Antaisitteko puolisonne olla ystävä ihmisen kanssa, joka on ihastunut häneen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalit akuiset ihmiset a) eivät määräile, kenen kanssa puoliso saa tai ei saa olla ja 

b) luottavat puolisoihinsa.

Taidat olla teini?

Jep jep, ei aikuisilla ikinä ole pitkissä suhteissaan mitään luottamusongelmia tai suljettujen ovien takana minkäänlaisia kriisejä tai draamoja eihän Normaaliin ihmisyyteen nimenomaan kuuluu kaikenlaisia inhimillisiä tunteita, mutta on eri asia miten niihin reagoi. Tuo hyväksyminen tai hyväksymättä oleminen ei välttämättä liity määräilyyn, vaan vaikkapa siihen uskaltaako ottaa asian pöydälle vai alistuuko vaan hiljaa tilanteeseen ja väittää että kaikki on ihan hyvin, jos ei ole. Se keskustelun lopputulos voi myös tarkoittaa suhteen jatkon uudelleen pohtimista, mikä ei välttämättä sisällä minkäänlaista määräilyä vaan omien rajojen asettamista. Pettäminen

Suhdetta voi myös suojella turhilta draamoilta. Oltiin nimenomaan tälläisen asian takia pariterapiassa +10käyntiä.

Terapeutti kiteytti aika hyvin asian. Kumpi sulle on tärkeämpää tämä ystävyys vai se että teidän parisuhde toimii?

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en minä voi valita hänen ystäviään.

Sinua ei häiritsisi se, että tuo ystävä on ihastunut sinun puolisoosi?

Mistä minä sen edes tietäisin? En vahdi puolisoani enkä ole mustasukkainen. Ootko vähän lapsellinen ja tyhmä?

Kyllä se jossain välissä sullekin näkyy jos sua kiinnostaa puolisosi asiat.

No miten se silloinkaan olisi minun vallassani? Onko itselläsi tapana järjestää kohtauksia tai harrastaa tunnekiristystä?

Minusta tuollainen on hyvin  hyvin lapsellista. 

Ihanan viattomia vastauksia. Näin toisena naisena sanon: VARO!

Vierailija kirjoitti:

Totta kai häiritsisi. Minua itseänikin häiritsisi todella paljon, jos joutuisin olemaan tekemisissä jonkun ihmisen kanssa, joka olisi ihastunut minuun ja joka ei ole puolisoni. En ymmärrä, miksi kukaan järkevä toimisi noin. Ehkä jotkut haluavat kohottaa itsetuntoaan tuota kautta? Ei sekään tosin kovin puhtaalta motiivilta kuulosta.

Tää keskustelu menee jo aivan absurdiksi.

Ensin kommentti, jossa aivan oikein todetaan että normaali aikuinen ei määräile kenen kanssa hänen puolisonsa saa olla kaveri, saa pelkkiä alapeukkuja.

Ja nyt joku ei ymmärrä, miksi joku haluaa olla ystävä sellaisen ihmisen kanssa, josta pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en minä voi valita hänen ystäviään.

Sinua ei häiritsisi se, että tuo ystävä on ihastunut sinun puolisoosi?

Mistä minä sen edes tietäisin? En vahdi puolisoani enkä ole8 mustasukkainen. Ootko vähän lapsellinen ja tyhmä?

 

Kyllä se jossain välissä sullekin näkyy jos sua kiinnostaa puolisosi asiat.

Kerro lisää, millä tavalla se näkyisi?

 

No mun vaimolla oli tälläinen ystävä. Alkoi tulla lahjoja. Alkoi tulla jatkuvasti yhteydenpitoa. Tää ukko yritti kaikin tavoin saada mun naista luokseen, kahville yms. 

Mä sanoin lopulta vaimolle et tajuatko sä että se on rakastunut suhun ja sä annat sen iskeä itseäsi.   Haluatko että mä hommaan samanlaisen kaverin, ei halunnut ja tää " kaveri" jäi.

En mä tiedä miten voisin kieltää puolisoani olemasta ystävä jonkun kanssa. Totta kai se häiritsisi, jos tietäisin toisen naisen yrittävän iskeä miestäni ja heidän viettävän aikaa yhdessä, mutta jos mieheni haluaa vaihtaa minut toiseen niin en voi sille mitään, silloin on parempi että suhteemme päättyy.

Jos ei itse lopettaisi tuollaista ottaisin eron. En kai minä määrää kenen kanssa saa olla tekemisissä, mutta määrään kenen kanssa itse olen tekemisissä.