sukupolvea. Poikkeuksiakin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen hoitaakoot omat lapsensa. Viralliset hoitopaikat ovat sitä varten, että lapset viedään sinne mikäli tarvetta on.
Jokainen hoitakoot sitten itsensä myös vanhana.
Kuten täällä on jo aiemminkin kerrottu, niin monikaan ei halua lapsiensa elämän valuvan vanhempiensa hoitamiseen. Heillä on mahdollisesti omat lapset hoidettavinaan ja joka tapauksessa oma elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä, jotka sanovat että miksi ette osta lastenhoitoapua ulkopuoliselta:
-Kaikilla paikkakunnilla tätä palvelua ei ole tarjolla. Tai jos on, niin aika monen firman ehdoissa on, että eivät hoida sairaita lapsia. Jos siis vanhemman pitäisi päästä töihin ja lapsi on sairaana, niin ei auta kuin jäädä itse kotiin.
-Kaikki eivät halua täysin ventovierasta ihmistä kotiinsa tai vastuuseen pienestä lapsesta. Luottaisitko itse vaikka 16-vuotiaaseen Annaan, joka facebook-ryhmässä tarjoutuu huolehtimaan vauvastasi/pienestä lapsestasi? Vieraalla ihmisellä voi olla pahat mielessään tai ei välttämättä ole mitään kokemusta lasten kanssa olosta.
-Tiedän useammankin hyvin aran lapsen. Heille on jo vaikea olla erossa vanhemmasta, saati sitten täysin ventovieraan ihmisen kanssa. Näissä tapauksissa olisi 100 kertaa parempi, että hoitoavuksi tulisi se tuttu isovanhempi kuin joku täysin ventovieras.
-Monissa lapsiperheissä on todella tiukkaa rahasta. Voi olla iso lovi budjettiin, jos joutuu maksamaan vaikka tunnin-parin lastenhoidosta 20-40 euroa. Tätähän moni vähättelee, mutta monille pienituloisille on oikeasti iso raha. Hoitovapaalla olevan vanhemmankaan tuloilla ei juhlita: kotihoidontuki on verojen jälkeen n. 260 e/kk.
Miksi tehdään lapsia jos ei ole edellytyksiä hoitaa niitä itse tai palkata hoitajaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin? He ovat sellaisia, joita ei kiinnosta hoitaa lapsia. Kenenkään lapsia.
Ja me ollaan sellaisia, joita ei kiinnosta autella vanhuksia. Näin se vaan menee.
Mikä on siis ongelmana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että moni lapsuutensa mummolassa viettänyt ei nyt osaa ajatella asiaa omien vanhempiensa näkökulmasta. Yleensä kun lapset vietiin mummolaan, niin vanhemmat olivat töissä. Eivät elokuvissa, ravintolassa tai kotona sohvalla selaamassa somea "ilman että koko ajan joku häiritsee". Ei ollut omaa aikaa ja lapsivapaata, eikä voinut viedä isompia lapsia päiväkotiin että saa rauhassa hoitaa vauvaa kotona, vaan omat lapset hoidettiin itse.
Kyllä se vaan olisi upeaa esim. kesäaikana viettää vaikka edes yksi viikko niin, ettei tarvitsisi töiden jälkeen juosta pallo jalassa kotiin kokkaamaan, vaan olisi koko ilta aikaa itselle. Mutta ei näin saa toivoa, kun lapset asuvat kotona. Ja silti isovanhemmat ovat tässäkin ketjussa näreissään kun vihjataan, ettei hoitoapua ehkä olekaan saatavilla heidän vanhuusvuosilleen sitten.
En usko, että monikaan on näreissään. Vanhukset ymmärtävät että omat lapset hoitavat omia lapsiaan. Ei lasten kuulu olla vanhempiensa hoitajina vaan seuraavan sukupolven.
Vierailija kirjoitti:
Te maalla mummon hoivissa olleet, muistatteko kaiken muka oikein? Olitte lapsia silloin ja ei teitä silloin kiinnostanut kuin omat leikit. Ette muista syytä tarkkaan, miksi olitte mummon hoivissa ja aika käsitykset lapsilla ovat mitä ovat. Vanhempanne olivat töissä kaupungissa. Olitte varmaankin jo kouluikäisiä maalla mummolassa ollessanne. Ei pikkulapsia maatilan tai pientilan emännän hoiviin laitettu. Eihän siitä mitään olisi tullut. Navettaanko se mummo teidät pikkupiltteinä otti? Telkesi johonkin karsinaan siksi aikaa, että sai työt tehdyksi. Kyllä siellä maalla oli mummon lisäksi joitain toisia aikuisia pikkulasten perään katsomassa. Jos ei ollut niin huh, huh. Olette onnekkaita kun säilyitte hengissä.
Osoitit kysymyksesi maalla mummolassa olleille - kaikkien isovanhemmat ei olleet maalaisia. Mun molemmat isoäidit asui kerrostalossa, eri kaupungeissa. Kouluikäinen kyllä olin. Laitettiin bussiin yksin, nykyään ei saa laittaa.
Isovanhempien lisäksi olin kummien luona ainakin viikon joka vuosi.
Sen sijaan oma koti oli työleiri maalla kasvimaineen ja eläimineen. Minulle oli lomaa kun pääsin sieltä pois kerrostaloon. Nämä lapsuusmuistot on siis 1980-luvulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miten paljon on vapaata niillä, joiden lapset eron jälkeen vuoroviikkosysteemissä.
Paljon ja sen takia erojakin on paljon. Sääli toki lapsia. Moni ero olisi vältettävissä, jos perheillä olisi paremmat tukiverkot. Vaan ei ole, koska isoäitisukupolven asenne on, ettei pullamössöjä tarvitse aittaa, kun "vanhemmuus ei ole ikinä ollut niin helppoa kuin nyt" (viis siitä, että tutkimukset osoittavat juuri nykyajan vanhemmuuden olevan kohtuutonta vaatimuksineen).
Miksi isoäitisukupolvi? Mihin ne vaarit, papat yms. jäävä? Eikö heitä tarvita missään eli saavat olla vapaamatkustajia kuten suurimmaksi olivat omien lastensakin kanssa! Onko ajattelu tällä tasolla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miten paljon on vapaata niillä, joiden lapset eron jälkeen vuoroviikkosysteemissä.
Paljon ja sen takia erojakin on paljon. Sääli toki lapsia. Moni ero olisi vältettävissä, jos perheillä olisi paremmat tukiverkot. Vaan ei ole, koska isoäitisukupolven asenne on, ettei pullamössöjä tarvitse aittaa, kun "vanhemmuus ei ole ikinä ollut niin helppoa kuin nyt" (viis siitä, että tutkimukset osoittavat juuri nykyajan vanhemmuuden olevan kohtuutonta vaatimuksineen).
Miksi isoäitisukupolvi? Mihin ne vaarit, papat yms. jäävä? Eikö heitä tarvita missään eli saavat olla vapaamatkustajia kuten suurimmaksi olivat omien lastensakin kanssa! Onko ajattelu tällä tasolla?
Näinhän se on. Naisten kuuluu hoitaa, auttaa, tukea ja uhrautua. Miehiä ei kukaan velvoita mihinkään, eikä syyllistä mistään.
Boomereilla ja suuret ikäluokat eivät ole keskenään synonyymeja.
Boomerit: syntyneet 1946-1964
Suuret ikäluokat: syntyneet 1946-1950
Boomereilla siis tarkoitetaan tiettyä sukupolvea ja suurilla ikäluokilla sotien jälkeen 46-50-luvuilla syntyneitä henkilöitä jotka muuttivat kerta heilautuksella väestörakennetta merkittävästi.