Lue keskustelun säännöt.
Antaisitteko puolisonne olla ystävä ihmisen kanssa, joka on ihastunut häneen?
26.10.2024 |
Antaisitteko puolisonne olla ystävä ihmisen kanssa, joka on ihastunut häneen?
Häiritsisikö heidän viestittely sinua jne.? Miten reagoisitte ja/tai mitä tekisitte tilanteessa?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Typerintä mitä voi olla, on estää puolisoa olemasta olemassa tekemississä ihmisten kanssa jotka ovat hänelle hyvästä. Lopulta se henkinen väkivalta ja omistushalu kostautuu ja jäät itse yksin.
Olen paljon mieluummin yksin kuin osa polygamista apinalaumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typerintä mitä voi olla, on estää puolisoa olemasta olemassa tekemississä ihmisten kanssa jotka ovat hänelle hyvästä. Lopulta se henkinen väkivalta ja omistushalu kostautuu ja jäät itse yksin.
Entäpä, jos se ihminen on niin hyvästä, että sinä tunnet olevasi kakkonen?
Sitten olis syytä korjata omaa itseluottamusta ja itsetuntemusta. Tosin niissä ei ole tähän mennessä vikaa ollut.
Tajuatko, että tunne ei ole fakta eikä tunteessa tarvitse rypeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalit akuiset ihmiset a) eivät määräile, kenen kanssa puoliso saa tai ei saa olla ja
b) luottavat puolisoihinsa.
Taidat olla teini?
Jep jep, ei aikuisilla ikinä ole pitkissä suhteissaan mitään luottamusongelmia tai suljettujen ovien takana minkäänlaisia kriisejä tai draamoja eihän Normaaliin ihmisyyteen nimenomaan kuuluu kaikenlaisia inhimillisiä tunteita, mutta on eri asia miten niihin reagoi. Tuo hyväksyminen tai hyväksymättä oleminen ei välttämättä liity määräilyyn, vaan vaikkapa siihen uskaltaako ottaa asian pöydälle vai alistuuko vaan hiljaa tilanteeseen ja väittää että kaikki on ihan hyvin, jos ei ole. Se keskustelun lopputulos voi myös tarkoittaa suhteen jatkon uudelleen pohtimista, mikä ei välttämättä sisällä minkäänlaista määräilyä vaan omien rajojen asettamista. Pettäminen on myös valitettavasti niin yleistä, että voisi
Puhumattomuus nimen omaan on kypsymätöntä ja teinimäistä.
Alussa puhuttiin, et "antaisitko". Jos en antais, eikö se olis määräilyä? Asiasta puhuminen ja omien rajojen laitto on aivan eri asia, eli puhutaanko edes samasta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minä voi valita hänen ystäviään.
Sinua ei häiritsisi se, että tuo ystävä on ihastunut sinun puolisoosi?
Mistä minä sen edes tietäisin? En vahdi puolisoani enkä ole mustasukkainen. Ootko vähän lapsellinen ja tyhmä?
Kyllä se jossain välissä sullekin näkyy jos sua kiinnostaa puolisosi asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typerintä mitä voi olla, on estää puolisoa olemasta olemassa tekemississä ihmisten kanssa jotka ovat hänelle hyvästä. Lopulta se henkinen väkivalta ja omistushalu kostautuu ja jäät itse yksin.
Olen paljon mieluummin yksin kuin osa polygamista apinalaumaa.
Hyvä. Ei kenenkään pidä auttaa sua jatkamaan sosiopaattisia geenejäsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatella jos joku mies yrittäisi kontrolloida hänen vaimonsa ystäväpiiriä. Siitä alkaisi sellainen paskamyrsky ettei uskoisi.
Molemmin puolin tuota tapahtuu, ei ole sukupuolikysymys. Tunnen tuollaisia miehiä, mutta paskamyrskyn taso riippuu enemmänkin siitä miten se huoli ilmaistaan. Jos mies yrittää aggressiivisesti kontrolloida vaimoaan ja eristää hänet ystävistään väkisin, isompi ongelma on se aggressio eikä niinkään sen takana piilevä epävarmuus. Jos taas osaa keskustella rauhallisesti ja perustella miksi ei pidä tietyistä ystävistä, vastaanotto on varmasti hyvin erilainen. Ainakin omien kokemusten mukaan. Sitä saattaa jopa ajan saatossa tajuta itsekin, mitä puoliso huolellaan tarkoitti. Turhaa raivoamista ilmenee ihan kaikilla sukupuolilla.
Vierailija kirjoitti:
No en varmasti pitäisi asiasta, ja kertoisin sen puolisolle. Tietenkään en voi määrätä aikuisen tekemisistä, mutta voin itse määrittää, millaisessa suhteessa haluan olla.
Tämä. Jos minä panosta paljon aikaa, rahaa ja tunteita tähän suhteeseen haluan kyllä, että sitä suojellaan ulkopuolisilta uhilta. Toki jos kyse on jostain ystäväporukan naisesta ja on ns. pakko olla jossain tekemisissä se on täysin ok mutta en kyllä katselisi sellaista, että mies viestittelee päivät pitkät naisen kanssa, joka on häneen ihastunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi riippuu mikä tän ystävän tausta on. Jos se on ollut puolisoon 15v ihastunut aivan sama.. Jos se on tullut kk sitten ystäväksi niin heippa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole mitään valtaa "sallia" tai "kieltää" aikuiselta ihmiseltä mitään. Hän tekee itse omat valintansa
No jep. Täällä on jotain epävarmoja teinejä, jotka alapeukuttavat, jos on sitä mieltä että se puolisokin on ihan oikeuskelpoinen ihminen, joka saa tehdä omat valintansa elämässä. Toki niistä voidaan keskustella, mut määräillä ei voi. Vaikka kuinka olis itse sairaalloisen mustasukkainen.
Paratiisissa on vain jumala, adam ja eeva. Ei "me ollaan vaan kavereita" tyyppejä. Jos miehelle ei kelpaa paratiisi niin menkööt helvettiin, ei ole multa pois
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minä voi valita hänen ystäviään.
Sinua ei häiritsisi se, että tuo ystävä on ihastunut sinun puolisoosi?
Mistä minä sen edes tietäisin? En vahdi puolisoani enkä ole mustasukkainen. Ootko vähän lapsellinen ja tyhmä?
Siitä, että puolisosi itse kertoisi asiasta sinulle. Oletko sinä kenties lapsellinen ja tyhmä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatella jos joku mies yrittäisi kontrolloida hänen vaimonsa ystäväpiiriä. Siitä alkaisi sellainen paskamyrsky ettei uskoisi.
Molemmin puolin tuota tapahtuu, ei ole sukupuolikysymys. Tunnen tuollaisia miehiä, mutta paskamyrskyn taso riippuu enemmänkin siitä miten se huoli ilmaistaan. Jos mies yrittää aggressiivisesti kontrolloida vaimoaan ja eristää hänet ystävistään väkisin, isompi ongelma on se aggressio eikä niinkään sen takana piilevä epävarmuus. Jos taas osaa keskustella rauhallisesti ja perustella miksi ei pidä tietyistä ystävistä, vastaanotto on varmasti hyvin erilainen. Ainakin omien kokemusten mukaan. Sitä saattaa jopa ajan saatossa tajuta itsekin, mitä puoliso huolellaan tarkoitti. Turhaa raivoamista ilmenee ihan kaikilla sukupuolilla.
Kontrollointi ei välttämättä ole hyvä tietyissä tilanteissa, mutta kritiikki on ehdottomasti joskus paikallaan. Itsekin olen joskus ollut vääränlaisten ja minua hyväksikäyttävien ihmisten kanssa tekemisissä. Hyvä puoliso varmasti huomaisi tällaiset asiat ja hänen tulisikin painokkaasti sanoa, että minun pitää katkaista välit minua hyväksikäyttäviin ihmisiin. Puoliso voi monesti erottaa selkeämmin, ketkä ovat aitoja ystäviämme ja ketkä eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalit akuiset ihmiset a) eivät määräile, kenen kanssa puoliso saa tai ei saa olla ja
b) luottavat puolisoihinsa.
Taidat olla teini?
Jep jep, ei aikuisilla ikinä ole pitkissä suhteissaan mitään luottamusongelmia tai suljettujen ovien takana minkäänlaisia kriisejä tai draamoja eihän Normaaliin ihmisyyteen nimenomaan kuuluu kaikenlaisia inhimillisiä tunteita, mutta on eri asia miten niihin reagoi. Tuo hyväksyminen tai hyväksymättä oleminen ei välttämättä liity määräilyyn, vaan vaikkapa siihen uskaltaako ottaa asian pöydälle vai alistuuko vaan hiljaa tilanteeseen ja väittää että kaikki on ihan hyvin, jos ei ole. Se keskustelun lopputulos voi myös tarkoittaa suhteen jatkon uudelleen pohtimista, mikä ei välttämättä sisällä minkäänlaista määräilyä vaan omien rajojen asettamista. Pettäminen on myös valitettavasti niin yleistä, että voisi
En ymmärrä ollenkaan. Joku siis on ihastunut puolisoosi, ja sinä et luota että miehesi pysyy sinulle uskollisena, niinkö?
Jos epäilet että puolisosi pettää sinua, niin et silloin luota häneen. Toki syy ei välttämättä ole puolisossasi, vaan voi olla pelkästään oma luottamuspula.
Kyllä, aikuisilla on kriisejä, mutta niitä saa lähestyä aikuisesti ja hoitaa asiallisesti. Isommat draamat ei kuulu tasapainoiseen suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typerintä mitä voi olla, on estää puolisoa olemasta olemassa tekemississä ihmisten kanssa jotka ovat hänelle hyvästä. Lopulta se henkinen väkivalta ja omistushalu kostautuu ja jäät itse yksin.
Olen paljon mieluummin yksin kuin osa polygamista apinalaumaa.
Hyvä. Ei kenenkään pidä auttaa sua jatkamaan sosiopaattisia geenejäsi
Moraali ja ihmisyys ovat eri asioita kuin sosiopatia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minä voi valita hänen ystäviään.
Sinua ei häiritsisi se, että tuo ystävä on ihastunut sinun puolisoosi?
Mistä minä sen edes tietäisin? En vahdi puolisoani enkä ole mustasukkainen. Ootko vähän lapsellinen ja tyhmä?
Kyllä se jossain välissä sullekin näkyy jos sua kiinnostaa puolisosi asiat.
Kerro lisää, millä tavalla se näkyisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en varmasti pitäisi asiasta, ja kertoisin sen puolisolle. Tietenkään en voi määrätä aikuisen tekemisistä, mutta voin itse määrittää, millaisessa suhteessa haluan olla.
Tämä. Jos minä panosta paljon aikaa, rahaa ja tunteita tähän suhteeseen haluan kyllä, että sitä suojellaan ulkopuolisilta uhilta. Toki jos kyse on jostain ystäväporukan naisesta ja on ns. pakko olla jossain tekemisissä se on täysin ok mutta en kyllä katselisi sellaista, että mies viestittelee päivät pitkät naisen kanssa, joka on häneen ihastunut.
Rahaa? Mitä rahaa sä panostat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en varmasti pitäisi asiasta, ja kertoisin sen puolisolle. Tietenkään en voi määrätä aikuisen tekemisistä, mutta voin itse määrittää, millaisessa suhteessa haluan olla.
Tämä. Jos minä panosta paljon aikaa, rahaa ja tunteita tähän suhteeseen haluan kyllä, että sitä suojellaan ulkopuolisilta uhilta. Toki jos kyse on jostain ystäväporukan naisesta ja on ns. pakko olla jossain tekemisissä se on täysin ok mutta en kyllä katselisi sellaista, että mies viestittelee päivät pitkät naisen kanssa, joka on häneen ihastunut.
Rahaa? Mitä rahaa sä panostat?
Esim yhteinen talolaina, yhdessä ostetut kalusteet, ylimääräiset bensat kun asutaan miehen työpaikan vuoksi vähän kauempana.
44, lainaus ei toimi mutta vastaan tähän. Voi olla, että ymmärretään nyt vaan samat termit vähän erilailla. :) Itse ajattelen, että tuo että antaa ystävyyden olla ja sallii asian, tässä yhteydessä tarkoittaa että se olisi ihan ok. Eli ei siis aiheuttaisi sen kummempaa punnitsemista tai vakavaa keskustelua. Jos taas jotain asiaa ei hyväksy, mielestäni se tarkoittaa että siihen suhtautuu vähintäänkin kriittisesti ja siitä tulee jonkinlainen ongelma, mutta ei se välttämättä ole synonyymi ultimatumien asettamiselle ja esim. erolle. Voihan joku myös sanoa tuossa kohtaa, että ole vain ystävä ihan kenen kanssa haluat, mutta en itse halua olla suhteessa jossa hengaillaan muiden ihastusten kanssa. Eli ei sisällä määräilyä sinänsä, mutta ymmärrän sinunkin näkökulman että asian voi nähdä myös niin. Määräily ei kuitenkaan välttämättä tarkoita erolla uhkailua, esim. määräilijä saattaa kuvitella että jotkut tiukat säännöt korvaa vaikean keskustelun tarpeen. Sävyero, mutta onhan rajojen asettaminen tietyllä tapaa myös tulkittavissa ystävyyden kieltämiseksi jos se raja menee ystävyyden jatkamisessa?
Jos kertoisin puolisolleni, että tämä ystävyys aiheuttaa minulle huolta ja pahaa oloa ja hän silti valitsisi jatkaa sitä minun kustannuksellani, niin eikö siinä olisi jo riittävästi informaatiota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en varmasti pitäisi asiasta, ja kertoisin sen puolisolle. Tietenkään en voi määrätä aikuisen tekemisistä, mutta voin itse määrittää, millaisessa suhteessa haluan olla.
Tämä. Jos minä panosta paljon aikaa, rahaa ja tunteita tähän suhteeseen haluan kyllä, että sitä suojellaan ulkopuolisilta uhilta. Toki jos kyse on jostain ystäväporukan naisesta ja on ns. pakko olla jossain tekemisissä se on täysin ok mutta en kyllä katselisi sellaista, että mies viestittelee päivät pitkät naisen kanssa, joka on häneen ihastunut.
Rahaa? Mitä rahaa sä panostat?
Esim yhteinen talolaina, yhdessä ostetut kalusteet, ylimääräiset bensat kun asutaan miehen työpaikan vuoksi vähän kauempana.
Jos otat yhteisen talolainan jonkun kanssa, niin kai luotat häneen? Jos kuitenkin tulee avioero, niin saathan omasi pois.
"Ulkopuolisia uhkia" on aina, mutta ei sen takia elämäänsä pilata. Kannattaa valita tarkasti, moraalinen yksilö niin epätodennäköisemmin pettää.
En osaa kontrolloida niin kovasti, että olisi käsissäni mitä puolisoni tekee. Mutta en kyllä hyvällä katsoisi esim sellaista tilannetta, että kumppanin uusi ystävä on ihastunut häneen ja puolisoani ei asia hetkauttaisi. Mielestäni turha silloin ylläpitää ystävyyttä, jos ihmissuhde on muutenkin tuore ja vähemmän merkityksellinen siis. Jos taas vanha ystävä paljastaisi tällaista, niin olisi merkitystä onko hän aina, vuosikymmenen vaikka, ollut ihastunut (julmaa olisi pitää ystävänä ehkä jopa tässä tilanteessa?) vai olisiko yhtäkkiä tullut ihastus, joka siis todennäköisesti loppuu aikanaan kyllä. Ratkaisevinta tietenkin olisi joka tapauksessa se, miten puoliso suhtautuu asiaan. Jos olisi mielestäni jotenkin absurdi hänen suhtautumosensa, eikä keskustelu tuottaisi hedelmää, niin olisi varmaan eron paikka.