Antaisitteko puolisonne olla ystävä ihmisen kanssa, joka on ihastunut häneen?

No en minä voi valita hänen ystäviään.

En omista ketään läheistäni, joten ei ole mitään "annan sinun olla ystävä XX:n kanssa" -systeemiä. Joko ovat tai eivät ole, kyse on heidän elämästään. Minä elän tämän oman elämän ja jos katson, että mieheni ystävyys jonkun kanssa tekee elämästäni vaikean, niin osaan keskustella puolison kanssa ja tarvittaessa päättää suhteen.

Vierailija kirjoitti:

No en minä voi valita hänen ystäviään.

Sinua ei häiritsisi se, että tuo ystävä on ihastunut sinun puolisoosi?

En kyllä aikuiselta ihmiseltä voi mitään estää. Toki kävisin hänen kanssaan keskustelua, mitä riskejä itse tilanteessa näkee tai näkeekö mitään. Että mikä olisi järkevä toimintatapa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en minä voi valita hänen ystäviään.

Sinua ei häiritsisi se, että tuo ystävä on ihastunut sinun puolisoosi?

Voihan se häiritä mutta en omista puolisoani.

Kai se olisi kuitenkin parempi kuin joku perseilevä kusipää. Näitäkin on nähty. 

Mulle olisi ihan ok. Ihastunut ystävä myös voisi ruveta valmistamaan miehen ateriat ja pesemään pyykit. Itse voisin väistää kaikessa hiljaisuudessa takavasemmalle. 

Tietenkin. En minä voi pidätellä ketään pakolla. Jos on lähteäkseen jonkun matkaan niin lähtee.

Et voi estää aikuista ihmistä olemasta tekemisissä kenen kanssa hän haluaa. Onko sulla kenties puolisosi kanssa keskusteluvälit, jotta voisit osoittaa huolesi hänelle suoraan..?

Mun puolisoa ainakin vain huvittaa nämä sun ihme tarinat täällä

En ole niin lapsellinen, että kieltäisin kaverisuhteen sanomalla, että se akka tai ukko on ihastunut sinuun.  Niiin...?  Minäkö sen päätän jättääkö puolisoni minut jonkun vuoksi?  En ole kenenkään vanginvartija. 

Antamasi kuvauksessa on liian vähän informaatiota, jotta siihen voisi vastata. 

Minulla taisi olla kerran mies joka oli ehkä jopa rakastunut minuun mutta meni kuitenkin toisen naisen kanssa naimisiin. Siis ihan kummallista. Ja hän toivoi (=???) että voisin olla yhteydessä ihan milloin vain haluaisin vaikka keskellä yötä ja tulla ja mennä niin kuin haluan. Minun taholtani tämä jo lähes 15 vuotta kestänyt juttu päättyi siihen enkä enää koskaan pitänyt mitään yhteyttä, vaikka kirjeitä taisin vielä saada.

No eihän se ole minun päätettävissä oleva asia. Jos kieltäisin, niin tottakai he  voisivat olla yhteydessä minun tietämättäni. Haluan olla suhteessa vain henkilön kanssa, johon voin luottaa 100%. Jos jotain heidän välillään tapahtuisi, niin no can do. Mutta siinä kohtaa voin toimia itse ja lähteä pois suhteesta. Toista en voi hallita, mutta itse voin ja minun täytyy kunnioittaa omia rajojani.

Olisihan se hieman omituinen tilanne. Suorastaan vähän epänormaali. 

Riippuu puolison suhtautumisesta, onko kyseessä aivan uusi tuttavuus vai oikeasti tärkeä vanha ystävä puolisolle jne. Riippuu myös, mistä tuo ihastuminen olisi tullut ilmi. Olisiko itse tunnustanut tunteensa sen toivossa, että puolisoni vastaisi niihin vai olisiko kyseessä oma tulkintani tunteista jotka ihastunut osapuoli yrittää itse kuitenkin piilottaa? Jos tuohon ystävyyteen liittyisi minkäänlaista salailua tai intuitio sanoisi että jotain voi heidän välillään kenties tapahtua, niin en tietenkään tykkäisi tai välttämättä hyväksyisi. Tai jos ihastumisen kohteena oleminen ns. nousisi puolisolla päähän (sitäkin tapahtuu) vaikka kuinka väitetään vain ystävyydeksi Toisaalta kokemuksen kautta olen myös oppinut, ettei nämä asiat ole aina niin mustavalkoisia ja ihminen voi pitää varattunakin toista viehättävänä, vaikkei ikinä pettäisi. Kontrollointi tai kieltäminen harvoin myöskään johtaa mihinkään hyvään. Asiasta siis keskusteltaisiin hyvin avoimesti ja luotan, että puoliso tekisi päätökset sen perusteella miten paljon asia häiritsisi minua. Olen nykyisessä suhteessani ollut tuossa tilanteessa parikin kertaa, joskus se on häirinnyt ja joskus ei. Paljon riippuu kenestä kyse ja millä pohjalla suhde on; ei onnelliseen suhteeseen noin vaan kukaan pääse väliin vaikka olisi miten ihastunut. Pääseehän parit eteenpäin usein siitäkin, jos se oma puoliso ihastuu toiseen. Olen itsekin ihastunut suhteen sisällä ja aina ne menee lopulta ohi kun ei tee numeroa. 

Minua itseäni häiritsisi, jos joku lähestyisi minua ihastuneena ja itse olen parisuhteessa. Ei kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Antamasi kuvauksessa on liian vähän informaatiota, jotta siihen voisi vastata. 

Minulla taisi olla kerran mies joka oli ehkä jopa rakastunut minuun mutta meni kuitenkin toisen naisen kanssa naimisiin. Siis ihan kummallista. Ja hän toivoi (=???) että voisin olla yhteydessä ihan milloin vain haluaisin vaikka keskellä yötä ja tulla ja mennä niin kuin haluan. Minun taholtani tämä jo lähes 15 vuotta kestänyt juttu päättyi siihen enkä enää koskaan pitänyt mitään yhteyttä, vaikka kirjeitä taisin vielä saada.

Puoliso on kolmas pyörä ja 'ihastus' on tätä edeltänyt eksä. Miten ratkaisette? Olisko sallittua?

Vierailija kirjoitti:

 

Et voi estää aikuista ihmistä olemasta tekemisissä kenen kanssa hän haluaa. Onko sulla kenties puolisosi kanssa keskusteluvälit, jotta voisit osoittaa huolesi hänelle suoraan..?





Kyllä, mutta hän sanoo, että tämä ihminen on hänelle vain ystävä. Mutta mistä sitä voi oikeasti tietää, koska se muuttuu joksikin muuksi myös hänen osaltaan. Te joilla on tuo tilanne, eikö teille tule tuollaiset asiat mieleen vai onkohan teillä vain parempi itsetunto kuin minulla..

Ei ole minun asiani määritellä kumppanini ystäviä, mutta itsestäni olisi hieman vaivaannuttavaa olla ystäviä jonkun kanssa, joka on ihastunut minuun. Varsinkin kun ihastus ei ole molemmin puolista, eikä tule koskaan johtamaan mihinkään.

No en varmasti pitäisi asiasta, ja kertoisin sen puolisolle. Tietenkään en voi määrätä aikuisen tekemisistä, mutta voin itse määrittää, millaisessa suhteessa haluan olla.