Antaisitteko puolisonne olla ystävä ihmisen kanssa, joka on ihastunut häneen?

Vierailija kirjoitti:

Antamasi kuvauksessa on liian vähän informaatiota, jotta siihen voisi vastata. 

Minulla taisi olla kerran mies joka oli ehkä jopa rakastunut minuun mutta meni kuitenkin toisen naisen kanssa naimisiin. Siis ihan kummallista. Ja hän toivoi (=???) että voisin olla yhteydessä ihan milloin vain haluaisin vaikka keskellä yötä ja tulla ja mennä niin kuin haluan. Minun taholtani tämä jo lähes 15 vuotta kestänyt juttu päättyi siihen enkä enää koskaan pitänyt mitään yhteyttä, vaikka kirjeitä taisin vielä saada.

Sinä vaikutatkin olevan normaali ihminen, joka toimii niin kuin normaali ihminen toimii. Kuka pitää tuollaisen ystävän, jos se aiheuttaa kitkaa suhteeseen tai kuka jää ystäväksi sellaiselle ihmiselle,jolta ei saa toivomaansa vastakaikua.

Typerintä mitä voi olla, on estää puolisoa olemasta olemassa tekemississä ihmisten kanssa jotka ovat hänelle hyvästä. Lopulta se henkinen väkivalta ja omistushalu kostautuu ja jäät itse yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antamasi kuvauksessa on liian vähän informaatiota, jotta siihen voisi vastata. 

Minulla taisi olla kerran mies joka oli ehkä jopa rakastunut minuun mutta meni kuitenkin toisen naisen kanssa naimisiin. Siis ihan kummallista. Ja hän toivoi (=???) että voisin olla yhteydessä ihan milloin vain haluaisin vaikka keskellä yötä ja tulla ja mennä niin kuin haluan. Minun taholtani tämä jo lähes 15 vuotta kestänyt juttu päättyi siihen enkä enää koskaan pitänyt mitään yhteyttä, vaikka kirjeitä taisin vielä saada.

Puoliso on kolmas pyörä ja 'ihastus' on tätä edeltänyt eksä. Miten ratkaisette? Olisko sallittua?

Riippuu milloin ja miksi he ovat eronneet. Pääsikö puoliso ikinä kunnolla yli tästä exästä? Joskus ihmiset eroaa hyvissä väleissä ja jäävät ystäviksi, koska välittävät toisistaan vaikka intohimo on historiaa. Mutta jos intohimoa on edelleen ja toisen perään on jääty roikkumaan, silloin uusi ns. korvaava puoliso on heti vähän kiusallisemmassa roolissa. Ei näihin ole valmiita ratkaisuja olemassa, ratkaisu on aina keskustelu ja tunteiden tutkiskelu. Jos on mustasukkainen, niin sitten on. Huonoin vaihtoehto on pakottaa itseään toisen mieliksi tilanteeseen joka ei oikeasti tunnu hyvältä, eikä siihen ole tulossa muutosta. Joskus huoli kuitenkin väistyy kun tutustuu paremmin ja esim. omin silmin toteaa että ystävyys ei uhkaa mitenkään omaa suhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Typerintä mitä voi olla, on estää puolisoa olemasta olemassa tekemississä ihmisten kanssa jotka ovat hänelle hyvästä. Lopulta se henkinen väkivalta ja omistushalu kostautuu ja jäät itse yksin. 

Entäpä, jos se ihminen on niin hyvästä, että sinä tunnet olevasi kakkonen?

Normaalit akuiset ihmiset a) eivät määräile, kenen kanssa puoliso saa tai ei saa olla ja 

b) luottavat puolisoihinsa.

Taidat olla teini?

Minun mies ei saa pysähtyä edes kaupassa, jos en niin halua. Soitan joskus työpaikallekkin kysyäkseni, että onko mieheni sielä. Mitään ylimääräisiä menoja ei saa olla. Mies menee töihin ja tulee sieltä suoraan kotiin. Illalla ei harrasteta yksin mitään. 

Totta kai häiritsisi. Minua itseänikin häiritsisi todella paljon, jos joutuisin olemaan tekemisissä jonkun ihmisen kanssa, joka olisi ihastunut minuun ja joka ei ole puolisoni. En ymmärrä, miksi kukaan järkevä toimisi noin. Ehkä jotkut haluavat kohottaa itsetuntoaan tuota kautta? Ei sekään tosin kovin puhtaalta motiivilta kuulosta.

Eihän sitä voi kieltää, mutta kyllähän se on outoa olla yhteydessä ihmiseen, jonka tietää olevan ihastunut.

Minulla ei ole mitään valtaa "sallia" tai "kieltää" aikuiselta ihmiseltä mitään. Hän tekee itse omat valintansa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typerintä mitä voi olla, on estää puolisoa olemasta olemassa tekemississä ihmisten kanssa jotka ovat hänelle hyvästä. Lopulta se henkinen väkivalta ja omistushalu kostautuu ja jäät itse yksin.

****** 

Entäpä, jos se ihminen on niin hyvästä, että sinä tunnet olevasi kakkonen?

Tää on aivan ihana. Mutta ei näistä saa selvää.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai häiritsisi. Minua itseänikin häiritsisi todella paljon, jos joutuisin olemaan tekemisissä jonkun ihmisen kanssa, joka olisi ihastunut minuun ja joka ei ole puolisoni. En ymmärrä, miksi kukaan järkevä toimisi noin. Ehkä jotkut haluavat kohottaa itsetuntoaan tuota kautta? Ei sekään tosin kovin puhtaalta motiivilta kuulosta.

Tunteita tulee ja menee, ei se nyt niin vakavaa ole. Helpomminhan se toinen pääsee minusta eroon kun tutustuu kunnolla ja huomaa huonotkin puoleni. 

Aikuiset ihmiset pystyvät elää jopa ihastuksensakin lähipiirissä. Ei ne tunteet yleensä vuosikymmeniä kestä.

*been threre, molemmin päin*

Ajatella jos joku mies yrittäisi kontrolloida hänen vaimonsa ystäväpiiriä. Siitä alkaisi sellainen paskamyrsky ettei uskoisi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään valtaa "sallia" tai "kieltää" aikuiselta ihmiseltä mitään. Hän tekee itse omat valintansa

No jep. Täällä on jotain epävarmoja teinejä, jotka alapeukuttavat, jos on sitä mieltä että se puolisokin on ihan oikeuskelpoinen ihminen, joka saa tehdä omat valintansa elämässä. Toki niistä voidaan keskustella, mut määräillä ei voi. Vaikka kuinka olis itse sairaalloisen mustasukkainen.

Vierailija kirjoitti:

Normaalit akuiset ihmiset a) eivät määräile, kenen kanssa puoliso saa tai ei saa olla ja 

b) luottavat puolisoihinsa.

Taidat olla teini?

Jep jep, ei aikuisilla ikinä ole pitkissä suhteissaan mitään luottamusongelmia tai suljettujen ovien takana minkäänlaisia kriisejä tai draamoja eihän Normaaliin ihmisyyteen nimenomaan kuuluu kaikenlaisia inhimillisiä tunteita, mutta on eri asia miten niihin reagoi. Tuo hyväksyminen tai hyväksymättä oleminen ei välttämättä liity määräilyyn, vaan vaikkapa siihen uskaltaako ottaa asian pöydälle vai alistuuko vaan hiljaa tilanteeseen ja väittää että kaikki on ihan hyvin, jos ei ole. Se keskustelun lopputulos voi myös tarkoittaa suhteen jatkon uudelleen pohtimista, mikä ei välttämättä sisällä minkäänlaista määräilyä vaan omien rajojen asettamista. Pettäminen on myös valitettavasti niin yleistä, että voisi päätellä että siihen ajautuu myös ihan normaaleja ihmisiä. Puhumattomuus ja erilaiset tarpeet varmasti yksi iso syy, ei niinkään se että oltaisi ikuisia lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

No eihän se ole minun päätettävissä oleva asia. Jos kieltäisin, niin tottakai he  voisivat olla yhteydessä minun tietämättäni. Haluan olla suhteessa vain henkilön kanssa, johon voin luottaa 100%. Jos jotain heidän välillään tapahtuisi, niin no can do. Mutta siinä kohtaa voin toimia itse ja lähteä pois suhteesta. Toista en voi hallita, mutta itse voin ja minun täytyy kunnioittaa omia rajojani.

Hyvin sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Ajatella jos joku mies yrittäisi kontrolloida hänen vaimonsa ystäväpiiriä. Siitä alkaisi sellainen paskamyrsky ettei uskoisi.

Oliko aloituksessa maininta sukupuolista?

Juu. Eroaisin, koska selvästi suuria arvomaailmaeroja enkä ole kiinnostanut madaltamaan omia moraalejani hänen tasolleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai häiritsisi. Minua itseänikin häiritsisi todella paljon, jos joutuisin olemaan tekemisissä jonkun ihmisen kanssa, joka olisi ihastunut minuun ja joka ei ole puolisoni. En ymmärrä, miksi kukaan järkevä toimisi noin. Ehkä jotkut haluavat kohottaa itsetuntoaan tuota kautta? Ei sekään tosin kovin puhtaalta motiivilta kuulosta.

 

Tunteita tulee ja menee, ei se nyt niin vakavaa ole. Helpomminhan se toinen pääsee minusta eroon kun tutustuu kunnolla ja huomaa huonotkin puoleni. 

Aikuiset ihmiset pystyvät elää jopa ihastuksensakin lähipiirissä. Ei ne tunteet yleensä vuosikymmeniä kestä.

*been threre, molemmin päin*

Itse ajattelin aiemmin noin, että ei kai se haittaa, jos olen sellaisen kanssa tekemisissä, ketä on ihastunut minuun. No lopulta tilanne johti siihen, että minusta tuli pakkomielle tälle toiselle henkilölle. Kaikille kavereilleen hän vuodatti koko ajan, miten olen aina hänen ajatuksissaan, enkä suostu seurusteluun. Koko tilanne meni todella oudoksi, joten totesin, että parempi vaan pitää etäisyyttä jatkossa. Näin on käynyt parikin kertaa kohdallani. Ei tosin enää, koska nyt otan heti etäisyyttä, jos joku tunnustaa tunteitaan minulle. 

Annoin ja en anna enää ikinä. Lupasin vaimolle että jatkossa pahoinpitelen heti tällaiset ystävät pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en minä voi valita hänen ystäviään.

Sinua ei häiritsisi se, että tuo ystävä on ihastunut sinun puolisoosi?

Mistä minä sen edes tietäisin? En vahdi puolisoani enkä ole mustasukkainen. Ootko vähän lapsellinen ja tyhmä?